Nyt ei jaksa enää vaimoa. Syynä on vaimoni yltiöhuolimattomuus, jota hän ei itse millään tavalla tiedosta tai halua ainakaan korjata.
Vaimo maksaa omat laskunsa silloin kuin muistaa, jos ei ole hukannut papereitansa jo sitä ennen. Laskut ja muut paperit pitäisi jättää pitkin poikin olohuoneen pöytää ja ruokapöytää, että hän muistaa maksaa ne. Olen siirtänyt ne aina muutaman päivän lojusimisen jälkeen yhteen ja samaan vaimoni tietämään laatikkoon odottamaan hänen toimenpiteitä. Hän ei muista kuitenkaan etsiä niitä sieltä.
Töihin lähtiessä hän unohtaa useimmiten kotiavaimet kotiin.
Kännykkä unohtuu usein kotoa lähtiessä kun ei muista mihin on laittanut ja jos tulee mukaan, niin ei ole muistanut ladata.
Tänään aamulla myöhästyi viime viikolla aloittamastaan uudesta työstä kun ei muistanut klo 8:n aamupalaveria ja syytti minua vielä kun en ollut pessyt hänen vaatteitansa. Siivosin sen jälkeen vaimon vaatekaapit ja laskostin vaatteet nätistä paikoilleen. Joka hyllyyn on oli tungettu housuja, paitoja, sukkia, alusvaatteita ja pojankin vaatteita sekaisin. Eipä siitä paljon mitään voi löytääkään.
Aamulla tuli syytteet kiireessä myös siitä, kun hiusdonitseja ei löydy. Vaimoni menee ne päässä nukkumaan, suihkuun ja milloin mihinkin ja minä keräilen niitä mitä erikoisimmista paikoista hänen jäljiltään.
Olen yrittänyt kertoa, että vaikka olemme naimisissa, niin tietyt hygieniajutut on henkilökohtaisia. Vaimoni on siten jo oppinut käyttämään vain ja ainoastaan omaa hiusharjaa, mutta esim. vielä sujuvasti pyyhkii koko kroppansa mun pyyhkeeseen suihkun jälkeen. Kiva siinä on sitten itse pyyhkiä. Yleensä huomaan vasta aloitettunani pyyhkimisen, että vaimopa siinä on taas lainaillut pyyhettäni.
Kylppäristä saan jatkuvasti kuskata kasan tyhjiä suihkun nurkassa ajelehtivia shampoo ja hoitoainepurkkeja roskikseen. Myös käytettyjä karvahöyliä keräilen WC:stä, jotta poika ei satuta itseään niihin.
Kun vaimo pesee vessan käsienpesulavuaarissa pojan paskapyllyn, niin useimmiten tavara vain siirtyy pojasta lavuaariin, mutta ei lavuaarista eteenpäin. Vaimoni ei viitsi pestä lavuaaria pojan pesun jälkeen.
Suurin osa pojan vaaleista vaatteista on pinttyneen ruuan tahrimia, koska vaimoni ei viitsi laittaa ruuan yhteydessä likaantuneita vaatteita tahranpoistoaineella likoamaan. Hän ei edes omista vaatteistaan viitsi liottaa tahroja. Minä itse monesti joudun liottelemaan pojan ja vaimon tahravaatteet puhtaaksi.
Sänky meillä on mennyt jo aikoja sitten pilalle, kun hän ei viitsinyt laittaa lakanan alle suojaa, joka estää maidon yms valumisen itse petauspatjalle. Minä sitä suojaa laitoin aina kun huomasin, että "oli unohtunut".
Samoin kalliit sohvamme ovat pilalla, koska vaimoni saattaa sohvalla istuessaan jättää kahvikupin (muutama tippa kahvia) tai pojan maitopullon sohvalle valumaan. Meillä kyllä on sohvapöytä, mutta se 70 cm käsiliike on liian pitkä ilmeisesti. Minä sitten yritän kaikilla aineilla sohvia putsata, jotta ei haisisi niin paljon ja tahrat eivät näkyisi niin kauas.
Vaatteiden pesun osalta meillä menee työt tasan.
Vaimoni ei käy ruokakaupassa ollenkaan, minä joudun kokoajan pitämään huolta, että pojalle ja meille on ruokaa ja WC-paperit, pojan vaipat,hammastahna, yms eivät lopu kesken. Hän nauttii vain palvelustani. Muistan yhdessäolomme ajalta 3 kertaa, milloin hän olisi itsenäisesti tehnyt koko aterian. Perunoista hän ei saa kaadettua keitinvettä pois, vaan jättää perunat lillumaan veteen. Monesti jauheliha, kanat tai vastaava on kyllä paistettu, mutta sitä ei ole maustettu eikä varsinkaan tehty kastiketta.
Kerran tai pari viikossa joudun poistamaan jääkaapistamme vanhentuneet ruuat,koska vaimoni ei tee sitäkään. Jätin tämän kerraan kolmeksi viikoksi tekemättä ja jääkaapissamme oli enemmän vanhentuneita ruokia kun mitä olisi pystynyt syömään.
Samoin minä käyn läpi silloin tällöin meillä keittiön kaikki kaapit, katson kuiva-aineiden päivämäärät, järjestelen saman yyppiset ruuat ja astiat samoille hyllyille. Lisäksi pyyhin hyllytasot. Tätä vaimoni ei ole koskaan tehnyt 2 vuoden aikana.
Vaimoni ei ole koskaan käynyt verkkovarastossamme kahden asumisvuoden aikana. Eikä hän ole käynyt rivitaloasuntomme omassa ulko-oven vieressä olevassa varastossakaan kuin pari kertaa. Se on kuulemma minun hommaa viedä ja hakea tavaraa varastosta. Minun pitäisi myös tietää milloin hän ei käytä enää jotain omia vaatteitaan ja viedä ne varastoon.
Minä myös yksin siivosin varastomme ja kaappimme sisällä ja möin ylimääräiset tavarat kirpputorilla pois äskettäin. Vaimoni ei osallistunut tähänkään perheen yhteiseen hankkeeseen millään tavalla.
Matkustella tai edes käydä juuri missään emme voi, koska pojan rytmi menee aina sekaisin vaimoni mukaan, joten olemme lähes aina kotona. Viikon kohokohta on käydä kahvilla kauppakeskuksessa 3 km päässä autolla. Lähes koko kesäloma meni näin, vaikka rahasta se ei ollut kiinni.
Sen lisäksi edes minä en voi mennä mihinkään omalla ajalla. Ainoa mikä on sallittua, on viikossa 1 tunti sulkista kaverin kanssa. Kerran yritin päästä kaverin kanssa Ruotsin risteilylle, mutta lupaa ei heltinyt. Yhdessäolomme aikana olen käynyt ulkona viihteellä yksin tai kavereiden kanssa varmaan 2 kertaa. En muista enää olisiko jopa kolmaskin kerta tapahtunut.
No, olen sitten luopunut haaveista joskus käydä viihteella ja ajatellut, että otan pari olutta illalla kotona viikonloppuna. Mutta siitäkin tulee huutoa. Jos yhden oluen jälkeen sanon ottavani toisen ja vaimoni väittää vastaan, niin kuulemma olen muuttunut väkivaltaiseksi, koska olen eri mieltä sen yhden oluen jälkeen hänen kanssaan.
Kukista joudun huolehtimaan minä, eli sekä kastelen että nypin pois kuihtuneet lehdet. Pihallamme olevat istutukset suunnittelin ja istutin itse, koska vaimoltani sekään ei onnistunut. 2 vuotta vanhan kotimme sisustin minä. Ostin aikoinaan vaimolle sisustuskirjoja muutamalla sadalla eurolla pieneksi virikkeeksi ja vinkeiksi sekä ostin jatkuvasti hänelle sisustuslehtien irtonumeroita. Ainoa mitä vaimoni on saanut sisustuksessamme aikaiseksi, on muutaman idean kopiointi naapureiltamme.
Roskat meillä vien minä, postit haen laatikosta minä. Imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä menee tasan.
Vaimollani on ajokortti, mutta hän ei ole ajanut autoa moneen vuoteen. Kustansin hänelle ajotunnit autokoulussa ajotaidon virkistämiseksi sekä vaihdoin automme kohtuukokoiseen automaattivaihteiseen, jotta ajaminen olisi mahdollisimman helppoa ja hän pääsisi myös liikkeelle itsenöisesti. Mutta kaikki turhaan, hän ei halua ajaa autoa, vaikka aina silloin tällöin ohimennen muina miehenä kysyn.
Hän ei itse käy missään, vaikka minä voisin ihan hyvin hoitaa poikaa pari iltaa viikossa kotona töiden jälkeen. Ostin hänelle keväällä äitienpäivälahjaksi sarjakortin hierontaankin, mutta patistamalla patistaen sain hänet käymään elokuussa kerran hierottavana. Kuntosalillekin hänellä on vuosikortti, mutta hän ei vain saa aikaiseksi lähteä. Kavereita hänellä on muutamia, mutta heitä hän ei tapaa juurikaan.
Olen yhden ainoa kerran käynyt koko tuntemisemme aikana vaimoni vanhempien luona, ja silloinkin kävin hakemassa vaimoni ja poikani pois kyläilemästä sieltä, eli olin noin tunnin siellä. Toisaalta vaimoni vanhemmat käyvät meillä tosi harvoin, vain 1-2 krt vuosi. Viimeksikin niin, että vaimoni oli kotona pojan kanssa ja minä vielä töissä.
Mietin pitkään mistä kaikki johtuu. Osaltaan varmaan siitä, että minä olen hieman toisenlainen ja se aiheuttaa ristiriitaa, mutta kesällä syy selvisi kuin salamaniskusta. Vaimoni kävi soveltuvuusarvioinnissa erääseen työpaikkaan ja sai murska-arviot oma-aloitteisuudesta ja organisointitaidoistaan. Hänellä ei kertakaikkiaan ole kykyä nähdä ympärilläolevien asioiden tilaa ja oma-aloitteisesti laittaa asioita kuntoon sekä suunnitellusti ja organisoidusti viedä asioita eteenpäin. Siksipä hän onkin työssä, jossa häntä ohjataan tarvittaessa jatkuvasti ja hyvinkin konkreettisesti kokoajan. Tajusin hänen työtehtäviensäkin luonteen vasta silloin.
