Miehen seurustelemattomuus eli se, ettei ole aiempia kokemuksia naisen ottaessa aihetta esille, on hieman kiinnostanut minua. Aiheesta on ennenkin keskusteltu. Tulin selailleeksi vanhempia keskusteluja ja huomasin ettei tilanne näytä niin pahalle mitä miehet kuvittelevat.
En jaksanut laskea tarkemmin mutta niitä naisia, joita asia EI haittaa, on yllättävän paljon, tuntuu että enemmistö jopa. Sitten tulee tapauksia joissa seurustelemattomuus on hieman "miettimään pistävä" asia tai asia ei haittaa ennen jotain ikärajaa, yleensä 30 v. Loput, ja näitä oli lopulta aika vähän, kuuluvat kategoriaan "ei missään tapauksessa seurustelemattomia". Yhteensä huomasin muutamankymmentä naisen vastausta joka on tietenkin pieni otos.
Voisikohan olla niin että aikaisempien seurustelukokemusten puute vanhemmalla iällä ei ole yleinen, kiveen hakattu ongelma. Näyttää että jokaisella naisella on omat syynsä tehdä asiasta kynnyskysymys. Ennen seurustelematon nähdään mm. pelurina, sitoutumiskyvyttömänä, nirsona, ujona, huono-onnisena jne. Joillekin harvoille naisille miehen seurustelemattomuus on taas jopa bonusta.
Nuoremmat naiset ilmeisesti ovat ehdottomampia tässä asiassa kun taas vanhemmat naiset eivät pidä asiaa niin pahana.
Oma mielipiteeni kolmekymppisenä miehenä ilman seurustelukokemuksia on se, että puhun aiheesta joka on vasta hiljattain noussut muotiin. Ainakin nuorempana en kuullut tapauksista joissa aiempien seurustelukokemusten puute olisi haitannut suhteen aloitusta sinänsä. Vanhaanpoikiin liitettiin tosin perinteisiä mielikuvia sinänsä, mutta liekö ne haitanneet ensimmäiseen suhteeseen ryhtymistä?
En jaksanut laskea tarkemmin mutta niitä naisia, joita asia EI haittaa, on yllättävän paljon, tuntuu että enemmistö jopa. Sitten tulee tapauksia joissa seurustelemattomuus on hieman "miettimään pistävä" asia tai asia ei haittaa ennen jotain ikärajaa, yleensä 30 v. Loput, ja näitä oli lopulta aika vähän, kuuluvat kategoriaan "ei missään tapauksessa seurustelemattomia". Yhteensä huomasin muutamankymmentä naisen vastausta joka on tietenkin pieni otos.
Voisikohan olla niin että aikaisempien seurustelukokemusten puute vanhemmalla iällä ei ole yleinen, kiveen hakattu ongelma. Näyttää että jokaisella naisella on omat syynsä tehdä asiasta kynnyskysymys. Ennen seurustelematon nähdään mm. pelurina, sitoutumiskyvyttömänä, nirsona, ujona, huono-onnisena jne. Joillekin harvoille naisille miehen seurustelemattomuus on taas jopa bonusta.
Nuoremmat naiset ilmeisesti ovat ehdottomampia tässä asiassa kun taas vanhemmat naiset eivät pidä asiaa niin pahana.
Oma mielipiteeni kolmekymppisenä miehenä ilman seurustelukokemuksia on se, että puhun aiheesta joka on vasta hiljattain noussut muotiin. Ainakin nuorempana en kuullut tapauksista joissa aiempien seurustelukokemusten puute olisi haitannut suhteen aloitusta sinänsä. Vanhaanpoikiin liitettiin tosin perinteisiä mielikuvia sinänsä, mutta liekö ne haitanneet ensimmäiseen suhteeseen ryhtymistä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Se kyllä muodostuu ongelmaksi. Nainen kun kuulee ettei aikaisemmin ole seurustellut niin ajatellaan heti ensimmäisenä et mitähän tuossakin on oikein vikana.
Ensimmäisenä aletaan miettimään kaikkia mahdollisia syitä miksi näin on käynyt. Kaikki ajatukset jotka siinä syntyvät ovat kovinkin negatiivisvoittoisia. Siitä syystä itsekkin en enää aisasta mainitse, korkeintaan sit vasta kun on tarkemmin tutustuttu ja kiinnostus on varmistettu molemminpuoleisesti.
