Musta home

Mielestäni henkilö kysyi hyvin asiallisesti pitäisikö hänen olla huolissaan tuosta homeesta. Ei tässä ylilyöntiä ole kuin vastaajalla, joka olisi voinut jättää viestinsä kirjoittamattakin.

Toivottavasti home ei aiheuta enää huolta alkuperäiselle kirjoittajalle. Onneksi on noita asiallisiakin viestejä hänelle tullut.

123 kirjoitti:

Mielestäni henkilö kysyi hyvin asiallisesti pitäisikö hänen olla huolissaan tuosta homeesta. Ei tässä ylilyöntiä ole kuin vastaajalla, joka olisi voinut jättää viestinsä kirjoittamattakin.

Toivottavasti home ei aiheuta enää huolta alkuperäiselle kirjoittajalle. Onneksi on noita asiallisiakin viestejä hänelle tullut.

Lue lisää

Kysymyksenasettelu oli asiallinen, ei hysteerinen.

Samaa toivon minäkin, että hänen kohdallaan korjausremontti on osunut napakymppiin. Huolellisesti näyttää tehdyn kun saastunut materiaali on uusittu.

Tämän mukaan Stachybotrys chartarumin maine on paljon todellisuutta hurjempi:
>>>
Molds growing indoors are believed by some to cause building-related symptoms. Despite a voluminous literature on the subject, the causal association remains weak and unproven, particularly with respect to causation by mycotoxins. One mold in particular, Stachybotrys chartarum, is blamed for a diverse array of maladies when it is found indoors. Despite its well-known ability to produce mycotoxins under appropriate growth conditions, years of intensive study have failed to establish exposure to S. chartarum in home, school, or office environments as a cause of adverse human health effects. Levels of exposure in the indoor environment, dose-response data in animals, and dose-rate considerations suggest that delivery by the inhalation route of a toxic dose of mycotoxins in the indoor environment is highly unlikely at best, even for the hypothetically most vulnerable subpopulations.

Black beauty kirjoitti:

Tämän mukaan Stachybotrys chartarumin maine on paljon todellisuutta hurjempi:
>>>
Molds growing indoors are believed by some to cause building-related symptoms. Despite a voluminous literature on the subject, the causal association remains weak and unproven, particularly with respect to causation by mycotoxins. One mold in particular, Stachybotrys chartarum, is blamed for a diverse array of maladies when it is found indoors. Despite its well-known ability to produce mycotoxins under appropriate growth conditions, years of intensive study have failed to establish exposure to S. chartarum in home, school, or office environments as a cause of adverse human health effects. Levels of exposure in the indoor environment, dose-response data in animals, and dose-rate considerations suggest that delivery by the inhalation route of a toxic dose of mycotoxins in the indoor environment is highly unlikely at best, even for the hypothetically most vulnerable subpopulations.

Lue lisää

http://www.mobiair.info/mhomejulk3.htm


Sienet: myrkyllisiä tappajia vai harmittomia kiusankappaleita? Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances?


Yritys
- Homeongelmat


Palvelut
- Mikrobimääritykset
- Näytteenotot
- Seuranta

Julkaisut
- Homeet ja terveys
- Sienet: myrkyllisiä tappajia?
- Engl.kielisiä julkaisuja
Uutta
- Dampprotector
- Homesienten havannointimenetelmä
- Dna-analyysi (pdf) >>

Yhteystiedot
- Ota yhteyttä

Uusi osoite

Mobiair Diagnostics Oy
VITA-Terveyspalvelut
Laivakatu 5F
00150 Helsinki
Puh. 040-504 0879
FAQ


Linkit

www.fugenex.com www.fungalforum.com www.doctorfungus.com



Tiivistelmä
Dos. Malcolm Richardson, MoBiAir Diagnostics Oy

Fungi produce manu substances that may be irritating, allergenic and very occasionally toxic. All fungi probably produce allergenic substances. However, of the hundreds of thousands of different fungi in the environment, only a very few have been tested for allergenicity. Inhalation of mycotoxins is rare, even in agricultural environments where exposures to fungal spores is intense. In the case of Stachybotrys chartarum, the fungus which is causing more concern, there are no good guidelines for the amount of growth that is likely to result in exposure and possible health effects. Existing sampling methods may not be adequate. Because living with mold is uncorfortable (unsightly growth and odours), very dangerous for asthmatic patients and potentially problem for young children with respect to lower respiratory tract illness, fungal growth in homes should be minimized. Many problems exist sith accurate detection and characterization of these moulds. Efforts are being made to develop sensitive and rapid on-site test methods.

Johdanto

Ihminen on rakentaessaan asumapaikkoja itselleen kehittänyt sisätilat, jotka edistävät sienten kasvua. Sienten aktiivinen kasvu sisätiloissa on asiaankuulumatonta ja sitä tulisi kontrolloida, mutta siihen liittyvien terveysriskien arviointi on haastavaa. Sienten aiheuttamista terveysriskeistä ollaan tällä hetkellä jopa suhteettomasti huolissaan.

Kasvun aikana sienet vapauttavat entsyymejä hajottaakseen ravintoa imeytettäväksi liukoisessa muodossa. Nämä entsyymit voivat olla allergeenisia tai tulehdusta aiheuttavia. Ravinnonhankinnan aikana syntyvät ja vapautuvat uudet entsyymit ja sekundaariset hajoamistuotteet voivat myös olla allergeenisia (entsyymit), ärsyttäviä (haihtuvat hajoamistuotteet) tai myrkyllisiä joillekin elämänmuodoille (mykotoksiinit, antibiootit). Vain hyvin harvat sienet pystyvät tunkeutumaan ja kasvamaan ihmisessä ja aiheuttamaan tulehdustaudin.

Luultavasti kaikki sienet tuottavat allergeenisia aineita, mutta vain muutamien sienien allergeenisuus on satojen tuhansien lajien joukosta testattu. On tärkeä muistaa, että sieniallergiat ovat hyvin yleisiä (jopa 10% kokonaisväestöstä ja ainakin 40% astmaatikoista on herkistynyt sienille) ja sieni-allergisilla ihmisillä allergian oireet ovat vakavampia kuin muista allergioista kärsivillä. Mykotoksiinien joutuminen ihmiseen hengitysilman mukana on kuitenkin harvinaista, myös maatalouden töissä, jossa altistuminen sieni-itiöille voi olla hyvinkin voimakasta.

Mykotoksiinit

Kaikki sienet tuottavat mykotoksiineja, jotka ovat sienten ravinnonhankinnan aikana syntyviä sekundaarisia hajoamistuotteita. Niitä pidetään sekundaarisina sen takia, että sienet eivät pysty käyttämään niitä ravinnokseen eikä niille ole löydetty muuta fysiologista merkitystä. Mykotoksiineilla on pieni molekyylipaino ja niitä pidetään yleensä ei-haihtuvina.

Tämänhetkinen tietämys sienten terveysvaikutuksista tulee joko eläinten tai ihmisten (harvemmin) elimistöön sattumalta joutuneista sienistä tai eläinkokeista. Jonkinverran epidemiologista tietoa on aflatoksiinin aiheuttamista hengityselinten sairauksista, mutta suoraa kiistatonta todistetta yhteydestä sairauden ja mykotoksiini-altistuksen välillä ei ole tähän mennessä löydetty. Vaikka mykotoksiinit kiistattomasti voisivat aiheuttavat kuvattuja oireita, missään tutkitussa tapauksessa ei ole pystytty osoittamaan, että riittävä annos olisi voitu saada kuvatuissa olosuhteissa. Jossain tapauksissa tämä ei kuitenkaan tarkoita, että altistusta ei tapahtunut, mutta todisteet siitä puuttuvat.

