Mieheni on ollut uskoton ja hänellä on ollut suhde, joka päättyi samana päivänä kun totuus paljastui. Lapsemme löysi sähköpostin, jossa selvisi, että mieheni on ollut 2 päivää mökillä tämän "salarakkaan" kanssa. Totuus piti siten kertoa lapsillekin. He ovat jo kyllin isoja ymmärtääkseen mistä oli kyse.
Nyt olen tilanteessa, että en tiedä mitä tekisin. Erotako vai ei? Mieheni on tosi huono kertomaan omista tunteistaan tai yleensä edes puhumaan. Olemme olleet jo kauan naimisissa ja en olisi ikinä hänestä uskonut tälläistä. Mies ei tunnu ymmärtävän, että haluan keskustella asiat selviksi. Olen käynyt ulkopuolisen kanssa myös juttelemassa asiasta. Tässä on kyse niin paljosta lapsista, omaisuudesta, sukulaisista ym. Tunteet ovat todella sekavat.
Mieheni on tosi paljon poissa kotoa ja olen ollut paljon lasteni kanssa yksin jo heidän ollessaan pieniä. Tuntuu, kun mieheni ei ottaisi vastuuta perheestään ja sen hyvinvoinnista.
Tää on tosi vaikeaa.. Haluaisin koko perheen kannalta yrittää, mutta luottamus on mennyt. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja hän on tärkeä ihminen minulle. En kuitenkaan enää kauan jaksa tätä epävarmuutta. Mitä pitäisi tehdä?
Nyt olen tilanteessa, että en tiedä mitä tekisin. Erotako vai ei? Mieheni on tosi huono kertomaan omista tunteistaan tai yleensä edes puhumaan. Olemme olleet jo kauan naimisissa ja en olisi ikinä hänestä uskonut tälläistä. Mies ei tunnu ymmärtävän, että haluan keskustella asiat selviksi. Olen käynyt ulkopuolisen kanssa myös juttelemassa asiasta. Tässä on kyse niin paljosta lapsista, omaisuudesta, sukulaisista ym. Tunteet ovat todella sekavat.
Mieheni on tosi paljon poissa kotoa ja olen ollut paljon lasteni kanssa yksin jo heidän ollessaan pieniä. Tuntuu, kun mieheni ei ottaisi vastuuta perheestään ja sen hyvinvoinnista.
Tää on tosi vaikeaa.. Haluaisin koko perheen kannalta yrittää, mutta luottamus on mennyt. Rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja hän on tärkeä ihminen minulle. En kuitenkaan enää kauan jaksa tätä epävarmuutta. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
miestäsi,niin kehotan harkitsemaan eroa tarkkaan.Olisiko muuta ratkaisua? Voisiko asian selvittää aikuisten oikeesti muutenkin.En itsekin perheellisenä puolusta uskottomuutta mutta ei minusta se ole syy romuttaa ihan kokonainen ja kaikkien elämä.
Ihminenhän on inhimillinen olento ja erehdyksiä voi sattua.Kelle tahansa .Koskaan ei voi sanoa, ei koskaan...Eri asia sitten jos mies on harrastanut kaksoiselämää pidempääkin.
hienoa et olet itsellesi saanut keskustelu apua , mahtaisitko saada miehesikin (ja lapset..?) mukaan keskusteluihin am auttajan kanssa , ongelmahan on koko teidän perheeseen vaikuttava..voimia paljon , ja muista että itse sydämelläsi tiedät kuitenkin mikä on iokea ratkaisu ja läheisten ja am.auttajien tehtävänä on tukea sinua siinä..
ongelma, jota ette pysty ratkaisemaan omin voimin, keskustelemalla. Jos jatkatte näin, ongelma on ja pysyy. Tälläiset asiat eivät ymmärrettävästi katoa ilman työstämistä.
Ongelmaan, jota ei itse osata selvittää, pitää hakea asiantuntija-apua. Kun sinulle tulee keuhkoputkentulehdus, menet hakemaan apua lääkäristä. Kun teillä on vakava parisuhdeongelma, haette apua esim. perheneuvolasta.
Tässä asiassa ei tuntuisi olevan vaihtoehtoja.
Voit siis valita jatkatko elämääsi ongelman kanssa vai haetteko siihen apua.
Miehellesi voit antaa vaihtoehdoiksi esim. perheneuvolan tai avioeron. On aivan kohtuutonta vaatia sinua yksin selvittämään tälläistä ongelmaa. Hyvä asiantuntija löytää oikeat narut joilla saa miehesi avautumaan. Jos ei miehesi siihen ole valmis, on se selkeä kannanotto parisuhteenne merkityksestä hänelle. Jos parisuhde on oikeasti tärkeä, niin sen eteen on valmis tekemään kaikkensa. Kaikkensa.
On tietysti pelottava ajatus, että miehesi valitsee avioeron, mutta oletko itse valmis elämään pelon, epätietoisuuden ja pettymyksen kanssa lopun elämääsi?
Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!
Tuohon tilanteeseen on PAKKO hankkia ulkopuolista apua, jos mies ei suostu muuten purkamaan tilannetta. Yhteistyöhaluttomuus jatkossakin on sitten selvä osoitus siitä, että mies ei halua parisuhteelta mitään. Jos oma perhe on tärkeä, niin luulisi, että mies lähtee mukaan "suhderemonttiin" ja avautuu ajatuksistaan, mutta jos ei lähde ja homma ei toimi, niin ei muuta kuin rohkeasti avioero vireille.
Ei loppuelämäänsä kannata tuhlata huonossa suhteessa ja epävarmassa olotilassa!
Ei voisi kukaan paremmin asiaa sanoa. Täyttä asiaa.
Apua tarvitsette ja jos mies ei suostu niin sitten ero. Ja jos erota haluaa niin aika paljon jo kertoo miehen tunteista.
Tsemppiä!
Meidän perheessä, siis lapsuuden perheessäni, isä petti äitiä useasti..monesti heräsin äidin huutoon kun hän huusi isälle asiasta..noh, jossain vaiheessa tilanne rauhoittui..sitten minä aloin epäillä isääni ja tavallaan vahingossa löysin isän puhelimesta (kun lähetin hänen puhelimestaan viestiä, en siis tutkinut!)viestejä jotka oli lähetetty joillekkin naisille..viesteistä ei jäänyt epäselvyyksiä, vaan kävi selvästi ilmi, että isäni ja jotkut näistä naisista olivat tavanneet..useamminkin..isälläni on työ, jossa hän saattaa olla viikonkin töissä toisella paikkakunnalla josta ei aina ole mahdollista päästä kotiin yöksi..noh, kerroimme siskojeni kanssa suhteesta lopulta myös äidille...isä muutti muutamaksi viikoksi pois ja he olivat eroamassa...lopulta kävi niin että isä palasi äidin luokse..oliko syynä sitten rakkaus, pelko erota, vai se että me lapset uhkailimme lopettavamme yhteyden pidon isäämme jos ero tulisi...en tiedä teidän perheen lapsista, mutta meille oli ainakin rankkaa kuunnella tappeluita ja huutoja isän uskottomuudesta...jos siis jatkatte suhdettanne, niin älkää ainakaan keskustelko asiasta lastenne kuullen..tai älkää asettako lapsianne tilanteeseen jossa he saisivat tietoonsa enempää kuin olisi tarvis..en tiedä..ei tässä kirjoituksessa paljoa järkeä ollut mutta..kunhan kerroin lapsuudenperheen tarinan..