Liitto

tehdä mitä vaan ja näyttää miltä vaan..

normaalipainon alarajoilla, vartalo hyvässä kunnossa ikäisekseni, sekä myös katseenkestävä (aina huolehtinut itse hyvin ulkonäöstäni sekä fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistani)... joillain ihmisillä on vain tarve tietyssä määrin alistaakin toista. Toisaalta en taas halua riidellä, joten omalla hiljaisella, periksiantamattomalla tavallani annan toisen sanoa ja puhua, tekemättä kuitenkaan niin miten hän aina haluaisi, jos se ei itsestäni tunnu hyvälle. Joskus toki tulee hyvä mieli tehdessä jotain, mistä ei niin itse välittäisi, toisen mieliksi. Toisinaan taas toisenkin osapuolen olisi suotavaa katsoa itseään peiliin!

Mieheni ei arvostele ulkonäköäni tai puutu syömisiini ainakaan rajoittavasti. Silloin tällöin hän tuo herkkuja ja karkkeja minulle ja hemmottelee hyvällä ruoalla. Herkkupepuksi kutsuu, mutta ihan lempinimenä. Pidän tosin itse linjoistani huolta, etten pääse lörpsähtämään, vaikka silloin tällöin herkuttelen. Herkkupäiviä seuraa lenkkeilyä, jolloin paino ei pääse valtavasti lisääntymää. Miehenikin pitää hyvästä ruoasta, joten eipä hänellä voi ollakaan huomauttelemista minun syömisiini. Hyväksytään toisemme sellaisina kuin olemme ja yhdessä lenkkeillään ja kesäisin pyöräillään, ettei mennä ihan rapakuntoon.

,,,

mut ei negatiivisesti..esim. kun oon hoikistunu,säteilen,lihas erottuvuus parantunu jne;D Ei ikinä oo maininnu ulkonäöstä kielteiseen sävyyn..päinvastoin! Saatan olla tukka paskasena,kauhtunu t-paita ja miehen pitkät kalsarit jalassa ja kehuu kauniiks..hahahha,sillo en kyl sitä yleensä ota todesta:D
Ja herkkujen suhteen sais toppuutella,yleensä on päinvastoin ja ostelee niitä liikaa:/

mutta ei enää nykyään. koskaan en ole ollut missimittainen ja muutoinkin nuo mitat ovat olleet hyvin eläväisiä tässä vuosien varrella. Mieheni itse hoitaa itseään ja pitää huolta terveydestään. Välillä olen oikein ylpeä jossakin liikkuessamme, että minulla on noin hyvännäköinen mies. Ikää hänellä on jo selvästi yli 50, mutta jotkut kyselee koska hän täyttää sen...

Kyllä ruukasi arvostalla vähän kaikesta lähtien pömppämahasta (olen painoindeksiltäni normaalipainoinen), raskausarvista, ryhdistä, hampaista (minun pitäisi kuulemma mennä oikomishoitoon), riippuvista rinnoista. Edelleen, kun käyn kampaajalla tai käytän lapsiani kampaajalla, tulos on aina huono, järkyttävä, samoin vaatteeni eivät ole tarpeeksi naisellisia jne.

No arvostelu on laantunut, kun seksielämämme vähäkerralla hiipui ja lopahti kokonaan noin 6 vuotta sitten. Nyt minä olen tosi onnellinen, kun ei enää tartte (antaa miehen koskea halveksimaansa inhottavaan olentoon), mutta mies on muka masentunut. Minun puolestani saa ollakkin masentunut ja vaikka koko elämänsä ajan yksikseen ihmetellä, mikä ihme meni pieleen suhteessamme. Sen asian pohtimisessa en häntä auta.

Ei toppuuttele eikä arvostele, päinvastoin. Olen normaalirajojen puitteissa juuri ja juuri painoni suhteen eli olen pullukka joskaan en lihava. Syön hyvin ja nautin ruuasta. Aina mieheni kuitenkin jakssa kehua varaloani ja kyllä se käytännösskin näkyy, että tykatty olen. En ymmärrä miehiä, joilla on tarve huomatella vaimoilleen ulkonäistä tai jostakin tekemisistä. Minulta tuollaianen puoliso saisi äkkilähdön. Ja kun usein nämä huomauttelijat eivät itse ole juurikaan kummpoisen näköisiä tms. kai omaa alemmuuden tuntoaan yrittävät paikkailla. Sääli!