Moro!
Joo, mitäs kuuluu ihmiset? Ollaan n. 30v pari oltu yhdessä monet vuodet kihloissakin pitkän aikaa, molemmat töissä jne...
Mutta kun lapsista puhe niin avovaimo ei halua keskustelua jatkaa pitemmälle ei vaan halua lapsia. Minä voisin vaikka sukuani jatkaa...
Kun ei tiedä mitä tekis APUVA!!! AUTTAKAA MITÄ TEEN!!!
Joo, mitäs kuuluu ihmiset? Ollaan n. 30v pari oltu yhdessä monet vuodet kihloissakin pitkän aikaa, molemmat töissä jne...
Mutta kun lapsista puhe niin avovaimo ei halua keskustelua jatkaa pitemmälle ei vaan halua lapsia. Minä voisin vaikka sukuani jatkaa...
Kun ei tiedä mitä tekis APUVA!!! AUTTAKAA MITÄ TEEN!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anna ajan kulua, biologinen kello kolkuttaa takuulla jossain vaiheessa.
Olen hieman eri mieltä tästä sinun kanssasi!
Minullekin on monet vuodet sanottu että varmasti myöhemmin alat haluamaan perheenlisäystä..Aina olen sanonut etten halua lapsia,en nyt enkä tulevaisuudessa..Toisille se näyttää olevan aivan uskomaton asia etteikö voisi olla haluamatta lapsia ja elää vain itselleen!
Meitä on kaiken lisäksi aika paljonkin jotka vakaasti on päättänyt omasta halustaan olla ilman lapsia!
Joten kehottaisin puhumaan avovaimosi kanssa todella vakavasti asiasta,onhan kai kohta korkea aika hankkia sinun perheenlisäystä mikäli sitä haluat?!
Itse olen kaikille kumppaneilleni heti alussa kertonu asiasta,joko hyväksyvät tai sitten lähtevät.Muuttua ei ihminen voi mikäli todella ei halua.
Onnea matkaan!
Lapsia ei ole, eikä niiden saamiseksi yritystäkään tule. Kumppanin mielenmuuttumista ei kannata alkaa odottelemaan, sitä ei välttämättä koskaan tapahdu. Etenkään, jos teinivuodet on ohitettu jo kauan sitten. Uskoisin, että 30-v. lapsia haluamaton tietää kantansa yhtä vankasti kuin 30-v. lapsia haluava.
Koko ajatus omista lapsista on vastenmielinen. Tulen kyllä pienen väen kanssa hyvin toimeen ja ollut lapsilikkana kavereitten lapsille. Omia en kumminkaan ikinä halua. Se vain on niin.
Ei takuulla sellaista naurettavuutta kuin "biologinen kello" ole monilla ihmisillä olemassakaan. Itse olen tiennyt ikäni, etten lapsia halua ja se on minun päätökseni ja siitä ei tingitä kenenkään hyväksi. Avovaimollani on aikaisemmasta suhteesta lapsi, joten hänelle oli helpotus jo alussa kun kerroin, etten ole missään nimessä vinkumassa lisää.
Meillä asiasta tehtiin rankempi ratkaisu keskustelujen jälkeen, sillä toinen ei todellakaan halunnut lasta (ollaan yli 30v mol.) Oli rankka paikka erota rakkaastaan,mutta oma lapsi on NIIN ISO JUTTU, että on rakkautta myös luovuttaa, sillä kunnioitan exäni kantaa.Voimia sinulle ratkaisuihisi.Itse siis nainen.
Lasta ei pidä hankkia, jos eivät molemmat halua. Niin yksinkertaista se on.
Jos avovaimosi ei halua lapsia, niin sitten ei halua ja sillä siisti. Sellaista päätöstä pitää osata kunnioittaa eikä näissä asioissa ole yleensä minkäänlaiset kompromissit ratkaisuja. Varsinkin jos on niin ehdoton, ettei koskaan halua lapsia. Eri asia on sitten, mitä sinä teet. Jos lapsen hankkiminen tässä vaiheessa on mielestäsi todella tärkeää ja etkä missään nimessä halua jatkaa parisuhdettasi ilman lasta, niin kannattaa tietysti lopettaa suhde. Jos ongelma jatkuu vaivaamassa mieltä, se aiheuttaa varmasti katkeruutta. Keskustelkaa ja kerro kantasi.
Kyllä sun on pohdittava tämä asia tykönäsi loppuun saakka. Koska näyttää siltä, että sinun elämänsuunnitelmiisi kuuluu oma lapsi/lapset, pitää niitä sinulle myös tulla - jos ei tämän naisen kanssa, niin jonkun muun kanssa sitten. Onnea elämääsi!
Lapsia ei hankita, niitä saadaan. Jos hyvin käy :)
Kuten itsekin kirjoitat, lapsia saadaan. Ei niitä niin vain tule. Voi hyvin käydä niinkin, ettei aloittaja itse pystykään tulemaan biologisista syistä isäksi. Vanhemmalla ei ole oikeutta lapseen, vaan lapsella hyviin ja tasapainoisiin vanhempiin.
Ja kysy mikä on vikana. Anna tukea siihenkin vaihtoehtoon, ettei hän saa tai halua lasta. Jos saat syyn selville, on helpompi ymmärtää ja vasta sitten sinuna miettisin että miten auhtautua asiaan. Ei lapsen tuleminen tai tulematta jääminen voi olla yksistään syy erota noin vaan.
Voihan olla, että kihlattusi itsekin miettii samansuuntaista asiaa, mtuta on lukossa. auta häntä. mutta hienovaraisesti.
Kokeile ainakin, tsemppiä! Ei pidä olettaa tai luulla. Kannattaa noissa asioissa tietää..
No kyllähän se toinen sitten ajallaan huomaa että vauva olis mukava. Niin kuin mäkin olen nyt tajunnut viimeisen kuukauden aikana. Ennen olen ajatellut et ei vielä, mutta nyt jostain kumman syystä en saa vauvaa päästänit pois... Kuhan saan vielä mieheni tajumaan että nytten laitetaan arvot uudestaa. paskat talosta ja muista Mä haluan vauvan. Kyllä se vielä iskee ...