Itse taas olen sellaisessa tehtävässä työelämässä, jossa ohjaan ja organisoin oman työni lisäksi useiden muiden työtä. Käytännössä elän itse kolmellä aika vyöhykkeellä: Valmistelen proaktiivisesti tulevaisuutta, seuraan ja ohjaan nykyisyyttä/tätä hetkeä ja menneisyydestä mittaan toteutuneita tuloksia ja teen sen perusteella korjaavia liikkeitä ja suunnittelen tulevaa. Vaimoni ei hanskaa näistä edes nykyisyyttä/tätä hetkeä saati sitten pystyisi suunnittelemaan hieman eteenpäin tulevaisuutta. Aikaisemmin hänelle ei edes tullut mieleen, että esim pari päivää ennen juhlia pitää laittaa vaatteet pesuun ja edellisenä iltana silittää, jos haluaa, että juhlien aattoaamuna ei ole kiire vaatteiden kanssa.
Vaimo maksaa omat laskunsa silloin kuin muistaa, jos ei ole hukannut papereitansa jo sitä ennen. Laskut ja muut paperit pitäisi jättää pitkin poikin olohuoneen pöytää ja ruokapöytää, että hän muistaa maksaa ne. Olen siirtänyt ne aina muutaman päivän lojusimisen jälkeen yhteen ja samaan vaimoni tietämään laatikkoon odottamaan hänen toimenpiteitä. Hän ei muista kuitenkaan etsiä niitä sieltä.
Töihin lähtiessä hän unohtaa useimmiten kotiavaimet kotiin.
Kännykkä unohtuu usein kotoa lähtiessä kun ei muista mihin on laittanut ja jos tulee mukaan, niin ei ole muistanut ladata.
Tänään aamulla myöhästyi viime viikolla aloittamastaan uudesta työstä kun ei muistanut klo 8:n aamupalaveria ja syytti minua vielä kun en ollut pessyt hänen vaatteitansa. Siivosin sen jälkeen vaimon vaatekaapit ja laskostin vaatteet nätistä paikoilleen. Joka hyllyyn on oli tungettu housuja, paitoja, sukkia, alusvaatteita ja pojankin vaatteita sekaisin. Eipä siitä paljon mitään voi löytääkään.
Aamulla tuli syytteet kiireessä myös siitä, kun hiusdonitseja ei löydy. Vaimoni menee ne päässä nukkumaan, suihkuun ja milloin mihinkin ja minä keräilen niitä mitä erikoisimmista paikoista hänen jäljiltään.
Olen yrittänyt kertoa, että vaikka olemme naimisissa, niin tietyt hygieniajutut on henkilökohtaisia. Vaimoni on siten jo oppinut käyttämään vain ja ainoastaan omaa hiusharjaa, mutta esim. vielä sujuvasti pyyhkii koko kroppansa mun pyyhkeeseen suihkun jälkeen. Kiva siinä on sitten itse pyyhkiä. Yleensä huomaan vasta aloitettunani pyyhkimisen, että vaimopa siinä on taas lainaillut pyyhettäni.
Kylppäristä saan jatkuvasti kuskata kasan tyhjiä suihkun nurkassa ajelehtivia shampoo ja hoitoainepurkkeja roskikseen. Myös käytettyjä karvahöyliä keräilen WC:stä, jotta poika ei satuta itseään niihin.
Kun vaimo pesee vessan käsienpesulavuaarissa pojan paskapyllyn, niin useimmiten tavara vain siirtyy pojasta lavuaariin, mutta ei lavuaarista eteenpäin. Vaimoni ei viitsi pestä lavuaaria pojan pesun jälkeen.
Suurin osa pojan vaaleista vaatteista on pinttyneen ruuan tahrimia, koska vaimoni ei viitsi laittaa ruuan yhteydessä likaantuneita vaatteita tahranpoistoaineella likoamaan. Hän ei edes omista vaatteistaan viitsi liottaa tahroja. Minä itse monesti joudun liottelemaan pojan ja vaimon tahravaatteet puhtaaksi.
Sänky meillä on mennyt jo aikoja sitten pilalle, kun hän ei viitsinyt laittaa lakanan alle suojaa, joka estää maidon yms valumisen itse petauspatjalle. Minä sitä suojaa laitoin aina kun huomasin, että "oli unohtunut".
Samoin kalliit sohvamme ovat pilalla, koska vaimoni saattaa sohvalla istuessaan jättää kahvikupin (muutama tippa kahvia) tai pojan maitopullon sohvalle valumaan. Meillä kyllä on sohvapöytä, mutta se 70 cm käsiliike on liian pitkä ilmeisesti. Minä sitten yritän kaikilla aineilla sohvia putsata, jotta ei haisisi niin paljon ja tahrat eivät näkyisi niin kauas.
Vaatteiden pesun osalta meillä menee työt tasan.
Vaimoni ei käy ruokakaupassa ollenkaan, minä joudun kokoajan pitämään huolta, että pojalle ja meille on ruokaa ja WC-paperit, pojan vaipat,hammastahna, yms eivät lopu kesken. Hän nauttii vain palvelustani. Muistan yhdessäolomme ajalta 3 kertaa, milloin hän olisi itsenäisesti tehnyt koko aterian. Perunoista hän ei saa kaadettua keitinvettä pois, vaan jättää perunat lillumaan veteen. Monesti jauheliha, kanat tai vastaava on kyllä paistettu, mutta sitä ei ole maustettu eikä varsinkaan tehty kastiketta.
Kerran tai pari viikossa joudun poistamaan jääkaapistamme vanhentuneet ruuat,koska vaimoni ei tee sitäkään. Jätin tämän kerraan kolmeksi viikoksi tekemättä ja jääkaapissamme oli enemmän vanhentuneita ruokia kun mitä olisi pystynyt syömään.
Samoin minä käyn läpi silloin tällöin meillä keittiön kaikki kaapit, katson kuiva-aineiden päivämäärät, järjestelen saman yyppiset ruuat ja astiat samoille hyllyille. Lisäksi pyyhin hyllytasot. Tätä vaimoni ei ole koskaan tehnyt 2 vuoden aikana.
Vaimoni ei ole koskaan käynyt verkkovarastossamme kahden asumisvuoden aikana. Eikä hän ole käynyt rivitaloasuntomme omassa ulko-oven vieressä olevassa varastossakaan kuin pari kertaa. Se on kuulemma minun hommaa viedä ja hakea tavaraa varastosta. Minun pitäisi myös tietää milloin hän ei käytä enää jotain omia vaatteitaan ja viedä ne varastoon.
Minä myös yksin siivosin varastomme ja kaappimme sisällä ja möin ylimääräiset tavarat kirpputorilla pois äskettäin. Vaimoni ei osallistunut tähänkään perheen yhteiseen hankkeeseen millään tavalla.
Matkustella tai edes käydä juuri missään emme voi, koska pojan rytmi menee aina sekaisin vaimoni mukaan, joten olemme lähes aina kotona. Viikon kohokohta on käydä kahvilla kauppakeskuksessa 3 km päässä autolla. Lähes koko kesäloma meni näin, vaikka rahasta se ei ollut kiinni.
Sen lisäksi edes minä en voi mennä mihinkään omalla ajalla. Ainoa mikä on sallittua, on viikossa 1 tunti sulkista kaverin kanssa. Kerran yritin päästä kaverin kanssa Ruotsin risteilylle, mutta lupaa ei heltinyt. Yhdessäolomme aikana olen käynyt ulkona viihteellä yksin tai kavereiden kanssa varmaan 2 kertaa. En muista enää olisiko jopa kolmaskin kerta tapahtunut.
No, olen sitten luopunut haaveista joskus käydä viihteella ja ajatellut, että otan pari olutta illalla kotona viikonloppuna. Mutta siitäkin tulee huutoa. Jos yhden oluen jälkeen sanon ottavani toisen ja vaimoni väittää vastaan, niin kuulemma olen muuttunut väkivaltaiseksi, koska olen eri mieltä sen yhden oluen jälkeen hänen kanssaan.
Kukista joudun huolehtimaan minä, eli sekä kastelen että nypin pois kuihtuneet lehdet. Pihallamme olevat istutukset suunnittelin ja istutin itse, koska vaimoltani sekään ei onnistunut. 2 vuotta vanhan kotimme sisustin minä. Ostin aikoinaan vaimolle sisustuskirjoja muutamalla sadalla eurolla pieneksi virikkeeksi ja vinkeiksi sekä ostin jatkuvasti hänelle sisustuslehtien irtonumeroita. Ainoa mitä vaimoni on saanut sisustuksessamme aikaiseksi, on muutaman idean kopiointi naapureiltamme.
Roskat meillä vien minä, postit haen laatikosta minä. Imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä menee tasan.
Vaimollani on ajokortti, mutta hän ei ole ajanut autoa moneen vuoteen. Kustansin hänelle ajotunnit autokoulussa ajotaidon virkistämiseksi sekä vaihdoin automme kohtuukokoiseen automaattivaihteiseen, jotta ajaminen olisi mahdollisimman helppoa ja hän pääsisi myös liikkeelle itsenöisesti. Mutta kaikki turhaan, hän ei halua ajaa autoa, vaikka aina silloin tällöin ohimennen muina miehenä kysyn.
Hän ei itse käy missään, vaikka minä voisin ihan hyvin hoitaa poikaa pari iltaa viikossa kotona töiden jälkeen. Ostin hänelle keväällä äitienpäivälahjaksi sarjakortin hierontaankin, mutta patistamalla patistaen sain hänet käymään elokuussa kerran hierottavana. Kuntosalillekin hänellä on vuosikortti, mutta hän ei vain saa aikaiseksi lähteä. Kavereita hänellä on muutamia, mutta heitä hän ei tapaa juurikaan.
Olen yhden ainoa kerran käynyt koko tuntemisemme aikana vaimoni vanhempien luona, ja silloinkin kävin hakemassa vaimoni ja poikani pois kyläilemästä sieltä, eli olin noin tunnin siellä. Toisaalta vaimoni vanhemmat käyvät meillä tosi harvoin, vain 1-2 krt vuosi. Viimeksikin niin, että vaimoni oli kotona pojan kanssa ja minä vielä töissä.
