Moikka
Ajattelin kirjoittaa tänne koska mieltäni painaa eräs asia ja haluan kertoa siitä jonnekkin, jottei tarvitsisi kantaa koko taakkaa yksin.
Asun avoliitossa minua 7vuotta nuoremman naisen kanssa. Olen itse 26v ja olemme seurustelleen 4vuotta josta asuneet yhdessä 2vuotta. Tämä avoliitto on ollu todella hyvä minulle. Ehkä meidän ajatukset eivät aina kohtaa mutta suhde on ollut hyvä eikä ole paljoa valittamista, olen ollut onnellinen.
Nyt kuitenkin pilviä kasaantuu pääni sisälle. Tapasin toukokuussa erään naisen (minua 5vuotta nuorempi) johon olen ollut ihastunut jo 6 vuotta sitten. Siis jo ennen kuin tapasin avovaimoni. Kesä meni ohitse emme olleet missään yhteydessä, mutta hän oli paljon ajatuksissani. Elokuussa törmäsimme toistamiseen ihan sattumalta ja sillä seurauksella aloimme kirjoitelemaan melko paljon tekstiviestejä. Selvisi että myös hän oli ihastunut minuun silloin 6 vuotta sitten. Syksyn edetessä me soittelimme ja nyt olemme jo tavanneetkin. Suhde ei ole edennyt pitkälle koska olen varattu mutta edellisen kerran kun tapasimme suutelimme. Hän on mielestäni todella lumoava ja hänen seurassaan tuntuu kotoisemmalta kuin kotona. Ajatus maailmamme sopii hyvin yhteen ja viihdyn erittäin hyvin hänen seurassaan. Voisiko myös arki olla yhtä juhlaa hänen kanssaan?
Nyt en tiedä mitä ajattelisin. En haluaisi vain heivata nykyistä suhdetta menemään ja lähteä seikkailuun mutta kuitenkin ajattelen sitä kokoajan ja pelkään että katkeroidun nykyisessä suhteessa. Pelkään jättää avovaimoani sillä en haluaisi satuttaa mutta toisaalta taidan satuttaa jo nyt. Olen alkanut ajattelemaan avovaimoani tyttöystäväksi, kuvitelen että silloin jos hän on vain tyttöystävä niin suhteemme ei olisi niin vakiintunut kuin avoliitto ja suhteen päättäminen voisi olla helpompaa. Kuten huomaat osa ajatuksistani on melko älyttömiä.
En usko että ketään tietää paremmin kuin minä itse mitä minun tulisi tehdä. Haluasin silti jonkun sanovan sen minulle, jotta usallan tehdä niin. Mitä minun siis pitäisi tehdä? :(
Ajattelin kirjoittaa tänne koska mieltäni painaa eräs asia ja haluan kertoa siitä jonnekkin, jottei tarvitsisi kantaa koko taakkaa yksin.
Asun avoliitossa minua 7vuotta nuoremman naisen kanssa. Olen itse 26v ja olemme seurustelleen 4vuotta josta asuneet yhdessä 2vuotta. Tämä avoliitto on ollu todella hyvä minulle. Ehkä meidän ajatukset eivät aina kohtaa mutta suhde on ollut hyvä eikä ole paljoa valittamista, olen ollut onnellinen.
Nyt kuitenkin pilviä kasaantuu pääni sisälle. Tapasin toukokuussa erään naisen (minua 5vuotta nuorempi) johon olen ollut ihastunut jo 6 vuotta sitten. Siis jo ennen kuin tapasin avovaimoni. Kesä meni ohitse emme olleet missään yhteydessä, mutta hän oli paljon ajatuksissani. Elokuussa törmäsimme toistamiseen ihan sattumalta ja sillä seurauksella aloimme kirjoitelemaan melko paljon tekstiviestejä. Selvisi että myös hän oli ihastunut minuun silloin 6 vuotta sitten. Syksyn edetessä me soittelimme ja nyt olemme jo tavanneetkin. Suhde ei ole edennyt pitkälle koska olen varattu mutta edellisen kerran kun tapasimme suutelimme. Hän on mielestäni todella lumoava ja hänen seurassaan tuntuu kotoisemmalta kuin kotona. Ajatus maailmamme sopii hyvin yhteen ja viihdyn erittäin hyvin hänen seurassaan. Voisiko myös arki olla yhtä juhlaa hänen kanssaan?
