Heyps=)olen todella onnellinen,painoa on lähtenyt 2 viikossa tasan 7.5 kg!=)en osaa sanoin kuvailla tätä tunnetta miten ihanaa tämä on:)Olin niin epätoivoinen painoni kanssa kun ihminen ikinä voi olla,,ja kerta minäkin pystyin olen varma että tekin!..ennen söin joka päivä melkein sipsiä ja aina suklaata(yli 5 suklaapatukkaa päiväs=( ja pizzaa ja kaikkee..luulin todella että minun tieni tässä elämässä oli päättynyt=(,se oli kauheeta..nyt en enää luovuta vaikka mikä ois koska tiedän mikä syömiskierre siitä alkais ja se vaan pahenis=(..tänään tosin innostuin syömään 2 kertaa kevytjäätelöä.,,mutta eipä se maailmaa kaada!=)huomenna taas jumppaan ja käyn lenkil..ihan ansaittua tuokin jätski tänään oli..heti näen peilikuvastani muutoksen..kasvot eivät ole enää niin turvoksissa,silmät näyttävät isommilta ja olemukseni muutenki pienemmältä,olen todella tyytyväinen..tsemppiä teille kaikille jotka yrittävät painoaan pudottaa,uskokaa itseenne niinkun minäkin tein..alussa tuntuu toivottomalta mutta sitten ku paino putoaa ja olemus kaventuu niin ei osaa enää lopettaa..
ps..vielä minullakin yli 40 kiloa pudotettavaa,mutta pikkuhiljaa
Hyvää syksyä kaikille!=)
ps..vielä minullakin yli 40 kiloa pudotettavaa,mutta pikkuhiljaa
Hyvää syksyä kaikille!=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on laihduttamisessa kaikkein upeinta: onnistumisen tunne. Kun vaaka näyttää 88,8, kun kolme kuukautta sitten lukema oli 105, olo on kuin maailman omistaisi! En äkkiä keksi harrastusta, joka enemmän toisi mielihyvää ihmiselle. Pidä puuhasta kiinni Helena, mitä enemmän painosi putoaa, sitä paremmaksi muuttuu olosi. Äläkä lannistu, kun touhuun tulee välillä stoppeja, tai retkahdat syömään nameja, sen voi aina tasapainoittaa seuraavina päivinä.
saanut laihdutettua. kevyellä syömisellä ja liikkumalla vai??
Joo,jätin kaikki herkut pois ja aloin liikkumaan joka päivä,jumppaan vähän ja käyn välil lenkillä=)mutta melkein jokapäivä kevytjäätelöä olen syönyt,,eikä se vaikuta mitenkään..välillä on päiviä että tekis mieli syödä entiseen malliin mutta kyl se siit.
Tärkeintä oli kai se, että sain miehen mukaan puuhaan, yhdessä ruokaremontti on ollut helpompi toteuttaa. Samoin on joku, jonka kanssa kilpailla pudotetun painon määrästä.
Ensin vaan remontoitiin syömiset, mutta hiljalleen on tullut mukaan tarve liikkua, siis ihan oikea hinku lähteä kävelylle. Samoin kun painoa on jo lähtenyt about 17 kiloa, alkaa kaikki paikat roikkua, joten olen käsi- ja nilkkapainojen kanssa tehnyt ihan olohuoneessa tehokasta ohjelmaa noin vartin verran kolmisen kertaa viikossa.
Ei se mitään poppakonsteja vaadi, tietysti hommaa helpottaa sekin, että osaan laittaa ruokaa, eli olen ihan tavallisista sapuskoista oppinut laittamaan kevytversioita, jotka edelleen maistuvat hyviltä.
todella mukava kuulla että olette yhdessä pystyneet muuttamaan elämäntapojanne,varmasti onkin kivempaa kun ei yksin tarvi taistella painonsa kanssa..,se on kyllä että siihen liikuntaan tulee into sitten ku paino on pudonnutkivasti ja kunto kasvanut,,ei ole mahdoton tehtävä keneltäkään tuo:)