Voisikohan joku valottaa minulle nettideittien saloja? Olen kokeillut joitakin kertoja, ja yhteensä olen saanut yli 10 vastausta. Vastausten jakauma tekee tilanteesta mielenkiintoisen.
Vastaukset sijoittuvat maantieteellisesti kahdelle eri alueelle, joista molemmat ovat noin 200-300 kilometrin päässä asuinpaikastani. Asun itse isohkossa kaupungissa. Yksi vastaajaryhmä asuu toisessa keskikokoisessa kaupungissa, ja toinen maaseudulla verrattain tiheänä rykelmänä. Yksikään vastaaja ei ole asunut samassa kaupungissa kanssani. Vastausten jakauma voi olla sattumaa, vaikka varsinkin tuo maaseudulle sijoittuva keskittymä on hieman erikoinen. Tämä vain hassuna kuriositeettina.
Mielenkiintoisempi on vastaajien ammatillinen jakauma. Olen itse yliopisto-opiskelija, ja mainitsen yleensä olevani opintojeni loppupuolella. (Niin kuin tapana on olla...) Ilmoituksissa olen korostanut arvostavani itsenäisyyttä, omia mielipiteitä sekä jonkinlaista "kunnollisuutta" mainiten, että en liiku erityisen aktiivisesti yöelämässä. Olen korostanut pikemminkin luonto/kulttuuri/liikuntaharrasteita.
Yksi ryhmä vastanneista on ammattikoulua käyvät tai sieltä vastikään valmistuneet 16-19 vuotiaat, joista monien tyyli tuntuu olevan baareihin keskittyvä. Alaikäiset olen ohittanut kohteliaalla kiitos ei:llä, ja täysi-ikäisten kanssa juttua on riittänyt korkeintaan muutaman viestin verran, koska mitään yhteistä ei vain ole.
Toinen ryhmä on lukiolaiset/ylioppilaat, 17-21 -vuotiaita, eli hekin minua selvästi nuorempia. Mahdollisesti välivuotta viettäviä pääsykokeisiin lukijoita, joukossa jokunen amk-opiskelija ja työharjoittelija. Enimmäkseen jonkinlaisia runotyttöjä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Joidenkin kanssa olen kirjoitellut pidempäänkin, mutta välimatka estänee jatkossakin tapaamiset tehokkaasti.
Osaako joku arvata, miksi vastaukset tulevat maantieteellisesti järjestään noinkin kaukaa? Voiko olla, että ilmoitukseni herättää mielenkiintoa vain kirjeenvaihtoa ajatellen, vaikka olen hienovaraisesti antanut ymmärtää, että toivoisin tapaamisiakin? Ja mistä ihmeestä nuo ammattikoululaiset saavat päähänsä vastata minulle, vaikka mitään yhteistä ei selvästikään ole? Harvojen kanssa mitään yhteistä on, sen verran rajoittunut olen. Onhan se toki mukavaa ihan vain kirjoitella, ihmetyttää vain. Tyypillisesti nämä naiset kiittelevät ja kehuvat kirjoittamistani, kunnes yhtäkkiä häipyvät mitään selittelemättä. Voi olla, että olen liian tylsä pidempiaikaiseen keskusteluun, mutta enemmänkin kiinnostaisi sen vastaamisen syy. Miksi vastataan deitti-ilmoitukseen, jonka jättäjä asuu satojen kilometrien päässä?
Joukossa on yksi poikkeus, joka asui vain vajaan sadan kilometrin päässä, mutta muuten hän käyttäytyi kuten muutkin.
Jos joku nyt tänne asti jaksoi lukea, niin kommenteista ollaan kiitollisia.
