... on yrittanyt jatkaa parisuhdetta pettamisen jalkeen?
Miehellani oli toinen nainen koko kevaan ja kesan (asumme tyopaikan muutoksesta johtuen eri paikkakunnilla). Epailin kylla asiaa, mutta han katsoi aina suoraan silmiin ja vaitti, etta ei ole ketaan muuta. Lopulta sain asian selville taman toisen naisen kautta. Yokotti. Itketti. Ja ennen kaikkea RAIVOSTUTTI!!!
No, nyt mies sitten haluaisi ehdottomasti, etta yrittaisimme viela yhdessa. Myontaa tehneensa elamansa virheen. Pyytaa anteeksi. Haluaa osoittaa minulle, etta rakastaan vain ja ainoastaan minua. Olen kuulemma kaikista ihanin nainen. Onpa jopa mennyt itse terapeutin puheille ja haluaa etta mennaan molemmat yhdessa.
Itse en tieda yhtaan, mita tehda... Olen aika sekaisin... Toisaalta ma rakastan sita miesta aivan valtavasti vielakin, ja haluaisin kokeilla, josko tasta viela voisi jatkaa jotenkin yhdessa eteen pain. Toisaalta olen suunnattoman vihainen ja pettynyt mieheeni - en voi ymmartaa, miten 100% luotettavana pitamani kumppani on voinut pettaa. Enka tieda, uskoako enaa yhtaan mitaan, mita han minulle kertoo... Ajattelen, etta jos kuitenkin jatkaisin elamaa yksin tasta lahtien. Tuntuu vaan jotenkin niin suurelta askeleelta aloittaa kaikki alusta...
Siispa: kommentteja teilta, jotka olette yrittaneet yhdessa, kiitos. Onnistuitteko? Vai tuliko ero kuitenkin?
Miehellani oli toinen nainen koko kevaan ja kesan (asumme tyopaikan muutoksesta johtuen eri paikkakunnilla). Epailin kylla asiaa, mutta han katsoi aina suoraan silmiin ja vaitti, etta ei ole ketaan muuta. Lopulta sain asian selville taman toisen naisen kautta. Yokotti. Itketti. Ja ennen kaikkea RAIVOSTUTTI!!!
No, nyt mies sitten haluaisi ehdottomasti, etta yrittaisimme viela yhdessa. Myontaa tehneensa elamansa virheen. Pyytaa anteeksi. Haluaa osoittaa minulle, etta rakastaan vain ja ainoastaan minua. Olen kuulemma kaikista ihanin nainen. Onpa jopa mennyt itse terapeutin puheille ja haluaa etta mennaan molemmat yhdessa.
Itse en tieda yhtaan, mita tehda... Olen aika sekaisin... Toisaalta ma rakastan sita miesta aivan valtavasti vielakin, ja haluaisin kokeilla, josko tasta viela voisi jatkaa jotenkin yhdessa eteen pain. Toisaalta olen suunnattoman vihainen ja pettynyt mieheeni - en voi ymmartaa, miten 100% luotettavana pitamani kumppani on voinut pettaa. Enka tieda, uskoako enaa yhtaan mitaan, mita han minulle kertoo... Ajattelen, etta jos kuitenkin jatkaisin elamaa yksin tasta lahtien. Tuntuu vaan jotenkin niin suurelta askeleelta aloittaa kaikki alusta...
Siispa: kommentteja teilta, jotka olette yrittaneet yhdessa, kiitos. Onnistuitteko? Vai tuliko ero kuitenkin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanoit rakastavasi ja haluavasi yrittää. Ne on ne kaksi asiaa, jotka antaa pohjan mahdollisuudelle; rakkaus ja halu...TAHTO. Ne sinulla on. Miehelläsi samoin. Hän on käynyt terapeutilla. Se osoittaa paljon! Hän ei vain puhu, vaan on tehnyt asian hyväksi jo jotain.
Tottakai olet pettynyt, loukattu, raivoissasi. On paljosta kiinni, onko teillä onnistumisen mahdollisuus yhdessä eteenpäin. Helppoa se ei ole, vaatii töitä. Luonteilla vaikutusta ja sillä, kuinka jatkossa kohtelee toista. Vai loppuuko yrittäminen heti kun ns varmuuden jatkosta on saanut. Mutta kuten sanoin; pohja on hyvä. Kehoittaisin yrittämään.