Altistus

Altistus on yleensä puuttuva yhteys tapauksissa, joissa tutkitaan myrkyllisten sienten ja sairauden välistä yhteyttä. Altistukseen tarvitaan toksiinin olemassaolo, sen siirtyminen lähteestä ihmiseen sekä leviäminen ja määrä, joka on riittävä aiheuttamaan havaitut oireet. Kuvatuilla oireilla täytyy tietenkin olla looginen syy-seuraus -suhde toksiiniin. Jos esimerkiksi oletetaan, että ympäristössä on Stachybotrys chartarum -sientä, sen tuottamien myrkkyjen siirtymisreitti potilaaseen voidaan tutkia ja sitä kautta saada selville, aiheuttaako tämä pahamaineinen sieni oireita.

Mitä enemmän sienen kasvua on, sitä enemmän on myös altistusta, jos oletetaan, että sieni kasvaa paikalla, jossa se voi erittää ilmaan itiöitä. Millekään sienilajille ei ole olemassa kunnollisia ohjearvoja siitä, millainen määrä sieni-itiöitä voi (tai ei voi) aiheuttaa altistuksen. Se, kuinka paljon sienikasvusto tuottaa toksiineja riippuu 1) sienilajista, 2) geneettisistä tekijöistä lajin eri kannoissa, 3) kasvuajasta, 4) sienen käyttämästä ravinnosta, 5) ympärillä olevan kosteuden määrästä, 6) lämpötilasta, 7) valon määrästä ja aallonpituudesta, 8) kilpailusta muiden lajien kanssa ja muista vielä tuntemattomista tekijöistä. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa. Puhutaankin sienilajin erittäin toksista kannasta tai tietystä ravinnosta, joka erityisesti stimuloi toksiinien tuottoa. Jokaisessa tapauksessa täytyy kuitenkin mitata juuri tutkittavalla kasvaupaikalla kasvaneen sienen toksiinien pitoisuus, sillä kun sieni siirretään kasvamaan laboratorioon, saattavat tulokset muuttua.

Pienet ilmavirtaukset liikkuttavat joidenkin sienten itiöitä, kun taas toisilla itiöiden irtoamiseen tarvitaan mekaanista hankausta. Penicillium- ja Aspergillus -lajien itiöt irtoavat suoraan ilmatilaan, kun taas Stachybotrys chartarumin itiöt tarvitsevat mekaanista hankausta irrotakseen. Mekaaninen kosketus voi olla kasvuston harjausta, pesemistä tai esim. sen liikuttelua remontin yhteydessä. Jos kasvusto on suljetussa tilassa, täytyy itiöiden pääsyreitti hengitysilmaan tutkia ja itiöiden määrä ympäristössä tarkkaan arvioida.

Sieni-itiöiden määrä ilmatilassa vaihtelee eri aikoina. Esimerkiksi Stachybotrys chartarumin itiöitä on jatkuvasti ilmassa vain muutamia, vaikka paikalla olisi laaja, aktiivinen kasvusto. Clevalandissa Stachybotryksen itiöitä syytetään pikkulasten kuolemista, mutta itiöiden määrä on silti juuri ja juuri mitattavissa (< 10 itiötä kuutiometrissä ilmaa). Tämä johtuu osittain siitä, että Stachybotryksen itiöt suurina ja tahmaisina takertuvat pintoihin nopeasti. Tällainen tilanne korostaa herkkien, ei kasvatukseen perustuvien menetelmien tärkeyttä itiöiden osoittamisessa.

Stachybotrys chartarumin toksiinien akuutti myrkylllisyys vaatii hyvin suurien pitoisuuksien joutumista elimistöön joko sisäänhengitysilman mukana tai suoraan ihon läpi. Yleensä mitataan itiöistä erotellun toksiinin määrää, joka on helpommin määritettävissä. Todellisia hengityksen mukana leviävien itiöiden aiheuttamia pitkäaikasvaikutuksia ei ole tutkittu millään eläimellä eikä etenkään ihmisellä. Eläinkokeista saatava tieto on erittäin tärkeää kun tutkitaan syy-seuraus -suhteita, mutta kuitenkin vaikeasti sovellettavissa ihmisiin. Eläimet voivat olla enemmän tai vähemmän heristyneitä toksiineille kuin ihmiset, ja myrkkyjen pääsy hengitysteihin hyvinkin erilaista.

TODISTEITA SIENTEN AIHEUTTAMISTA TERVEYSRISKEISTÄ

Yksikään terveysriski -tutkimuksista ei ole osoittanut kaikkia altistuksen vaiheita, vaikka jossain tutkimuksissa ollaan päästy hyvin lähelle. Eräissä tutkimuksissa on esitetty yhteyttä Stachybotrys chartarum -altistuksen ja rautayhdisteiden kertymisen tai muiden oireiden välillä, mutta näissä tutkimuksessa on vakavia puutteita. Yleensä on laiminlyöty muiden ympäristötekijöiden, kuten muiden sienten ja niiden määrän tutkiminen. Lisäksi puuttuu tieto siitä, mitä reittiä riittävä määrä mykotoksiinia on voinut päästä potilaan elimistöön. Sienten kasvu rakennuksissa voi olla uhka, ja sellaisena sitä pitää ajatella, kunnes toisin todistetaan. Todisteet kuitenkin ovat tällä hetkellä täysin riittämättömät, paitsi niissä tapauksissa, kun on tutkittu allergisten tautien ja sienialtistuksen välistä yhteyttä.

Muita terveysriskejä, jotka voivat olla sienten aiheuttamia

Useat tutkimukset ovat esittäneet glukaaneja “sairastalo -syndrooman” tai järkevämmin “rakennuksen aiheuttamien epäspesifisten oireiden” aiheuttajaksi. Sienten glukaanit voivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin endotoksiinit ja tarpeeksi korkeissa pitoisuuksissa ne voivat aiheuttaa ärsytystä ja tulehdusreaktioita. Näissä tutkimuksissa selitetty syy-seuraus -suhde ei kuitenkaan selitä miten altistus on käytännössä syntynyt. Suurin osa on epidemiologisia tutkimuksia, joissa on havaittu heikko yhteys pölyn glukaanipitoisuuden ja joidenkin oireiden välillä. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että glukaani itsessään aiheuttaa oireita, vaan että sen kohonnut pitoisuus voi kertoa muiden aineiden kohonneesta pitoisuudesta huoneilmassa.

Sienistä vapautuu myös muita mahdollisesti myrkyllisiä ainesosia (haihtuvia orgaanisia yhdisteitä). Sienten aiheuttama tyypillinen haju kertoo kasvusta ympäristössä ja johtuu näistä yhdisteistä. Kuten mykotoksiinit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat sekundaarisia hajoamistuotteita, jotka voivat auttaa sientä lajien välisessä kilpailussa. Myös näiden tuotanto on riippuvainen kasvuolosuhteista. Tähän päivään mennessä ei ole osoitettu suoraa yhteyttä näiden haihtuvien yhdisteiden ja terveysriskien välillä, pääosin siksi, että sienet tuottavat näitä yhdisteitä hyvin pieniä määriä.

Torjunta

Koska Stachybotrys chartarum leviää harvoin ilman kautta, se aiheuttaa pienemmän altistusongelman verrattuna muihin sieniin. On myöskin totta, että sairauden aiheuttamiseen tarvitaan korkea altistus suurilla määrillä toksiineja sisältäviä itiöitä. Lyhytaikaisessa altistuksessa puhutaan tällöin yli 106 itiöstä/kuutiometri ja jatkuvassa altistuksessa yli 1 000 toksisesta itiöstä/kuutiometri useiden päivien ajan. Tällaiset altistusmäärät ovat hyvin harvinaisia ja niitä tavataan lähinnä maataloustöissä. Jopa syövän syntymiseen tarvitaan jatkuva altistus sellaisilla pitoisuuksilla, joita ei yleensä tavata kouluissa, kodeissa tai työpaikoilla. Maataloudessakaan pitkäaikaisen altistuksen vaikutuksia ei ole hyvin dokumentoitu. Yleisesti voidaankin sanoa, että potilaiden kuvaamat oireet eivät luultavasti johdu altistumisesta mykotoksiineille. Kun mykotoksiinien vaikutus on poissuljettu, päästään tekemään todennäköisempää ja oikeampaa diagnoosia.

