Miksi on väärin olla

on paljonkaan sellaisia ääliöitä, jotka eivät hyväksy arkoja ja ujoja ihmisiä. Luulen, että arkaan ihmiseen on vain tosi vaikea tutustua. Ei haluaisi loukata eikä pelästyttää toista, joten ei oikein tiedä miten tutustuisi ja mitä juttelisi.

Ei ole mikään vika olla arka ja hiljainen! Ensinnäkin kuka määrittelee mikä luonteenpiirre on "viallista" ja mikä "oikeaa"...

Tosiasia on että näinä aikoina yhteiskunnassa arvostetaan itsekästä, äänekästä, rohkeaa, röyhkeää, nk.multisosiaaalitaitosisia ihmistyyppiä ja valitettavasti me vakaammat ja vakavammat persoonat jäämme näiden värikkäiden persoonien varjoon.

Ei tämä varmaan helpota sinun yksinäisyyden tuntemuksia, mutta se että meitä on suuri joukko sinun lisäksi voi varmaan ehkä hieman lievittää sitä omaa "mikä minussa on vikana"-tuntemusta.

Itse kärsin nykyään vähemmin samasta piirteestä koska olen kipujen kautta opetellut hyväksymään itsessäni sen että en ole ultrasosiaalinen, ja omasta mielestäni olen erittäin hyvä ystävä sitten kun ystävystyn jonkun kanssa. Minulla ei ole mitään mieletöntä ystävä määrää, joskus tuntuu että elämän kiireiden keskellä ei ole yhtään.

Olen opetellut viettämään aikaa itse kanssa, ja olen päättänyt etten tunne huonoutta ja itsesääliä yksinäisyydestä, itsehän minä tunne elämästäni "määrään"Ja sen voin sanoa että olen asunut ulkoimailla,kultturissa jossa ihmiset ovat huomattavasti avoimempia ja positiivisempia kuin suomalaiset ja siellä koin olevani myös paljon hyväksytympi ja enemmin otettiin joukkoon mukaan, ujoudestani huolimatta!

Punainen lanka jutussa on että yritä parhaasi mukaan hyväksyä oma arkuutesi, ei kukaan voi olla muuta kuin mitä on.