Vastaukset sijoittuvat maantieteellisesti kahdelle eri alueelle, joista molemmat ovat noin 200-300 kilometrin päässä asuinpaikastani. Asun itse isohkossa kaupungissa. Yksi vastaajaryhmä asuu toisessa keskikokoisessa kaupungissa, ja toinen maaseudulla verrattain tiheänä rykelmänä. Yksikään vastaaja ei ole asunut samassa kaupungissa kanssani. Vastausten jakauma voi olla sattumaa, vaikka varsinkin tuo maaseudulle sijoittuva keskittymä on hieman erikoinen. Tämä vain hassuna kuriositeettina.
Mielenkiintoisempi on vastaajien ammatillinen jakauma. Olen itse yliopisto-opiskelija, ja mainitsen yleensä olevani opintojeni loppupuolella. (Niin kuin tapana on olla...) Ilmoituksissa olen korostanut arvostavani itsenäisyyttä, omia mielipiteitä sekä jonkinlaista "kunnollisuutta" mainiten, että en liiku erityisen aktiivisesti yöelämässä. Olen korostanut pikemminkin luonto/kulttuuri/liikuntaharrasteita.
Yksi ryhmä vastanneista on ammattikoulua käyvät tai sieltä vastikään valmistuneet 16-19 vuotiaat, joista monien tyyli tuntuu olevan baareihin keskittyvä. Alaikäiset olen ohittanut kohteliaalla kiitos ei:llä, ja täysi-ikäisten kanssa juttua on riittänyt korkeintaan muutaman viestin verran, koska mitään yhteistä ei vain ole.
Toinen ryhmä on lukiolaiset/ylioppilaat, 17-21 -vuotiaita, eli hekin minua selvästi nuorempia. Mahdollisesti välivuotta viettäviä pääsykokeisiin lukijoita, joukossa jokunen amk-opiskelija ja työharjoittelija. Enimmäkseen jonkinlaisia runotyttöjä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Joidenkin kanssa olen kirjoitellut pidempäänkin, mutta välimatka estänee jatkossakin tapaamiset tehokkaasti.
Osaako joku arvata, miksi vastaukset tulevat maantieteellisesti järjestään noinkin kaukaa? Voiko olla, että ilmoitukseni herättää mielenkiintoa vain kirjeenvaihtoa ajatellen, vaikka olen hienovaraisesti antanut ymmärtää, että toivoisin tapaamisiakin? Ja mistä ihmeestä nuo ammattikoululaiset saavat päähänsä vastata minulle, vaikka mitään yhteistä ei selvästikään ole? Harvojen kanssa mitään yhteistä on, sen verran rajoittunut olen. Onhan se toki mukavaa ihan vain kirjoitella, ihmetyttää vain. Tyypillisesti nämä naiset kiittelevät ja kehuvat kirjoittamistani, kunnes yhtäkkiä häipyvät mitään selittelemättä. Voi olla, että olen liian tylsä pidempiaikaiseen keskusteluun, mutta enemmänkin kiinnostaisi sen vastaamisen syy. Miksi vastataan deitti-ilmoitukseen, jonka jättäjä asuu satojen kilometrien päässä?
Joukossa on yksi poikkeus, joka asui vain vajaan sadan kilometrin päässä, mutta muuten hän käyttäytyi kuten muutkin.
Jos joku nyt tänne asti jaksoi lukea, niin kommenteista ollaan kiitollisia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se tollous vielä lähtee, kunhan vain jaksat sitkeästi ponnistella.
No et ainakaan ole yksin tilanteesi kanssa. Jätin ilmoituksen johon vastasi tyttö, kaukaa asuinpaikastani. Meillä oli paljon yhteistä, ja hän antoi ymmärtää että meistä voisi ainakin tulla ystäviä. Kirjoittelin joulunajan ja hän minulle. Aloin luottaa häneen ja uskaltauduin kertomaan menneistä ja ajatuksistani. Hänkin teki niin, aina viime viikkoon. Sitten ei tullut viestejä, toisin kuin muina päivinä oli. Ajattelin että hänellä on kiireitä, uusivuosi meni ohitse. Olin kirjoittanut aikaisemmin kaksi viestiä. Eilen lähetin taas viestin, mutta ei mitään. Aina sama juttu. Ensin ollaan niin ystävällisiä ja herätetään luottamus, sitten ei enää viestin viestiä, ei niin mitään. Vastaavia tapauksia on ollut noin kymmenen. Huomaavatko vastaajat että kyseessä ei ole se jota he etsivät, vai mikä? Jos ei miellytä, miksei voi vain sanoa, sori et ole sitä mitä odotin, vaan pitää vain kadota. Ei tuntuisi niin pahalta tai typerältä jos sanottaisi suoraan, eikä vaan karattaisiin.