Koska homeiden kanssa asuminen on epämiellyttävää (kasvusto on rumaa ja haisevaa) ja jopa vaarallista astmaattisille potilaille ja potentiaalinen hengitystie-infektioiden riski myös pienille lapsille, tulisi homeiden kasvu kodeissa ja kouluissa minimoida. Herkempien, ei-kasvatukseen perustuvien menetelmien kehittäminen homeiden paljastamiseen ja määrän arviointiin mahdollistaa paremman tiedon hankinnan ympäristöhomeiden terveysriskeistä.

Ei-kasvatukseen perustuvien menetel-mien käyttö homeiden tunnistuksessa ja määrän arvioinnissa

Sisäilman itiöiden kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen tärkeyttä on jo korostettu, mutta eri homelajien ja niiden määrien tunnistusmenetelmät pöly- ja materiaalinäytteistä eivät ole viime vuosina merkittävästi kehittyneet. Käytettävissä olevat menetelmät ovat yhä pääosiltaan työläitä ja aikaa vieviä ja perustuvat sienten kasvatukseen ja mikroskopointiin laboratoriossa. Polymeraasiketjureaktiomenetelmää (PCR) käytetään enenevässä määrin kasvatuksen lisäksi sienten tunnistukseen ja jossain tapauksissa määrän arviointiin kliinisissä näytteissä sekä elintarvike- ja ympäristönäytteissä. Viimeaikaiset menetelmässä tekninen kehittyminen mahdollistaa nopean ja tarkan kvantitatiivisen PCR-tuotteen havainnoinnin näytteestä, mikä merkitsee että tulevaisuudessa tätä menetelmää tullaan käyttämään luultavasti vielä enemmän. Mielenkiintoisin sovellus menetelmästä on myrkyllisten ja allergeenisten sienten tunnistus huoneilmasta. Hyvä esimerkki-laji on Stachybotrys chartarum. Nykyisin käytetyt kasvastukseen ja mikroskopointiin perustuvat menetelmät sienten tunnistamiseksi eivät sovellu hyvin tämän lajin myrkyllisten itiöiden aiheuttaman terveysriskin tutkimiseksi luotettavasti ja nopeasti.

Stachybotrys poikkeaa muista sienistä siten, että sen sisäilmasta eristetyillä itiöillä on alentunut elinkyky. Suorassa tutkimuksessa nähdyistä sadoista itiöistä vain 2-3% kasvaa laboratoriossa. Käytettäessä vain kasvatukseen perustuvia menetelmiä itiöiden alentunut elinkyky johtaa Stachybotrys chartarumin määrän ja samalla sen tuottamien myrkkyjen määrän aliarviointiin. Suurin osa itiöistä on joko kuolleita tai ne eivät muusta syystä pysty itämään. Kuolleet itiöt ovat yhä myrkyllisiä, kuten myös niiden osat. Itiöiden elinkyky alenee ajan myötä ja mitä luultavimmin tuoreet itiöt ovat kaikki elinkykyisiä. Hyvin harvoin saadaan kasvatuksessa selville oikea arvio Stachybotrys chartarumin määrästä näytteessä. Yksi tai kaksi elinkykyistä itiötä kasvatettuna sisäilma-näytteestä voi edustaa suurta kokonaismäärää kuolleita itiöitä ja olla merkkinä merkittävästä kontaminaatiosta. Joissain tapauksissa ilma- tai pölynäytteistä ei löydy Stachybotrys chartarumia lainkaan, vaikka myrkyllisiä itiöitä nähdään suoraan pölyssä tai niitä löytyy esim. seinän raoista. PCR:ään perustuvien menetelmien käytöstä sisäilman mikro-organismien tutkimuksessa on tällä hetkellä melko vähän tietoa. Muut kehitteillä olevia menetelmät perustuvat monoklonaalisiin vasta-ainesiin ja elektronisiin sensoreihin.



KIRJALLISUUTTA

Burge HA. Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances? Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 52-56.

Kuhn DM, Ghannoum MA. Indoor mold, toxigenic fungi, and Stachybotrys chartarum: infectious disease perspective. Clinical Microbiology Reviews 2003; 16: 144-172.

Terr AI. Stachybotrys: relevance to human disease. Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 57-63.







Introduction
Malcolm Richardson, MoBiAir Diagnostics Oy

In the search for inexpensive shelter, we have developed indoor environments that are conducive to fungal contamination. Although active fungal growth indoors is usually inappropriate and should be controlled, evaluating specific health risks associated with such growth remains a challenge. People have become concerned about the health effects of mycotoxins out of proportion to currently estimated risk.

During growth, the fungi release enzymes that can be allergenic and inflammatory into the environment to digest food to a soluble form for adsorption. In the digestion process, new enzymes and secondary metabolites are released that can also be allergenic (eg, the enzymes), irritating (eg, volatile metabolites), or toxic for some forms of life (eg, mycotoxins, antibiotics). A very few of the fungi can invade and grow in the human body causing infectious disease.

All fungi probably produce allergenic substances. However, of the hundreds of thousands of different kinds of fungi, only a very few have been tested for allergenicity. it is important to remember that fungal allergy is common (as many as 10% of the entire population and at least 40% of asthmatic patients may be fungal-sensitive), and those with fungal sensitivity may have more serious disease than those with other sensitivities. However, inhalation mycotoxicosis is rare, even in agricultural environments where exposures to fungal spores can be intense.

MYCOTOXINS:

All fungi probably produce mycotoxins, which are secondary metabolites that the fungi produce during the process of metabolizing food. They are considered secondary metabolites because they do not nourish the fungi and have no apparent physiologic function in the fungus. The mycotoxins are of relatively low molecular weight and generally considered nonvolatile.

Virtually all information we have on the health effects in comes principally from either animal or (less commonly) human ingestion data, and from laboratory animal exposures. Only for aflatoxin is there limited epidemiologic data for human respiratory exposures. So far, no study in humans unequivocally documents a connection between inhalation of mycotoxins and disease. Although mycotoxins clearly could cause reported health effects, each case has failed to demonstrate that a sufficient dose was or even could have been achieved under the given conditions. In some cases this does not mean that the exposures did not occur; only that the data to prove exposure are missing.

EXPOSURE CONSIDERATIONS:

Exposure is usually the missing link in case studies that suggest an association between the presence of toxigenic fungi and human disease. Exposure involves the presence of the toxin, transfer of the toxin from the source to the body, and release or distribution of the toxin within the body in amounts sufficient to cause the observed symptoms. Obviously, the observed symptoms must have a logical cause/effect relationship with the toxin. Assuming that, for example, Stachybotrys chartarum is present in the environment, we can follow the exposure pathway to study the chances that the toxins produced by this infamous organism are likely to be causing disease.

Obviously, the more fungal growth there is, the more likely there will be exposure, given that the growth is in a site where release and aerosolization of spores are possible. There are no good guidelines for the amount of growth that is likely (or not) to result in exposure for any kind of fungus.The amount of toxin produced by a given fungal colony depends on: 1) the species of fungus; 2) the genetic pattern of the particular strain of the species; 3) the length of time it has been growing; 4) the kind of food available; 5) the amount of water available; 6) the temperature; 7) light amounts and wavelengths; 8) presence or absence of competition; and other unknown factors. These factors are all interactive. Thus, one speaks of a particularly toxigenic strain of a particular species, or a particular food source that stimulates mycotoxin production. In each case, these factors have to be determined by actually measuring toxin content of the fungus as it grows on the wall. Conditions in culture may produce irrelevant results.

Small air movements readily disperse some fungal spores whereas others require some kind of mechanical abrasion. Penicillium and Aspergillus spores are readily airborne, whereas S. chartarum spores require mechanical disturbance. Disturbance may come with brushing against or washing the growth, or with renovating activities. If growth occurs in closed spaces, a pathway into the breathing zone must be extrapolated, and concentrations must be estimated with a consideration of the reduction related to release from the enclosure.