Hankaluutena tässäkin vaan on se et olen niin umpirehellinen et jos toinen sattuu kysymään aikaisemmista niin en oikein valehdellakkaan voi joten pakko kertoa totuus. Sit yleensä yhteydenpito loppuukin siihen.
Naiset ajattelevat et mies joka ei ole seurustellut eikä harrasta mitään yksittäisjuttujakaan on viallinen yksilö.
"Naiset ajattelevat et mies joka ei ole seurustellut eikä harrasta mitään yksittäisjuttujaakaan on viallinen yksilö."
Hei come on, "yleinen mielipide" ei ole kaikkien mielipide.
En myöskään ymmärrä, että miksi kokemattomuus olis oikeasti joku häpeän aihe ja yhtäläisyysmerkki luuserille.
Itselläni on ainakin vaatinut aika kovaa itsetuntoa ja -kuria, etten ole ajautunut mihinkään epätoivoiseen vain "kokemuksen vuoksi"..
Enkä katso, että olisin aikaisemman kokemuksen puutteen vuoksi jotenkin kykenemätön aloittamaan suhdetta näin vähän eh, kypsemmällä iällä.
Onhan mulla 28 vee elettyä elämää takana ja kokemusta, jos ei parisuhteesta, niin muista ihmissuhteista senkin edestä.
Onhan sitä kaikenlaista leimaa munkin otsaan yritetty vuosien varrella lyödä, mutta kun itse tietää, että mitkä on oikeet syyt, niin so what..
So what. Mitä sen väliä mitä muut ajattelee?
NO toisaalta pistä tuohon sinun ikääsi vielä kymmenen lisää ni kysellään sit asioita uudelleen. Mitä enemmän maileja karttuu mittariin sitä kummallisemmaksi muitten silmissä muuttuu. Harvemmin ymmärretään et lähempänä neljääkymppiä oleva kaveri voisi itsetietoisesti valita ettei hirveemmin harrasta seurusteluja, muuta kuin varteenotettavien elämänkumppaneiden kanssa.
Naiset eivät välttämättä ymmärrä miehen itsetuntoa ja kuria sen suhteen. Väkisti ajatuksiin hiipii mietteet et mitähän tuossakin tyypissä mahtaa olla vikana.
Pakosta sitä vähän joutuu muittenkin mietteitä ajatteleen, varsinkin kun mielessä on se oman elämänkumppanin löytäminen.
Jatkan tätä keskustelua vielä toteamalla, että olen siis nainen, eikä mulle kyllä hiivi päähän sellasia ajatuksia, että antaisin pakit jollekin miehelle hänen kokemattomuutensa takia.
Toivottavasti edellämainittu tieto piristi teitä, pojat.
Älkäähän ihan vielä katkeroituko..
Täs nyt kuitenkaan katkeroiduta, elämäähän tämä vain on ja meneehän se yksinkin. Aikaa on vaikka kuinka ja paljon joten nou hätä :)
Riippuu täysin iästä - sekä miehen, että naisen. Päältä parikymppisillä miehillä ja naisilla seurustelemattomuus on aika yleistä, eikä kukaan siitä vielä ota stressiä. Pikkuhiljaa kaikilla kuitenkin alkaa olla suhteita ja sellaiset, joilla niitä ei ole, alkavat vaikuttaa omituisilta. Ihan niin kuin kaikki muutkin jollain tapaa erilaiset ihmiset. Tässä on vain se juttu, että seurustelemattomuus mielletään omaksi syyksi. Ja seurusteluhan on luonnollista, sillä useimmat ihmiset haluavat tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan ja läheisiä tarpeitaan jonkun kanssa, monet vakituisemmassa suhteessa.
Seurustelemattomuus johtuu usein erilaisesta elämäntavasta ja usein taustalla on myös sosiaalisten taitojen puutetta. Useimpien ihmisten ei tarvitse jatkuvasti miettiä kokemattomuutta tai muiden tapaamista, sillä he tapaavat ihmisiä jatkuvasti ja siirtyvät kiinnostavan ihmisen kanssa luonnollisesti seurusteluun ehkä pienen ujosteluvaiheen jälkeen. Jos joku ei ole seurustellut, herää mielikuva krantusta, pelurista tai sosiaalisesti toivottamasta tapauksesta. Sillä useinhan kokemattomat kuuluvat johonkin näistä kategorioista. Monilla kranttuus ja sosiaalinen kyvyttömyys ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa.
