ihastuin työpaikallani vuosi sitten varattuun mieheen.Itsekin olin varattu silloin.Myöhemmin oma liittoni kaatui kun jäin kiinni pettämisestä.
Suhde tähän mieheen on/off -tilassa.Nykyään välillämme on kipinöintiä kun olemme jossakin tilaisuudessa ja alkoholilla on asiaan osuutensa.Aikasemmin vietimme aikaa yhdessä muutenkin kun työn merkeissä.
Ongelma on että mies yrittää jatkaa avioliittoansa,ja minä taas olen edelleen näissä tunteitteni vallassa.Olen niin totaalisen rakastunut tähän mieheen ja tiedän että hänelläkin on joitain tunteita minua kohtaan.Vaikeaksi tämän tekee sen että joudun kohtaamaan tämän miehen viikoittain koska teemme työjuttuja yhdessä.Mutta hän näköjään yrittää pelata järjellä ja toimia oikein perhettänsä kohtaan.Mikä on ymmärrettävää!
Olen tavannut baareissa miehiä mutta huomannut että sen oikean löytäminen ei löydy tuolta baaritiskiltä vaan juuri työtapahtumissa missä pääsee kunnolla tutustumaan toiseen.
Kerrakin kun sellaisen ihmisen tapasi niin pitikö olla varattu ja pitikö käydä niin että nousee sellaiset tunteet pintaan mitä en ole aikasemmin kokenut.Tämä ei ole reilua.Jättäisi sen vaimonsa ja yrittäisi minun kanssani,kun tiedän ettei heidän avioliittonsa niin hienoa ole!
Suhde tähän mieheen on/off -tilassa.Nykyään välillämme on kipinöintiä kun olemme jossakin tilaisuudessa ja alkoholilla on asiaan osuutensa.Aikasemmin vietimme aikaa yhdessä muutenkin kun työn merkeissä.
Ongelma on että mies yrittää jatkaa avioliittoansa,ja minä taas olen edelleen näissä tunteitteni vallassa.Olen niin totaalisen rakastunut tähän mieheen ja tiedän että hänelläkin on joitain tunteita minua kohtaan.Vaikeaksi tämän tekee sen että joudun kohtaamaan tämän miehen viikoittain koska teemme työjuttuja yhdessä.Mutta hän näköjään yrittää pelata järjellä ja toimia oikein perhettänsä kohtaan.Mikä on ymmärrettävää!
Olen tavannut baareissa miehiä mutta huomannut että sen oikean löytäminen ei löydy tuolta baaritiskiltä vaan juuri työtapahtumissa missä pääsee kunnolla tutustumaan toiseen.
Kerrakin kun sellaisen ihmisen tapasi niin pitikö olla varattu ja pitikö käydä niin että nousee sellaiset tunteet pintaan mitä en ole aikasemmin kokenut.Tämä ei ole reilua.Jättäisi sen vaimonsa ja yrittäisi minun kanssani,kun tiedän ettei heidän avioliittonsa niin hienoa ole!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos se ois susta yhtään kiinnostunut niin vuodessa ois tapahtunu muutakin kuin kipinöintiä.
Miehet on niin epäluotettavia
se on totta että miehet on epäluotettavia mutta mikäs minäkään olen sanomaan kun itsekin olen pettänyt parisuhteessa.
yritän luovuttaa koko ajan mutta helppoa se ei ole kun näkee joka viikko toisen hymyilemässä ja saa huomata miten tuon ihmisen kanssa vain klikkaa hyvin ja toivoo että tuo ihminen olisi vain minua varten..ehkäpä tämä tunne kuolee joskus tai sitten on vain ajateltava että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisillensa niin he ovat kyllä JOSKUS yhdessä...
Valitettavasti mies tuskin jättää vaimoaan koskaan, joten älä hyvä ihminen jää roikkumaan tuollaiseen. Jos muu ei auta, niin vaihda vaikka työpaikkaa. Nöyryytät ja petät vain itseäsi, jos jäät odottelemaan miestä, joka ei tule elämään sinun kanssasi arkielämää ja elämä kulkee ohitsesi. Yritä irtaantua suhteesta ja jätä varattu mies rauhaan, kun suhteenne ei kehity mitenkään. Ymmärrät varmaan itsekin, ettei aitoa suhdetta voi rakentaa tuolla tavoin petokselle. Löydät varmasti jossakin vaiheessa vapaan miehen, joka haluaa elää kanssasi, joten anna elämälle ja itsellesi mahdollisuus. Jos jatkat samaa rataa, saatat vain katkeroitua, kun vuodet vierivät, eikä tilanne muutu mihinkään.
et todellakaan ole ainut joka on sanonut tuota ja kyllähän sen itsekin tiedän että itsepetosta tämä vain on..pelkona vain että en tunne tätä tunnetta enää koskaan.Tällaista tunnetta ei ollut edes entistä kihlattuani kohtaan..
olen yrittänyt pitää silmäni auki erinlaisissa tilanteissa josko eteen tulisi mielenkiintoisia ihmisiä mutta jokin vain pidättelee..se jokin varmaan on se tunne joka ei anna minun ihastua kehenkään toiseen..
miehen elämää vaikka omasi on kai jo jotenkin pilalla.
Etsi vapaa mies hyvä naikkonen.
Semmosta tämä elämä aina valillä on,se on vain hyväksyttävä ja jatkettava elämää eteenpäin.
Ja sinun kanssasiko sitten niin hienoa olisi? Buaah ahah hahh haha ahhah haah hahah hah hahaha haha hhaha hahahahahahha hahaaaa ha ahhah haah hahah hah hahaha haha hhaha hahahahahahha hahaaaa ha ahhah haah hahah hah hahaha haha hhaha hahahahahahha hahaaaa!