Fungal spore aerosols always vary over time. In the case of Stachybotrys, few viable spores are found consistently in the air even in spaces with extensive, active growth. Even in the notorious Cleveland homes where Stachybotrys exposure continues to be blamed for infant deaths, levels of Stachybotrys spores were nearly undetectable (1,000 toxin-containing spores per cubic meter for many days. These types of exposure are extremely rare and occur primarily in agricultural situations. Even for cancer, consistent exposure to levels higher than in the vast majority of homes and office/school workplaces would be necessary. These effects have only marginally been documented in agricultural situations. In general, then, one can reassure patients that the symptoms they are experiencing, although real, are probably not associated with mycotoxin exposure. With the mycotoxin issue set aside, one can then proceed to a more likely diagnosis.

Because living with mold is uncomfortable (unsightly growth, odours), dangerous for asthmatic patients, and potentially a problem for young children with respect to lower respiratory tract illness, fungal growth in homes and schools should be minimized. Only with the development of sensitive, non-culture methods of detection and enumeration will we have a greater understanding of the disease potential of environmental moulds.

Making out a good case for non-culture methods of detection and enumeration:

While the importance of both qualitative and quantitative determinations of indoor air spora have already been stressed, methods for the identification and enumeration of different fungal species in dust and material samples have not improved significantly over the years. These methods, for the most part, still rely on the time consuming and labour intensive practices of culturing environmental samples and identifying the various moulds grown. The polymerase chain reaction (PCR) is increasingly being used in addition to culture-based methods for the detection and in some cases, quantitation of microorganisms in clinical, food and environmental samples. Recent technological advances allowing direct detection of PCR products in the reactions and greater speed and accuracy in the quantitative measurements of target sequences encourage even more extensive use of this method in the future. One of the most exciting applications of this technology is the detection of certain species of toxigenic and allergenic fungi in indoor air. A good example is Stachybotrys chartarum. Currently used culture-based and microscopic methods of fungal species identification are poorly suited to providing quick and accurate estimates of airborne human exposures to toxin containing conidia of this organism.

One of the attributes rendering Stachybotrys distinctive is the low viability of its conidia encountered in indoor situations. Hundreds of conidia seen in a direct examination may show only 2-3% viability in culture. Results from using only culture techniques alone may profoundly underestimate the presence of this organism and therefore its toxic effect. The majority of conidia in many amplifiers appear either to be non-viable or to be otherwise inhibited in germination. Dead conidia apparently remain toxic for some time, as do conidial fragments. Undoubtedly the decline in conidium viability occurs over time, and most or all conidia are most likely viable when they are fresh. Only uncommonly are numbers of colonies obtained which give a fair approximation of the amount of S. chartarum present. One or two colonies of Stachybotrys in an indoor survey may be the viable representatives of large numbers of non-viable propagules, thus indicating a serious level of contamination In some cases, air or dust sampling may yield no S. chartarum at all, yet considerable quantities of still-toxic conidia may be evidenced on direct examination of dust, or may be found within a wall cavity of a room whose occupants have been distressed. There is currently little information available regarding the applicability of PCR-based methods for the detection of microorganisms in indoor environments. Other technologies being developed include the use of monoclonal antibodies and electronic nose sensory arrays. Sensor arrays are currently being evaluated.

Key Reading

Burge HA. Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances? Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 52-56.

Kuhn DM, Ghannoum MA. Indoor mold, toxigenic fungi, and Stachybotrys chartarum: infectious disease perspective. Clinical Microbiology Reviews 2003; 16: 144-172.

Terr AI. Stachybotrys: relevance to human disease. Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 57-63.

Black beauty kirjoitti:

Tämän mukaan Stachybotrys chartarumin maine on paljon todellisuutta hurjempi:
>>>
Molds growing indoors are believed by some to cause building-related symptoms. Despite a voluminous literature on the subject, the causal association remains weak and unproven, particularly with respect to causation by mycotoxins. One mold in particular, Stachybotrys chartarum, is blamed for a diverse array of maladies when it is found indoors. Despite its well-known ability to produce mycotoxins under appropriate growth conditions, years of intensive study have failed to establish exposure to S. chartarum in home, school, or office environments as a cause of adverse human health effects. Levels of exposure in the indoor environment, dose-response data in animals, and dose-rate considerations suggest that delivery by the inhalation route of a toxic dose of mycotoxins in the indoor environment is highly unlikely at best, even for the hypothetically most vulnerable subpopulations.

Lue lisää

Stachybotrys-homesienestä
17.3.2003

Stachybotrys tarvitsee kasvaakseen ja itiöidäkseen vähintään 90 %:n suhteellinen kosteuden (RH). Vaikka kosteudenlähde kuivuu ja RH laskee 70%:iin, voi Stachybotrys-homekasvusto silti jatkaa leviämistään. Stachybotrys viihtyy erinomaisesti paljon selluloosaa sisältävissä materiaaleissa. Se selviytyy suuristakin lämpötilanvaihteluista, mutta se kasvaa parhaiten lämpimissä tai hieman kuumissa lämpötiloissa. Stachybotrys atra -homesieni viihtyykin hyvin sisätiloissa.

Stachybotrys kehittyy usein hitaammin kuin monet muut homeet, noin 1-2 viikon kuluessa kosteuvaurion synnystä. Silti siitä tulee usein vallitseva home, jos olosuhteet ovat sille suosiolliset. Stachybotrys-itiöt kasvavat rypäleinä. Itiöt eivät leviä helposti ilmaan kostuneesta materiaalista, sillä itiöitä pitää yhdessä limainen päällyste. Itiöiden leviäminen ilman välityksellä on mahdollista, kun homekasvusto kuivuu tai kun sitä häiritään.

Altistuminen Stachybotrykselle on yhdistetty allergisiin reaktioihin. Tyypillisiä oireita ovat silmien ja nenän ärsytys ja vuotaminen sekä yskä ja ihoärsytys. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että Stachybotrykselle altistuminen lamaannuttaa immuunijärjestelmää jo matalinakin annoksina. Tällöin altistuneet ihmiset ovat usein herkkiä bakteeri- ja virusinfektioille, kuten flunssalle. Stachybotrys tuottaa myrkyllistä mykotoksiinia, trikotekeeneitä. Altistuttaessa Stachybotrykselle hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan kautta se voi aiheuttaa kurkun käheyttä ja kipua, flunssan oireita, nenäverenvuotoa, nenän, suun sekä hikoilualueiden pistelyä tai kihelmöintiä, kroonista väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja oksentelua, muistinmenetyksiä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä tai masennusta, neurologisia häiriöitä kuten vapinaa, hiustenlähtöä, veristä yskää, keuhkoverenvuotoa sekä sisäelinten (maksa, munuaiset, keuhkot) vaurioita. Stachybotryksen aiheuttamat oireet ja terveysvaikutukset riippuvat yksilön terveydentilasta, altistusajasta sekä Stachybotryksen määrästä ympäristössä.

Stachybotrysta voidaan määrittää pinnoilta tai ilmasta viljelymenetelmällä tai mikroskopoinnilla. Viljelymenetelmällä pystytään määrittämään näytteessä olevat elinkykyiset sienisuvut ja -lajit. Stachybotryksen määrittämiseen suositellaan selektiivistä kasvualustaa, kuten selluloosa- tai maissijauhoalustaa. Mikroskoopilla analysoitavat näytteet ovat edullisia, jos epäillään Stachybotrys-kontaminaatiota, sillä itiöt tunnistaa helposti. Mikroskopoinnilla pystyy määrittämään sekä elinkykyisiä että kuolleita homepartikkeleita sekä myös muita allergeeneja ja kontaminantteja, kuten siitepölyä, pölypunkkeja ja kuituja. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ilmanäytteet edustavat vain hyvin lyhyttä ja hetkellistä sisäilman tilaa eivätkä Stachybotrys-itiöt vapaudu ilmaan niin helposti kuin muut homeitiöt. Siksi ollaankin yleisesti sitä mieltä, että vain hyvin vähän tai jopa ei yhtään Stachybotrys-itiöitä pitäisi olla sisäilmassa. Stachybotrysta epäiltäessä otetaankin yleensä sekä ilma- että pintanäytteitä.

