Katsastusmuistoja

Kortti on vielä niin "tuore", että en ehtinyt
katsastuttaa autojani kuin 2 kertaa ennenkuin nuo
dynamometrit tulivat. Tuon naapurikylän
katsastustouhut ei aina niin jämeriä olleet,
isännät vähän kauempaa tulivat katsastukseen
junalla mukanaan pelkkä rekisteriote ja
kossupullo. Kahvio oli katsastusaseman vieressä
jossa pullo vaihtoi omistajaa ja
auto "katsastettiin" samalla. Uudempia juttuja
oliskin sitten vaikka kuinka paljon.

huumoria katsastusmiehillä on aika ajoin vuosien
saatossa riittänyt.
Esimerkkinä erään äijän autosta -olisko ollut
Mazda- oli jäänyt ruosteen ansiosta lokasuojan
sisäkaari katsastusmiehelle käteen. Äijä oli
taivuttanut pellin reunaa jousta katsoakseen ja
koko pelti oli vigahtanut irti.
Lokari käteen omistajalle ja inssi oli todennut,
että "tartteeko sitä nyt ilmastointia tulla tänne
asti esittelemään..."
Tietenkään auto ei ollut mennyt läpi.

Nykyään asemilla ollaan lähes ystävällisiä.
Kahvit saa ja vielä NEUVOTAAN, mitä jollekin
kuluneen näköiselle paikalle voisi tehdä.
Hienoa on se.

olise sen verran hankalaa aikoinaan, että oli
parempi viedä auto merkkiliikkeeseen katsastus
tarkastukseen johon sisältyi vielä katsastuksessa
käyttö... ei tarvinnut kuunnella enään
katsastusmiehien vittuilua ja oikkuilua...

Vein v. -86 katsastukseen edellisen vuoden mallia
olevan Sisu-kuormurin, jolla oli ajettu 40 tkm ja
auto oli kuin uusi. Ensin katsastusmies istahti
autoon eikä tietenkään tervehtinyt. Sitten teki
normaaleja tarkistuksia ja alkoi etsiä
lampunpesimen katkaisinta, joka ei ollut
tutusti "viiksessä". Itsekään en sitä löytänyt,
oli outo peli mullekin. No, tästä tuli
ensimmäinen merkintä "lampunpesulaite rikki".
Sitten hän alkoi pumpata jarrupaineita alas,
jolloin varoitusvalot syttyivät, muttei summerin
ääntä kuulunut. Tästä tuli toinen
merkintä "jarrusummeri rikki". Yritin esittää,
ettei se liene katsastusvaruste ,koska auto on
lähes uusi. Sitten poislähtiessä hän vielä alkoi
tutkia auton ensiasennusrenkaita. Tuolloin oli
markkinoille äskettäin tullut k-autojen
matalaprofiilirenkaat, joista hän ei ollut
kuullutkaan,saati nähnyt. Alkoi kova tutkiminen
kaikista kirjoista, mutta uusi tuote ei ollut
vielä missään näissä opuksissa. Ja niin tuli
kolmas merkintä "laiton rengastus kaikissa
pyörissä". HYLÄTTY. Olin lähinnä
tyrmistynyt,suorastaan järkyttynyt. Hetken
ihmeteltyäni menin kysymään toimistosta kyseisen
putiikin päällikköä. Tämä inssien yli-inssi ei
myöskään vastannut tervehdykseeni eikä muutenkaan
puhunut mitään. Tutkittuaan rekisteriotetta ja
hylkäysperusteita hän otti punakynän, veti isot
henskelit hylkäysten päälle ja kirjoitti
HYVÄKSYTTY. Sitten heitti otteen pöydän kulmalle
kuin koiralle luun, eikä osoittanut edes
nähneensä minua, eikä vastannut hyvän päivän
jatkon toivotuksiin. Hänestä varmaan
katsastusmiehetkin olivat käytösmallinsa ottaneet.
Tämä ei ollut ainoa simputuskerta Hakuninmaalla,
mutta ensimmäisenä jäi parhaiten mieleen