Mietin pitkään mistä kaikki johtuu. Osaltaan varmaan siitä, että minä olen hieman toisenlainen ja se aiheuttaa ristiriitaa, mutta kesällä syy selvisi kuin salamaniskusta. Vaimoni kävi soveltuvuusarvioinnissa erääseen työpaikkaan ja sai murska-arviot oma-aloitteisuudesta ja organisointitaidoistaan. Hänellä ei kertakaikkiaan ole kykyä nähdä ympärilläolevien asioiden tilaa ja oma-aloitteisesti laittaa asioita kuntoon sekä suunnitellusti ja organisoidusti viedä asioita eteenpäin. Siksipä hän onkin työssä, jossa häntä ohjataan tarvittaessa jatkuvasti ja hyvinkin konkreettisesti kokoajan. Tajusin hänen työtehtäviensäkin luonteen vasta silloin.
Itse taas olen sellaisessa tehtävässä työelämässä, jossa ohjaan ja organisoin oman työni lisäksi useiden muiden työtä. Käytännössä elän itse kolmellä aika vyöhykkeellä: Valmistelen proaktiivisesti tulevaisuutta, seuraan ja ohjaan nykyisyyttä/tätä hetkeä ja menneisyydestä mittaan toteutuneita tuloksia ja teen sen perusteella korjaavia liikkeitä ja suunnittelen tulevaa. Vaimoni ei hanskaa näistä edes nykyisyyttä/tätä hetkeä saati sitten pystyisi suunnittelemaan hieman eteenpäin tulevaisuutta. Aikaisemmin hänelle ei edes tullut mieleen, että esim pari päivää ennen juhlia pitää laittaa vaatteet pesuun ja edellisenä iltana silittää, jos haluaa, että juhlien aattoaamuna ei ole kiire vaatteiden kanssa.
Vastaukset 82
Vanhimmat
Ja menit hänen kanssaan naimisiin... miksi?
että oikein tutkittu on niin mitäs sulla olisi sitä vastaan että auttaisit vaimoas siinä missä hän on huono ja sä hyvä, eli juurikin noissa organisointi- ym jutuissa? Sähän tajuat ettei se sitä ilkeyttään tee. Laitat vaan systeemit päälle missä kyselet ja muistutat ellet halua peräti itse tehdä suoraan asioita. Sähän olet hyvä juuri siinä. Mieti miten voisit hommaa kehittää helpommaksi itsellesi niin ei tarttis turhaan rutista puolin ja toisin asioista joissa ette pysty kumpikaan muuttumaan.
Aina sanotaan että vastakohdat vetää toisiaan puoleensa. Siinähän te olette toistenne täydelliset vastakohdat.
Ja mulle kun tulee usein vastaan miesten kanssa etten kiinnosta, kun olen joko liian samanlainen tai liian organisointikykyinen....
Sinun vaimosihan sentään tekee jotain. Minun ei tee. Kissanpaskat saavat kuivaa rauhassa olohuoneen matolle, jos en minä siivoa. Olin ainut, joka oli kissan ottamista vastaan, koska tiesin, että juuri minä saan siitäkin huolehtia. Edes häpeä ei saa vaimoani kumartumaan pariksi sekunniksi.
Kaikki korkit ovat auki tai hukassa. Kuka niitä nyt viitsisi ruuvailla?
Vaatteita lojuu suurissa kasoissa ympäri taloa. Helpompi on ostaa uusia, kuin tehdä vanhoille jotain.
Ainut, mihin riittää virtaa, on shoppailu.
Milloinko tämä äärimmäinen vetelyys alkoi? Lapsen synnyttyä. Ettei olisi sama vaiva? Jokin diagnoosi tällaiseen täytyy olla. Niin sairaalloiseksi kaikki muuttui.
Tämä taitaa olla yleisempää kuin luulinkaan.
Kaikki naiset tuntuvat kehuvan itseään kuinka he raatavat yksin kotityöt, ja todellisuudessa ovat patalaiskoja. Miehen panosta ei arvosteta miksikään, vaikka vanhassa talossa on ikunen remontti päällä.
Synnytyksestähän tuo meilläkin alkoi.
Vaikea enää uskaltaa suunnitella lapsia uuteen suhteeseen, kun tietää, kuinka elämä voi siinä heittää häränpyllyä!
Anna kenkää tuollaiselle. Ero tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Et sinä muuten täällä olisi.
mihin ihastuit vaimossasi, sitten rakastuit ja lopulta halusit naimisiin. Jokin syntyperäinen juttu täytyy vaimollasi olla? Miten et huomannut aiemmin? Millainen on ollut vaimosi koulumenestys?
Tiettyjä tulee mieleen...en voi toivottaa muuta kuin jaksamista ja keskustelua vaimosi kanssa, molempien toiveista ym...Tuskin jaksat yksin pitää huushollia kauan pystyssä. Vaikka jälkiviisaus ei auta, niin olkoon sinunkin perhe-elämä esimerkki siitä, mitä voi seurata kun ei tutustu toiseen riittävästi. Yhdessäeloa riittävän pitkä aika ennen kuin Amen ja lapsia.
Kyllä kai tuollaista sitten voi olla... Mutta mistä se johtuu, onko vaimosi aina ollut tuollainen. Ilmeisesti ainakin jonkin verran, jos soveltuvuustestehin on luottaminen. Mistä se sitten johtuu..onkin toinen kysymys.. hhmm.. en halua mitenkään säikytellä, mutta ilmeisesti kyse ei ole laiskuudesta/saamattomuudesta, vaan puuttuu KYKY. Ja se johtuu jostakin. Neurologian alaa.
ei auta paljoo jos täällä vaan höpisee,tietty hyviä vinkkejä voi saada.näytä kirjoittamasi teksti vaimolle niin se saa oikein hyvän käsityksen miltä susta tuntuu.ehkäpä keskustelu siitä lähtee käyntiin.olette kuin yö ja päivä,mutta toista ei voi täysin muuttaa.kompromisseja..
kyllä meillä on yritetty keskustella ja sopia yhteisistä tavoista toimia kotona. Mutta vaimoni ei pysty sopimaan tai ainakaan pysty pitämään sopimuksia. Ainoa mistä ollaan päästy sopimukseen, on se, että vaimoni ei käytä minun hiusharjaani.
Vaimoni kokee keskustelut painostavina ja kyllähän ne sitä tietysti ovatkin, koska asiat liittyvät hänen tapaansa toimia.
Mutta mutta, mitään yhteisiä periaatteita ja toimintatapoja missään asiassa emme ole pystyneet sopimaan ja luomaan. Suurimpana ristiriitana on lapsenhoito. Vaimoni ilmoitti, että hän on äitinä pojan ensisijainen huoltaja ja päättää viimekädessä miten poikaa hoidetaan ja kasvatetaan. Hoito menee kyllä vähintään fifty-fifty, mutta minulla ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten asiat tehdään. Hän on aina oikeassa omasta mielestään, vaikka hänellä ei ole mitään aikaisempaa kokemusta lastenhoidosta (ei omien sisarusten tai serkkujen hoitoa, ei kavereiden lastenhoitoa). Minulla taas on useita nuorempia sisaruksia, joiden hoitoon olen osallistunut jo nuoresta pitäen.
Lapsen osalta kuitenkin minä joudun ostamaan pienelle pojallemme vaatteet, koska vaimoni ei osaa katsoa ulos vuodenaikoja ja arvioida sitäkään milloin poika tarvitsee kokonsa puolesta uusia vaatteita. Nytkin on syksy tuloillaan ja kai minun on lähdettävä kauppaan hakemaan vaatteita, joilla voi olla mennä ulos hieman viileämmällä. Vaimoni jokus kyllä tiedostaa nämä vaatetarpeet, mutta ei saa aikaiseksi edes sanoa, että lähdetään yhdessä ostamaan, saati sitten itsenäisesti yksin mennä.
Vaimoni on muutaman kerran unohtanut viedä pojan neuvolaan sopimanansa aikana.
Jos poika herää yöllä ja on hieman itkuinen, kuumeinen ja kipeä, niin se on aina mun syy, koska olen esim. unohtanut tuoda pojalle takin, kun vaimoni on ollut pojan kanssa ulkona.
Näitä riittää...
Ymmärrän väsymyksesi asiaan mutta onko kaikki tekemäsi asiat niin tärkeitä?
Se kaappien läpikäyminen kuivaaineiden lajittelu päviämäärien mukaan?
Jos kukkia ei kukaan hoida miksi niitä pitää olla?
Älä hoida vaimon vaatteita ja opeta häntä muutaman kerran selkeäsanaisesti niiden hoidossa.
Kaikilla ihmisillä ei vain ole järjestyksenpitokykyä, mutta toisaalta heillä voi olla muita hyviä ominaisuuksia. Onhan vaimossasi jotai hyvääkin mihin rakastuit. Teillä sinä vain nyt teet sen mitä useimmissa perheissä tekee nainen. Ei se sen kummempaa ole.
en minä niitä keittiön kaappien ruokia päivämäärien mukaan lajittele, vaan heitän pois vanhentuneet.
Kukkia meillä sisällä on tasan 2 kpl. Olen kyllä minimoinut muutenkin tavaran määrää, koska nämäkään vähät eivät tahdo koskaan löytää oikealle paikalle.
Tuota rakkausasiaa tässä parhaillaan mietin, eli onko jotain vielä miksi häntä rakastaisin. Vastaus on tässä vaiheessa helppo: Kyllä, mutta yhteinen elämä on vain vaikeaa.
tuosta vaimostasi. ihan kuin olisit ollut mieheni, sillä erotuksella että minä hoidan kotitalouden mutta mieheni puhuu kuin sinä, ei vain itse tee mitään kotona.
Hänellä on hyvä organisointi kyky (paitsi juhliinmennessä vasta katsoo vaatteensa eikä ennen, niinkun olen pyytänyt).
Minä maksan laskut ajallaan ja kyllä huolehdin käytännön asioista, siivoankin mutta kodin jäejestys on mieheni mielestä välillä retuperällä.