Stachybotryksen toksisuuden takia suositellaan, että immuunijärjestelmältään heikentyneiden henkilöiden tulisi välttää kaikkea Stachybotrys-altistumista ja jokaisen ihmisen Stachybotrys-altistuminen tulisi olla mahdollisimman vähäistä. Stachybotryksen saastuttamia homevaurioita korjattaessa on tärkeää eliminoida aktiivinen homekasvu. Homevaurioiden korjaamisessa tulisi käyttää koulutettuja ja kokeneita ammattilaisia. Kastuneet huokoiset rakennusmateriaalit, jotka suosivat homeiden kasvua, tulisi poistaa. Korjaus- ja puhdistustöissä tulisi käyttää henkilökohtaisia suojaimia. Korjattava tila tulisi eristää tai tiloissa olevat henkilöt tulisi poistaa asunnosta korjaustöiden ajaksi.

Lähde: An overview of Stachybotrys mold (Michael A. Pinto) www.wondermakers.com/Articles/Stachybotrys%20Overview.pdf



Kaikki tämän aiheen uutiset:
Rakenteiden kosteus, mikrobivauriot


http://www.ssm.fi/tietoa/uutinen.asp?id=113

kiusankappaleita kirjoitti:

http://www.mobiair.info/mhomejulk3.htm


Sienet: myrkyllisiä tappajia vai harmittomia kiusankappaleita? Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances?


Yritys
- Homeongelmat


Palvelut
- Mikrobimääritykset
- Näytteenotot
- Seuranta

Julkaisut
- Homeet ja terveys
- Sienet: myrkyllisiä tappajia?
- Engl.kielisiä julkaisuja
Uutta
- Dampprotector
- Homesienten havannointimenetelmä
- Dna-analyysi (pdf) >>

Yhteystiedot
- Ota yhteyttä

Uusi osoite

Mobiair Diagnostics Oy
VITA-Terveyspalvelut
Laivakatu 5F
00150 Helsinki
Puh. 040-504 0879
FAQ


Linkit

www.fugenex.com www.fungalforum.com www.doctorfungus.com



Tiivistelmä
Dos. Malcolm Richardson, MoBiAir Diagnostics Oy

Fungi produce manu substances that may be irritating, allergenic and very occasionally toxic. All fungi probably produce allergenic substances. However, of the hundreds of thousands of different fungi in the environment, only a very few have been tested for allergenicity. Inhalation of mycotoxins is rare, even in agricultural environments where exposures to fungal spores is intense. In the case of Stachybotrys chartarum, the fungus which is causing more concern, there are no good guidelines for the amount of growth that is likely to result in exposure and possible health effects. Existing sampling methods may not be adequate. Because living with mold is uncorfortable (unsightly growth and odours), very dangerous for asthmatic patients and potentially problem for young children with respect to lower respiratory tract illness, fungal growth in homes should be minimized. Many problems exist sith accurate detection and characterization of these moulds. Efforts are being made to develop sensitive and rapid on-site test methods.

Johdanto

Ihminen on rakentaessaan asumapaikkoja itselleen kehittänyt sisätilat, jotka edistävät sienten kasvua. Sienten aktiivinen kasvu sisätiloissa on asiaankuulumatonta ja sitä tulisi kontrolloida, mutta siihen liittyvien terveysriskien arviointi on haastavaa. Sienten aiheuttamista terveysriskeistä ollaan tällä hetkellä jopa suhteettomasti huolissaan.

Kasvun aikana sienet vapauttavat entsyymejä hajottaakseen ravintoa imeytettäväksi liukoisessa muodossa. Nämä entsyymit voivat olla allergeenisia tai tulehdusta aiheuttavia. Ravinnonhankinnan aikana syntyvät ja vapautuvat uudet entsyymit ja sekundaariset hajoamistuotteet voivat myös olla allergeenisia (entsyymit), ärsyttäviä (haihtuvat hajoamistuotteet) tai myrkyllisiä joillekin elämänmuodoille (mykotoksiinit, antibiootit). Vain hyvin harvat sienet pystyvät tunkeutumaan ja kasvamaan ihmisessä ja aiheuttamaan tulehdustaudin.

Luultavasti kaikki sienet tuottavat allergeenisia aineita, mutta vain muutamien sienien allergeenisuus on satojen tuhansien lajien joukosta testattu. On tärkeä muistaa, että sieniallergiat ovat hyvin yleisiä (jopa 10% kokonaisväestöstä ja ainakin 40% astmaatikoista on herkistynyt sienille) ja sieni-allergisilla ihmisillä allergian oireet ovat vakavampia kuin muista allergioista kärsivillä. Mykotoksiinien joutuminen ihmiseen hengitysilman mukana on kuitenkin harvinaista, myös maatalouden töissä, jossa altistuminen sieni-itiöille voi olla hyvinkin voimakasta.

Mykotoksiinit

Kaikki sienet tuottavat mykotoksiineja, jotka ovat sienten ravinnonhankinnan aikana syntyviä sekundaarisia hajoamistuotteita. Niitä pidetään sekundaarisina sen takia, että sienet eivät pysty käyttämään niitä ravinnokseen eikä niille ole löydetty muuta fysiologista merkitystä. Mykotoksiineilla on pieni molekyylipaino ja niitä pidetään yleensä ei-haihtuvina.

Tämänhetkinen tietämys sienten terveysvaikutuksista tulee joko eläinten tai ihmisten (harvemmin) elimistöön sattumalta joutuneista sienistä tai eläinkokeista. Jonkinverran epidemiologista tietoa on aflatoksiinin aiheuttamista hengityselinten sairauksista, mutta suoraa kiistatonta todistetta yhteydestä sairauden ja mykotoksiini-altistuksen välillä ei ole tähän mennessä löydetty. Vaikka mykotoksiinit kiistattomasti voisivat aiheuttavat kuvattuja oireita, missään tutkitussa tapauksessa ei ole pystytty osoittamaan, että riittävä annos olisi voitu saada kuvatuissa olosuhteissa. Jossain tapauksissa tämä ei kuitenkaan tarkoita, että altistusta ei tapahtunut, mutta todisteet siitä puuttuvat.

Altistus

Altistus on yleensä puuttuva yhteys tapauksissa, joissa tutkitaan myrkyllisten sienten ja sairauden välistä yhteyttä. Altistukseen tarvitaan toksiinin olemassaolo, sen siirtyminen lähteestä ihmiseen sekä leviäminen ja määrä, joka on riittävä aiheuttamaan havaitut oireet. Kuvatuilla oireilla täytyy tietenkin olla looginen syy-seuraus -suhde toksiiniin. Jos esimerkiksi oletetaan, että ympäristössä on Stachybotrys chartarum -sientä, sen tuottamien myrkkyjen siirtymisreitti potilaaseen voidaan tutkia ja sitä kautta saada selville, aiheuttaako tämä pahamaineinen sieni oireita.

Mitä enemmän sienen kasvua on, sitä enemmän on myös altistusta, jos oletetaan, että sieni kasvaa paikalla, jossa se voi erittää ilmaan itiöitä. Millekään sienilajille ei ole olemassa kunnollisia ohjearvoja siitä, millainen määrä sieni-itiöitä voi (tai ei voi) aiheuttaa altistuksen. Se, kuinka paljon sienikasvusto tuottaa toksiineja riippuu 1) sienilajista, 2) geneettisistä tekijöistä lajin eri kannoissa, 3) kasvuajasta, 4) sienen käyttämästä ravinnosta, 5) ympärillä olevan kosteuden määrästä, 6) lämpötilasta, 7) valon määrästä ja aallonpituudesta, 8) kilpailusta muiden lajien kanssa ja muista vielä tuntemattomista tekijöistä. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa. Puhutaankin sienilajin erittäin toksista kannasta tai tietystä ravinnosta, joka erityisesti stimuloi toksiinien tuottoa. Jokaisessa tapauksessa täytyy kuitenkin mitata juuri tutkittavalla kasvaupaikalla kasvaneen sienen toksiinien pitoisuus, sillä kun sieni siirretään kasvamaan laboratorioon, saattavat tulokset muuttua.

