Vietän tänään synttäreitäni, mies taas unohti ne.
Yhteisiä vuosia takana pian 30.Ihan kakarasta asti ollaan oltu yhdessä.
En piittaisi suurista lahjoista,siitä ei oo kysymys vaan siitä että edes sen verran olisi kiinnostusta että muistaa kerran vuodessa olevan syntymäpäivän,antaisi halauksen ja onnittelun.
Hääpäiviä nyt ei tietenkään muista enkä niistä niin stressaa mutta kun se synttäripäivä olisi jotain ihan minun omaani.
Yhteisiä vuosia takana pian 30.Ihan kakarasta asti ollaan oltu yhdessä.
En piittaisi suurista lahjoista,siitä ei oo kysymys vaan siitä että edes sen verran olisi kiinnostusta että muistaa kerran vuodessa olevan syntymäpäivän,antaisi halauksen ja onnittelun.
Hääpäiviä nyt ei tietenkään muista enkä niistä niin stressaa mutta kun se synttäripäivä olisi jotain ihan minun omaani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan sama täällä. Ei muista minunkaan mieheni synttäreitä, ei hääpäivää. Ja surulliseksi se tekeekin. Ei siinä paljonkaan tunne lämpimiä ajatuksia saavansa. Pidetään itsestäänselvyytenä. Meillä myös yhteisiä vuosia 30 takana. Aluksi minä kyllä aina muistin häntä merkkipäivänä ja hääpäivänäkin, mutta eihän sitä jaksa yksipuolisesti koko ajan.Olis kiva kuulla kommentti miehiltä. Onko se miehinen ominaisuus?
Me olemme olleet naimisissa viisi vuotta. Olemme n. viisikymppinen pari. Viime viikolla minulla oli synttärit ( ei pyöreitä vuosia ). Sain aamulla shampanja ( kuohuviini ) -lasin vuoteeseen ja kaulakorun. Mieheni on muuten jäyhä suomalainen, ei paljon puhu eikä pussaa, mutta muistaa merkkipäivät!
Ei tällaisia asioita voi yleistää. Minä teen vaimolle aina synttärikakun, ostan jonkun pienen lahjan ja vien aamukahvit sänkyyn onnittelulaulun kera. Näin on tehty omassa perheessänikin aina lapsesta lähtien. Synttäreiden viettäminen on täysin luonnollinen asia niinkuin joulun vietto. Ja lapsista äidin (ja isänkin) synttärit tuntuu olevan lähes yhtä odotettu tapahtuma kuin omat juhlansa.
Suomessa ei ole oikein juhlakulttuuria, koska juhlia on varsin vähän. Sen takia pidän tärkeänä, että lapsetkin oppivat juhlimaan edes synttäreitä. Sitäpaitsi (lähes) jokainenhan haluaa huomiota ja hemmottelua vähintään kerran vuodessa. Luulen jopa että IHAN jokainen. Toiset vaan yrittää olla niin cool etteivät muka piittaa sellaisista.
Ukkonne ei ehkä ole tottuneet lapsuudessaan synttärijuhliin, eivätkä siten tule ajatelleeksi miten mukavia ne on, tai sitten he joko yrittävät olla (tai ovat) niin viileitä ettei se heitä kiinnosta. Tosin vaikka asia ei itseä kiinnostaisikaan, niin jos se on rakastamalleen ihmiselle tärkeä, niin kyllä minä ainakin vääntäisin se kakun vaikka puoli väkisin. Käynhän minä kerran vuodessa vaimon mukana Ikeassakin...
Ei munkaan mies oo koskaan muistanu mun synttäriä. Ollaan oltu yhdessä vasta neljä vuotta, mutta en ole ikinä saanut syntymäpäivälahjaa. Kun suhde ja rakastuminen on juuri nyt kuumimmillaan, luulisi syntymäpäivän herättävän edes hieman romanttisia ajatuksia muuten niin ihanassa miehessä. Mutta ei.
Minä olen nainen ja aivan toivoton näiden syntymä- ja nimipäivien kanssa. Kaikki sen tietää ja meille lähetetään kutsu lapsenlasten synttäreille (huumorimielessä), koska voisin muistaa aivan vääränä päivänä. Mies on aivan samanlainen, hääpäivät unohtuu ja tulee kukkapuskan kanssa kotiin joskus ja sanoo, että onkohan tässä ollut jotain merkkipäiviä välissä. Nyt olen päättänyt lopettaa tämän "muistamattomuuden" ja ohjelmoinut kännykkään kaikki tärkeät tapahtumat, ei sekään aina onnistu, koska en ehkä katso sitä koko päivänä.
Minä ja mieheni olemme jouluihmisiä, silloin muistamme koko vuoden edestä, eikä tarkoita rahalla vaan kaikella pienellä kivalla itsetehdyillä naapureillekin.
Minä rakastan läheisiäni, mutta tuppaa vieläkin unohtumaan kaiken arjen ja touhuamisen keskellä.
Muistuta miestäsi jotenkin, sano vaikka aamulla, että ohoh kun noita vuosia tulee väkisinkin lisää, niin ehkä sieltä se hali tulee.