asioita, henkilöitä, tekoja, tapoja, jne..?
..jokainen on yksilö ja taatusti toimii eritavalla kuin kukaan toinen,- .. henkilöiden historioita tuntematta JA MUUTENKIN jätetään se arvostelu ja tuomitseminen suorittamatta..KIITOS!!
..jokainen on yksilö ja taatusti toimii eritavalla kuin kukaan toinen,- .. henkilöiden historioita tuntematta JA MUUTENKIN jätetään se arvostelu ja tuomitseminen suorittamatta..KIITOS!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
pitäis olla 'enpäs oo :-)','ootpas ;-)', 'juupas :-)','menee nurkaan häpeämään :-(' tasoa.Faktoista kait on aika turha kiistellä tai edes keskustella jtn. ainoaksi vaihtoehdoksi jää makuasiat ja omat mielipiteet jotka ovat netissä ja oikestaan jokapaikassa eräänläisia yleistyksiä / oletuksia.
Makuasioista ei voi kiistellä jtn. pidättäydytään faktoissa: kello on 11.29,eipäs oo, onpas, eipäs, juupas, mielenkiintoinen juttu toi koko aikakäsite, eipäs oo, onpas,juupas....
sanan vois unohtaa, koska -KAIKKI- ei ole kuitenkaan ikinä..jookos?
mä en käytä koskaan täällä sanaa kaikki, jos yleistän niin puhun aina keskiverrosta.Keskiverto taas on kaveri / tuttavapiiristä muodostettu oma henk.kohtainen perstuntuma,ehkä ei 100% oikein mutta ainakin omasta mielestäni kuitenkin edes suht. sinne päin.
Ilman yleistyksiä ei ole mielipiteitä. Toinen vaihtoehto muodostaa mielipiteitä on olettamus.
Nyt joku viisas vääntää em., että pitää olla tietoa. Sen tiedon on joku voinut yleistää tai olettaa=>>tullut "tieto" ja fakta.
vain minä muodossa eikä toisten puolesta!
Kielitieteilijä Alfred Korzybski ehdotti jo yli 70 vuotta sitten, että kielestä pitäisi poistaa kokonaan olla-verbi, koska mitään ei "ole" vaan "oleminen" muodostuu prosesseista. "Olla" viittaa johonkin kiinteään ja pysyvään, kun todellisuudessa kaikki kuitenkin jatkuvasti muuttuu ja asiat voivat ilmetä hyvin erilaisin tavoin näkökulmasta riippuen.
Poistamalla "olla"-verbin, pääsisimme eroon luokittelun ja yleistyksen kiroista. Emme erehtyisi sanomaan, että "Picasso on suurempi taiteilija kuin Dali", vaan sanoisimme, että "Picasson taide miellyttää minua enemmän kuin Dalin". Emmekä sanoisi että "miehet ovat petollisia", vaan että "tämän tyyppisessä tilanteessa monet miehet toimivat petollisesti".
Korzybskin ajatuksia on hyödynnetty menestyksekkäästi erilaisissa terapioissa, mm. NLP:ssä. Ajatteleminen olla-verbin ulkopuolella auttaa saamaan tuoreita näkökulmia erilaisiin ongelmiin.
Nyt meni kyllä Korzybskillä metsään. Olla-verbi pitää sisällään ennemminkin olotilan, jonka kestoa ei ole määritelty jatkuvan. Vaan kyse on tämänhetkisestä tilanteesta.
Muuten verbistä ei varmaan voitaisi muodostaa eri aikamuotoja, esim. futuuriakaan "tulee olemaan", jos olla-verbi pitäisi jotain jatkuvaa sisällään.
Samoin "Picasso on suurempi taiteilija kuin Dali" ei pidä sisällään absoluutista, kaikkialla vallitsevaa totuutta, vaan tämänhetkistä, tässä tilanteessa lausuttua ajatusta. Aivan kuten "ulkona on kaunis ilma" pätee vain nykyhetkeen ja tähän paikkaan, eikä ko. lausuma päde esim. Afrikan säähän ensi viikolla.
Olla-verbillähän kuvataan siis ennemminkin jotain sen hetkistä, paikallista ilmiötä.
tulee olemaan -futuuria ei ole suomen kielessä. Siis virallisesti. Suomen kielen futuuri näyttää samalta kuin preesens ja sen futuurisuus selviää joko kontekstista tai ilmaistaan ajan määrittävällä ilmaisulla.
Muutoin olen samaa mieltä, olla-verbi ON erittäin tärkeä - jollei jopa tärkein - verbi.
Tiedän, että futuuria ei suomen kielessä virallisesti ole olemassa. Mutta silti se aivan selvästi on olemassa, koska sitä aivan yleisesti käytetään, eikä vain pelkästään puhekielessä.
(Meneepäs muuten taas ole-olemaan-oletteluksi. Tästä verbistä ei todellakaan pääse eroon.)
Työni puolesta joudun miettimään kielioppiasioita lähes päivittäin ja valitsemaan sen "virallisen suosituksen". Ja joskus mietityttää, mihin jotkut ohjeet ja neuvot perustuvat. Esim. juuri tuo futuuriasia.
Jos miljoonat (no meitähän voi sanoa olevan jo miljoonia, maasta se pienikin ponnistaa) suomea äidinkielenään puhuvat käyttävät suomen kielessä futuuria, niin kumpi on väärässä:
a) miljoonat äidinkieltään puhuvat
b) kielitoimisto
Todennäköisesti ne miljoonat puhujat;))
Eikös muuten jossain välissä suositeltu käytettäväksi sellaistakin verbiä kuin "puhuroida"? Käsittääkseni se ei kuitenkaan vakiintunut käytettäväksi, koska miljoonat puhujat kieltäytyivät itsepintaisesti käyttämästä sitä, vastoin kielitoimiston suosituksia. Ai, ai meitä uppiniskaisia... *maiskuttaa suutaan*
Nämä ovat aina näitä ikuisuuskysymyksiä, joissa täytyy vain käyttää tervettä maalaisjärkeä. Mutta kuten jo totesitkin, virallisestihan meillä ei ole futuuria olemassakaan.
