Jumalaan?Perustele?
Uskotko
koppis
201254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tarvitse perustella. Sehän olisi silloin tietämistä eikä uskomista. :)
Helvettiin olen syntynyt ja täällä helvetissä kuolen vailla toivoa paremmasta. En aio anella armoa enkä perkele kumarra minkään uskonnon Idolien kuvia.
Jospa jo kuolisin pois ja ei tarvitsisi olla täällä enää. Vituttaa ihan tarpeeksi jo kaikki.
Miksi niin ajattelet?
jotakin.
Jossakin kirjassa, jonka nimeä en nyt muista oli hyvä kuvaus helvetistä. Että se alkaa jo täällä maanpäällä niille ihmisille, jotka valitsevat mieluummin pahan kuin hyvän. Kun kuolee, sama perusfiilis mikä täällä maanpäällisessä elämässä ihmisellä on jatkuu, mutta siitä ei ole enää silloin mahdollista päästä pois. Ikkunat sulkeutuvat. Nyt ikkunat ovat vielä auki...
En näe mitään perusteita miksi pitäisi uskoa jonkun satuolennon olemassaoloon, sama kuin uskoisi Joulupukkiin ... :)
Miksi uskoisin? Yhtä uskottava olento kuin mikä tahansa satukirjan hahmo. Uskoisin paljon mieluummin Nalle Puh olemassa oloon. Se on jotenkin niin hauska ja hyväntahtoinen olento, verrattuna sotia ja sortoa aiheuttaviin jumaliin/uskontoihin.
Samat perustelut käyvät tähänkin.
Sotia ja sortoa aiheuttavista jumalista / uskonnoista tuli mieleen, että joillekkin uskonto on vai tekosyy päästä kahakoimaan. Niin typerää, niin typerää...
takana, eivät mitkään jumalat.
Sitä, että ei usko ei tarvitse perustella. Jos jotakin ei ole, niin ei siitä mitään voi sanoakaan. Olen ns. heikko ateisti: en kiellä rationaalista mahdollisuutta jumalan/jumalien olemassaoloon, mutta itse en usko jumaluuksiin.
Esimerkiksi kristinuskolla ja juutalaisuudella on yhteinen tausta, enkä näe mitään syytä, minkä pohjalta niistä voisi erotella "oikean" tai "väärän". Rationaalisesti tarkasteltuna uskonnot ovat kestämättömiä, eikä "parasta" uskontoa niin löydy.
Uskominen on henkilökohtainen kokemus, ja itse katson, että sen lähtökohdat ovat ihmisessä itsessään, eivät jossain jumaluudessa toisaalla. Se on hyvin yleismaailmallinen ilmiö.
Maailmaa selittäessä ihmisillä on kiusaus laittaa jumaluus jonnekin kohtaa, koska se helpottaisi ongelmia huomattavasti. Monet asiat, joihin ennen on tarvittu jumaluutta, on nyt selitetty tieteellisesti. Kuitenkin, vaikka tiede varmasti edistyy, niin jossakin ihmisolennon rajat tulevat joskus vastaan, ja kenties siellä taas turvaudutaan jumaluuteen.
En. Koko jumalkäsite on tehty laiskoille ihmisille, jotka eivät uskalla ottaa teoistaan vastuuta, sekä vallanhimoisille yksilöille, jotka käyttävät uskontoa oman valtansa kasvattamiseen ja joukkojen hallintaan.
Niin ja olisit nyt kysynyt edes mihin jumalaan ? Allah, Buddha, kristittyjen jumala vai joku muu tee-se-itse-variaatio ?
... ilmiönä samankaltainen jumalasta riippumatta. Kysymys on kuitenkin uskomisesta jonkin korkeammanvoiman olemassaoloon. Eli, minusta ei ap:n kysymyksen kannalta ole oleelista mihin jumalaan uskoo.