Lähempänä neljääkypää se tuntuu kyllä olevan aikas ylitse pääsemätön este. Naiset eivät tunnu oikein ymmärtävän et aikaisemmin ei ole ollut mahdolliseen suhteen muodostamiseen valmis. Eikä se pahemmin ollut edes mielessäkään.
Kun kyseessä on tälläinen ei avuton sosiaalisessa kanssakäymisessä, ei kranttu, ei peluri, ei muutenkaan mikään tärähtänyt, sit ollaan kauhiasti ihmeissään et mitenkä se on mahdollista.
Niin kuin kirjoituksessakin asiat käänsit heti siihen suuntaan et toisessa olisi jotain vikaa. Siinäpä se pointti juuri onkin.
"Naiset eivät tunnu oikein ymmärtävän et aikaisemmin ei ole ollut mahdolliseen suhteen muodostamiseen valmis. Eikä se pahemmin ollut edes mielessäkään."
Miksei ole? Mitkä ovat olleet syyt?
Useimmilla ihmisillä on ollut neljäänkymppiin mennessä paljon mahdollisuuksia ja haluja seurusteluun. Siksi tämä herättää kysymyksiä.
"Niin kuin kirjoituksessakin asiat käänsit heti siihen suuntaan et toisessa olisi jotain vikaa. Siinäpä se pointti juuri onkin."
En kääntänyt asiaa siihen, että tällaisessa miehessä tai naisessa olisi jotain vikaa. Totesin, että se on vain poikkeavaa. Tämä on eri asia. Tilastollinen poikkeavuus ei tarkoita samaa, kuin vika. Sitten luettelin syitä siitä, mistä tällainen voi johtua. Usein syynä on jonkinlainen sosiaalinen kyvyttömyys, kranttuus tai muu asia, joka on tehnyt seurustelun vaikeaksi tai mahdottomaksi.
Koska useimmat ihmiset aloittavat seurustelun huomattavasti ennen neljääkymppiä eivätkä yleensä teini-iän jälkeen pohdi tuntikausia sitä, miten on mahdollista tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, on tosiasia, että jossain on ongelma jos joku ei ole nelikymppisenä vielä seurustellut. Kolmeakymppiä lähestyttäessä yleensä ne viimeisetkin tapaukset kun alkavat pariutua, jopa ne sitoutumiskammoiset pelurit.
Itsekkään tiedä et onko se mitenkään edes selitettävissäkään. En vaan tainnut olevan henkisesti valmis edes ajatteleen mahdollista suhdetta ja hivenen jarruttavana tekijänä oli kyllä jonkin asteinen ujous, kiltteys ja umpirehellisyys.
Oikeastaan ei siitä syitä tarvitsekkaan etsiä koska olen tyytyväinen tähän polkuun mitä olen kulkenut. Kaikki mitä matkalla on sattunut ja tapahtunut ovat kasvattaneet minua henkisesti. Tunnen tällä hetkellä olevani parempi ihminen kuin ennen ja siinä suhteessa itseeni tyytyväinen.
Nyt kyllä on tullut se aika et olen henkisesti valmis parisuhteeseen niin ihmisenä kuin miehenä. Aika sen sit näyttää et olenko siihen vaan sopiva ja löytyykö sellaista naista joka meikäläisen kulkeman polun ymmärtää?
Poikkeavaa tämä kyllä on siitä en toisin voi väittää mut onko se sit väärin ? Kuka sen tietää, no ehkä itse sen tietää jos tuntee olevansa itseensä tyytyväinen.
Jotenkin vaan tuntuu et nykyään edelleen ajatellaan et ihmisten on pakko pariutua ja vielä mahdollisimman ajoissa?
Katselin tos yks päivä yhtä telkku ohjelmaa missä oli juttua juuri parisuhteista sekä niiden loppumisesta. Kaikista suurin eroprosentti oli juuri ennen 25 v. solmituissa suhteissa kun taas pienin oli 35:n vuoden korvilla solmituissa. Onko vaan niin et siinä iässä ihminen tietää mitä haluaa eikä suinkaan ryntää päätä pahkaa suhteeseen mahdollisen ehdokkaan kanssa?