Minun kotonani oli aina puhdasta mutta paljon lapsia, omia ja vieraita, joten kodin järjestys ei ollut tiptop. Mieheni kotona ainoat lapset olivat hän ja sisarukset joten siistä on ollut.
Osa asioista on siis kotoa opittu. Ne kyllä muuttuvat jos muutoshalua on mutta ei kertarysäyksellä. Anna vaimollesi aikaa ja aloita tärkeimmästä asiasta.
Kärsiikö vaimosi masennuksesta? Ei ystäviä eikä halua mennä minnekkään mutta ei halua olla yksinkään. Ihan kuin minä. Ystäviä on mutta ei kertakaikkiaan huvita mikään. Taustalla voi olla ADD / ADHD yms mille vaimosi ei itse voi mitään mutta apua on nykyään tarjolla jos vain jaksaa hakea.
Vaimosi on nk. boheemi; hän ei välitä/pidä tärkeänä asioita, jotka ovat sinulle merkityksellisiä. Ymmärrän kyllä hyvin ärtymyksesi; olet itse organisoitunut ihminen. Ja kun sitten vaimosi on täysin toista maata, niin tottakai hän alkaa myös käyttää hyväksi tätä 'palvelualttiuttasi'.
Minä olen elänyt miehen kanssa, joka oli äärimmäisen tarkka, pedantti suorastaan. Olin siihen asti pitänyt itseäni aika tarkkana ihmisenä, mutta hänen rinnallaan näytin armotta boheemilta; kaikki on siis myös suhteellista.
Toista ihmistä on vaikeaa, lähes mahdotonta muuttaa. Mutta näissä kuvaamissasi asioissa voisitte kyllä yrtittää sopia jotkin pelisäännöt, että vaimosikin ymmärtäisi, ettei kukaan voi loputtomiin siivota hänen jälkiään. Opettelemaan vain uusia toimintatapoja!
En ole psykologian enkä neurologian koulutusta saanut, mutta elän kahden ADHD-ihmisen kanssa: mieheni ja poikani.
Toisinaan kaaos kotonamme on samankaltaista kuin kuvailit teillä olevan. Loma-ajat varsinkin. Onneksi on syksy ja lomat pidetty, saadaan taas vähän aikatauluja ja struktuuria arkeen, se aina helpottaa.
Olen tottunut olemaan tämän perheen arkijärki ja organisaattori, kaipa se on osani tässä elämässä.
Rakastan näitä kumpaakin huithapelia yli kaiken!
Vuosien mittaan on onneksi parannusta tapahtunut, niin miehessä kuin pojassakin. Mutta asioita pitää silti muistuttaa, kerrata, vääntää rautalangasta. Ja ne päivät, jolloin ei tarvitse, ovatkin yhtä juhlaa.
Käykää neurologilla, terveyskeskuslääkäri antaa lähetteen. Kannattaa tutustua myös netistä löytyvään aineistoon, hae vaikka "aikuinen adhd" googlella, niin löytyy paljon tekstiä. Tsemppiä!
Meillä myös isällä ja pojalla ADHD. Aiemmin jo kirjoitin että mies kuitenkin haluaa järjestystä, mutta moni asia on minulle valjennut ja sitäkautta helpottanut kun tiesin mikä molemmilla on. Asioihin osaa suhtautua erilailla ja julkiselta taholta on tullut tukea.
Vaimo istuskeli rauhassa aamuTV:n ääressä ja huomasi yhtäkkiä, että bussi töihin lähtee minuutin päästä. Taisi kuitenkin ehtiä johkin bussiin, mutta soitti jo kohta minulle R-kioskin puhelimesta, että tuotko työpaikan avaimet ja kännykän hänelle. Oli taas unohtanut ottaa mukaan ne. Vein avaimet ja kännykän hänelle sovittuun paikkaan ja samalla sain syytökset päälle siitä kuinka olin häntä kiusannut aamulla, kun rohkaisin häntä menemään firmansa juhliin tänään illalla. Ja edelleen tästä keskustelusta johtuen hän unohti ottaa avaimet ja kännykän mukaan.
Tämän parin viikon uuden työpaikan aikana minä olen joutunut antamaan hänelle usein aamulla muutaman kolikon bussirahaa työmatkaa varten, koska vaimon ei ole muistanut hakea rahaa automaatista. No, vaimo on itse asiassa töissä paikassa, jossa työpaikan ulko-oven vieressä on pankkiautomaatti, joten ei sitä voi muistaa millään ja matkakin on pitkä.
Mainitsin aikaisemmassa viestissäni/purkauksessa, että vaimoni ei tiedosta tai ainakaan tunnusta ongelmiaan jotta sen pohjalta asioita voisi korjata. Sen vähä mitä tiedän hänen vanhemmistaan, niin itse asiassa hänen äitinsä on mielisairas (lääkärin diagnosoima ja eläkkeelle laittama), mutta hänkään ei ole itse koskaan tunnustanut sairauttaan, vaan uskottelee itselleen, että on sairaseläkkeellä toisen fyysisen sairauden takia.
Tässä alkaa miettimään jo sitä, miten saisi järjestettyä 1,5 vuotiaan poikamme huoltajuuden itselleen. Pelkona on, että vaimoni oikeasti sairastuu (asiat pahenee tästä ja lääkäri diagnosoi). Ja jos poika on hänellä, niin sitä menoa ei pysty kukaan valvomaan.
Vaimo on jo oikeasti sairas jollain tapaa. Tuollaista käytöstä ei kestä kukaan. Täytyy vain ottaa selville mikä häntä rassaa. Ehkäpä, joku mennyt ongelma?
No miehille nuo "ongelma-naiset" näkyisivät kelpaavan oikein hyvin.
Voisi melkein sanoa, että mitä sotkuisempi, huolimattomampi ja homssuisempi nainen on kyseessä, sitä "naisellisempana" miehet pitävät tuollaista otusta ja VIHILLE VIEDÄÄN VIIVANA!
Me vähemmän homssuiset saamme sitten elellä yksinämme. (Itse olen kaunis ja organisointikykyinen.)
Me kävimme mielenterveystoimiston avioliittoneuvonnassa, ja lääkäri lipsautti vahingossa (?) vaimoni diagnoosin minun kuulteni. Ei ollut vaimokulta päässyt kasvamaan aikuisen tasolle, ja oli täysin napanuorassa äitiinsä.
Myöhemmin kysyin eron jo ollessa vireillä, ja huoltajuuskysymystä puitiin, että voisivatko he mtt:ssä tehdä yhteistyötä sosiaalitoimiston kanssa, vastaus oli että "sos.toimi ei noteeraa mitenkään meidän lääkärien lausuntoja".
Niinpä siinä sitten kävi, että itsekin lapsen asteella oleva nainen leikkii kotia, ja lapsi oireilee monella tavalla. Äiti ei ole äiti, vaan yksi kavereista. Se ei ole oikein.
Sos.virkailija vain sanoo "kyllä,kyllä", ja lupaa toimia, mutta ei tee mitään.
Lapsi on nyt hoidossa, mutta aika katkeraksi tekee tuollainen, että hän on joutunut kärsimään virkamiehen tietoisesti ja tahallisesti tekemästä vääryydestä!
Asia pitäisi puida oikeudessa, mutta lopputulos lienee epävarma, ja kustannukset varmasti isot.
Olenkin koettanut sovulla hoitaa asiaa niin, että lapsen kärsimykset edes pienentyisivät, sillä äiti alkaa selvästi väsymään omaan valheiden verkkoonsa, ja sitä myöten pehmenemään.
MITEN ÄÄLIÖ-VAIMOSI ON YLIPÄÄNSÄ HUOLITTU TÖIHIN...???
Ihmettelen todella!
MISSÄ työpaikassa muka TARVITAAN tuollaista ihmistä??
Minä ainakin tunnistan itsessäni piirteen ihastua sellaisiin renttuihin naisiin. Toisaalta kokemukseni mukaan sellaiset ovat kyllä makuuhuoneessa mukavampia kuin tiukkapipot, joita ei seksi innosta, jollei pölyjä ole pyyhitty.
Ehkä kuitenkin on parempi elää täällä pienoisessa kaaoksessa, kuin puutteessa. ;)
Ihanne tietysti olisi, jos olisi siistiä ja rakasteltaisiin yhtenäään.
Patalaiska sottapytty on niin häiriintynyt ja käpertynyt, ettei voi tehdä mitään, koska häpeää jo olemassaoloaan!
Tekosyitä tekosyiden jälkeen, ettei tarvitsisi antautua läheisyyteen, jonka jälkeen yleensä keskustellaan.
Siinä saattaisi nousta puheeksi altapäin mädäntyvä pyykkikori.
Miksi ihmeessä teit tuon vastakkainasetelman: homssuinen ja "antelias" versus siisti ja "pihtari"??
Mistäs TUO nyt sitten tuli?
Itse olen 1. kaunis 2. organisointikykyinen 3. seksikäs (ihan käytännössäkin oikean miehen kanssa) ja tässä SINKKUILLAAN! (koska te äijät veitte alttarille nuo Homssu-Liisat jo ajat sitten!)
Nyt sitten VALITATTE ja samalla tiiraatte tänne suuntaan (eli minuun päin), että "irtoaisiko pikku seikkailua neidon kanssa"..?
ÄLLÖTTÄVÄÄ! ÄLLÖTTÄVIÄ OLETTE SEKÄ TE ÄIJÄT ETTÄ TEIDÄN SOTKU-VAIMONNE!
Juttujesi perusteella, en ihmettele yksinoloasi, olitpa sitten siisti ja antelias ja organisointikykyinen.
Minusta kuulostat ainoastaan katkeralta.
Ehkäpä tuossakin perheessä nainen näytti aluksi kauniilta. Niinkuin miehetkin lupaavat yhtä sun toista. Kotona sitten maataankin viinaa juoden ja mistään piittaamatta.
melkoiselta jonglööri sirkukselta tuo teitin elämä.
Kuule lajitoveri! Koska rakastat vaimoasi, niin silloin myös kasvatat häntä noissa elämän perusasioissa, joihin hänellä ei ilmeisesti kotoa ole jäänyt paljoakaan perintöä.