Lisäksi uskallan olla kanssasi erimieltä laiskoille, vastuuttomille ja vallanimoisille tehdystä jumalkäsitteestä, vaikken kielläkään, etteikö uskontoa käytettäisi hyväksi hyvinkin itsekkäisiin tarkoituksiin. Minulle itselleni uskominen on enemmänkin ainoa jäljellejäävä vaihtoehto. En usko sattumaan. kts.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000019593492
Minua uskominen ei millään tavalla vapauta vastuusta, päinvastoin. En myöskään koe pääseväni mitenkään helpommalla ja voivani heittäytä laiskaksi. Enkä ymmärrä, minkälaista valtaa uskominen minulle toisi.
..lipsumiseksi. Ei millään pahalla, mutta tieteen sotkeminen uskontoon vaikuttaa periksiantamiselta. Oikeastaan pystyn kunnioittamaan hardcore-uskovia, sillä heillä on ainakin selvät sävelet. Kun ruvetaan kyhäilemään kahden koulukunnan välistä 'kompromisseja', päädytään usein tulokseen, joka kerää molemmista ainoastaan huonot puolet.
Eikös tuolle sinun versiollesi ole jo lätkäisty nimikin, kreationismiksi taidettiin nimittää ? Näitä nimikkeitä on jo enemmän kuin vasemmistoliitolla siipiä.
Joka tapauksessa, pääasia lienee kunhan saa omaa päätänsä tarpeeksi huijattua ettei polla halkea. Jokainen tyylillään.
Perusteettomat toteamukset asioiden oikeellisuudesta eivät minulle riitä. Mustavalkoisuudelle olen lähes allerginen, vaikka pidänkin tavastasi kärjistää.
En myöskään ymmärrä, miksi uskomisen pitäisi olla sokeaa luottamista jonkun toisen sanaan ilman, että järjenkäyttö on sallittua. Olen saanut kyvyn tietää, tuntea, ajatella, joten lipsumista ja periksiantamista olisi ennemminkin jättää tuo mahdollisuus käyttämättä.
Eikös kreationismi ole synonyymi luomisopille ja täten evoluutioteorian suoranainen vastakohta, pitäen evoluutioteoriaa virheellisenä. En siis suostu tuohonkaan koulukuntaan liittymään. :)
Kuis mä muistasin että toi kreationismi olis just..vai olikos se nyt sitten nimeltään joku älyllinen evoluutio tms. Suht uusi systeemi tais olla, jenkkikouluissahan ne yrittää sitä tunkea läpi kun on tullut ongelmia ihan puhtaan luomisteorian opetuksen kanssa. Ehkäpä joku muu tietää tarkemmin.
Eikös uskominen nimenomaan ole luottamista johonkin, tosin ei välttämättä kenenkään muun sanaan ? Juuri se 'johonkin' siinä ei sovellu omaan ajatuskuviooni, jos 'jokin' olisi olemassa, niin kaiken järjen mukaan tuon pitäisi vähintään nakata minua salamalla päähän nyt. Odotan kymmenen sekuntia. Ei salamaa, eli ei mitään. Ja todisteenihän on täysin yhtä patevä kuin mikä tahansa muukin asiaan liittyvä, joten uskon vaikka sitten siihen :P
Joku tuolla ylempänä taisi mainitakin, että ihmisellä on kova tarve selittää itselleen käsittämättömät asiat jonkin suuremman olemassaololla. Itse olen sitä mieltä, etten tiedä paskaakaan mistään, mutta siitä huolimatta en oleta asian olevan kenenkään muun kuin oman laiskuuteni tuotosta.
Kunhan tässä sunnuntaipäivän ratoksi kiusaan hermoverkkojani, jotka evoluution tuloksena ovat hiilivetymössöstä kehittyneet. Jotakuta voisi masentaa ajatus, että on sattuman tulos, mutta minua asia lähinnä naurattaa, sattuipa hassusti :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Älykäs_suunnittelu
...Älykäs Suunnitteluhan se oli se termi ja uskontokunta, minkä joku jenkkiläinen lakimies oli kehittänyt, jotta kouluissa voitaisiin edelleen opettaa luomisoppia, niin ettei jouduttaisi lainsäädännön kanssa ongelmiin. Käytännössä siinä oli luomisoppi vain hämärretty jonkinlaiseen keinotieteellisen verhon kaapuun, jottauskovaiset saisivat edelleen opettaa luomisoppiaan edes jossain muodossa kouluissa.