Niinpä. Olen itse pohtinut omaa kirjoittamistani ja etsinyt siitä vikaa, ja varmasti joskus tulee kirjoitettua hölmöyksiä. Mutta en usko pystyneeni ketään niin loukkaamaan, että ei voisi sanoa suoraan, mistä kiikastaa. Tai edes todeta, että tämä loppui tähän, eihän siinä muuta tarvita. Sitten sitä itse ihmettelee, että meniköhän oma viesti perille vai mikä on.
Mutta ilmeisesti tämä on sitten naisten tapa toimia.
Ilmaiset selvästi viestissäsi,yliopistolaisuuden,ja siitä katsoen olit valinnut todella osuvasti nimimerkkisikin;)
Kuule,juttu on sillä lailla,jos katsot olevasi muita ylempänä ja et halua olla tekemisissä vaikkapa ammattikoululaisten kanssa -> se on syytä laittaa ilmoitukseen.Ei tarvi olla mikään tyly,vaan laittaa sinne ikähaarukka tai suoraan mieluiten saisit olla yliopistolainen myös tai missä haluatkin hänen opiskelevan.Ei kukaan ole ajatustelukija tai kaikki yliopistolaiset eivät ole yhtä itseään parempina pitäviä kuin sinä osoitat tuolla tekstilläsi.Niin tuosta johtuen,ehkäpä juuri nuo ammattikoululaiset vastaavat myös.
Jos heitä joilta et halua saada vastausta,vastaavat kumminkin niin voit olla vastaamatta,jos haluat olla loppuun asti sellainen kuin vaikutat olevasikin
->idiootti.Tuohon paikkakunta jakaumaan voi vaikuttaa,laittamalla ilmoitukseen vaikkapa omansa,ja korostaa että haluaa lähempää uusia tuttavuuksia.
Ilmaisin viestissäni myös selvästi sen, että tiedän olevani rajoittunut. Sosiaalisesti rajoittunut. Jos se tekee minusta idiootin, niin tehköön. Yritin kyllä selitää tätä, mutta tarkennetaan nyt vielä.
Minä en luokittele ketään koulutuksen mukaan. Kokemukseni perusteella olen kuitenkin todennut, että en osaa keskustella mistä tahansa, enkä osaa tehdä tikusta asiaa. Huomasin noita vastaajia pohtiessani, että tyypillisesti vastaajista ne, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, kuuluvat tuohon ammatillisen koulutuksen saaneiden ryhmään. Itsehän olen jo ilmoituksessani sanonut, että harrastan esimerkiksi kirjallisuutta, ja että keskustelen aiheesta mielelläni. Ja sitten vastaaja viimeistään muutaman viestin jälkeen paljastaa, että hänen kiinnostuksensa ovat aivan toisaalla. Tämän jälkeen minun on pakko tunnustaa, että hommasta ei tule mitään, ja se on yhtä paljon minun rajoittuneisuuttani kuin sen toisenkin osapuolen. Hänellä ei ole mitään sanottavaa kirjallisuudesta, eikä minulla baarikulttuurista.
Siis kyllä minä haluan olla tekemisissä ammattiin valmistuneiden kanssa, jos heillä vain olisi joitain samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla, ja siksi en heitä halua karsia pois. En laita sitä vaatimusta sinne myöskään siksi, että se leimaisi minut monien silmissä idiootiksi. En minäkään vastaa sellaiseen naisen ilmoitukseen, jossa vaaditaan akateemisuutta, koska mielestäni se ei ole järkevää.