Olen kanssasi samaa mieltä,kannattaa yrittää.Avioliitto on tahdon asia.Tahdothan rakastaa,usko että hän haluaa myös samoin.Kerro avoimesti tunteesi ja mene yhdessä terapiaan.Sinä tarvitset tukea ja paljon anteeksiantaumusta.
ei se mies välttämällä vaihtamalla parane.aika monet pettää kuitenki,ehkä se kuuluu ihmisluontoon,kiusauksia tulee.ehkei kaikki oo lopulta tarkotettu yksiavioisix
Oleellista lienee se, onko miehesi ylipäänsä luotettava ihminen. Valehtelija ei useinkaan ole. Valehetelu on ehkä miehellesikin ollut jonkinlainen keino selvitä elämässä; ei tarvitse käsitellä ikäviä asioita kun valehtelee (enempää en voi sanoa tuntematta miestäsi). Sinun ehkä kannattaisia myös miettiä tätä puolta - siis sitä, että mitä luottamuksen pettäminen ylipäänsä sinulle merkitsee. Voitko itse päästä sen yli, eli tuletko jatkossakin epäilemään miestäsi?
Olen itse ollut tilanteessa, jolla mies ei ollut rehellinen edes itselleen; pakeni itseään ja vaikeita tunteita valehteluun. Lopulta näin tämän asian sellaisena kuin se on; mies olisi tarvinnut apua tunteidensa selvittelyssä. Jotenkin tuntuu, että tällainen on tyypillisempää miehille kuin naisille. Paetaan omaa itseä valehteluun ja petokseen. Ja sitten odotetaan, että nainen ymärtää kyllä (- ja ottaa takaisin). Jos tilanne olisi toisinpäin, niin mies lähtisi lätkimään välittömästi.
Vastaavasta puolison käyttäytymisestä on omakohtaista kokemusta, tosin kysessä vaimo joka valehteli toistuvasti kirkkain silmin päin näköä ettei toista ole. Silti oli.
Kyse on siitä, että petoksen tielle lähtenyt pitää sivusuhdettaan vain arjen piristyksenä, vaihteluna siihen ehkä jo vähän puutuneeseen liittoon. Hänen tarkoituksenaan ei ole missään nimessä lopettaa omaa liittoaan ja siksi suojelee ja varjelee kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin paljastumistaan. Koska se tietäisi isoja ongelmia ja niitähän tämä petturi pyrkii välttämään.
Tälläinen käytös on äärettömän typerää ja itsekästä, siinä ei kyetä ajattelemaan asioita pitemmän päälle. Tai itse asiassa henkilö kieltää sen paljastumismahdollisuuden olemassaolon, sitä ei yksinkertaisesti voi tapahtua. Ja silti se usein tapahtuu...
Sitten kun tilannen ns. räjähtää käsiin, alkaa se kiemurtelu, katuminen, anteeksipyytely, rakkauden vakuuttelu, ja lisäksi toteutunutta sivusuhdetta vähätellään ettei se merkannu mitään. Mutta kun ns. paskat on jo housussa, on melko turha rimpuilla, vahinko on tapahtunut.
Usein pettäjälle tulee itsellekin se kriisi ja shokki sitten kun näkee mitä seurauksia tempauksellaan on sille orkkis parisuhteelle. Siinä aikaansaatetaan niin syviä haavoja että useimmat parit ei niistä koskaan tokene.
Oma liittoni on jatkunut n. vuosi sitten esilletulleesta vaimon sivusuhteesta huolimatta. Helppoa ei ole ollut, ero oli yhdessä vaiheessa jo päätetty, mutta tässä sitä vaan ollaan vielä. Suhde ei koskaan palaa ennalleen, suhtautuminen toiseen on muuttunut lopullisesti, samoin kunnioitus on karissut. Luottamuspula jatkuu hamaan hautaan saakka. Revi siitä sitten huumoria...