Eräs viisiosainen trilogia on erikoistunut näihin futuureihin ja vieläpä verbin futuurin konditionaaliseen potentiaaliin.
"Sinne (Maailmanlopun kahvila) voi saapua (tulnee voikse saapuvan) mihin aikaan vain ilman pöytävarausta, sillä varauksen voi tehdä takautuvasti, nimittäin palattaessa omaan aikaan (varaikse voiden tehney retrovasti nimenaikse tulenessa tula tullan kotiin)."
:-)
Muuten samaa mieltä olla- verbistä. Se lienee kaikissa kielissä. Mieli lienee muokannut kielen. Kieli on vaan työkalu.
Mutta toisaalta kieli muokkaa mieltäkin. Tai ainakin siinä mielessä, että vieraan kielen puhuminen sujuvasti tai niin sujuvasti, kuin se nyt vaan voi irtoilla, vaatii ainakin allekirjoittaneelta muutaman päivän, ellei pari viikkoakin.
btw. Kirjassa lohdutetaan kuitenkin, että "...voi olla varma, ettei koskaan tapaa siellä itseään, sillä se aiheuttaa tavallisesti melkoista hämmennystä..."
:-)
Unien aika......
"Mutta toisaalta kieli muokkaa mieltäkin."
Kyllä, tämä on totta! Mehän emme elä naturalistisessa maailmassa, jossa kaikelle on olemassa "nimi", ja kyseiselle nimelle on kaikissa kielissä sama vastine.
Äidinkielemme muokkaa ajatusmaailmaamme, eli sitä miten asiat koemme. Ja kielten välillä voi havaita tässä suhteessa aivan selviä eroja. Toisissa kielissä tapa kuvata jotain tapahtunutta voi olla selvästi neutraalimpi kuin toisessa.
Vivahde-erot voivat olla olemattoman pieniä, mutta ne muokkaavat maailmankuvaamme ja sitä, miten asiat koemme.
Ajatellaanpa vaikka seuraavaa:
Suomeksi voidaan sanoa "eksyin" tai "jouduin eksyksiin". Pelkkä "eksyin" on aika neutraali, "jouduin eksyksiin" puolestaan voisi sisältää pienen vivahteen, että "minä, raukkapolo, JOUDUIN eksyksiin jostain syystä, johon en itse voinut vaikuttaa".
Englanniksi tunnen ainakin käytettävän "I got lost", eli eikö siinäkin voisi olla pieni vivahde, kuinka minä raukkariepu aivan syyttömänä jouduin eksyksiin syystä tai toisesta.
Saksaksi "ich habe mich verlaufen" taas voisi sisältää pienen vivahteen, että eksyin oman törppöilyni ansiosta, tai ainakin vaikutin asiaan jotenkin aktiivisesti.
Siis nämä ovat vain voisi, voisi, voisi -ajattelua. Mutta asiat todellakin ilmaistaan hieman eri tavalla eri kielissä.
Että yhteiskunta toimii sillä tavalla, että jos ja kun joku yksilö päättääkin tehdä jotain ihan eri tavalla, niin siinä kuitenkaan ei ole mitään erilaista. Yhteiskunta instituutiona osaa olettaa, että joku tekee sillä tavalla "erilailla". Minä väitän, että kukaan yksilö ei voi taatusti toimia eri tavalla. Tehdä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt.
Yleistyksien, olettamusten ja stereotypioiden avulla ihminen hahmottaa omaa maailmankuvaansa ja jäsentää maailmaa itselleen. Yritäpä kuvitella, mitä tapahtuisi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman näitä olettamuksia ja yleistyksiä?
Totta on. Ilman yleistyksiä homma karkaisi varmaan hallinnasta. Voi liittyä jopa aivojen toimintaan, siis ihan fysikaalinen juttu, että asioista kootaan suurempia kokonaisuuksia, ettei kaikkien yksityiskohtien tallennukseen mene liikaa kapasiteettia. Jos noin sen vaikka ilmaisisi.
Kuitenkin hienoa olisi tunnistaa nämä yleistykset ja tosiaan mieltää, että on myös poikkeuksia. Ja myös se, että yleistykset tulevat omista kokemuksista ja siksi jokainen yleistelee asioita erilailla.
Siksi ei pitäisi, ainakaan kovinkaan suureen ääneen, julistaa niitä absoluuttisen ehdottomana totuutena.
Kun paitsi yleistyksistä, myös "totuudesta" on olemassa eri versioita.
Hauskaa.
tavalla mutta asiat tapahtuvat eri persoonille ja siksi niillä on erilainen yksilöllinen merkitys henkilölle itselleen huolimatta muiden yleistävistä mielipiteistä.
"Miksi ihmiset yleistää/olettaa...?" on muuten sekin yleistys. :)
Minusta on kohteliasta puhua "minun mielestäni...", "minun kokemukseni mukaan...", "minusta tuntuu...", "olen kuullut..." jne, mutta tätä tyyliä käyttäessäni olen saanut kuulla toruja siitä, että puhun vain itsestäni!
Yleistämään en silti ala kuin poikkeustilanteissa, sillä siinä kytee ikuisen juupaseipästelyn siemen ja se - varsinkin "totuushan nyt vain on niin..." -tyylissä - saa kirjoittajan tuntumaan typerykseltä.
syyllistyit nyt yleistämiseen
..en minä.