Ihmettelen, miksi halusit tulkita viestiäni noin ilkeällä tavalla? Tarkistin vielä, ja kyllä minä siinä selvästi sanon, että ongelma oli nimenomaan se, että minulla ei ollut mitään yhteistä tietyn vastaajaryhmän kanssa, eli koulutus ei ollut mikään syy. Siis miksi nuo (tyypillisesti ammattikoulusta valmistuneet) vastaavat, vaikka heillä ei ole mitään samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla? Ehkä tämä kysymys on paremmin muotoiltu?
Alaikäraja minun olisi ehkä syytä laittaa. Hupaisaa on, että olen sen yleensä tehnytkin, eli olen kyllä edellyttänyt täysi-ikäisyyttä. Toisaalta jos joku vastaajista on nuorempi kuin mitä ko. palvelun käyttöehdoissa edellytetään, vika ei voi olla minun, vaikka olisin sen ikärajan unohtanutkin. Heille olen vastannut kohteliaalla kiitos ei:llä.
Paikkakunta-asiaan sanon vain se, että kyllä se minun asuinpaikkani on siellä ollut, ja olen antanut ymmärtää, että haluaisin jonkun nimenomaan tavata. Omituisinta asiassa ei olekaan se, että vastauksia tulee kauempaakin, vaan se, että niitä ei tule ainuttakaan lähiympäristöstäni, vaikka kaupunkin ei olekaan pieni. Siis otan myös kauempaa tulevat vastaukset ilolla vastaan. Olen saanut sellaisen kuvan, että vastaajat oletusarvoisesti haluavat vain kirjoitella kanssani, ja siksi kukaan lähempänä asuva ei halua vastata, koska tuolloin tapaamisesta joutuisi erikseen kieltäytymään. En sitten tiedä.
Karkeasti ottaen en itse vastaa naisen ilmoitukseen, joissa on jokin seuraavanlaisista vaatimuksista.
1. akateemisuus
2. hiusten väri (tumma, komea mies)
3. pituusvaatimus, jossa edellytetään miehen olevan selkeästi itseä pidempi
4. Hyvin tiukka ikähaarukka (esim. 22-25) tai mahdollisesti vaatimus siitä, että mies on vähintään kolme vuotta vanhempi (itse 19 v, ja toivoo 23-35 vuotiasta)
Mielestäni nämä vaatimukset ovat typeriä. Mutta ehkä naiset eivät ajattele samalla tavalla.
Kyllä se vähän niin on, että rautakangesta saa vääntää nuo koordinaatit. Jos kirjoittaa asuvansa Helsingissä ja rajaa hakemuksen pääkaupunkiseutuun, niin eiköhän joku älypää vastaa "asun Helsingissä, mutta mulla on auto, joten välimatka ei oo ongelma".
Paljolta murheelta vältyttäisiin, jos ihmiset jaksaisivat lukea ilmoitukset kunnolla. *huokaus*
Itse tein aika karusti ja jätin suosiolla kokonaan vastaamatta niille, jotka eivät olleet ilmoitustani osanneet lukea.
Mistäköhän muuten johtuu, että 23-vee tytölle vastaavat pääasiassa 30-kymppiset miehet????
Oletko myös viininystävä, vai mistä nimimerkki?
Kyllä, nuo vaatimukset ovat typeriä (tai lapsellisia). Mikäli kotikaupunkisi on Turku, minä voin kirjoittaa sinulle tästä ihan läheltä. =)
Kirjallisuuden klassikoita en kyllä ole lukenut, vaikka luenkin paljon.
Johtunee siitä että 23v alkaa olla jo seurusteluiässä. Suhteella voi olla jo mahdollisuuksiakin. 30v miehet alkaa jo etsiä pesäkoloa, nuoremmat vaan koloa.