Pienet ilmavirtaukset liikkuttavat joidenkin sienten itiöitä, kun taas toisilla itiöiden irtoamiseen tarvitaan mekaanista hankausta. Penicillium- ja Aspergillus -lajien itiöt irtoavat suoraan ilmatilaan, kun taas Stachybotrys chartarumin itiöt tarvitsevat mekaanista hankausta irrotakseen. Mekaaninen kosketus voi olla kasvuston harjausta, pesemistä tai esim. sen liikuttelua remontin yhteydessä. Jos kasvusto on suljetussa tilassa, täytyy itiöiden pääsyreitti hengitysilmaan tutkia ja itiöiden määrä ympäristössä tarkkaan arvioida.

Sieni-itiöiden määrä ilmatilassa vaihtelee eri aikoina. Esimerkiksi Stachybotrys chartarumin itiöitä on jatkuvasti ilmassa vain muutamia, vaikka paikalla olisi laaja, aktiivinen kasvusto. Clevalandissa Stachybotryksen itiöitä syytetään pikkulasten kuolemista, mutta itiöiden määrä on silti juuri ja juuri mitattavissa (< 10 itiötä kuutiometrissä ilmaa). Tämä johtuu osittain siitä, että Stachybotryksen itiöt suurina ja tahmaisina takertuvat pintoihin nopeasti. Tällainen tilanne korostaa herkkien, ei kasvatukseen perustuvien menetelmien tärkeyttä itiöiden osoittamisessa.

Stachybotrys chartarumin toksiinien akuutti myrkylllisyys vaatii hyvin suurien pitoisuuksien joutumista elimistöön joko sisäänhengitysilman mukana tai suoraan ihon läpi. Yleensä mitataan itiöistä erotellun toksiinin määrää, joka on helpommin määritettävissä. Todellisia hengityksen mukana leviävien itiöiden aiheuttamia pitkäaikasvaikutuksia ei ole tutkittu millään eläimellä eikä etenkään ihmisellä. Eläinkokeista saatava tieto on erittäin tärkeää kun tutkitaan syy-seuraus -suhteita, mutta kuitenkin vaikeasti sovellettavissa ihmisiin. Eläimet voivat olla enemmän tai vähemmän heristyneitä toksiineille kuin ihmiset, ja myrkkyjen pääsy hengitysteihin hyvinkin erilaista.

TODISTEITA SIENTEN AIHEUTTAMISTA TERVEYSRISKEISTÄ

Yksikään terveysriski -tutkimuksista ei ole osoittanut kaikkia altistuksen vaiheita, vaikka jossain tutkimuksissa ollaan päästy hyvin lähelle. Eräissä tutkimuksissa on esitetty yhteyttä Stachybotrys chartarum -altistuksen ja rautayhdisteiden kertymisen tai muiden oireiden välillä, mutta näissä tutkimuksessa on vakavia puutteita. Yleensä on laiminlyöty muiden ympäristötekijöiden, kuten muiden sienten ja niiden määrän tutkiminen. Lisäksi puuttuu tieto siitä, mitä reittiä riittävä määrä mykotoksiinia on voinut päästä potilaan elimistöön. Sienten kasvu rakennuksissa voi olla uhka, ja sellaisena sitä pitää ajatella, kunnes toisin todistetaan. Todisteet kuitenkin ovat tällä hetkellä täysin riittämättömät, paitsi niissä tapauksissa, kun on tutkittu allergisten tautien ja sienialtistuksen välistä yhteyttä.

Muita terveysriskejä, jotka voivat olla sienten aiheuttamia

Useat tutkimukset ovat esittäneet glukaaneja “sairastalo -syndrooman” tai järkevämmin “rakennuksen aiheuttamien epäspesifisten oireiden” aiheuttajaksi. Sienten glukaanit voivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin endotoksiinit ja tarpeeksi korkeissa pitoisuuksissa ne voivat aiheuttaa ärsytystä ja tulehdusreaktioita. Näissä tutkimuksissa selitetty syy-seuraus -suhde ei kuitenkaan selitä miten altistus on käytännössä syntynyt. Suurin osa on epidemiologisia tutkimuksia, joissa on havaittu heikko yhteys pölyn glukaanipitoisuuden ja joidenkin oireiden välillä. Ei ole kuitenkaan syytä uskoa, että glukaani itsessään aiheuttaa oireita, vaan että sen kohonnut pitoisuus voi kertoa muiden aineiden kohonneesta pitoisuudesta huoneilmassa.

Sienistä vapautuu myös muita mahdollisesti myrkyllisiä ainesosia (haihtuvia orgaanisia yhdisteitä). Sienten aiheuttama tyypillinen haju kertoo kasvusta ympäristössä ja johtuu näistä yhdisteistä. Kuten mykotoksiinit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat sekundaarisia hajoamistuotteita, jotka voivat auttaa sientä lajien välisessä kilpailussa. Myös näiden tuotanto on riippuvainen kasvuolosuhteista. Tähän päivään mennessä ei ole osoitettu suoraa yhteyttä näiden haihtuvien yhdisteiden ja terveysriskien välillä, pääosin siksi, että sienet tuottavat näitä yhdisteitä hyvin pieniä määriä.

Torjunta

Koska Stachybotrys chartarum leviää harvoin ilman kautta, se aiheuttaa pienemmän altistusongelman verrattuna muihin sieniin. On myöskin totta, että sairauden aiheuttamiseen tarvitaan korkea altistus suurilla määrillä toksiineja sisältäviä itiöitä. Lyhytaikaisessa altistuksessa puhutaan tällöin yli 106 itiöstä/kuutiometri ja jatkuvassa altistuksessa yli 1 000 toksisesta itiöstä/kuutiometri useiden päivien ajan. Tällaiset altistusmäärät ovat hyvin harvinaisia ja niitä tavataan lähinnä maataloustöissä. Jopa syövän syntymiseen tarvitaan jatkuva altistus sellaisilla pitoisuuksilla, joita ei yleensä tavata kouluissa, kodeissa tai työpaikoilla. Maataloudessakaan pitkäaikaisen altistuksen vaikutuksia ei ole hyvin dokumentoitu. Yleisesti voidaankin sanoa, että potilaiden kuvaamat oireet eivät luultavasti johdu altistumisesta mykotoksiineille. Kun mykotoksiinien vaikutus on poissuljettu, päästään tekemään todennäköisempää ja oikeampaa diagnoosia.

Koska homeiden kanssa asuminen on epämiellyttävää (kasvusto on rumaa ja haisevaa) ja jopa vaarallista astmaattisille potilaille ja potentiaalinen hengitystie-infektioiden riski myös pienille lapsille, tulisi homeiden kasvu kodeissa ja kouluissa minimoida. Herkempien, ei-kasvatukseen perustuvien menetelmien kehittäminen homeiden paljastamiseen ja määrän arviointiin mahdollistaa paremman tiedon hankinnan ympäristöhomeiden terveysriskeistä.

Ei-kasvatukseen perustuvien menetel-mien käyttö homeiden tunnistuksessa ja määrän arvioinnissa

Sisäilman itiöiden kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen tärkeyttä on jo korostettu, mutta eri homelajien ja niiden määrien tunnistusmenetelmät pöly- ja materiaalinäytteistä eivät ole viime vuosina merkittävästi kehittyneet. Käytettävissä olevat menetelmät ovat yhä pääosiltaan työläitä ja aikaa vieviä ja perustuvat sienten kasvatukseen ja mikroskopointiin laboratoriossa. Polymeraasiketjureaktiomenetelmää (PCR) käytetään enenevässä määrin kasvatuksen lisäksi sienten tunnistukseen ja jossain tapauksissa määrän arviointiin kliinisissä näytteissä sekä elintarvike- ja ympäristönäytteissä. Viimeaikaiset menetelmässä tekninen kehittyminen mahdollistaa nopean ja tarkan kvantitatiivisen PCR-tuotteen havainnoinnin näytteestä, mikä merkitsee että tulevaisuudessa tätä menetelmää tullaan käyttämään luultavasti vielä enemmän. Mielenkiintoisin sovellus menetelmästä on myrkyllisten ja allergeenisten sienten tunnistus huoneilmasta. Hyvä esimerkki-laji on Stachybotrys chartarum. Nykyisin käytetyt kasvastukseen ja mikroskopointiin perustuvat menetelmät sienten tunnistamiseksi eivät sovellu hyvin tämän lajin myrkyllisten itiöiden aiheuttaman terveysriskin tutkimiseksi luotettavasti ja nopeasti.