Kasvatus tarkoittaa opettamista ja vaatimista, sekä rajojen asettamista, sillä sinun ei tarvitse alistua tuohon tilanteeseen. Sanotaan, että toista ei voi muuttaa, mikä pitää osaltaan paikkansa luonteenpiirteissä ja syvällisemmissä asioissa, mutta nuo käytännön asiat ovat kaikkien opittavissa ja kaikki ovat niissä kykeneviä muuttumaan, mikäli itse haluavat. Ellei itse halua muuttua, niin todennäköisesti elämät ajautuvat väkisin erilleen.
Sinulla on siellä kaksi lasta, joille sinun tulee asettaa säännöt, rajat ja tehtävät. Mikäli tämä isompi lapsi lähtee sen takia, että joutuu ottamaan aikuiselle kuuluvia vastuita, niin anna mennä, kyllä se joutuu ne vastuut ottamaan, kun yksin tarkastelee maailmaa.
Jotkut ilmeisesti ei opi tiettyjä asioita, kuin kantapään ja kovimman kertauskurssin kautta.
Rakkaus ei holhoa väärällä tavalla, eikä iloitse epäoikeudenmukaisuudessa, vaan myös "kurittaa" rakkaudessa toista kasvamaan itsenäisesti vastuulliseksi elämänkumppaniksi, jotta kykenee kantamaan vastuun myös lapsistaan. "Kuritus" on Hänen parhaaksi, eikä sinun oman edun tavoittelua.
Kyllä tuossa sinun tilanteessa tarvitaan todella vankkaa selkärankaa oikaista ja muuttaa tilannetta terveemmälle pohjalle.
"Kasvatus tarkoittaa opettamista ja vaatimista, sekä rajojen asettamista, sillä sinun ei tarvitse alistua tuohon tilanteeseen."
Kysymys nyt on kuitenkin ilmiselvästi ongelmasta eikä tahdosta. Jotta tilanne parantuisi, ongelma pitäisi selvittää ja myöntää ja vasta sitten sille voitaisiin alkaa tehdä jotain. Vaimo siis olisi saatava ammattiavun piiriin.
näin on ja kasvattaja ohjaa myös hoitoa tarvitsevan hoitoon, mutta sinne ei voi pakottaa, ellei hoitoa tarvitseva itse ymmärrä tarvitsevansa hoitoa.
Rajojen asettamisella tarkoitan sitä, että "näin ei voi jatkua" ja siihen on löydyttävä keino, miten jatkaa. Kaikki keinot on käytössä, mikäli niitä kyetään/hnalutaan käyttää.
Tuo juttu on kuitenkin teidän kahdenkeskinen. Olisi pitänyt huomata ennenkuin lyö hynttyyt yhteen.
Minä avustin yhtä eukkoa yli kymmenen vuotta. Aina oli vippaamassa, mutta ei yrittänytkään maksaa takaisin. Olin ottanut parilta hänen tutultaan selvää asioista. Tapasin kerran työpaikan esimiehen (naisen). Mainitsi ko. Henkilön oleva hunsvotti. Oli maksattanut henkilökohtaiset lääkärinlaskunsa työnantajalla yms.
Hunsvotti näytteli talvella minulle laskupinoaan. Lähetin tiukan viestin, mutta en osallistunut kuluihin. Ne ovat hänen päänsärkynsä.
Ja tuollaisia eukkoja te sitten KANNATTE VIHILLE ja AVIOON!
Ja esim., minä, joka ON organisointikykyinen ja hygieeninen nainen (ja kauniskin vielä), sinkkuilee tässä tälläkin hetkellä, kun nuo "homssu-liisat" (kuten rakas vaimosi) veivät teidät kunnon miehet jo AJAT SITTEN pois markkinoilta.
Eli annas kun arvaan: Ihastuit alunperin eukkosi hajuveteen ja pornahtaviin kuteisiin ja flirttiin tms.
Nyt sitten arki iskee vasten kasvoja, eikä se hajuveden tuoksu enää auta.
Piika tuollaisessa tilanteessa täytyy palkata. Kerran rahaa löytyy.
Täytyy vaan varoa, ettei apulaista rupea n:maan ;-)).
Puheittesi perusteella kuulostaa että vaimosi henkinen taso on jämähtänyt teinitytön tasolle.
Miksi alistut?Miksi suostut tekemään kaiken? Älä tee. Jos hän ei opi korjaamaan omia jälkiään ja kantamaan omaa vastuutaan taloudestanne yms. mieti haluatko jakaa eläsi sellaisen ihmisen kanssa ilman että katkeroidut kaikesta.
Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin vaimosi.
Jos sinusta tuntuu että et jaksa enää vaimosi käytöstä niin kerro hänelle tunteistasi ja sano että hänen on kehityttävä.Jos hän ei kuuntele tai kieltää oman käytöksensä, miettisin vakavasti haluanko elää sellaista elämää hänen kanssaan.
tänään aikaisemmin puhdistin ja avasin WC-lavuaarin, koska se ei enää vetänyt kunnolla. Vaimoni päätti, että samaan aikaan pitää pojan kakkavaipat vaihtaa ja avasi hanan. No, eihän siellä olleet putket paikalla, vaan kaikki vedet ensin allaskaappiin kostuttamaan sitä. Jep, kun hän oli homman aloittanut, niin päätti pestä pojan sitten suihkussa. Poika tuli kyllä puhtaaksi, mutta ruskea tavara lojui pitkin lattioita ja hänen shampoopullojaan, jotka myös olivat suihkunlattialla kun poikaa pesi. Vaimo meni pojan kanssa päiväunille, josta herätin hänet siivoamaan jälkensä.
Aamulla taas lähdimme pojan kanssa ulos kun olin syöttänyt hänet. Vaimo vaahtosi varmaan 10 min mulle pojan riittävästä pukeutumisesta. Päätin samantien pojan kanssa lähteä kahville rattailla tuonne lähelle. Vaimoni sen kuultuaan halusi mukaan. Hän ei tosin itse osannut pukea itseään vaan minä juoduin antamaan oman ulkoilutakkini jo 300m päästä kotoa hänelle kun alkoi paleltamaan.
Sama ongelma hänellä oli hoitovapaan aikana myös syömisen kanssa. Päivä kotona pojan (siis yhden noin 1v lapsen) kanssa ilman minua on hänelle niin raskas ja kiireinen, että monesti hän ei ehtinyt itse syömään mitään. Sitten illat pitkät mulle valitti asiaa. Minä olen nyt ollut pari viikkoa vuorostani pojan kanssa kotona, ja hyvin ehdin syömään itsekin ja kotiakin siivoamaan tarvittavilta osin.
Kuten sanottu, MIKSI MENIT NAIMISIIN TUON OTUKSEN KANSSA???
Oliko se sellainen "sun lompakko - mun hyvinmuodostunut perse" -juttu?
(Lompakko siis viittaa sinuun ja perse vaimoosi.)
eron hidaste on tuo omaisuus, jota on hieman kertynyt ja jota en viitsisi pistää jakoon. Sen tuomasta hyvästä nyt pystyy kuitenkin nauttimaan, jos ei mistään muusta. Tyhmä olin kun en avioehtoa tehnyt. Tosin aviossa ollessa sitä on kertynyt parissa vuodessa tuplasti lisää. Tätä en osannut arvata 2,5 vuotta sitten. Kovia nousuvuosia kun on eletty omalla alallani parina viime vuonna (tai ainakin se on näkynyt mun lompsassa)
Suurin syy on kuitenkin poika. Hän tarvitsee molempia vanhempia. Ja todennäköisesti päätyisi kuitenkin vaimolle erossa, vaikka kuinka vastaan vänkäisi tuomarille.
Ja vaikka huonosti menee, niin saattaa tässä itse haluta joskus seksiä vaimon kanssa sattumalta samaan aikaan, jolloin saatetaan päätyä harrastamaan sitä. Tosin aika hiljaista on ollut viime aikoina. Ja tähän liittyen, jos nyt tästä lähtisin, niin ei tuolla taida olla paljon ihmeempää tarjolla tialle, vaikka kuinka hakisi.
Voi sua.. Kiva, kun voit kertoa kaiken ton täällä.Kuulostaa aivan kamalalta ,vaimosi on sairas ja sinun täytyy ottaa ohjakset käsiisi. Mä jaksoin 30v miehen kaa, joka siivosi mun jälkiä ,kun olin tehnyt suursiivouksen ..ajattele... Ja nyt vuosi maanantaina tulee täyteen; kun lädin sterilli kodistani pois. Jaksoin lapsieni takia,nyt kun he ovat aikuisii, ni mä voin keskittyä omaani . Älä sä kato näin kauan, siitä tulee vaan hemmetin katkeraksi. Elämä meni ohi ajatellessani, että kaikki vielä tulee pareksi jollain tavalla..
Kerroit syitä, minkä takia jaksat vielä olla vaimosi tukena. Ensinnäkin, omaisuus on maallista, sitä saa lisää, eikä se tee onnelliseksi...kuten huomaat! Parempihan se tässä vaiheessa kuin 10 vuoden päästä jakaa se omaisuus, jaettava se sittenkin on, ja varmasti puhutaan suuremmmista summista.
Toiseksi. Sinä eroat vaimostasi, ei sinun isyys katoa. Enkä olisi ihan varma, etteikö sinulla olisi mahdollisuuksia lähihuoltajaksi. Tiedän tapauksia, jossa varmana pidetty äidin lähihuoltajuus on muuttunutkin käräjäoikeudessa isän lähihuoltajuudeksi. Lapsesi tarvitsee molempia vanhempiaan, eikä tilanne muutu erotessa mihinkään. Olen itse eronnut, ja tällä hetkellä lapseni voivat henkisesti varmasti paremmin kuin avioliittoni aikana. Eikä meillä syynä ollut viina, väkivalta tai vieraat suhteet. Kun kemiat ei toimi, ne eivät toimi.
Seksiä on maailma täynnä. Sitä saa jos haluaa. Kun luin kirjoittamiasi viestejä, en voi kuin ihmetellä, että miten olet sitä mieltä, ettei "vaihtamalla parane". En ole eläessäni tavannut vaimosi kaltaista naista. Vaikka varmasti hänessä on paljon hyvääkin, se ei tässä viestiketjussa nyt tule esille. Jokin hänessä sai sinut rakastumaankin!