Täs kun tarkemmin vielä ajattelee niin omassa ystäväpiirissänikin on paljon miehiä jotka eivät ole parisuhteeseen menneet. Ikä luettelo heistäkin on 40v, 45v, 52v, yks meni naimisiin ekan kerran 43 vuotiaana. Kolme heistäkin ovat sellaisia et tiedän etteivät ole kertaakaan seurustelleet. Taidetaan olla omituisten otustenkerho :D. Ai niin ite kohta 38v :)
olla, ainakin järkevien typyjen kohdalla, sulle aikas plussaa, jos sanot totuuden, ettet halunnut harrastaa tunteetonta seksiä.
Onneksi on sentään aika tiiviisti peruskoulun jälkeen tullut koulu/työ/armeija-kuviot paikkakunnanvaihtoineen mentyä, että on sentään jokin tekosyy miksi ei ole kovin (lainkaan) aktiivinen ollut tähän ikään (25) mennessä.
Kyllä se aikaisempien suhteiden puuttuminen on naisille ongelma ja vieläpä iso sellainen. Itse olen 28 v. miehenä sen huomannut. Tähän asti olen keskittynyt elämässäni mm. opiskeluun ja työurani käynnistämiseen, eikä kumppanin etsimiseen ole todellakaan tullut panostettua. En ole mikään nörtti enkä "peräkamarin poika", mutta en mikään pelimieskään, joten yhdenillan juttujakaan ei ole tullut harrastettua.
Nyt olen huomannut, että tässä iässä ja tällaisella taustalla on turha enää edes yrittää mitään. Ikäisteni naisten silmissä olen jotenkin outo tyyppi, jossa täytyy olla jotakin vikaa - no, ehkäpä he ovat oikeassa.
Ihmissuhteiden lisäksi sama ilmiö esintyy myös työelämässä. Työnantajan näkökulmasta työtön työnhakija on huonoin mahdollinen vaihtoehto sillä usein todisteeksi osaamisesta kelpaa vain aikaisempi työkokemus. Yleensä ajatellaan, että työtön työnhakija on tyhmä, laiska tai juoppo, sillä muuten hän olisi töissä.
Uskon, että ratkaisseva ikä on korkeintaan 25v. Siihen mennessä miehen pitää pystyä hankkimaan edes jonkinlaisia kokemuksia vakavammaksi luokiltavasta ihmissuhteesta. Omasta kokemuksestani voin todeta, että peli alkaa olla menetetty, kun kolmannen kympin täyttyminen lähestyy.
Jollekin yhlle ihan sama onko kokemusta vai ei ja niille saattaa olla sama onko pippeliä vai ei kunhan ukko sponsoroi.
"Nyt olen huomannut, että tässä iässä ja tällaisella taustalla on turha enää edes yrittää mitään. Ikäisteni naisten silmissä olen jotenkin outo tyyppi, jossa täytyy olla jotakin vikaa - no, ehkäpä he ovat oikeassa."
Missä vaiheessa tutustumista nämä ovat tulleet esiin ja miten luonnehtisit naisten olemusta muuten?
Onpa todella ihanaa huomata että on olemassa vielä yli 25- vuotiaita miehiä jotka eivät ole seurustelleet. Itse olen kohta 25- vuotias tyttö enkä ole koskaan seurustellut. Ja todellakin haluan sellaisen miehen joka ei ole seurustellut. Omaan seurustelemattomuuteeni pidän syynä sitä, että aikaisemin olin niin ujo etten saanut kontaktia miehiin. Eikä tutustuminen miehiin ole vieläkään helppoa ja tällä hetkellä täytyy panostaa opiskeluun ettei juuri aikaa miehen etsintään ole. Mutta uskon että se oikea tulee joskus vielä vastaan ja ehkä se tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Tsemmpiä sulle ja ole oma itsesi ja uskalla kertoa seurustelemattomuudestasi, se oikea joka sinulle on tarkoitettu on seurustelemattomuudestasi tyytyväinen.
City.fi sivuston keskusteluja:
Ketjusta "orastavan suhteen tappaja"
- "Mä en oo koskaan seurustellu, haluisiks olla munkaa?"
Apua. Jos oot 25wee etkä omaa minkäänlaista seurustelukokemusta, ja lähin kokemus seksuaalisesta kanssakäymisestä on poskelle pussaaminen, niin sori mut ei kiitos. En mahda itselleni mitään etten jaksa lähteä ketään opettamaan, haluan suht valmiin pakkauksen.'
Että tällaista...
"En mahda itselleni mitään etten jaksa lähteä ketään opettamaan, haluan suht valmiin pakkauksen."
