Kumpi teidän mielestänne oli oikeassa tai ainakin lähempänä totuutta, vaikka metafyysiset lauseet kuten runosäkeetkään tai musiikki eivät ilmaise mitään sellaista mikä voisi olla totta tai epätotta, kuten eräät väittävät joita yle ei nyle;
Väinö linna Tuntemattomassa sotilaassaan vai Schubert paholaisen huvilinnassaan, jos ajatellaan linnan viimeisiä sanoja sotaromaanissaan;
Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi?
kumpi teos, niin erilaisia taidemuotoja kuin ne sinällään itsessään edustavatkin puhuu ajattomampaa kieltä, sillä merkittävä taidehan ei milloinkaan ole sidottu omaan aikaansa eikä saa siltä aateliskirjaansa tai olemassaolon oikeutustaan tai edes inspiraatiotaan vaan ajattomista inhimillisistä tunteista puhuessaan näin kaikille ajoille, eivätkä siksi usein saakaan oman aikansa ymmärtämystä osakseen ja vain perin harvoin.
Väinö linna Tuntemattomassa sotilaassaan vai Schubert paholaisen huvilinnassaan, jos ajatellaan linnan viimeisiä sanoja sotaromaanissaan;
Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi?
kumpi teos, niin erilaisia taidemuotoja kuin ne sinällään itsessään edustavatkin puhuu ajattomampaa kieltä, sillä merkittävä taidehan ei milloinkaan ole sidottu omaan aikaansa eikä saa siltä aateliskirjaansa tai olemassaolon oikeutustaan tai edes inspiraatiotaan vaan ajattomista inhimillisistä tunteista puhuessaan näin kaikille ajoille, eivätkä siksi usein saakaan oman aikansa ymmärtämystä osakseen ja vain perin harvoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
riippuu näkökulmasta ja Taiteellinen elämyksemme perustuu juuri näiden henkien objektiivisuuteen. Emme ainoastaan nauti erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja koe katharsista, vaan siitä puhtaudesta jolla mielteen maailma heillä on esittäytynyt ja ikään kuin haihtunut maailmasta pois tahtona. Enkä nyt tuosta Linnan nerokkuudesta niin tiedä tai osaa sanoa, sotakirjallisuutta kun on maailman sivu luotu, mutta uuden aikakauden kynnyksellä muttei niinkään ajan harmoilla ja aikakauden hengestä ravintonsa ammentaneita musiikillisia mestariteoksia harvemmin luotu vieläpä säveltäjän ikä huomion ottaen, jotka asettuvat heidän parhaiden teostensa rinnalle yhtä vaikttavina vaikkakaan ei draamallisten vaatimusten suhteen kvalitatiiviset kriteerit tyydyttävästi täyttävänä, sikäli kun mitään suhteiden tajua voida pitää nerouden mittapuuna, kuten tämä erään rautavaaran humppahenkinen viisu joka täällä auvoisasti ja raukeasti kajahtelee operettityyliin kuin iloinen leski