No siinähän se totuus sitten tulikin sievästi esille! Olet ihan tyypillinen saamaton suomimies, joka "ei voi jättää perhettään" JUURI noista mainitsemistasi syistä, elikkäs RAHA ratkaisee eniten!
No "onnellista avioliiton jatkoa" sitten vaan sinulle ja homssuiselle vaimollesi!
Joo, toi on kanssa yksi PAHA mielisairauden muoto tuo YLTIÖSIISTEYS.
Eli "äärimmäisyydestä toiseen" - joku on sottapytty ja toinen kuvittelee, että koti on laboratorio!
Molempi pahempi noista vaihtoehdoista.
Minä ottaisin tuommosen miehen joka ymmärtää YHTEISEN kodin päälle. Minä kuitenkin siivoan, pesen ja laitan ruokaa, sen lisäksi muistan käydä töissä... :)
Ero on rankka paikka... itsekin sen kokeneena.. rahat menee jakoon ja niin myös lapsi. Saa nähdä löytyykö sellaista miestä, joka välittää muustakin kuin itsestään..
Mitä siitä, jos ihminen pistää materian kaiken edelle - tällaisia kun on maailma täynnä. Erona on vain nyt se, että tämä mies on rehellinen. Ja sekös v*tuttaa kummasti. Nuo hänen syynsä jäädä liittoon ovat yhtä hyviä syitä kuin mitkä tahansa muutkin syyt, mikseivät olisi?
Ja voitko rehellisesti vannoa, ettei raha merkitse SINULLE mitään?
Minä en ole nainut kenenkään rahaa enkä ole puolittamassa omaisuuttani kenenkään kanssa syystä enkä toisesta.
Joten jätetään minut tämän keskustelun ulkopuolelle.
eilen jäi taas vaimolta kotiavaimet ulko-oven vieressä olevan lipaston päälle. Tätä tapahtuu 2-3 krt vko, vaikka kohteliaasti yritän aamulla häntä muistuttaa.
Eilen oltiin Stockkalla ostoksilla ja hän maksoi ostokset kun minä työnsin poikamme vaunuilla ruokakassan ohi pakkaamaan ruokia. Annoin vaimolleni Stockkan kortin suoraan nenän alle liukuhihnan viereen ja sanoin, että muista käyttää tätä. Sain vastaukseksi "Joo". Ei ollut muistanut kuitenkaan enää koko korttia kun oli saanut muutamat hassut ruokaostokset hihnalle. Kortti jäi siis sinne hihnan viereen ja seuraava asiakas oli antanut sen kassanhoitajalle. Kysyin seuraavassa paikassa korttiani vaimoltani ja hän ei muistanut koko korttia vaan kaivoi koko lompakkonsa tyhjäksi. No, arvasin heti, että sinnehän se oli Stockkan kassan liukuhihnan viereen jäänyt.
Samalla kauppareissulla ostettiin pojalle uusi vaatteita. Kun kotiin päästiin, niin vaimoni leikkasi tuotteista ne kaupanlaput pois, mutta ne muoviset kiinnikerenkaiden osat jää aina lattioille. Tätä täpahtuu aina kun uusi vaatteita ostetaan. Ja ei ne pojan vaatteet päätyneet sinne päinkään kaappiin oikein. Hän oli laittanut kaikki samaan pinoon heti ensimmäiseen kaappiin ja hyllyyn, josta sitten kävin myöhemmin illalla laittamassa bodyt omaan pinoon, housut omaan paikkaan ja paidat omaan paikkaan. En tätäkään tekisi, mutta en jaksa kuunnella myöhemmin sitä, kun mitään ei löydykään kun on kiire lähteä johonkin.
Illalla nukkumaan mennessä alkoi vaimollani levy pyörimään pojan D-vitamiinitipoista. Me käytämme DEE-tippoja Jekovitien sijaan, koska ne maistuvat paremmilta ja antaminen suoraan suuhun on helpompaa. DEE-tipat on hiukan tahmaavaa. Tuon tahmaavan ominaisuuden takia hän päätti mulle alkaa valittamaan 1,5 vuoden käytön jälkeen, että mä tuhoan pojan hampaat antamalla makeaa DEE-tippaa Jekovitin sijaan. Sitä levyä sitten kuuntelin kyllästýmiseen asti. No, hauska juttu tässäkin on se, että poika ei saisi mitään tippoja, jos minä en niitä muistaisi antaa aina illalla viimeisenä. Vaimoni on tästäkin hommasta ilmoittanut suureen ääneen, että DEE-tippojen antaminen on mun homma. En vain arvannut 1,5 vuoden jälkeen, että mun oliskin pitänyt antaa toisen merkkisiä. Tosin meillä on ollut reilun vuoden ajan myös Jekoviteja kotona minun ostamana varatippoina, joita kokeiltiin, mutta päätettiin aikoinaan yhdessä jatkamaan DEE-tippojen käyttöä.
Tuli mieleen toinenkin homma, josta vaimoni on ilmoittanut ykskantaa, että se on mun homma. Kyseessä on pojan kynsien leikkaus. Vaimoni on tehnyt sen alle 5 kertaa 1,5 vuoden aikana. Hän ei yksinkertaisesti osaa sitäkään tehdä siististi, vaan leikkaa kahdelle eri napsaisulla molemmilta sivuilta sormien kynnet lähes kolmion muotoisiksi siten, että keskellä edessä on terävä kulma. Selityksenä on se, että ei pysty pitämään poikaa paikoillaan. Mä jouduin noidenkin leikkauskertojen jälkeen korjaamaan työn.
lukea tuota jatkuvaa valitusta vaimostasi. Tottakai se on raskasta vahtia toista aikuista mutta paljon parempi on laittaa vaimon selkä seinäävasten. Haetaan apua tai lähden tmv.
Jos et voi erota rahan takia on aika julmaa tulla tänne valittamaan vaimon vioista ja kuitenkin olla hiljaa itse vaimolle.
Vaimosi käy työssä ja on pojalle hyvä äiti käytännön asioista huolimatta. Hoitaa lastaan enemmän kuin moni ns. normaali mies omaansa.
Olen lukenut osan kirjoituksista, eli älä hiilly jos kysyn jotain mikä jo selvitetty...
Ovatko nuo nyt selkeästi ärsyttävät piirteet puolisossasi ruveneet esiintymään vasta nyt ... vai etkö vain huomannut esim. seurusteluaikana?
Rakastatko vaimoasi ?
Mitä elämältäsi tahdot, mitä olet ajatellut tehdä asialle ?
Valitettavasti kun joskus kaksi hyvää ihmistä ovat päätyneet toistensa huonoon seuraan...
kyllä yritän puhua vaimoni kanssa, mutta riitahan siitä tulee useimmiten. Siksi yritän olla vain hiljaa. Katsos kun vaimoni ei tunnista näitä ongelmia, saati sitten tekisi niille jotain.
NONIIN - TUNNUSTA nyt meille ihmetteleville, miksi ylipäänsä veit tuon eukon VIHILLE...????
Aivan järkyttävää että kun esim. tämä alkuperäinen alkoi kirjoittaa tänne avioliittonsa ongelmista ja niihin väsymisestä, niin vastaajat alkoivat pikkuhiljaa vihjailemaan AVIOEROSTA , ja joku jopa tarjosi sähköpostiosoitettaan että yhdessä voisivat keskustella homssupuolisoidensa kanssa elämästään arjesta!
Voi helvetti, sanon minä.
Jos ongelmat muodostuu siitä, että toinen on järjestelmällinen ja siisti luonne ja toinen on "hetken lapsi" joka ei yksinkertaisesti handlaa asioista suitsait (aika harva handlaa, voin kertoa) SIIS
jos teitin ongelmat on luokkaa JEKOVIT-tipat ja hitto kun se unohti TAAS avaimet ja STOCKAN-kortin kassalle ja pojan kynnetkin leikataan päinhelvettiä, niin sanonpahan vaan
(kun on valitettavasti seurannut liittoja jossa ei tehdä mitään perheen eteen yhdessä,ryypätään, petetään ja mäiskitään kuonoon ja kersat on kusivaipoissa)
että aika himskatin hyvä liitto teillä on. Molemmat tykkää pojasta ja taidatte tykätä toisistannekin aidosti! Toinen peesaa kun toinen ei jotain hoksaa.
Saattaa olla että muijasi unohtaa avaimet sata kertaa ja muut, mutta uskoisin että hän ei unohda tärkeintä, siis hän ei TAKUULLA unohda rakastavansa SINUA.
Muistaahan hän tulla yhteiseen kotiinne. Ja aika moni nykyään jossain vaiheessa liitossaan näyttää unohtavan että mikä sen oman kodin osoite olikaan. Ja kenen kanssa sitä tuli mentyä naimisiin.
Olen lastensuojelussa töissä.
yksi elokuinen yö keskellä viikkoa meni mulla lasta sylissä kantaessa ja väistellessä kun vaimo meuhkasi. Hän heräsi keskellä yötä ja oli jostain vihainen mulle (en muista tarkemmin). Poika heräsi, mutta vaimo huusi senkin jälkeen neljä tuntia kovalla äänellä ja juoksi ympäri kotia. Mulla oli työpäivä edessä, joten kolmen jälkeen aamuyöllä soitin poliisit hakemaan vaimoa rauhoittumaan kun naapuritkin alkoivat koputella seiniin. Mutta luuletteko, että tässä yhteiskunnassa miehiä uskotaan sen suhteen, että naiset voivat olla väkivaltaisia? Nauroivat vain 112:ssa ja sanoivat, että koita pärjätä ja poliisit eivät voi ottaa kantaa lapsen huoltajuuteen hakemalla vaimoni pois. Luulenpa, että poliisit olisivat olleet alta aikayksikön pihassa, jos vaimoni olisi soittanut itkevä lapsi sylissään 112:een ja valittanut samasta asiasta kuten minä tein.