- Siis tämähän tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että nainen tuntee mahdollisesti alemmuudentunnetta seurustelematonta miestä kohtaan, tai nainen saattaa kokea itsensä "likaiseksi" aikaisempien suhteidensa takia.
Seksi nyt ei niin monimutkaista rakettitiedettä ole, etteikö perusliikkeet oppisi vartissa pornoa katsomalla :D Täyttä tuubaa tuollainen "en halua opettaa" retoriikka...
on siinä, saako nainen aloittelijan koirannuolaisusuudelman vai aistikkaan viettelevän hellän kielisuudelman. Tässä esimerkki yhdestä "Onko kokemattomuudella väliä" -tapauksesta.
Siis miksi ihmeessä kerrot asiasta jos tiedät että siihen ei positiivisesti suhtauduta? Jos valehtelet päin naamaa että on suhteita takana ja keksit ne, mutta et halua kertoa niistä sen enempää, niin naisesi hyväksyy sinut niinkuin hänen kuuluisikin. Varmaan on myös niin että seurustelemattomuutesi ei välttämättä näy mitenkään eikä naisesi voi sitä tietää. Vain umpirehellinen idiootti suomalainen voi olla näin tyhmä että menee kertoon päin naamaa omista huonoista puolista, olisit mielummin kertomatta niin saisit naisen ja sun ei tarttis täällä urputtaa mitään. Oletko mies vai mikkihiiri ?
Olen sitä mieltä että asia on niin typerä ja triviaali juttu että naisen ei tule tietää asioiden oikeita taustoja jos on epäiltävävissä negatiivista reaktiota / torjuntaa naisen taholta.
Tosiasia on kuitenkin että mikä tahansa virtahepo (nainen) saa suhteita mistä vaan, mutta miehelle suhteen saaminen on todella vaikeaa jos sattuu olemaan keskivertoa edes hivenen huonompi mies. Muista että kyse on siitä että myyt itsesi naiselle eikä siinä myyntiprosessissa tule negatiivisiin asioihin kiinnittää huomiota, ne tulee ilmi kauppojen jälkeen JOS edes tulevat.
Tuskin se ämmä mihinkään lähtee jos on paskantanut pari pentua tai jos lähtee niin se markkina-arvo on romahtanut täysin :D
Enhän tosiaan itse ottaisi asiaa puheeksi mutta nainen voi yrittää asiasta ottaa selvää. Viimeksi jotain tämmöistä minulta kysyi naisen kaveri tämän läsnäollessa mutta siinä kontekstissa etä olenko koskaan asunut naisen kanssa. Asumattomuus on helpommin nieltävissä mielestäni sinänsä.
Onhan multakin kyselty kaikkea oonko seurustellu ja olenko asunut jonku kanssa ja molempiin vastaus on että en ole. Tätä en tietenkään sano naisille, koska heti alkaa mieletön epäily joka ei lopu. Kun nainen alkaa epäillä jotain, niin epäilyjä vahvistavia todistusaineistojakin alkaa löytyä ja niin tulee mies torjutuksi. Jos joku kyselee näitä juttuja niin olen ottanut linjaksi valehdella sumeilematta ja olen varma ettei naiset tule koskaan päätelleeksi mistään että olen valehdellut. Mielestäni toimin vain naisten parhaaksi, koska olen kuitenkin ihan hyvä mies ja ajattelen näin myös naisen parasta. Naiset eivät aina tiedä mikä heille on parasta, mutta onneksi on heitä viisaampia miehiä : )
Itse tyhmänä utelin eräältä ujolta miekkoselta tuttavasuhteen alussa, että eihän hän ole varattu. Vastasi, ettei ole koskaan seurustellutkaan. Kovin passiiviselta vaikutti sen touhun suhteen. Jotenkin antoi minulle tulta alleen ja kukapa muu kuin minä nappasin ko. miekkosen viivytystaktiikalla. Onneksi ei ryhtynyt suhteeseen erään toisen naikkosen kanssa, joka kerkesi kysyä häntä ennen minua, vaan antoi tälle pakit. Nyt yli puolitoista vuotta yhdessä ja molemmilla ensimmäinen suhde, toivottavasti viimeinen ;)
Kaikilla on omat syynsä seurustelemattomuuteensa. Minulla nirsous; en hyväksy kuin ujohkon abslolutisti miehen, jolla on samanlaiset elämänarvot ja huumorintaju. Viime aikoina olen alkanut myöntämään itselleni, että ulkonäkökin merkitsee aika lailla, sillä olen ihastunut tietynnäköisiin ja heitä on ollut vain kaksi ja puoli kappaletta. Muiden kanssa en ole jotenkin voinut edes kuvitella seurustelevani.
