Meillä pieni vauva, mies minua 10 vuotta vanhempi kerran eronnut. Mies jäi isyyslomalle kun lapsi oli 5kk:ta koska sai potkut (Oli johtavassa asemassa IT-alalla).
Nyt käynyt ilmi että edellisessä liitossa petti vaimoaan mm. sihteerin kanssa sekä netistä löytyneiden tuttujen kanssa. Kävi rakastelemassa vieraita naisia metsässä, vessassa yms.
Kaiken tämän paljasti koska näin hänen meilinsä joissa oli myös meidän suhteen aikana harrastanut chattäilyä, yrittänyt saada naisia tapaamisiin. Ottanut yhteyttä esim. ex-sihteerinsä jonka kanssa oli pettänyt ex-vaimoaan, haukkunut meidän suhdetta ja minua.
Itse olisin nyt valmis lähtemään, mutta yksinhuoltajuus pelottaa. Koskaan en pysty antamaan anteeksi. Mitään fyysistä ei ollut tapahtunut, mutta mielestäni se olisi ollut vain ajan kysymys. Mies väittää, että kyseessä oli pelkkää fantasiointia...
Tuntuu että fyysinenkään pettäminen ei olisi ollut näin paha kuin meidän asioiden levittely tutuille ja tuntemattomille. Mies väitti, että ei olisi mennyt tapaamisiin mutta silti kertoi totuudenmukaisesti asuinpaikkamme ja lähetti oman kuvansa (Vain nimensä piti piilossa)
Ikinä en ole ajatellut erota muusta syystä kuin vain pettämisestä ja olen sen miehelle kertonut ja nyt hän sen teki....
Nyt käynyt ilmi että edellisessä liitossa petti vaimoaan mm. sihteerin kanssa sekä netistä löytyneiden tuttujen kanssa. Kävi rakastelemassa vieraita naisia metsässä, vessassa yms.
Kaiken tämän paljasti koska näin hänen meilinsä joissa oli myös meidän suhteen aikana harrastanut chattäilyä, yrittänyt saada naisia tapaamisiin. Ottanut yhteyttä esim. ex-sihteerinsä jonka kanssa oli pettänyt ex-vaimoaan, haukkunut meidän suhdetta ja minua.
Itse olisin nyt valmis lähtemään, mutta yksinhuoltajuus pelottaa. Koskaan en pysty antamaan anteeksi. Mitään fyysistä ei ollut tapahtunut, mutta mielestäni se olisi ollut vain ajan kysymys. Mies väittää, että kyseessä oli pelkkää fantasiointia...
Tuntuu että fyysinenkään pettäminen ei olisi ollut näin paha kuin meidän asioiden levittely tutuille ja tuntemattomille. Mies väitti, että ei olisi mennyt tapaamisiin mutta silti kertoi totuudenmukaisesti asuinpaikkamme ja lähetti oman kuvansa (Vain nimensä piti piilossa)
Ikinä en ole ajatellut erota muusta syystä kuin vain pettämisestä ja olen sen miehelle kertonut ja nyt hän sen teki....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se joka pettää kerran, pettää toistekin.
Jos haluat leikkiä martyyria, voit tehdä sen. Tai sitten saada itsellesi oikean elämän.
Kumpikaan ei ole helppoa, riippuu ihan millä tapaa haluat kärsiä. Ainoastaan toisessa vaihtoehdossa on lopulta mahdollisuus voittaa.
Jos itsekunnioituksesi haluat pitää, tiedät, mitä tehdä.
Valitettavasti se on niin. Jatkuva naisen jahtaaminen on toisten miesten geeneissä. Usein ovat menestyviä, hauskoja ja ...vaihtelunhaluiasia.
Joskus, vaimon tiukalla ojennuksella JA teraapialla tällaiset miehet saadaan ymmärtämään vastuunsa. Harvoin.
Olen pahoillani, että olet joutunut tuohon tilanteeseen. Minulla on ollut samanlainen tilanne entisen mieheni kanssa, mutta hän todella myös petti fyysisestikin ja jäi lopulta kiinni teoistaan. Yritettiin jatkaakin kolme kertaa ja aina kiinni jäätyään samat vannomiset, mutta vannomisistaan huolimatta oli mennyt jälleen vieraisiin ja silloin minulle riitti ja lopulta erosimme. En enää voinut luottaa häneen ja syytin myös itseäni, että mitä olin tehnyt väärin, kun hän ei voinut olla minulle uskollinen. Ero oli meille paras ratkaisu ja nyt ex-mieheni saa mennä menojaan, eikä minunkaan tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että jos pettää kerran, pettää toisenkin. Joillakin se pettäminen on niin verissä, eivätkä nämä miehet ole koskaan yhden naisen miehiä. Jos uskollisuutta etsii ja toivoo omaan perisuhteeseensa, silloin on parempi etsiä itselleen toisenlainen mies, joka omaa samat elämän arvot.
