Tulin taas niin surulliseksi kun kävin entisellä anopilla. Kuinka paljon hänestä pidänkään mutta olemme menettäneet hänet osittain Alzheimerin taudille. Surullista. Onneksi minulla on paljon mukavia lämpimiä muistoja hänestä.
Vaikka olen eronnut vuosia sitten hänen pojastaan anoppi on aina minulle se rakas anoppi jonka luona käyn usein.
Vaikka olen eronnut vuosia sitten hänen pojastaan anoppi on aina minulle se rakas anoppi jonka luona käyn usein.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin; myös äitini sairasti kuollessaan Alzheimerin tautia.
Tauti alkoi siinä ennen viittäkymmentä Dementiana monin oirein ja 2,5 vuotta ennen kuolemaan todettiin Alzheimerin taudiksi.
Molemmat taudit nostivat esiin äidistä ikävämmät puolet.
Siinä tulevaisuus katsoi suoraan silmiin.
Mutta.,mitäsä ex-anoppis luona ravaat?mietipä vähän...
Vaikka meille mieheni kanssa tulisi ero, niin ihan varmasti minä silti kävisin katsomassa aina joskus, miten appiukko voi. On siinä sen verran ihana ihminen!
Toisekseen; jos on lapsia, niin kyllä se mummu on mummu ja ukki on ukki, vaikka kuinka olis erottu. Lasten takia minä ainakin kävisin, jos ei muuten. En minä miehen suvusta eroaisi, siellä nimittäin on todella hyviä tyyppejä joukossa!!
Fiksu ihminen.Mun ex-vaimo kielsi kaiken yhteenpidon sukuunsa kun erottiin.Sinne jäivät.......
Olen onnellinen, että minulla on hyvät välit exän sukuun niin myös exään. Entinen anoppini on myös käynyt kylässä minun ja nykyisen mieheni luona. Myös exäni on ollut lasten juhlissa meillä.
En jättäis ent. anoppini luona käymästä ennenkuin se kiellettäis minulta. Ja sanoihan anoppi silloin kun oli vielä terve, että olen aina hänelle miniä, eronkin jälkeen.
Eikö sitä ihmisistä saa pitää ja välittää, vaikka he olisivatkin tutuiksi tulleet entisestä liitosta?
Kyllä minä ainakin vierailen aina entisten appivanhempien luona. Erosin miehestä jo 7 vuotta sitten, mutta hänen suku on minulle yhä lähainen. Miksi olisin ne ihmissuhteet lopettanut? Nehän toimivat. :) Ja miehenkin kanssa ollaan ok väleissä. Tappeleminen olis turhaa.
Ja kun katselen muita tuttuja, niin en (onneksi) ole ainoa, joka pitää "entiseen sukuun" yhä yhteyttä. Jos kerran kemiat kolahtaa, niin hyvähän se on, että ystävinä pysytään!
Olen neljättä kertaa aviossa. Yhteensä neljä sukua ja oma suku, sitten vielä lasten uudet suvut. Ensimmäisen eksän ensimmäisestä eksästä tuli minulle ikuinen hyvä ystävä, heidän erovaiheessa tuin naista henkisesti, saatiin toisillemme haukkua mies ulos elämistämme. Toinen liittoni kaatuikin siitä syystä, kun kaikki aika meni eksän silloisen vaimon tukemiseen. Seuraaviin en ole halunnut tutustua. Nykyisen mieheni lasten kautta olen tutustunut myös heidän äitien sukuihin. Lasten juhlissa joutuu väkisin tapaamaan sekasukuja. Melko sekavaa, kun ei aina muista kuka kukin on, sekaannuksia ja hauskoja kommelluksiakin sattuu tuon tuosta. On oltava tarkkaavainen mitä sanoo kelle missäkin tilanteessa.
On pakko karsia osa näistä sukulaisista. Kaikkien kanssa ei aika riittäisi omaan elämään. Yksinomaan juhlia on tiuhaan tahtiin, kaikkien merkkipäiville ei ole aikaa ja jaksamista. Lahjoihin kuluu rahaa paljon. Lahjasummat on kohonneet pilviin, lovettaa lompakkoa hirvittävästi.