Stachybotrys poikkeaa muista sienistä siten, että sen sisäilmasta eristetyillä itiöillä on alentunut elinkyky. Suorassa tutkimuksessa nähdyistä sadoista itiöistä vain 2-3% kasvaa laboratoriossa. Käytettäessä vain kasvatukseen perustuvia menetelmiä itiöiden alentunut elinkyky johtaa Stachybotrys chartarumin määrän ja samalla sen tuottamien myrkkyjen määrän aliarviointiin. Suurin osa itiöistä on joko kuolleita tai ne eivät muusta syystä pysty itämään. Kuolleet itiöt ovat yhä myrkyllisiä, kuten myös niiden osat. Itiöiden elinkyky alenee ajan myötä ja mitä luultavimmin tuoreet itiöt ovat kaikki elinkykyisiä. Hyvin harvoin saadaan kasvatuksessa selville oikea arvio Stachybotrys chartarumin määrästä näytteessä. Yksi tai kaksi elinkykyistä itiötä kasvatettuna sisäilma-näytteestä voi edustaa suurta kokonaismäärää kuolleita itiöitä ja olla merkkinä merkittävästä kontaminaatiosta. Joissain tapauksissa ilma- tai pölynäytteistä ei löydy Stachybotrys chartarumia lainkaan, vaikka myrkyllisiä itiöitä nähdään suoraan pölyssä tai niitä löytyy esim. seinän raoista. PCR:ään perustuvien menetelmien käytöstä sisäilman mikro-organismien tutkimuksessa on tällä hetkellä melko vähän tietoa. Muut kehitteillä olevia menetelmät perustuvat monoklonaalisiin vasta-ainesiin ja elektronisiin sensoreihin.



KIRJALLISUUTTA

Burge HA. Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances? Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 52-56.

Kuhn DM, Ghannoum MA. Indoor mold, toxigenic fungi, and Stachybotrys chartarum: infectious disease perspective. Clinical Microbiology Reviews 2003; 16: 144-172.

Terr AI. Stachybotrys: relevance to human disease. Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 57-63.







Introduction
Malcolm Richardson, MoBiAir Diagnostics Oy

In the search for inexpensive shelter, we have developed indoor environments that are conducive to fungal contamination. Although active fungal growth indoors is usually inappropriate and should be controlled, evaluating specific health risks associated with such growth remains a challenge. People have become concerned about the health effects of mycotoxins out of proportion to currently estimated risk.

During growth, the fungi release enzymes that can be allergenic and inflammatory into the environment to digest food to a soluble form for adsorption. In the digestion process, new enzymes and secondary metabolites are released that can also be allergenic (eg, the enzymes), irritating (eg, volatile metabolites), or toxic for some forms of life (eg, mycotoxins, antibiotics). A very few of the fungi can invade and grow in the human body causing infectious disease.

All fungi probably produce allergenic substances. However, of the hundreds of thousands of different kinds of fungi, only a very few have been tested for allergenicity. it is important to remember that fungal allergy is common (as many as 10% of the entire population and at least 40% of asthmatic patients may be fungal-sensitive), and those with fungal sensitivity may have more serious disease than those with other sensitivities. However, inhalation mycotoxicosis is rare, even in agricultural environments where exposures to fungal spores can be intense.

MYCOTOXINS:

All fungi probably produce mycotoxins, which are secondary metabolites that the fungi produce during the process of metabolizing food. They are considered secondary metabolites because they do not nourish the fungi and have no apparent physiologic function in the fungus. The mycotoxins are of relatively low molecular weight and generally considered nonvolatile.

Virtually all information we have on the health effects in comes principally from either animal or (less commonly) human ingestion data, and from laboratory animal exposures. Only for aflatoxin is there limited epidemiologic data for human respiratory exposures. So far, no study in humans unequivocally documents a connection between inhalation of mycotoxins and disease. Although mycotoxins clearly could cause reported health effects, each case has failed to demonstrate that a sufficient dose was or even could have been achieved under the given conditions. In some cases this does not mean that the exposures did not occur; only that the data to prove exposure are missing.

EXPOSURE CONSIDERATIONS:

Exposure is usually the missing link in case studies that suggest an association between the presence of toxigenic fungi and human disease. Exposure involves the presence of the toxin, transfer of the toxin from the source to the body, and release or distribution of the toxin within the body in amounts sufficient to cause the observed symptoms. Obviously, the observed symptoms must have a logical cause/effect relationship with the toxin. Assuming that, for example, Stachybotrys chartarum is present in the environment, we can follow the exposure pathway to study the chances that the toxins produced by this infamous organism are likely to be causing disease.

Obviously, the more fungal growth there is, the more likely there will be exposure, given that the growth is in a site where release and aerosolization of spores are possible. There are no good guidelines for the amount of growth that is likely (or not) to result in exposure for any kind of fungus.The amount of toxin produced by a given fungal colony depends on: 1) the species of fungus; 2) the genetic pattern of the particular strain of the species; 3) the length of time it has been growing; 4) the kind of food available; 5) the amount of water available; 6) the temperature; 7) light amounts and wavelengths; 8) presence or absence of competition; and other unknown factors. These factors are all interactive. Thus, one speaks of a particularly toxigenic strain of a particular species, or a particular food source that stimulates mycotoxin production. In each case, these factors have to be determined by actually measuring toxin content of the fungus as it grows on the wall. Conditions in culture may produce irrelevant results.

Small air movements readily disperse some fungal spores whereas others require some kind of mechanical abrasion. Penicillium and Aspergillus spores are readily airborne, whereas S. chartarum spores require mechanical disturbance. Disturbance may come with brushing against or washing the growth, or with renovating activities. If growth occurs in closed spaces, a pathway into the breathing zone must be extrapolated, and concentrations must be estimated with a consideration of the reduction related to release from the enclosure.

Fungal spore aerosols always vary over time. In the case of Stachybotrys, few viable spores are found consistently in the air even in spaces with extensive, active growth. Even in the notorious Cleveland homes where Stachybotrys exposure continues to be blamed for infant deaths, levels of Stachybotrys spores were nearly undetectable (1,000 toxin-containing spores per cubic meter for many days. These types of exposure are extremely rare and occur primarily in agricultural situations. Even for cancer, consistent exposure to levels higher than in the vast majority of homes and office/school workplaces would be necessary. These effects have only marginally been documented in agricultural situations. In general, then, one can reassure patients that the symptoms they are experiencing, although real, are probably not associated with mycotoxin exposure. With the mycotoxin issue set aside, one can then proceed to a more likely diagnosis.

Because living with mold is uncomfortable (unsightly growth, odours), dangerous for asthmatic patients, and potentially a problem for young children with respect to lower respiratory tract illness, fungal growth in homes and schools should be minimized. Only with the development of sensitive, non-culture methods of detection and enumeration will we have a greater understanding of the disease potential of environmental moulds.

Making out a good case for non-culture methods of detection and enumeration:

While the importance of both qualitative and quantitative determinations of indoor air spora have already been stressed, methods for the identification and enumeration of different fungal species in dust and material samples have not improved significantly over the years. These methods, for the most part, still rely on the time consuming and labour intensive practices of culturing environmental samples and identifying the various moulds grown. The polymerase chain reaction (PCR) is increasingly being used in addition to culture-based methods for the detection and in some cases, quantitation of microorganisms in clinical, food and environmental samples. Recent technological advances allowing direct detection of PCR products in the reactions and greater speed and accuracy in the quantitative measurements of target sequences encourage even more extensive use of this method in the future. One of the most exciting applications of this technology is the detection of certain species of toxigenic and allergenic fungi in indoor air. A good example is Stachybotrys chartarum. Currently used culture-based and microscopic methods of fungal species identification are poorly suited to providing quick and accurate estimates of airborne human exposures to toxin containing conidia of this organism.