Älä jää kärsimään ja selviät varmasti yksinhuoltajanakin. Varmasti huomaat myös, että elämä on paljon helpompaa ilman pettäjämiestä, kun kuitenkin luottamus pitäisi olla suhteen pohjana. Minulle ainakin kävi niin, että kun erosimme ex-mieheni kanssa, tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä. Olin jo niin väsynyt hänen valheisiinsa, että oma elämä ilman petturia oli ainakin minulle helpotus.
erota halua ja kun on lapsikin sitä uskoo että pettäjä muuttuu mutta ei se aina mene niin.
Tai meneekö koskaan,sillä 30vuotta olin aviossa jossa puoliso petti heti ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen ja siitä ei loppua tullut.
Erosin kun paljatu viimenen pettäminen ja sitä oli kestänyt vuosia jo avioliittomme aikana,eli ei muuttunut.
Mutta tsemppiä ja tiedän miten pahalta tuntuu se vie pohjan pois vaikka taloudellisesti oliskin kaikki hyvin.
Sinä olet lapsellesi isän valinnut. Ja nytkö sitten itsekkäistä syistä haluat viedä lapseltasi isän??
Sinulle itsellesi on parempi, että annat anteeksi, sillä katkeruudella tuhoat vain itseäsi.
On taas eri asia, miten jatkossa toimit.
Anteeksi antaminen on käytännössä unohtamista. Jos on tullut todella huonosti kohdelluksi (en nyt välttämättä tarkoita juuri ap:n tapausta), niin voi olla, että ihminen ei haluakaan unohtaa - itsensä takia. Se, että ei unohda, ei tarkoita katkeruudessa rypemistä, se voi tarkoittaa jopa päinvastaista.
Tämä 'anteeksi antaminen' on niin vahvasti sidoksissa kulttuuriimme (kristinusko/luterilaisuus), että tarjoamme sitä helposti ratkaisuksi; tällä en tarkoita, etteikö anteeksi antamisen kyky sinänsä olisi arvokas - se on, ehdottomasti.
Jos tiedät että et ikinä kykyene antamaan anteeksi- Lähde suhteesta!
Elät vain kerran, nauti elämästäsi.Ansaitset parempaa.
Tiedän että yksinhuoltajuus pelottaa, mutta löydä sisäinen voimasi ja kävele kohti tuntematonta.Lupaan että kipu ja tuska häviävät.
Älä jää suhteeseen!
Luota siihen että elämä kantaa- koska se tekee niin.Usko itseesi ja anna itsellesi hyvä elämä.
Kiitos neuvoista! Jos olisin tiennyt, että mies oli pettänyt ex-vaimoaan niin en varmasti olisi perustanut hänen kanssaan perhettä. Kysyin eron syitä useasti ja kysyin oliko ollut uskollinen vaimolleen. Valehteli ihan sujuvasti. Useampi kuukausi mennyt kun tämä juttu selvisi minulle ja olen yrittänyt, koska kaikki sanovat että päätöstä ei saa tehdä nopeasi. Nyt olen aivan poikki, kuinka kauan oikein pitää yrittää?
Juttu olisi kyllä selkeämpi jos jotain fyysistä olisi tapahtunut. Toisaalta tuntuu, että yksi satunnainen pettäminen ei voisi olla näin paha asia.
Vaimoni teki työpaikan ekskursioita milloin minnekin. Lappiin ja laivoille.
Ystävän luona vierailut kestivät aamuun. Puhelin kiinni.
Lopulta en enää voinut olla kyselemättä pettämisestä. Ei tunnustanut, mutta alkoi uhkailemaan, että niin voi käydä.
Ilmeet ja eleet olivat sellaiset, että oli jo käynytkin, ja monesti.
Pidin pokkani, koska en muutakaan kokenut järkeväksi. Tapahtunut mikä tapahtunut. Toivoin omantunnon soimaavan.
Niin kai kävikin, koska lähti mitenkään selittämättä miksi.
Tuosta on jo vähän aikaa, ja nykyään olen hyvin onnellisessa suhteessa. Kiitos ex:lle lähtemisestä!
Hyvä, että miehetkin kertovat omista vastaavista kokemuksistaan; se lisää ymmärrystä puolin ja toisin. On hyvä nähdä, että miehessä voi olla 'naisen käyttäytymistapoja', ja päinvastoin.
Kuulostaa ihan yhdeltä mieheltä, joka piti (pitää vieläkin) profiilia täällä S24:n treffeissä!
