Kun tänne on tullut tekstiä painajaismaisista anopeista, niin mä kerron omastani.
Oltiin tässä pari viikkoa sitten viettämässä viikonloppua kyseisten ihmisten luona, mun appivanhempien siis. Luulin, että vastassa olisivat teräväkielinen appiukko ja päästä varpaisiin tuijottava anoppi, joka tivaisi joka asian ja arvostelisi...
okei, ei saisi koskaan ajatella toisista pahaa ennen ensivaikutelmaa, mutta mä olen kokenut niin paljon pahoja anoppeja et oli vaistomainen pelko.
Eipä sentään! :) Vastassa olivatkin hymyilevät ja mun asioista positiivisella tavalla aidosti kiinnostuneet ihanimmat appivanhemmat, mitä voisin kuvitellakaan saavani. Edes se, että olin yksinhuoltaja, ei niitä haitannut. Lapsi oli kuulemma siinä tilanteessa vain plussaa. :)
Anteeks, jos tää mun hehkutus tuntuu pahalta, mutta pitäis kyllä oikeesti perustaa erikseen yhteisöt anoppi on paha - anoppi on hyvä... tai jotain :)
Toivottavasti joku sai kirjotuksestani hyötyä? :D
Oltiin tässä pari viikkoa sitten viettämässä viikonloppua kyseisten ihmisten luona, mun appivanhempien siis. Luulin, että vastassa olisivat teräväkielinen appiukko ja päästä varpaisiin tuijottava anoppi, joka tivaisi joka asian ja arvostelisi...
okei, ei saisi koskaan ajatella toisista pahaa ennen ensivaikutelmaa, mutta mä olen kokenut niin paljon pahoja anoppeja et oli vaistomainen pelko.
Eipä sentään! :) Vastassa olivatkin hymyilevät ja mun asioista positiivisella tavalla aidosti kiinnostuneet ihanimmat appivanhemmat, mitä voisin kuvitellakaan saavani. Edes se, että olin yksinhuoltaja, ei niitä haitannut. Lapsi oli kuulemma siinä tilanteessa vain plussaa. :)
Anteeks, jos tää mun hehkutus tuntuu pahalta, mutta pitäis kyllä oikeesti perustaa erikseen yhteisöt anoppi on paha - anoppi on hyvä... tai jotain :)
Toivottavasti joku sai kirjotuksestani hyötyä? :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
että joskus löytyy anopista jotain hyvääkin,ei me kaikki anopit niin pahoja olla, meillä vaan sattuu olemaan sitä elämänkokemusta takanapäin, eikä aina huomata, että liikaa puutumme ja neuvomme nuoria..
...kiva, että on oikeasti fiksujakin ihmisiä...näin se tulisi mennäkin...Onneksi olkoon!
mukava kommentti. Välillä tuntuu niin lohduttomalta lukea vain arvostelua ja haukkumista.
Toki löytyy aiheellistakin katkeruutta, mutta välillä tuntuu, että niitä syitä keksimällä keksitään, ettei tarvitsisi olla pojan suvun kanssa tekemisissä. Se on hyvin surullinen piirre.
Minulla myös ihana anoppi. Ollaan miehen kanssa oltu 16-vuotiaasta yhdessä, ja kun pari kesää sitten mentiin naimisiin 21-vuotiaana, ei olla kuultu kuin positiivisia asioita. Kuulin kerran sukujuhlissa että anoppi (3 pojan äiti) sanoi sukulaiselle "Vihdoinkin saatiin tytär perheeseen"
Nauti siitä ja anna anopin astua elämääsi. Avaudu anopille, kerro kaikki. Rakasta ja luota. Olkaa mahdollisimman paljon yhdessä. Pyrkikää asumaan niin lähellä toisianne kuin mahdollista. Käykää paljon anopin sukulaisissa.
Sitten tehkää talo anopin ja apen avustuksella, tehkää lapsi anopin iloksi.
SITTEN SE RIEMU VASTA ALKAAKIN!!!!!!
IHANAT ANOPIT ry
Olen seurustellut avomieheni kanssa 3,5 vuotta (ja edelleenkin täysin rakastuneita
maailman onnekkain anoppi! Sinulla tulee elämä menemään hyvin, kun on kaikki suhteet kunnossa. Ikävää, ettei äitisi päässyt näkemään onneasi.