Nyt en tiedä mitä ajattelisin. En haluaisi vain heivata nykyistä suhdetta menemään ja lähteä seikkailuun mutta kuitenkin ajattelen sitä kokoajan ja pelkään että katkeroidun nykyisessä suhteessa. Pelkään jättää avovaimoani sillä en haluaisi satuttaa mutta toisaalta taidan satuttaa jo nyt. Olen alkanut ajattelemaan avovaimoani tyttöystäväksi, kuvitelen että silloin jos hän on vain tyttöystävä niin suhteemme ei olisi niin vakiintunut kuin avoliitto ja suhteen päättäminen voisi olla helpompaa. Kuten huomaat osa ajatuksistani on melko älyttömiä.
En usko että ketään tietää paremmin kuin minä itse mitä minun tulisi tehdä. Haluasin silti jonkun sanovan sen minulle, jotta usallan tehdä niin. Mitä minun siis pitäisi tehdä? :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuskaa. Kuka keksikään tunteet? =) Olisi todella helppoa jos rakkaus perustuisi vain järkeen: "tämä ihminen on järjellisesti ajateltuna paras minulle". Mutta kun ne tunteet...
Tietääkö tää uusvanha heilasi että asut avoliitossa. Jos ei, niin pilaat kyllä kaikkien elämän. Jos hän tietää, ei se kyllä valitettavasti anna hänestä kovin hyvää kuvaa. Mikä on muuten hänen elämäntilanteensa? Onko sinkku vai oletko hänen salarakkaansa?
Olet jo todellakin loukannut avokkiasi. En minäkään voi sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta älä nyt loukkaa avokkiasi enempää. Itse en varmaan pystyisi luottamaan enää, jos avokkini olisi suudellut toista.
Kyllä tämä uusivanha heila tietää tilanteeni, että olen varattu. Hän on sinkku. Tiedän että minä olen se roisto tässä tarinassa. Niin en oikein ole osannut ajatella että millaisen kuvan hän on antanut itsestään, kun on lähtenyt varattua miestä iskemään. Eräs ystäväni ihmetteli tätä minulle jo aiemin mutta olin ihan unohtanut... On vaikea kuvitella pahaa ihmisestä jota välittää.
Kiitos sanoistasi.
voisi sanoa...Nuoruus on etsikkoaikaa, oman itsensä ja rakkauden. Vaikea se on tunteita vastaankaan taistella.
Toisaalta, jos rakastaisit sydämestäsi avovaimoasi, ei siihen väliin olisi kukaan toinen mahtunut.
Päätös on kokonaan itsesi, löydät sen sydämestäsi.
Älä kuitenkaan loukkaa avovaimoasi pettämällä tätä, vaan tee päätös suuntaan tai toiseen.
Kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä.
Tunteet tulee ja menee, mutta JOS jätät nykyisen tämän uuden takia, voi käydä niin, että tämä uusi ei pysty luottamaan sinuun. Sillä tietäähän hän, että olet kykenevä pitämään kahta naista yhtäaikaa. Yleensä nuo suhteet kaatuvat ajan kanssa omaan mahdottomuuteensa tuosta luottamuspulasta ja siitä seuraavasta mustasukkaisuudesta johtuen. Sitä paitsi, tuo uusikin tyttö on vielä sen verran nuori, että ei hän luultavasti sitoutuisi sinuun kunnolla. Ennemminkin on vain ihastunut ja haluaa olla jonkun kanssa ja tämä salatapailu tuntuu romanttiselta.
Jos vaihtaa lennossa uuteen, niin alkuhuuman laskettua iskee kamala morkkis. Eli noin puolenvuoden-vuoden päästä alat vasta kunnolla käsittää, mitä tuli tehtyä ja edellisen suhteet hyvät ja huonot puolet alkavat vainota. Samoin voi olla vaikea katsoa itseään peiliin.
Yksi vaihtoehto olisi ottaa aikalisä molempiin suhteisiin. Tottakai tämä uusvanha kiinnostaa ja kutkuttaa ja sekoittaa ajatuksesi, mutta jos haluat todella selville vesille Miehenä, niin et pidä häneen yhteyttä. Eroa reilusti nykyisestäsi ja ole yksin joitakin kuukausia ja aloita sitten suhde tämän uuden kanssa, jos vielä kiinnostaa. Tai sitten pysy nykyisessä suhteessasi ja panosta siihen. Salarakasta pitämällä tulee vain paljon murheita. En suosittele.
Kukaan ei voi sinua neuvoa oman elämäsi valinnoissa.
Parasta on vain itse päättää, mitä tekee - silloin myös vastuu päätöksistä kuuluu sinulle.
Sydäntään ei voi pakottaa.
Tuossa yhdessä viestissä ehdotettu aikalisä voisi tehdä terää. Ota aikaa itsellesi - voit ehdottaa breikkiä nykyiseen suhteeseen, olla itseksesi ja miettiä, mitä oikein haluat. Kyllä se suunta siitä sitten selkenee :)