Joo ei mitään halua vastatakaan, jos nainen kertoo ulkonäköä myöten vaatimukset. En ois varmaan yhtään onnellista hetkeä elämässäni kokenut, jos kumppania valitessa ois ollu joku tarkistuslista kädessä. Hyvät tyypit on niin ripoteltuina eri yhteiskuntaluokkiin ja erilaisiin kroppiin&mieliin, että paljon missais jos ois nirso.
En tiedä oonko menny kokonaan rikki. Tuntuu että tapaan paljon kivoja ihmisiä, mutta kukaan ei silleen sytytä. Mut niiden kans on kiva hengailla oikeaa odotellessa.
Kyllähän tuo nimimerkkini liittyy lähinnä tolloilemiseen, eikä niinkään viininmaisteluun. Tai olenhan minä aivan tollo niiden viinienkin suhteen, joten tavallaan se siihenkin liittyy.
Kiitos vain tarjouksesta, mutta kotikaupunkini ei ole turku.
Nettideittailua en ole koskaan kokeillut, mutta tältäkin palstalta saa kuvan, että 98 prosenttia netin välityksellä seuraa etsivistä miehistä hakee seksi-seikkailuseuraa. Vonkaajaksi osoittautuvat miehenketaleet on helpompi pitää loitolla, kun vastaa hieman kaukaisemmalle miehelle tai ilmoittaa asuinpaikakseen vaikkapa syntymäkaupunkinsa. Runotytöt taas taitavat uskoa rakkauden kuntarajat ylittävään voimaan. Jos kipinä iskee tulta ja rakkauden liekki leimahtaa, voi asuinpaikkaa aina vaihtaa.
Ehdotuksia vastaisen varalle: kirjallisuuden ystävänä osaat varmaan käyttää kieltä hyväksesi. Jollet halua rajata ihannenaisesi ominaisuuksia ahtaasti ("22 v. estetiikan/kirjallisuustieteen opiskelija 34 km säteellä x-kaupungista...."), keksi väljempiä ilmaisuja ("Etsin aikuista, akateemista tai muutoin hyvän yleissivistyksen omaavaa naista..."). Korosta, että etsit samanhenkistä seuraa. Kaikki eivät sitä tietenkään usko, mutta ei se ole maailman loppu. Sovi uuden tuttavuutesi kanssa heti alussa selkeät pelisäännöt ja kerro, että haluat tietää jos ja kun toisen osapuolen kiinnostus loppuu.
Epilogi: mitä enemmän etsii, sitä enemmän löytää kaikkea turhaa. Kun etsii sitä tiettyä paitaa, joka olisi omiaan päälle juuri tänään, joutuu tonkimaan koko vaatekaapin, pyykkikorin ja vaatemytyn tuolilla. Vastaan tulee 50 paitaa, muttei sitä, minkä haluaisi, ja kas kovanonnen paita löytyy parin viikon päästä urheilukassista sattumalta.
nimimerkki.
Kirjoitus ilmeisesti PASKAA. En lukenut.
Kyllä, palstailu on pelkkää pa***njauhantaa ajankuluksi. Olen valmis vaihtamaan nimimerkkini, jos ehdotat olennaisesti parempaa. En kuitenkaan halua jees-miesmäistä englishiä.
vaikkapa
"Honkain keskellä laulumme raikaa"
"Oon sulo suometar"
"Hiljainen on kylätie; vaikka..."
"Tröts"
"Hohhoijatar"
Valitse itse mielestäsi paras.
Nää on vähän liian pitkiä. Hohhoijatar on melko hyvä. Tröts on ainoa kirjoitusasultaan kyllin napakka ja amerikkalaistumiskriitikkona minua miellyttää konsonanttien yletön määrä suhteessa vokaaleihin, mikä viittaa sopivasti rautaesiripun itäiselle puolelle. Se on silti hieman liian abstrakti ja herättänee ihmetystä kirjoittelijatovereissa ("mikä vi** nimimerkki toi on, häh??"). Miten olis "Siili"? Mukava ja söpö, mutta piikikäs otus.