Suhteessamme sattui mukavasti, että meillä on pitemmän päälle samat kiinostuksenkohteet ja harrastukset. Kannatti ainakin minun nirsoilla ja säästellä itseäni, hän ei olisi ehkä uskaltanut olla kokeneen kanssa.
Tapauksesi on hieno ja onnittelut! Mutta, tästä tapauksesta ei kukaan voi oppia yhtään mitään. Teillä kävi vain hyvä tuuri, kun taas suurin osa naisista nirsoilee ja torjuu kokemattoman miehen. Jos nainen alkaa tenttaamaan seurustelu CV:tä, niin sen tenttauksen tarkoituksena on AINA selvittä että miehellä on jotain kokemusta eikä koskaan niin että on positiivista jos mies on kokematon. Eli tenttaamiseen oikea vastaus on että on kokemusta ja kumppaneita on ollut 2-3 asioiden todellisesta asianlaidasta välittämättä. Naisille pitää AINA kertoa se mitä ne haluu kuulla eikä sitä totuutta... tämä kannattaa aina pitää mielessä.
Ne ei parisuhdeansioluetteloista välitä, ennemminkin tahtoisi polttaa moiset ;D
Ennemmin itse teen sekä virheet että onnistumiset Sen Oikean kanssa. Sitten ainakin näkee kestääkö suhde niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Niitä tulee kumminkin jossain vaiheessa ja aletaan mittaamaan onko suhde kaiken sen kestämisen arvoinen.
Onnea vain kaikille kumppanin etsijöille, luottakaa vaistoihinne!
kaksi seurustelusuhdetta 11 kk ja 4 v. Voitte korjata jos olen mielestänne väärässä (ratkaistaan tää juttu nyt tässä). Näistä suhteista en halua sen kummemmin puhua. Jos nimet pitää kehittää niin vaikka Heidi ja Mira kun entisten missien nimet on helppo muistaa jos joskus asiaa puidaan vaikka uudestaan. Heidi lähti opiskelemaan jekkeihin Minneapolisiin ja Mira petti. Sen jälkeen ei oo pitkään aikaan tehny mieli suhdetta ennen kuin nyt. Olisko se tossa suurinpiirtein.
Mainittakoon muuten vielä että kun lähemmäs nelikymmpinen mies sanoo ettei ole seurustellut niin tollanen koko aikuisikänsä miehiä pyörittänyt nainen ei yksinkertaisesti usko sitä. Sieltä alkaa tulla et mitä sä oot sitten tehny ja et sua on sit varmaan satutettu tosi pahasti jne. Et sen jälkeen sä oot sitten epäluotettava valehtelija.
En menisi valehtelemaan keksityllä jutulta noin kahdesta seurustelusuhteesta. Sanoisin suoraan, että ei ole aiempia eli olen kokematon.
Sillä ei ole väliä, jos "koko aikuisikänsä miehiä pyörittänyt" nainen ei uskoisi sitä, koska sellaista naista en halua. Yhtä kokematon ja ujo (ja juomaton) nainen on tällaiselle sopivin. Näin ainakin luulen. Kokemusta ei ole.
enpä todella tiedä mitä ajatella tästä asiasta.
itselläni on olematon seurusteluhistoria ja ehkäpä juuri siksi en mihinkään tohdi alkaakaan. eli siis ihan vain ja ainoastaan omaa epävarmuuttani.
olipa mahdollisella kumppanilla sitten minkälainen historia tahansa niin se arveluttaa. totta on, että jos kaveri on yhtä kokematon kuin itse olen, tulee ajatus että ei siitä sitten tule mitään kummankaan osalta. mutta jos kaverilla on numeroissa komea historia, niin ei siitä sitten tule minun osaltani mitään.
oli miten oli niin antaa asian olla. kunnes toisin päätän.
vaan mee ohi se sinunkin parasta ennen päiväys.
Miksi muuten vedät tommosen johtopäätöksen, että jos mieskin on kokematon (siis sinun lisäksi) niin ei siitä mitään tule?