Vaan ei se eroaminenkaan niin helppo nakki ole, etenkin pitkän liiton kyseessä ollen. Ja sitten kun toinen vakuuttaa ettei homma enää toistu, niin annoin armon käydä oikeudesta ja toisen mahdollisuuden tälle liitolle. Sen sitten näkee, kannattiko vielä uhrata vuosia tälle projektille. Jokainen näissä tilanteissa tietty tekee omat ratkaisut, mutta näkisin niin, että ehkä ihminen oppii virheistään jos niin haluaa.
Eli, lähinnä tuo viimeinen lauseesi, se on totuus: Ihminen oppii virheistään vain, jos haluaa. Tämä näkyy käytännössä siten, että ihminen ottaa opikseen ja on ymmärtänyt täysin myös sen, miten tällainen teko kumppaniin vaikuttaa.
Nämä anteeksipyytelyt ja selittelyt kun usein ovat vain pettäjän itselleen vakuutteluja, koska syyllisyyttä on vaikea kestää (- pettämisessä on usein kyse itsepetoksesta). Pettäjälle pitää sanoa suoraan, että jätä anteeksipyytely ja osoita konkreettisesti, että et halua enää vahingoittaa toista.
Ikävä kyllä niitä ihmisiä, jotka ottaisivat opikseen on melko vähän.
Petin itse miestäni koko kevään,koska kaipasin mies seuraa ja miehen kosketusta niin ,että sieluun sattui.Meillä on viikkojen koskemattomuuskausia ,puhumattomuuskausia,emme käy yhdessä missään ,parisuhteenhoitoa ei ole ,mies ei halua minua kuin ehkä kerran kuussa .No sitten tapasin ihanan,ihanan miehen ,kuka sai minut syttymään,värisemään ,nauramaan ja nauttimaan elämästäni.Koin olevani haluttu ja nainen sanan koko merkityksellä.Kun kerroin haluavani eron ,aviomies itki ,ryyppäsi ,jätti työnsä, vannoi rakastavansa ,muuttuvansa jne. Jätin tämän toisen miehen aviomieheni ja lasteni takia.
Sain syyllisyydentunteistani paniikkikohtauksia ja voimakkaita ahdistuksentunteita. Aviomies kostoksi löysi netistä korvikkeita ja puhui uusioperheistä ja miten ei lapsia enää kovin usein näe tulevaisuudessa. Ahdistukseni lisääntyi ja rukoilin häntä jäämään.Siis itse ,kuka olin pettänyt ,lupaamalla etten halua mitään muutosta elämäämmme.Tällä hetkellä tiedän kärsiväni enemmän kuin koskaan ennen,koska sain muistaa miltä tuntui kun joku pitää hyvänä,eikä avioliiton tila ole muuttunut millään tavalla.Mies on täysin haluton puhúmaan mistään ongelmista liitossamme ,sanoo vaan ,että vika on minussa,Ja alan uskoa sen täysin.Ei ole teilläkään helppo tie edessä,koska et luultavasti kykene kuitenkaan täydestä sydämestä antamaan anteeksi.Kuin ei miehenikään ,ja hän pitää itseään täysin syyttömänä suhteemme tilaan jo ennen pettämistänikin,toki myönnän ettei syy yksin ole hänen, mutta olen myös vuosia yrittänyt kestää sitä ettei hän oikeastaan ole minua halunnut rinnalleen eikä sydämeensä.Ehkä kannattaisi Sinunkin miettiä miksi mies petti.Mikä oli vikana parisuhteessanne ? Toimiko se millä tavalla ennen miehesi tekoa ? En puolustele tekoani mutten osaa sitä katuakaan .Ainut mikä kaduttaa on se ,että jouduin paniikkiin elämänmuutoksen edessä ja jäin tähän epätyydyttävään liittoon,mikä ei miksikään muutu .
Tarkoitit varmaan ap:lle kysymyksesi, mutta vastaan tähän kuitenkin itse.
Ymmärrän hyvin tilannettasi; miehesi on ehkä lievästi masentunut, ja hän ei osaa kertoa tätä sinulle. Siinä voisi olla yksi syy hänen haluttomuuteensa. Ymmärrän senkin, että olet kaivannut miestä lähellesi, ja hakenut sen siten muualta.