One of the attributes rendering Stachybotrys distinctive is the low viability of its conidia encountered in indoor situations. Hundreds of conidia seen in a direct examination may show only 2-3% viability in culture. Results from using only culture techniques alone may profoundly underestimate the presence of this organism and therefore its toxic effect. The majority of conidia in many amplifiers appear either to be non-viable or to be otherwise inhibited in germination. Dead conidia apparently remain toxic for some time, as do conidial fragments. Undoubtedly the decline in conidium viability occurs over time, and most or all conidia are most likely viable when they are fresh. Only uncommonly are numbers of colonies obtained which give a fair approximation of the amount of S. chartarum present. One or two colonies of Stachybotrys in an indoor survey may be the viable representatives of large numbers of non-viable propagules, thus indicating a serious level of contamination In some cases, air or dust sampling may yield no S. chartarum at all, yet considerable quantities of still-toxic conidia may be evidenced on direct examination of dust, or may be found within a wall cavity of a room whose occupants have been distressed. There is currently little information available regarding the applicability of PCR-based methods for the detection of microorganisms in indoor environments. Other technologies being developed include the use of monoclonal antibodies and electronic nose sensory arrays. Sensor arrays are currently being evaluated.

Key Reading

Burge HA. Fungi: toxic killers or unavoidable nuisances? Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 52-56.

Kuhn DM, Ghannoum MA. Indoor mold, toxigenic fungi, and Stachybotrys chartarum: infectious disease perspective. Clinical Microbiology Reviews 2003; 16: 144-172.

Terr AI. Stachybotrys: relevance to human disease. Annals of Allergy, Asthma and Immunology 2001; 87, Supplement 3: 57-63.

Lue lisää

"Ihminen on rakentaessaan asumapaikkoja itselleen kehittänyt sisätilat, jotka edistävät sienten kasvua."

Johdannon ensimmäinen lause on täyttä puppua, ja osoittaa ettei kirjoittaja tunne aihepiiriä.

Suurin mikrobikasvua rajoittava tekijä on kosteus. Ravinteita on maapallolla lähes joka paikassa niin runsaasti, ettei se yleensä ole mikrobikasvua rajoittava tekijä. Mikrobeja kasvaa myös ääriolosuhteissa, kuten rikkipitoisissa kuumissa lähteissä ja valtamerten syvänteissä. Lämpötila on kolmas tekijä ja sen ollessa plussan puolella, ovat kasvuolosuhteet mikrobeille riittävät.

Mikrobien itiöitä on kaikkialla ja ne pyrkivät kasvamaan. Ainoa rajoittava tekijä on siis kosteus, ja kun kosteutta on riittävästi, kasvaminen alkaa. Ihmisen rakentama sisäympäristö on huono kasvupaikka mikrobeille. Kun joku paikka tässä ympäristössä kastuu, alkaa siinä varsin nopeasti kasvaa mikrobeja (bakteerit, homeet, hiivat, virukset, alkueläimet, jne. Tällöin on siis kyse kosteusvauriosta. Ihmisen rakentamat rakennukset on kuitenkin rakennettu siten, että rakenteet pyritään pitämään (pääsääntöisesti) mahdollisimman kuivina. (Jätetään tästä nyt pois ns. hengittävät rakenteet.) Kastunut rakenne pyrkii siis yleensä kuivumaan ja ellei kosteutta tule runsaasti koko ajan lisää, joutuu mikrobikasvusto siihen tilanteeseen, että kosteutta ei riitä eksponentiaaliselle kasvulle. Tällöin voi alkaa mikrobien kilpailu elintilasta, jonka yhteydessä ne voivat aineenvaihduntansa kautta tuottaa toksisia aineita tarkoituksenaan rajoittaa kilpailevien lajien kasvua. Mikrobien aineenvaihduntaa pidetään yhtenä terveyshaittojen aiheuttajana.

"Ihmisten kehittämät sisätilat" eivät siis lisää mikrobikasvua.

Mä asun todella kostealla alueella Englannin eteläkärjessä ja musta home on yleistä asuntojen sisätiloissa. Syksyisin sekatavarakaupat myyvätkin litroittain valkoista maalia, joka vuosi. Täällä kasvava musta home on yleisesti nokihometta, joka on vain kosmeettinen haitta.

Klorite ei poista homeita. Jotkut homelajit elävät kloritessakin (esim."sädesieni" eli aktinobakteeri).

Kaikki homehtunut materiaali on poistettava (piikataan eli "jyrätään" pois, siihen tarkoitetulla laitteella)!

Homehtunut materiaali on korvattava puhtailla materiaaleilla.

Ota yhteys asiantuntijoihin. Kloritepesu EI AUTA.

kloritessakin kirjoitti:

Klorite ei poista homeita. Jotkut homelajit elävät kloritessakin (esim."sädesieni" eli aktinobakteeri).

Kaikki homehtunut materiaali on poistettava (piikataan eli "jyrätään" pois, siihen tarkoitetulla laitteella)!

Homehtunut materiaali on korvattava puhtailla materiaaleilla.

Ota yhteys asiantuntijoihin. Kloritepesu EI AUTA.

Lue lisää

Kyllä se on aina auttanut. Kyse on ollut mustumisesta kylmällä pinnalla johon on ollut syynä kosteus, kylmä pinta ja se ettei ilma ole päässyt kiertämään esteettömästi. Me elämme koko ajan sienien, bakteerien ja homeiden keskellä. Kyse on siitä annammeko niille kasvupohjan. Esim. omalla kohdalla kyse oli pukuhuoneen nurkasta talvella. Kun kesällä selvitimme tilannetta selvisi (rakennettu 10v sitten ja täysin OK) hiiret ja myyrät olivat rei`ittäneet tuulensuojalevyt "reikäjuustoksi", villat oli täynnä hiirten käytäviä joten pakknen pääsi käytäviä pitkin esteetömästi sisäseinälle asti. Höyrysulku estää kosteuden ulosmenon. Tässä tapauksessa kylmä tuli sisään kun aina pitäisi olla niin että lämpö menee ulospäin. Ennen vanhaan sahanpuruaikaan näitä käytäviä ei päässyt syntymään. Eli tiedän nyt että näitä käytäviä löytyy varmasti ympäri taloa. Sokkeli on liian matala 15-20 cm ja hiiret pääsevät vintille villoja pitkin. Samoin selvisi muutama vuosi sitten että vintillä on mustuneita puita, mutta vielä kantavia ja OK kunnossa. Selvisi, rakennettu väärin. Räystäille päin ei oltu jätetty 5cm tuuletusrakoa ja se vähäinenkin rako oli tilkitty villalla, Erillisiä tuuletusaukkoja ei oltu tehty. Myös muuri joka nousee kattoon saakka, oli tilkitty villalla. Viat korjattiin ja puut kuivui ja tilanne pysyy ennallaan (siihen saakka kunnes tehdään remppa jossa laitetaan aluskate ja nostetaan hieman kattoa. Seuraa silmät avoinna aina ympäristöä tai asu kivi-kerrostalossa.

Tämäkin vielä:
http://www.sisailmayhdistys.fi/files/attachments/seminaari_2011/markkanen_piia.pdf

vertti-eetu kirjoitti:

Tämäkin vielä:
http://www.sisailmayhdistys.fi/files/attachments/seminaari_2011/markkanen_piia.pdf

Lue lisää

Toxtest hankkeessa on järkeä, koska nykyisin ei ole käytössä mitään menetelmää, jolla voitaisiin todeta sisäilman toksisuuden aiheuttamia terveyshaittoja.