Ikävä kyllä minä olen ollut yksi hänen naisistaan, käytiin rakastelemassa mm. metsässä, hänkin IT-alalla... kamalaa, voisiko olla sama mies?
Lopetin suhteeni hänen kanssaan, kun huomasin että on muitakin naisia, netissä lähinnä. Ja avovaimo hänellä silloin oli, lapsia ei tietääkseni, ainakaan vielä silloin.
Tästä on aikaa reilu vuosi.
Kuvaile vähän: Missä päin kävitte, ruumiinrakenne, ikä?
Jos ei niin voisitte vielä kokeilla pariterapiaa,
tai hae ainakin itselle juttelu apua. katso Dr Phil ohjelma, siellä menee hyvä parisuhdejuttu tällä hetkellä. Mutta ota iidisti, mitään ei tarvii tehdä heti.
Parisuhdeterapiassa ollaan, on käty krisipäivystyksessä ja itse kävin psykologilla josta ei apua. Nyt on pitkäsairasloma mielialalääkkeet nukahatamislääkkeet rauhoittavat.... Että kaikkea on kokeiltu
Jos kaikki konstit on jo kokeiltu, en enää miettisi vaan laittaisin toimeksi. Arvosta itseäsi ja jätä tuollainen mies. Kituuttamalla vain katkeroidut, joten eikö olisi jo aika saada liitto päätökseen.
Kyllä varmaan pärjäät yksinhuoltajana!! Ansaitset jotain parempaa kun miehen joka pettää sinua. Kaikkea hyvää sinulle.
Joo olen miettinyt samaa pärjäänkö yksinhuoltajana,meillä kolme yhteistä alaikäistä lasta ja mies pettänyt kuusi vuotta.Olen vakavasti sairas ja en tiedä mistä saan apua erotessa,mies ei halua erota vaikka suhde on paljastunut,kyseinen nainen jonka kans miehelläni suhde pommittaa mua tekstiviesteillä ja lähettää törkeyksiä joita ottanut miehestäni siis kuvia.Mikä avuksi tuskaani.
Yksin pienten lasten kanssa on rankkaa, mutta niin on huonossa parisuhteessakin, joka syö koko ajan omanarvontuntoa. Mikäpä se miehelläsi on kakkua syödessä ja säästäessä. Todellista ukkosi kurapersemäisyyttä on se, että hän ei saa tuota vosunsa häirintää kuriin. Aivan, tuon naikkosen tekstiviestipommitus täyttää häirinnän kriteerit. Ilmoitat vaan eukolle, että jos viestitys ei lopu, niin menet poliisin puheille (tee se myös!)
Mutta kyllä sinä pärjäät jos lähdet. Se on myös palvelus lapsille. Mieti minkälaiset eväät he saavat elämäänsä, jos parisuhdemalli kotoa on tuollainen sairas kuvio, jossa sinua ei arvosteta pätkääkään. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsille!
Oman itsesi ja lapsesi tähden, ota ero. Sinä pärjäät lapsen kanssa ja eihän isä lapsen elämästä mihinkään katoa, vaikka te miehenä ja naisena eroatte.
Olen juuri eroamassa miehestä, joka myös petti ex-vaimoaan. Teko täytti kaikki törkeyden tuntomerkit ja asia selvisi minulle vasta vuosien jälkeen. Ex-vaimo kertoi, kun kysyin häneltä suoraan tilanteessa jossa avioliitossamme alkoi esiintyä outoa etääntymistä. Meinasin oksentaa siinä tilanteessa, kun kuulin koko tarinan - en voinut uskoa, että olin elänyt vuosia moisen törkimyksen kanssa. Mies ei tätä koskaan ollut kertonut ja ihmettelin aina heidän ex-puolisoiden tulehtuneita välejä. Mies vain kuittasi asian ex-vaimon hankalalla luonteella. Samalla myös palaset loksahtelivat kohdalleen ja tajusin, että sama pelehtiminen jatkuu myös minun selkäni takana. Tosin peitellymmin ja ilman todisteita. Mies ei koskaan tule tunnustamaan minulle asioiden oikeaa laitaa, mutta jostain ihmeestä löytyi tyttöystävä oman firman sihteeristä alle aikayksikön, kun olimme tehneet eropäätöksen keskenämme.
Mies ei ehkä koskaan tule pääsemään syyllisyydestään eroon ja mahdollisesti sama näytelmä jatkuu, vain näyttämö vaihtuu. Minä olen nykyään vapautunut, helpottunut ja tulevaisuuteen mielenkiinnolla suhtautuva nainen. Elämä kantaa :) Katkeruutta en miestä kohtaan enää tunne, en tunne oikeastaan mitään - korkeintaa hienoista sääliä.