erosin avomiehestäni keväällä.Ei tuntunut pahalta sillä vaikka fyysistä väkivaltaa ei ollut,hän haukkui ja sanoi suoraan ettei rakasta minua,välittää kuitenkin,ei halua erota...valehtelua ja ryyppäämistä,toisten naisten iskemistä kun seison vieressä...ero oli helpotus.Niin ainakin luulin..nyt kun vain kuulen paikkakunnan nimen missä hän nykyään asuu,hänen nimensä tms,purskahdan itkuun ja on kauhea ikävä...Erosta on kuitenkin jo puoli vuotta! Tiedä sitten paljonko asiaan vaikuttaa se että olen hänelle yhdeksännellä kuulla raskaana ja hän soitti erottuamme ja kertoi ettei hänen uusi avokkinsa tiedä minusta tai raskaudesta mitään,ettei tarvii soitella tai tapahtuu jotain...en kuitenkaan halua häntä enään elämääni enkä lapseni elämään joten en tajua miksi itken hänen takiansa!
hidas?
surullinen/N
3634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehesi on epäluotettava ja arvaamaton. Hän väittää yhtä ja tekee toista. Ei pysty sanoilla sanomaan, että ero olisi paras ratkaisu, vaan toimii epäreilusti ja itsekkäästi.
Minullakin on tällaisesta kokemusta. Luottamus menee lopulta; toinen antaa ymmärtää, että haluaa suhdetta, sitten tekee ikäviä temppuja ja valehtelee vielä päälle. Rakkaudesta sitä antaa anteeksi useita kertoja, ja toivoo ja uskoo parasta, mutta sitten tulee päivä, jolloin nk. mitta on täysi. Realismi astuu kuvaan.
Siihen voi mennä kauan, ja varsinkin kun nyt olet herkässä tilassa raskaana. Olet kuitenkin tehnyt itsellesi selväksi tärkeimmän, eli sen, että tätä miestä et elämääsi enää halua kiusaamaan sinua, joten mielestäni olet jo aika pitkällä. Se, että itket välillä, on osa eroprosessia, ja itke ihmeessä, jos se helpottaa. Muista aina myös ajatella heikkona hetkenäsi, että olet tehnyt oikean ratkaisun, joka koituu sinun ja lapsesi eduksi. Jätä miehen elämä omaan arvoonsa, anna hänen huseerata tahollaan - hänen elämänkoulunsa on vielä kesken.
Hei
mielestäni mies vastaa siitä mitä on tehnyt, eli lapsen. On tavallaan myös Sinun velvollisuus, että lapsella on tunnustettu isä ja toisaalta isällä myös vastuu lapsesta.
Oletan ja toivon, että isä tietää jälkeläisestään ja myös vastaa siitä ainakin elareillaan.
mies etelästä
mieltä