Mielestäni kyllä tulee, jos vaan yhteisymmärrys löytyy. Luonto se tikanpojankin puuhun ajaa, ei siinä tietoa tai opettelua tarvita.
Toivottavasti mekin saamme oikeutta, kaappi seurustelemattomat miehet. Nyt kun homppelit ovat muotia, niin varmaan nyt seuraava askel kuuluu meille :)
saa nyt uuden merkityksen.
Olen 37-vuotias mies,enkä ole koskaan seurustellut.Olen siis outo kummajainen naisten ja yleensä muidenkin ihmisten silmissä.
Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja työssäni joudun päivittäin tekemisiin heidän kanssaan jatkuvasti.Tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti vaikka olenkin perusluonteeltani ujo.
Toisaalta jos tapaan naisen joka oikeasti kiinnostaa minua ja johon kenties voisin ihastuakin,niin en pysty tekemään aloitetta tai jos tämä nainen tekee aloitteen,niin vetäydyn tilanteesta jollakin tapaa pois.
En tiedä podenko siis jotakin sistoutumiskammoa vai mitä,mutta en ole koskaan kyennyt suhteeseen kenenkään kanssa eikä se edes outoa kyllä haittaa minua...mitä nyt joskus toivoisi että olisi joku jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut.
Jos aloittaisin suhteen,niin tiedän että jossakin vaiheessa seurustelemattomuuteni tulisi väkisinkin ilmi ja luulen että kaikki loppuisi kumminkin siihen.
Kokemuksesta voin kertoa että seurustelukokemattomuudesta on vain ja ainoastaan haittaa. Naiset on saa kaivettua sen tavalla tai toisella esille, jos kiertelee ja vähättelee että menneet on menneitä niin ne alkaa miettiä ja kaivella mitä salattavaa on. Jos sanoo suoraan ettei aiempia suhteita ole, niin ei kelpaa, koska on pakko olla jotain vikaa kun ei ole muillekaan kelvannut.
Menee se elämä näinkin, yksin, mutta mukavampaa olisi muutoin.
Jos asia ei olisi naisille tärkeä, ei ne sitä niin aikaisessa vaiheessa alkaisi tarkastaa.
Pitäisin miehen kokemattomuutta tässä asiassa pelkästään plussana. Edes seksihurjastelujen määrä ei huoleta yhtä paljon kuin lukuisat seurusteluksi luokiteltavat suhteet, jotka väkisinkin herättävät epäilyksen siitä, osaako toinen olla yksin, seurusteleeko vain seurustelemisen tähden vai onko ollenkaan kykenevä oikeaan, kestävään rakkauteen.
Sitä paitsi minä ainakin olisin imarreltu, jos mies vuosikymmeniä kestäneen harkinnan jälkeen päätyisi juuri minuun. ;)
Oon kohta 31 vee mittarissa oleva emäntä, enkä koskaan oo seurustellut. Sitä välillä ihmetellään ja kummastellaan, mutta enpä oo asialle pahemmin korviani lortsauttanut.
Itse ottaisin mieluummin sellaisen herkän ja kokemattomamman miehen kuin jonkun äklön playerin. Ihmisethän pitävät itsensä kaltaisista, eiks jee?
Oon tässä viime aikoina huomannut, että mullahan on oikeastaan niin mukavaa yksin, että tokko tuohon ketään enää huolinkaan, niin pehmeän urautuneesti rullaa arki:)
Katoppa parisuhdepalstalta/seksikeskustelusta, millaisia sellaiset miehet, joilla ei ole ollu suhteita juuri ollenkaan koskaan, ovat parisuhteessa.
Epälisin, ettei se ole ihan sattumaa, ettei heillä ole ollut suhteita ennen.
Valitettavan usein saa lukea, että näillä miehillä, on parisuhteessa haluttomuutta seksissä, ja aika vähäistä mielenkiintoa naista kohtaan tai naisen näkökulmia kohtaan.
Eli musta tuntuu, että seurustelemattomat miehet saattavat olla oikeasti vähän mielenkiinnottomia naisia ja parisuhdetta kohtaan. Jokainen ehkä just kaipaa ja on yksinäisyyden tunnetta ja naisen kaipuuta jollain tasolla, mutta se oikea kiinnostus parisuhteeseen ja naiseen?
että noita onkelmia löytyy kyllä sellaisistakin miehistä joilla aikaisempia suhteita on ollut ja ovat eronneet.