"Jättäisi sen vaimonsa"... kyllä olet säälittävä vosu.
Jos se kestää kunniallisesti satunnaiset ihastukset pelkällä "kipinöinnillä", vaikka sinun puoleltasi voitaisiin mennä vaikka kuinka pitkälle?
Mieti omalle kohdallesi!
Jos nyt saisit tämän miehen, eläisitte muutamat vuodet yhdessä ja pienen vastamäen aikana tämä miehesi sitten lähtisi taas uuden ihastuksen matkaan ja jättäisi sinut, kun "ei se teidän liittonne mikään hieno koskaan ollutkaan", niin eikö söisi?
"Ongelma on että mies yrittää jatkaa avioliittoansa"
Ei se ole mikään ongelma, se on ratkaisu.
avioitunut? Joskus oikein huvittaa, kun ihmiset jotka asuvat avopareina kuvittelevat säilyttävänsä jotenkin vapautensa tietyllä tasolla, kun pappi ei aamenta ole sanonut. Jos asuu jonkun kanssa, oli se sitten avo- tai avioliitto, ns suhteen määritelmä on sama. Olen niin monta kertaa saanut kuulla et mä nyt vaan olen avoliitossa, se on ihan eri juttu. En nyt tarkoittanut tätä sulle henk.kohtaisesti vaan otin asian esille. Joo, ja se suhteen kestävyys kipinöinnistä huolimatta on juuri se pointti. Nimimerkillä.. kolkytvuotta saman miehen kanssa ja avioliitossa.
Lapsi ei ole vielä syntynyt.. ;)
Vasta sen jälkeen olisi tarkoitus lisätä yksi kirjain "avoliittoon".
Itselleni kävisi toki aiemminkin, mutta näin on kuitenkin yhdessä sovittu..
vaan kovasti. Milloin syntyy?
Todennäköisimmin marraskuun alussa.. :)
kun sen ensimmäisen lapsensa näkee. Ensimmäinenhän on sulle?
Ensimmäinenpä hyvinkin!
Ja kavereitakin tuntuisi tulokkaalla olevan kovasti luvassa, kun kaveripiirissäkin tullaan jo kovin lupaavasti perässä! ;)
on kohdillaan. Kaikki on valmiina suurta koitosta varten ja koko loppuelämä meneekin sen pienen nyytin ympärillä. Kunpa kaikki se mistä yhdessä haaveilette, toteutuisi. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää teille:)
vaan ihmiset yrittävät pitää avioliittoaan kasassa.Päästä irti niin pääset nopeemmin jatkamaan eteenpäin.Hän olisi jo jättänyt vaimonsa jos se avioliitto ei enää toimisi.
Kipinöinti ei vielä kerro mitään,aito rakkaus kertoo ja halu jatkaa avioliittoa..
Nyt opit siis jotain tärkeää.Työpaikkaromanssit on syvältä sieltä..Pääset nopeemmin jatkamaan elämääsi jos esm.vaihdat työpaikkaa tai pyydät muualle siirtoa.Näin sun ei tarvitse "muistella menneitä" ja pääset miehestä yli nopeemmin..
Tunnen tilanteen ja tunteesi omalta kohdaltani. Mulle on käynyt juuri noin että rakastuin yh-naiseen jonka kanssa on helppo olla ja myös keskustella. Ei ole perhe-elämän tuomia velvollisuuksia tai paineita, ainoastaan palavia tunteita ja kaipausta, lapsetkin jää kätevästi taka-alalle. Mitä sitten jos ottaisikin eron ja uuden rakkauden? Muutamassa vuodessa myös velvollisuudet ja rasitteet astuisivat kuvioihin, eikä lapset koskaan hyväksyisi minua täysin perheeseen. Silti tuntuu että olisin valmis riskeeraamaan. Hullua, mutta elämää...
Silloinhan se mies olisi tyhmä.
Mites sinulla? Onko perhevelvoitteita?
Noi niinku sellaisia sijaiskärsijöitä, joita lapsiksi yleensä kutsutaan?
Oletko ajatellut lasten kannalta koskaan asioita?
Ei se alapää ratkaise kaikkia ongelmia, elämässä on muutakin.
Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelevat myös aivoillaan, eikä sillä alapäällä, joka vie minne tuuli näyttää.
Kumma kyllä monella naisella tuntuu unohtuvan vastuu omasta liitosta ja lapsista. Ja heittäydytään säälittäviksi irtolaisiksi.
ei, ei koskaan miehet,just joo.
Näin on jutut
..todellinen paskaläjä ihmiseksi tuosta historiastasi päätellen.
Kun seuraavan kerran ylität tietä, toivon että unohdat katsoa vasemmalle. Sinunlaisesi ihmiset aiheuttavat vain ongelmia ja harmeja muille.
sun puheet on ihan hiekkalaatikko meininkiä.
Onneksi siinä on mies kuka tietää ettei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää aidan takana.
Miksi lähteä riskeeraamaan aviolittoa koska voi mennä ojasta allikkoon.
Kyllähän sen kaikki tietää että ihmiset töissä on ihan erilaisia kuin kotona.Vois käydä äijälle aika karvas pettymys kun oppisi tuntemaan sut kunnolla , siis työn ulkopuolelta , ja huomaisi kuinka lapsellinen sä olet.
Ehkä niitä miehiä ei sieltä baaritiskiltä löydy mutta tuskin sieltä työpaikaltakaan...
Kannattaisi ehkä vähän miettiä nenäänsä pidemmälle ja koittaa tavata uusia ihmisiä neutraalissa ympäristössä niin saisi paremman kontaktin...