Vaimollani on tapana heräillä silloin tällöin keskellä yötä ja aloittaa "keskustelut tärkeistä asioista". Ei siinä viinaa tarvita, että meno yltyy vauhdikkaaksi. Nämä rankat keskustelu- ja minun syytösjaksoni sattuvat useimmiten niihin aikoihin,kun poikamme on ollut kipeä ja herännyt yöllä sen takia. Pojan sairaudetkin ovat näet minun vikoja joko sen takia, että en ole syöttänyt kunnolla tai antanut vaimon pojalle määräämiä luontaislääkkeitä tai kesällä muutaman kerran satuin pitämään terassinoveamme auki 25 asteen lämmössä. Näitä kohtauksia hänellä on kokoajan.
Tälläistä repivää tää homma on. Ei meillä pystytä keskustelemaan, saati sopimaan mistään. Olen valinnut linjan olla hiljaa. Sekin on kyllä vaikeaa ja jos avaan suuni, niin riita luonnollisesti pitkittyy. Kaikki on jatkuvaa riitelyä, joka henkisesti aika rankkaa.
Meillä ei tosiaankaan käytetä fyysistä väkivaltaa, ei anneta olla vaihtamattomissa vaipoissa tai kovinkaan pitkään (tunteja) edes likaisissa vaatteissa. Meillä ei myöskään petetä (tietääkseni).
Ja tuosta rakkaudesta, kyllä hän on unohtanut rakastavansa minua ihan hänen omia sanojaan lainaten. En tue häntä riittävästi lapsen ja kodinhoidossa hänen mielestään.
Otan osaa sen kunnan asukkaiden puolesta, jossa olet töissä. En voi käsittää, kuinka näet asiat noin mustavalkoisesti. Olen kuvitellut, että juuri lastensuojelussa osataan asioita punnita useammalta kantilta.
Alkuperäinen kirjoittaja kirjoittaa tähän palstalle asiallisen kertomuksen ja osittain hätähuudonkin oman, lapsensa ja vaimonsa puolesta. Jos kirjoittaja näkisi eron ainoana potentiaalisena vaihtoehtona, hän varmaan kyselisi kuinka sen helpoiten saa. Mutta hän haluaisi ymmärrystä, tukea ja apua. Vaan kun ei. Heti joku on kirjoittamassa, että "hyvinhän teillä menee...". Kysynpä vain, että millainen kirjoittajan tilanteen pitäisi olla, jotta heillä ei menisi hyvin. Eikö riitä se, että toinen puoliso käytännössä pitää kotia pystyssä? Eikö kirjoittajan hätähuuto tänne palstalle ilmaise sitä, että mielummin hän jatkaisi avioliittoaan kunhan se olisi jotakuinkin normaali? Minusta ap:n tilanne on kaikkea muuta kuin normaali ja "hyvinmenevä" parisuhde. Pitääkö aina olla viinaa, väkivaltaa tai vieraita suhteita ennenkuin menee huonosti?
Sen sijaan, että täällä keskitytään mollaamaan apua hakeva ihminen, voitaisiin miettiä, miten hän voisi tilanteestaan selvitä. Käsitättekö miltä ap:stä tuntuu?
kas siinä taas yksi lensi lankaan sympatiseeraamaan kili-kili-miestä.
Voi jestaa se on niin kätevää kun aina löytyy naisista ymmärtäjä.
Varsinainen "hätähuuto" joo kun mies ei muuta kuin mollaa vaimoaan julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Nettipalstalla. Haloo tyhmät!
Tai lastensuojelutyyppi puhu asiaa. Ei varmaan viittiny suoraan sanoa että hei hetkinen.....
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...?
Veikkaan, että teissä molemmissa on jotain vikaa. Tosin en kyllä itse koskaan ottaisi tuollaista vaimoa kuin sinulla on.
Oliko sillä hyväkin perse vai oliko se varakkaasta perheestä, kun kiikutit sen vihille vai mikä oli TODELLINEN syy?
mitä väliä, ei kukaan tunnista näistä jutuista meitä, koska nämä asiat ei näy ulospäin. Ei edes naapureille, tutuille tai sukulaisille.
Iso kynnys on kuitenkin lähteä näistä mihinkään puhumaan, vaan tämähän on juuri hyvä kanava purkaa, koska sen voi tehdä anonyymisti.
täynä omahyväisyyttä!!! Sinun mielestä naisen pitäisi tehdä sinun luettelemasi hommat!!!!???? Etäs kehtaat.Kyllä luulen et pikkusen olet laittanut eholle!!!! Kyllä mieskin joutaa tässä mailmassa hommia tekemään!!! Naisilla ei tulisi mieleenkää ruveta päiväselvistä asiosta tälläista vuodatusta kirjoittamaan!!! Haloo herää aikuinen mies todellisuuteen!!! Tee hommat ja sillä siisti!!
olet ymmärtänyt väärin, kysymys ei ole siitä, että minä en tekisi mitään. Kysymys on enemmänkin siitä, että vaimoni on jostain syystä yltiöhuolimaton ja malttamaton tekemään ja harjoittelemaan uusia asioita. Minusta molempien täytyykin tehdä kotona asioita, mutta sitä väsyy hoitamaan myös aikuista, joka on osoittautunut hieman kykenemättömäksi hoitamaan normaaleja aikuisille kuuluvia asioita.
Esimerkiksi noihin edellämainittuihin lisättynä vaimoni ei suostu koskaan laittamaan poikaamme auton lastenistuimeen ja kiinnittämään häntä vöihin. Hän on kyllä 1,5 vuoden aikana muutaman kerran yrittänyt, mutta hänellä ei ole kärsivällisyyttä opetella sitä. Ne muutamat kerrat hänen laittonsa jälkeen olen joutunut korjaamaan turvavyöt ja laskemaan pojan paidan takaa niskasta alas, että poika on turvallisesti ja mukavasti paikoillaan.
Ehkä sun pittäis erota
On niinkin, ettet sinä vaimoasi voi muuttaa, ja koska tuo nainen noin "viallinen" on, on elämä hänen kanssaan mahdotonta.
Että siitäpä eropaperit postiin, kyllä se koti ja lapsi ja lapsen vaatteetkin sitten säihkyvät kun saat yksin kaiken huoltaa.
(oletko varma ettei vaimosi kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka on erittäin yleistä, ja johon ihan jokainen noista asioista sopisi, siitä voi kärsiä pitkäänkin, kolmekin vuotta ellei asialle tee mitään.. ellei muuta voi kuin kuunnella ruikuttavaa miestä jolle mikään ei riitä. ehkä vaimosi on enemmän loppu kuin sinä?)
Ehkä olisi aika istua pöydän ääreen, kolmannen henkilön läsnä ollessa ja jutella elämästä ja siitä mitä elämältään tahtoo.
Ihan oikeesti klkl tämä kaikki mitä kirjotat saa sut ittes näyttään narsisti hirviöltä.. vai korjasit lapsen paidanki ku vaimos lapsen vöihin laittoi?
Miten sinä klkl olet voinut erehtyä vaimon valinnassa noin täydellisesti? Eihän vaimosi lainkaan vastaa sitä täydellistä kuvaa jonka sinä vaimoksesi haluat?
Kiireesti vaihtamaan vaimoa, hop hop.. täydellinen mies tarvitsee rinnalleen täydellisen naisen.
Tiedätkö klkl kun lapsi syö porkkanapilttiä sitä tahraa on mahdoton poistaa?! Jos lapsi pitää muuta kuin porkkanapilttipaitaa porkkanapilttipäivänä, on todennäköistä että yks ja toinenkin vaate tahriintuu??
Ehkä syy on pesuaineessa ei vaimossa??
Minä eroan paraikaa narsisti miehestä enkä voi sanoa etteikö ensimmäisenä tulis katsoneeksi sinuun?! Vika voi klkl olla ihan itsessäsi, kipaiseppa peilin eteen.
Valitettavasti nämä klkl-miehet on juuri näitä jotka nimenomaan valitsee ja haluaa tällasen homssu-Bridget Jones-naisen vierelleen, siis muijan jolta ei oikein systeemit luonnistu ja keskittymiskyky ja kärsivällisyys -0.
Nää äijät pystyy pätemään meidän kanssa joka päivä.
Nää miehet jo sinkkuaikoinaan kiersi kaukaa naiset, jotka näytti pysyviltä ja päteviltä, KOSKA niiden kanssa seurustellessa ei saa omaa arvoaan nostettua valittamalla "kuinka mun TAAS piti tehdä kaikki" koska "toi on NIIN onneton".
Mitä onnettomampi nainen askareissa ja muissa, niin sen parempi. Saa ainakin myötätuntoo nänniinku aluksi vaikka tällaselta nettipalstalta. Hyi yäks kuinka "neitimäistä".
...voisitsä käydä ostaan mulle sukkahousut r-kioskilta?
... vois muuten olla... vähän sama kun pohditaan miksi jotkut naiset aina rakastuvat renttuihin... ja sitten ihmetellään palstoilla hakkaamista, ryyppäämistä, holtittomuutta, pettämistä,työttömyyttä ... jne.
Eihän noin radikaali muutos naisessa voi tulla yhtäkkiä, kyllä joku hompsuisuus on varmasti ollut kaiken aikaa läsnä, se että lapsi tuo paljon lisä työtä ehkä kurjistaa kuvaa entisestään sen silmiin joka täydellisyydestä ja siisteydestä noin kovasti nauttii.
klkl:n teksteistä silmiini pistää erityisesti se kuinka tarkkaan mies jaksaa puida jokaisen naisensa tekemän virheen? ihan kuin olisi itse täysin virheetön.
Vain epätäydellisyyden rinnalla voi näyttää täydelliseltä, niinhän se on.
Kyllä minä eroni jälkeen tongin erityisen tarkkaan kohdat, miksi minä erehdyin ottamaan puolisoksi herratäydellisyyden..
No heipparallaa!