Olin itse aikoinaan suhteessa mieheen, joka muuttui suhteemme aikana negatiiviseksi ja vaikeaksi ihmiseksi. Minulla kylmenivät tunteet häntä kohtaan tämän takia, enkä enää halunnut seksiä hänen kanssaan. Tästä tuli tietenkin uusi iso ongelma; mies oli entistä negatiivisempi ja tyytymättömämpi. Minä en kuitenkaan hakenut seksiä muualta, vaan halusin erota. Meillä ei ollut lapsia, ehkä se tilanne oli siksi helpompi. Mieheni oli masentunut, mutta ei halunnut apua, vaikka keskustelimme usein asiasta, ja ehdotin hänelle ulkopuolista apua.
mutta minä nainen ja petetty
Sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos et kokisi olevasi loukattu tai petetty, et kykenisi tuntemaan mitään. Ole siitä tyytyväinen ja ilmaise tunteesi. Se, että käsittelette molemmat tunteitanne nyt suoraan ja rehellisesti on tienne yhteiseen tulevaisuuteen.
Terapeutille meno kannattaa. Uskon, että miehesi on tosissan ja todellakin tajunnut, mikä hänelle on tärkeintä elämässä. Anna teille mahdollisuus. Jos liittonne kuitenkin jossain vaiheessa kaatuu, et ainakaan tule miettineeksi, miksette edes yrittäneet. Onnea matkaan!
Koin saman tänä keväänä....mies halusi jäädä kiinni ja jäikin,muutti kakkos naisensa luo mutta ei mennyt kun 3vkoa kun halusi takas kotiin....ensimmäinen ero vaihe menossa,en ole ottanut sitä pois...harkitsen koko 6kk:tta.
Mies halusi HETI ero paprut sisään ja kun sai mitä halus,haluskin takas? en oikein tajua.....eikä ole pahemmin selitellyt? Olen ja miettinyt terapiaan menoa.
Jotenki vaan jäi syvät haavat mun sydämmeen ja kun luottamus menee se tulee vaikuttamaan loppuelämään.Ollaan teinirakkaus 28v oltu yhdessä *huoh* ihania vuosia ollut enimmäkseen...naimisissa oltu 20v.Meillä meni hyvin ,myös seksissä.....mies ei suostu kertomaan MIKSI petti?
Tsemppiä sulle ,pitäishän se antaa mahdollisuus?
vai....pitääkö?
vaikeeta.....Rakastan silti miestäni edelleen.
siis aikoineen päivineen sillä erotuksella, että mieheni ei lähtenyt kakkosen luo, vaan jäi kotiin. Silti kaikki asiat vieläkin sekaisin...
Arvostan parisuhdettani, yhteistä taivalta takana 12 vuotta. En koskaan, naimisiin mennessäni olisi ajatellut pettäväni. Ajan myötä olen huomannut että mieheni ei osaa puhua asioista. Meillä on vuosia jo jatkunut tilanne, jossa minä olisin halunnut keskustella , hän ei. Menee riidan päälle nukkumaan ja ajattelee että ongelmat poistuvat yön aikana.
Meiltä siis puuttuu keskustelu ja myös läheisyys.
Seksi ei ole toiminut myöskään pitkään aikaan enää. Mieheni ei halua tehdä kanssani mitään, mieluummin puuhaa omiansa, eikä ole keskustelutyyppiä.
Jos lähden ulos kuulen usein positiivisia kommentteja miehiltä. Kotona tuntuu että mies pitää itsestäänselvyytenä, taloudenhoitajana lähinnä. 12 vuoden aikana olemme käyneet pari kertaa elokuvissa. Lasten kanssa kyllä matkoilla.
Meiltä puuttuu se kahdenkeskinen yhteys....
jonka koin toisen miehen kanssa. Kaikki toimi, keskustelu, seksi, samat intressit.....
en pystynyt lopettamaan.
Jäin kiinni....helvetti oli irti. Vieläkin, vaikka tapauksesta on puoli vuotta kuulen siitä, ja varmasti koko ikäni.
Tässä mietin, mitä tehdä. Jääkö vanhaan suhteeseen joka ei varmasti tästä muutu.
Ongelmahan on minun.... kuinka pystyn olemaan uskollinen enää ??