Avopuolisoni kertoi tänään haluavansa erota.Asia ei tullut täytenä yllätyksenä sillä olimme kärvistelleet saman asian kanssa jo pidemmän aikaa.Rakastamme toisiamme ja meillä on ihana 7kk ikäinen tyttövauva.Ongelmana on mieheni alkoholiongelma joka rikkoo minua ja meitä molempia henkisesti.Hän tiedostaa tasan tarkkaan ongelman,eikä enää edes jaksa keksiä tekosyitä juomiselleen.Olemme hänelle rakkaita,mutta aina loppujenlopuksi viina vieläkin rakkaampi.Elättelen toiveita että asiat paranisivat ajalla ja että yhdessä pääsisimme uuteen alkuun,vaikka AA:n kautta.Silti,selvinä kausina kaikki on olevinaan normaalisti,eikä mieheni halua puhua koko asiasta vaan hermostuu helposti.Sitten viikon oltuaan selvinpäin seuraa jälleen viikon putki jossain reissussa.Täällä kotona ei siis onneksi juurikaan sitä harrasta.Nyt hän lähti jonnekin ryyppäämään ja kertoi ettei ihan heti tultaisi näkemään.Hän kuitenkin saattaa tulla taas viikon päästä kyselemään pääseekö kotiin,sillä olen antanut itsestäni niin itsestäänselvän kuvan että annan anteeksi kaiken kunhan pysymme yhdessä.Inhottaa oma heikkouteni.Tyttärenikin takia pitäisi osata jo päästää irti ihmisestä joka aiheuttaa niin paljon pahaa.Saattahan olla ettei hän tosiaan tällä kertaa tulekaan takaisin,sillä koskaan ennen ei ole minusta erota halunnut.Niinhän se olisi helpompi,ettei nähtäisi vähään aikaan.Joskushan meidän on ikäväkyllä pakko nähdä,onhan meillä yhteinen lapsi..
Oli pakko päästä vaan avautumaan jonnekin.Kertokaa,miten erosta selviää.Sitä rakastaa jotain ihmistä enemmän kuin omaa elämäänsä ja yhtäkkiä jäätkin yksin??
Oli pakko päästä vaan avautumaan jonnekin.Kertokaa,miten erosta selviää.Sitä rakastaa jotain ihmistä enemmän kuin omaa elämäänsä ja yhtäkkiä jäätkin yksin??
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se siitä ohi menee. Eroaminen on verrattavissa läheisen menetykseen.
Tämä minun tarinani ei varmasti ole millään lailla verrattavissa sinun suhteeseen ja tarinaan. Mutta yritän kertoa että kyllä eron jälkeen asiat ja mielen saa kuntoon siihen vaan menee aikaa todella paljon. Omalla kohdallani tuntuu siltä, että siinä tulee varmaan vielä meneen ainakin vuosi, ennen kuin voisi edes ajatella mitään uutta suhdetta.
Silloin se on erityisen vaikeaa jos alkoholi on mukana jutussa ja onhan se nyt tietty muutenkin vaikeeta. Yleensä sitä itse on sairastunut jonkin asteen läheisriippuvaisuuten kun on alkoholistin kanssa seurustellut. En nyt sano että miehesi mikään alkoholisti olisi. Mutta usko pois, jos erootte se tulee olemaan erittäin vaikeeta! Sun kannattaa, ainakin alkuvaiheessa, yrittää miettiä miehen huonoja puolia, jolloin on helpompi päästää irti. Itse laadin listan, jossa oli miehen hyvät ja huonot puolet ja toisen jossa oli suhteemme hyvät ja huonot puolet. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta kun tein nämä listat ja kiinnitin ne jääkaapin oveen(siinä vaiheessa kun asuin jo omassa kämpässä) ne oli todella hyvää terapiaa "huonoina päivinä". Ja yleensäkin kun tein listat niin huonoja puolia tuli ihan oikeesti enemmän kuin hyviä.
Toi tunne on semmoinen mitä ei ikinä toivoisi kenellekään! Mutta se menee ohi! Itselläni on nyt 10 kk erosta ja olen onnellinen tällä hetkellä!Asun lapsen kanssa yksin pienessä kaksiossa. Välillä vieläkin on niitä huonoja päiviä, mutta kun miettii asioita toiselta kantilta ja katsoo mitä tällä hetkellä on niin kaikki on hyvin.
Rahallisesti on kylläkin todella tiukkaa ollut.
Sinun kannattaisi yrittää vielä puhua miehesi kanssa, jos se vaan on mahdollista. Olen itse useasti miettinyt, että olisiko pitänyt yrittää vielä saada mies hoitoon tai jotenkin ymmärtämään juomisen ongelmat ja kuinka paljon "pahaa" se minulle aiheuttaa. Itse en yrittänyt mielestäni tarpeeksi vaan lähdin...ja näin jälkeen päin on turhaa jossitella.
"En nyt sanoisi, että miehesi mikään alkoholisti olisi"
Näin sanoo ihminen, joka ei tiedä asiasta mitään. Ap. todellakin elää alkoholistin kanssa, ja tämän asian myöntäminen on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää - onneksi ap:n mies on tämän ITSE myöntänyt (yleisempää on, että alkoholisti kieltää asian).
Alkoholiongelmaisen kanssa eläminen on niin vaikeaa, ja alkoholiongelma on yksi vaikeimmista ongelmista, että käytännössä ero on ainoa ratkaisu. Alkoholistin täytyy itse haluta hakeutua hoitoon, ja vain sitä kautta on mahdollisuus uuteen elämään.
minä erosin alkoholistista!!!etkö lukenut?!?! voi hemmetti. TÄmän takia en tykkää kirjoittaa tänne mitään kun täällä vaan vedetään omia johtopäätöksiä!!!Isäni oli myös alkoholisti, joten USKO TIEDÄN mitä alkoholistin kanssa eläminen on!!
olin näköjään pyyhkinyt pois viimeisen osan alkuperäisestä kirjoittamastani. Eli mun exä oli alkkis. Ei mikään tuurijuoppo vaan joi joka päivä...
Kyllä sinä selviät,usko pois.Minun mieheni kuoli joku aika sitten ja tuntui että en enää jaksa,mutta minun on vain pakko jaksaa elämää eteen päin. Kyllä se siitä.
Eli,jäin yksin!