Yleensä kapakat on täynnä näitä kili-miehiä jotka hokee kutusilmät utuisina "vaimoni ei ymmärrä minua vaikka teen kaikkeni" sympatiaa kerjäten meiltä topakoilta sinkuilta....mutta että nyt nää rasittavat kili-miehet tulee jo nettipalstoillekki itkemään...Mun sähköpostiosoitettani et tule saamaan!
ei ole narsismia pyytää että toinen korjaa jälkensä kun sotkee. ap. pyytää apua tilanteeseen ja järkevästi kertoo asioita jotta saisi paremman kuvan (tietty yksipuolista mutta ei haukkumista).
kyllä sitä pinna alkaa palamaan jos toisen jälkiä pitää jatkuvasti korjata, viedä avaimia ja muistutella kaikesta. kyllä aikuisen ihmisen pitää itsestään ainakin huolta pitää.
vaikeahan sitä on miehenkään mitään tehdä jos ei toinen edes kuuntele eikä apua suostu hakemaan. itse olen aika huolimaton kotona joskus mutta asunkin yksin. itse sit siivoonkin omat sotkuni :- )
Vaimon isä luovutti tyttärensä mukana minulle myös isänroolinsa . Kukaan ei ollut aiemmin kelvannut sulhasehdokkaaksi, mutta vanhetessaan halusi kait isukki varmistaa että joku pitää huolta hänen pikkutytöstään.
Yhteisessä arjessa tuli selväksi, että vaimo ei pystynyt/halunnut selviytyä yksinkertaisimmastakaan asiasta niinkuin aikuisen yleensä kuuluu. Hänet piti huolehtia töihin, herättää aamuisin, huolehtia mitä pukee päälleen, mitä syödään,jne. ja talous olisi ollut ihan sekaisin laskuineen kaikkineen ja kaatunut niskaani jos en olisi huolehtinut. Ollessani sairaana hän kiukutteli koska joutui selviytymään ihan itsenäisesti enkä ollut auttamassa.
Hän laittoi oman etunsa loppupeleissä jopa lasten edun edelle ja tämä kävi lopuksi liian raskaaksi.
Hän löysi hyvin pian uuden huolenpitäjän ja vastuunkantajan ja myöntääkin suoraan että etsii miehestä turvaa ja huolehtijaa koska ei selviydy yksin.
Toi äijä luettelee mistä kohtaa vaimo puristi hammastahnatuubia väärin??? Riittäis jos sanois et vaimo on sikanen eikä siedä sitä?? Toi ois normaalimies reaktio, se et noin listaa jokaisen virheen lapsen paidan oikomisineen??? antaa kuvaa et herralla ittellään on pikkusen pollassa vääriä asteita jolla normaaliutta mittaa.
Ei tullut mieleen heti suhteen alussa kattoa noita osaamattomuuksia laiskuutena? Kuin moni äijä paijaa muijaa siihen ku se eka mukelo tulee ja arki pakottaa juokseen???
sitte kyllä valitetaan, vaik ihan itte se laiska akka viereen otettiin, jotta oli joku joka ei selvii ilman vahvaa ja ihanaa miestä?!
PEILI PEILI kaikki peilin eteen mars
Niin. Saatat olla hyvinkin oikeassa.
kommentit omaan arvoonsa. Olen kyllä varmaan narsisti ja psykopaattikin ,ja vikaa on itsessänikin, mutta en kuitenkaan odota vaimolta sentään täydellisyyttä. Riittää, että normaalit asiat hoituvat jollain huolellisuudella.
Ja voi näitä nykynaisia, mitään teiltä ei saa enää parisuhteessa odottaa ja mihinkään teidän ei tarvitsisi enää sitoutua avioliitossakaan. Ja mitään ei tarvitsisi tehdä kotonakaan. Ei tässä nyt ole kyse mistään islaminuskon naisen alistamisesta ja miehen korostamisesta vaan tasapuolisesta parisuhteesta, jossa asioista sovitaan yhdessä ja sen mukaan toimitaan sekä tehdään yhdessä.
Vaimoni on ollut huomenna 3 vkoa uudessa työpaikassa, ja tänään joutui tilaamaan taas taksin, kun myöhästyi bussista. Viimeksi näin kävi viime viikolla.
Eilen hän teki kaalilaatikon illalla, mutta hupsis unohti keittää riisit. Olihan ne riisit vähän kypsyneet uunissakin, mutta kuitenkin puoliksi kovia. Söin kuitenkin illalla kohtiaisuussyistä yhden lautasellisen. Yöllä sitten valvoinkin 3 tuntia, kun vatsa oli tosi kipeä.
Aamulla vaimoni oli jättänyt kylppärin lattian nurkkaan käytetyn ja verisen tampooniin.
Nyt mies et kyllä siivoa sitä tamppoonia pois!!! Annat sden itse siivota tommoset!! Aivan kamalaa tollanen sikamaisuus.
Sanotaan, vakka kantensa valitsee.
Olet ilmeisesti puhunut vaimollesi, kertonut ettei sinulla ole hyvä olla tuollaisessa liitossa? Koska ilmeistä on, että sulla kohta kuuppa hajoo.
Ellei apua / muutosta haeta, tai sitä ei tahdota, tai siihen ei pystytä -- oikeesti -- niin silloin avioero on parata kaikille.
Toivotaan, että seuraavalla kerralla osaat valita puolisosi paremmin ... nyt olet epäonnistunut.
Mutta ONNEKSI, onnettoman liittonne tulemana on ihana lapsi -- pitäkää hänestä huolta, vaikkette yhdessä enään asuisikaan.
Älä valita! Sullahan menee hyvin erääseenkin urpoon verrattuna! P*skaa ja k*sta joka huoneessa kun mami osti lapsille koiran sillä ehdolla, että he myös sen hoitavat! Sellaista ei kuulemma ole vielä koskaan tapahtunut?
Kun siivoat k-lammikkoa ruokapöydän alta, koira varastaa ruokasi. Kumpi haukkuu kovempaa?
Voi apua mä räjähdin vuosisadan nauruun....hahhah..."kun siivoat kusilammikkoa pöydän alta ,koira varastaa ruokasi..,kumpi haukkuu kovempaa?"
Mutta kun se muija oli niin hyvännäköinen ja seksikäs sillon kun seurusteltiin!!!Voitteko syyttää????t. Nykyinen tamppoonin kanniskelija
Arvaa naurattaako, kun astut kylmänä talviaamuna kiireellä töihin lähtiessäsi kusilammikkoon? Ei naurata,ei. Edes vuoden päästä.
Mä lähetän sulle sisällä pidettävät kumisaappaat,okay??
Hahhah, ei helevata....koirat sisällä on pahimpia mitä tiedän ja toinen on kissan kusen haju...hahhah...koeta kestää....
Itse taas olen sellaisessa tehtävässä työelämässä, jossa ohjaan ja organisoin oman työni lisäksi useiden muiden työtä. Käytännössä elän itse kolmellä aika vyöhykkeellä:
Mieshän on täydellinen, ja itse sen lopuksi kertoo.. hän on niin täydellinen, että ehkä hänen täytyy seuraavaa naista etsiessä kääntyä Nasan tutkijoiden puoleen, vain tuolta löytynee nainen joka on jotakuinkin samalla viivalla tämän miehen kanssa... tosin hänkinhän on vain NAINEN
Tuo "onks tää provo"-ihmettely muuten on jo niin loppuunkulunutta äimistelyä, et kuka vielä jaksaa.......aina joku jästipää. MIKSI voi MIKSI pitää AINA jonkun laittaa se johonkin kohtaan joka ainoaan viestiketjuun kun elämä äimistyttää????????????????????????????
Mikä siinä provo-epäilyssä niin ärsyttää? Taidat itse provosoida paljonkin? Häpeätkö, kun joku arvaa?
kyllä se munkin mielestä on rasittavaa kun aina löytyy joku joka ei päästään saa ongituksi muuta kuin yhden lauseen: onk tää provo.
Ja sitten se tietysti pitää heti kirjoittaa viestilinkkiin.
Jokaiselle varmasti tulee ekaksi mieleen, kun lukee jotain uskomatonta stooria, että onkohan tää totta?.
Mutta nämä "onks tää provo"-tyypit ei tajuu sitä, et se aika normaali reaktio joka tulee melkein kaikille.
Jonna Järnefelt: Avioliitossa ei ole kyse rakkaudesta
19.9.2006 07:07
Avioero ei välttämättä ole kaiken loppu, vaan uuden alku. Näin uskoo ainakin Jonna Järnefelt. Hän on keskeisessä roolissa Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Kohtauksia eräästä avioerosta.
Näytelmässä Järnefelt esittää Tinaa, joka ei saa tarpeeksi hellyyttä puolisoltaan Matthew'lta ( Carl-Kristian Rundman ) ja ihastuu toiseen mieheen. Seurauksena on kipeä ero, josta vaimo tuntee osittain myös helpotusta.
- Oikeaa elämää jos ajattelee, avioero on kuitenkin tavallaan piece of cake. Se ei ole maailman suurin katastrofi. On paljon pahempiakin asioita, kuten kuolema, vammautuminen ja lapsettomuus, kolmen lapsen äiti sanoo.
Järnefeltin mielestä tavallinen virhe on ajatella, että avioliitto olisi yhtä kuin rakkaus.
- Avioliitto itsessään ei ole mikään asia. Se on kahden ihmisen välinen sopimus ja lähinnä taloudellinen järjestelmä. Rakkaudesta siinä on kyse vain harvoin. Minun silmissäni se on olemassa etupäässä lasten turvaksi. Meidän yhteiskunnassamme siihen vain liitetään miljoona eri merkitystä ja rituaalia, Järnefelt miettii.
Näyttelijän oma avioliitto Helsingin kaupunginteatterin johtajan Asko Sarkolan kanssa on kestänyt jo 16 vuotta, ja liitosta on kolme kouluikäistä lasta.
- Avioliitto on tuonut myös mielenrauhaa: ei ole koko ajan kiire jonnekin muualle, vaan pystyy nauttimaan elämästä toisen rinnalla.
Tulosta Postita
No tuo oli tämän näyttelijättären käsitys avioliitosta. Ei onneksi kaikkien!
Rakkausavioliittoja on- ja ne on niitä onnellisimpia ja kestävimpiä!
Rakkautta ei ole olemassa !
Vaan jotain pitämistä.
Rakkaus on ehdotonta,jos sitä olis olemassa ,kaikki valehtelee itselleen.
Ei tämän maan päällä.
Kyllä rakkautta on!
Tule tänne kili-kili miehen kainaloon!
Minä putsaan kaikki jälkesi ja tamppoonisi vessan nurkasta koska rakastan sinua!Ehdottomasti.