Itse olen kyllä vahvasti samaa mieltä kuin pullopersekapitalistisikakin, eli olemme vain sattuman oikku, joka on kehittynyt alkumeren limamössöstä, jonkin sähkökemiallisen reaktion ansiosta. Elämä itsessään on se ihme ja sillä on niin ihmeellinen tahto ja voima etsiä aina vain uusia selviytymiskeinoja ja elämänmuotoja, että tämä voima itsessään kehittää itse itseään ja näin olemme päätyneet niinkin monimutkaiseen hiilivety-yhdisteeseen kuin ihminen.
... silläkin uhalla, että se tekisi uskosta tietämistä.
Katsoessani luontoa, sen monimuotoisuutta, kasvavaa poikaani ja kaikkea tätä ympärilläni, minun on mahdoton uskoa, että kaikki olisi vain sattumaa. On mahdotonta ajatella, että kaikki tämä ihmeellinen olisi seurausta ainoastaa suotuisista olosuhteista ilman mitään suurempaa, korkeampaa voimaa.
En kiellä evoluutioteoriaa, vaan ajattelen, että se sopii hyvin yhteen raamatun sanoman kanssa. Kuten joku aiemmin jo kirjoitti on kaikki kirjoitettu sana uskonnoista ihmisen kirjoittamaa ja sisältää siis väistämättä tulkintaa ja aikansa kuvaa. Raamatun mukaan maailma luotiin seitsemässä päivässä, mutta voin aivan loistavasti ajatella noiden päivien tarkoittavan miljardeja vuosia.
Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Suorituskeskeisyys ja tekopyhyys on lyönyt leimansa lähes jokaiseen niistä.
Uskon, että jumalaa ei voi erottaa maailmasta erilliseksi olennoksi, vaan on läsnä kaikkialla. Kaikki on tarkoituksenmukaista ja pyhää. Ihminen "palvoo" jumalaa elämällä ja antamalla muiden elää harmoniassa luonnon kanssa.
En suoranaisesti usko jumalaan vaikka en kyllä mikään ateisti olekkaan. Voisiko ajatuksen kiteyttää vaikka niin että uskon kristinuskoon ?
Uskonto on kehittynyt vain siitä syystä, että ihminen rajallisilla tiedoillaan on kokenut olevansa niin turvaton, niin yksin ja niin uskomattoman monimutkainen luonnon saavutus tässä universumissa, että oman mielenrauhansa kannalta ihminen on joutunut itse luomaan itselleen uskonnon. Siis turvaksi, ennen kaikkea mielenterveyden turvaksi.
Harvassa ovat edelleen ne ihmiset, joiden pääkoppa kestää sen, että myöntävät itselleen, ettei meillä ole mitään korkeampaa tarkoitusta ja kaikki on meidän ja luonnon omissa käsissä, ei ole korkeampaa turvaa, ohjausta tai tarkoitusta. Ja ennen kaikkea sen tunnustaminen ottaa monilla koville, että tämä kaikki on vain sattumaa. Monet kokevat oman itsensä ja elämänsä jotenkin niin merkitykselliseksi tai tarkoitukselliseksi (tai ainakin haluavat kokea), ettei tällaisen myöntäminen ole mahdollista, omaa mielenterveyttään vaarantamatta. Saattaisipa siinä muutama itsemurhakin tapahtua, jos ihmiset luopuisivat illuusiostaan ja huomaisivat ettei elämällä ole mitään muuta tarkoitusta kuin elämän ylläpito. Sekin tarkoitus on tärkeä vain elämän itsensä kannalta, muun universumin kannalta (josta suurin osa on elotonta) tuokin tarkoitus on merkityksetön. Ihmiselämän merkityksellisyys on siis elämän ylläpidossa eli sama kuin ameeban tai jonkin levän. Ihmisen oleellisuus tässäkin tehtävässä on todennäköisesti pieni, koska yksinkertaisemmat elämänmuodot selviävät yleensä paremmin, kun ja jos jokin luonnonmullistus tapahtuu.