Apua! Lupasin lapselleni, että lopetan tupakoinnin uutena vuotena. Kolmen päivän päästä oli annettava periksi. Käytin nikotiinilaastaria, yritin keskittyä muihin asioihin, kävin kävelyillä, katselin kivoja leffoja, laskin mielessäni tupakoimattomuuden hyviä puolia. Mutta: tupakanhimo kävi niin suureksi, että tämän päivän kävelin suunnilleen pitkin seiniä ja pinna oli niin kireänä, että luulin että nyt iskee hulluus. Ja menin ostamaan tupakkaa. Muutaman tupakan vedettyäni kireys helpotti, mutta morkkishan sitä tietysti seurasi. Lapsi oli hiljaa kyynel silmäkulmassa kun selitin, että ihan oikeasti yritän lopettaa, mutta ihan vielä en pystynyt. Vinkkejä, hyvät ihmiset! Miten voi taltuttaa tupakanhimon??
Miten lopettaa tupakointi???
nicotine
5413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tupakoinnista ei oikeasti ole mitään hyötyä ja aivan oikeasti tupakan hermoja rauhoittava vaikutuksessakin on vain ripaus totta. Motivaatio on siis kaikkista tärkeintä, kunhan onnistut vakuuttamaan itsellesi ettet tarvitse tupakkaa, lopettaminen on helppoa.
Mietipä missä tilanteessa normaalisti poltat (siis silloin kun et yritä lopettaa), sytytät tupakan juuri silloin kun olet muutenkin rentoutunut, esimerkiksi ruuan jälkeen... tuosta syntyy illuusio että nimenomaan tupakka aiheutti tuon rentoutumisen...
Asennetta tosiaan tarvitaan, yritä vakuuttaa itsellesi ettet ole nikotinisti - parhaiten tuohon auttaisi hypnoosi mutta itsesuggestiolla pystyy myös samaan. Negatiivisista ajatuksista kannattaa myös yrittää päästä eroon - älä mieti mitä menetät vaan mitä saat tilalle ja palkitse itsesi aina kun jonkin etapin olet saavuttanut.
Niin... haluat varmaan tietää myös koska minä lopetin... yritin syksyllä mutta ajankohta ei ilmeisestikään ollut sopiva, oikeastaan en edes itse valinnut ajankohtaa vaan ihan vain kavereitten yllytyksestä erityisesti valmistautumatta, valtava stressi oli juuri silloin päällä eikä puhettakaan onnistumisesta.
Kaverit, jotka olivat onnistuneet lopettamisessa (ja olleet jo vuosia polttamatta), väittivät että yksinkertaisesti vain lopettivat, ilman mitään apuvälineitä - tupakat pois, ja sillä selvä... Ja samoin ovat kertoneet kaikki muutkin, itsestähän se on kiinni... onko halu lopettaa aito.
Kuukauden verran olin _lähes_ polttamatta mutta päättelin sitten että on turha huijata itseäni pidempään vaan parempi yrittää uudelleen myöhemmin. Aion lopullisesti lopettaa tupakanpolton lähiaikoina, aivan itse määrittämänä ajankohtana, ennen talvilomaa olisi syytä lopettaa - ainakin minulla töissä tulee poltettua paljon eikä ainakaan lomalla voi työasioita väittää lopettamisen esteeksi.
Kylläpä puhuit asiaa, "käykö". Asennehan se on joka tupakoinnin lopettamisen ratkaisee. Itsekin ryhdyin lakkooni puolivillaisesti, ajatellen että lapsi tykkää kun en polta. Tunsin kyllä, että oma motivaatio ei ole riittävä, mutta silti yritin. Ja nyt kyllä tajuan, että nimenomaan oman motivaation täytyy olla hyvin vahva, jos meinaa lopettaa. Vaikka kuinka lapsiaan rakastaa ja heidän takiaan yrittää lopettaa, se ei riitä.
Lopettamishalu taitaa tulla "kuin varas yöllä", turhia julistamatta mutta päättäväisesti.
Tosiaankin, vaikka olin lopettamista miettinyt niin ei se muiden päätöksellä onnistunut eikä tule koskaan onnistumaan. Kunhan tuota lopettamispäätöstä ei lykkää loputtomiin niin kyllä se oikea ajankohtakin löytyy... nyt vain miettimään mitä tekemistä keksii tupakoinnin tilalle, pitäisiköhän lopultakin hakea 15 vuotta käyttämättömänä olleet sukset esille :).
Joo, pitäisi keksiä jotain tarpeeksi muttei liian haastavaa puuhaa, joka samalla tuottaa mielihyvää. Seksihän tietenkin on hyvä tupakan korvike, muttei sitäkään voi ihan aina harrastaa kun tupakanhimo iskee. Joten yksi suuri pulma tosiaan on mitä ryhtyisi tekemään kun ei enää kärytä tupakkaa. Ehdotuksia vastaanotetaan!
Minä lopetin tupakoinnin vähitellen enkä ole enää polttanut puoleen vuoteen muuta kuin harvoissa erityisissä tilanteissa, esim. oluen äärellä ja silloinkin vain muutaman nautinnollisen savun (pari kertaa kuussa).
Aloitin ensin niin, että poltin kaikkein miedointa merkkiä. Sen jälkeen lopetin kokonaan töissä polttamisen, joka oli aluksi tosi vaikeaa, mutta muutamassa viikossa helpottui.
Kun yksinkertaisesti alkoi unohtaa tapapolttamisen, joka oli ollut sitä, että joka kahvikupin kanssa tarvitsi röökiä tai aina ulos mennessä, niin tupakointi väheni huomattavasti.
Poltin siis vielä jonkun verran kotona, mutta se olikin sitten korkeintaan kolme savuketta illassa.
Pikkuhiljaa lopetin illalla polttelunkin. Itseasiassa se loppui aivan itsestään, koska kun en töissä polttanut, alkoi tupakka maistua kotonakin vähemmän ja ilmeisesti pääsin näin fyysisestä riippuvuudesta eroon kuin vahingossa.
En vieläkään ole kieltänyt itseltäni tupakkaa, ja luulisin sen olleen suurin syy, miksi lopettaminen oli tavallista helpompaa. Kaikki kiellettyhän pyörii väistämättä mielessä ja himo on paljon pahempi. Ihan samoin käy laihduttamisessa - jos kiellät herkut, niitä tekee entistä enemmän mieli.
Poltan siis kokonaisuudessa tällä hetkellä yhden tupakan kuukaudessa ja sitä en pidä juurikaan enää sen suurempana terveysriskinä, kuin yleensä savuisessa pubissa istumista.
Tämä keino sopi minulle - toivottavasti tämä voi auttaa muitakin!
Upeita savuttomia kevään odotteluja toivoen
- Ihaa -