Ovatko hyvät miehet naisten mielestä todella niin harvassa kuin mitä naiset joskus antavat ymmärtää?
Oletko elämäsi aikana törmännyt enemmän "huonoihin miehiin" kuin "hyviin miehiin"? Onko olemassa joitain yleisimpiä ominaisuuksia, jotka tekevät miehestä huonon? Esim. itsekkyys, väkivaltaisuus, epärehellisyys?
Mitä kriteereitä miehen tulee täyttää, jotta hän olisi ns. hyvä mies? Siis sellainen mies, josta kannattaa pitää kiinni? Kuvaile muutamalla lauseella.
Oletko elämäsi aikana törmännyt enemmän "huonoihin miehiin" kuin "hyviin miehiin"? Onko olemassa joitain yleisimpiä ominaisuuksia, jotka tekevät miehestä huonon? Esim. itsekkyys, väkivaltaisuus, epärehellisyys?
Mitä kriteereitä miehen tulee täyttää, jotta hän olisi ns. hyvä mies? Siis sellainen mies, josta kannattaa pitää kiinni? Kuvaile muutamalla lauseella.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nainen edes hyvää miestä tunnista vaikka vastaan kävelisi!
Naiset voisivat myös vastata et onko hyviä naisia edes olemassa?
..ne hyvät miehet nyt niin harvassa ole. On niitä ainakin enemmän kuin huonoja miehiä. Molempiin olen elämäni aikana törmännyt, tosin en tietty itsekään ole mikään täydellinen ihminen.
Sellaisesta miehestä kannattaa pitää kiinni, joka kunnioittaa naistaan ja aidosti välittää tämän hyvinvoinnista. Ja jos tämä kunnioitus ja välittäminen on molemminpuolista niin mielestäni asiat ovat jo aika hyvällä mallilla. Hyvä mies hyväksyy itsensä lisäksi myös ympärillään olevat ihmiset. Hyvä mies on valmis tekemään yhdessä naisen kanssa töitä sen eteen, että suhde olisi mahdollisimman toimiva.
Yksi mielenkiintoinen kysymys mielestäni kuuluukin, että osaako nainen arvostaa hyvää miestä, ennen kuin on käynyt läpi tietyn määrän huonoja miehiä??
Naisia, jotka rakastaa miestä itseään, eikä sitä, että mies rakastaa heitä on todella vähän. Naiset haluaa kaiken huomion vain itseensä ja sitten ihmettelevät, miksi he vetävät puoleensa vain miehiä, jotka panevat heitä aikansa ja vaihtavat sitten toiseen.
Pieni vinkki, naiset: jos haluatte leikkiä kaiken huomion saavaa prinsessaa, saatte seuraanne vain miehiä, jotka eivät halua naisilta vastahuomiota, vaan ainoastaan seksiä. Ja nämä miehet tietävät, miten teidän prinsessapeliänne kuuluu pelata: he kehuvat ja lepertelevät teille, hauskuuttavat teitä, tarjoavat teille aterian ja leffalipun ja kiipeävät vaikka puuhun, jos vain haluatte, kunhan vain annatte tavaraanne illan päätteeksi. Älkää siis syyttäkö miehiä, vaan katsokaa peiliin, kasvakaa aikuisiksi ja lopettakaa kitiseminen.
kyllä juuri toisinpäin. Eli nainen on täysin rakastunut renttuun, joka ei muusta välitä kuin siitä, mitä voisi naiselta saada sekä seksuaalisessa että muussakin mielessä. Nainen puolestaan ei saa mitään, paitsi munaa. :)
mitä tilaa ...
Olen ollut viiden miehen kanssa. Ensimmäisen kanssa aviossa, nyt siis eronnut. Kahden seuraavan kanssa avoliitossa, ei toiminut. Yhden kanssa epämääräistä seurustelua. Viimeisen annan olla, kun uskon ettei se vaihtamalla enää parane. Jokaikisen kanssa täytynyt käydä läpi täsmälleen samat "temppuilut".
Minusta mies on huono, jos ei osaa hoitaa milläänlailla parisuhdetta, vaan kuvittelee että sohvalla makaaminen ja haiseminen riittää. Ei välitä myöskään hoitaa yhteisiä asioita, esim. kaupassa käyntejä, laskuja eikä edes yhteisiä lapsia.
Hyvä mies on varmaan huonon vastakohta. Tosin en tiedä, onko sellaisia olemassakaan.
Jos mies ei kykene hoitamaan kaupassa käyntiä tai laskuja se tarkoittaa vain, että mies ei nälkiinny yhtä nopeasti kuin sinä eikä pelkää ulosottomiestä yhtä paljon. Te olette vain erilaisia - toinen ei ole parempi toistaan. Molempien täytyy tulla vastaan.
uskoa että jokainen ihminen on hyvä. "Huonolla" voi olla esim. niin vaikea tausta tai elämäntilanne ettei kykene toimimaan muiden tai edes itsensä parhaaksi. Mutta joo, sellaisen kanssa taas ei kannata alkaa parisuhdetta rakentamaan, jos ei satu pitämään kärsimyksistä.
Kohdalleni on osunut erittäin hyvä mies.
Olin jokin aika sitten mustavalkoisuuksissani valmis vannomaan, ettei hyviä miehiä ole olemassakaan. Mutta... koska minä olen ihan huippunainen *:), tunnen monia hyviä naisia, mutta tiedän myös paljon huonoja naisia, on tilanteen mitä luultavimmin oltava miesten keskuudessa samalla tavalla. Löytyy tasapainoisia, itsensä ja elämänsä kanssa toimeentulevia miehiä ja miehiä, jotka tunnevammaisuuksissaan loukkaavat kaikkia, jotka tiellensä sattuvat.
Tasa-arvosta suhteessa on jauhettu jo niin paljon ilman tulosta, että olen moiseen höpötykseen kyllästynyt. Tasa-arvoisuus kuulostaa mielestäni tasapäistämistä, jolloin naisen tulisi pyrkiä olemaan miehen kaltainen ja päinvastoin. Mielestäni koko tasa-arvo keskustelu kääntyy paikoitellen naisia itseään vastaan. Onko naiseus arvokasta vasta sitten kun se on mahdollisimman lähellä miehisyyttä?
Minä lanseeraisin parisuhteen (täten myös hyvän miehen kriteereihin) kulmakiviksi tasavertaisuuden ja tasatahtisuuden. Sukupuolten välinen ero olisi hyvä, tavoiteltava ja kunnioitettava asia. Tasatahtisuudella tai oikeastaan sen haasteella tarkoitan sitä, että sytytään ja hiivutaan samaan aikaan. Parisuhteessa tulee huippuja, jolloin eletään symbioosissa, mutta tulee vaiheita, jolloin toinen haluaa ottaa etäisyyttä. Ihanteellista olisi jos nämä vaiheet etenisivät tasatahdissa, mutta koska tuo lienee utopiaa, tulisi kyseinen ilmiö tunnistaa ja hyväksyä ilman suurempaa draamaa.
Hyvä mies on kiltti, hyväsydäminen, empaattinen, vastuuntuntoinen, kunnioittaa läheisiään ja myös tuntemattomia kanssaihmisiään. Hyvä mies ei kohtele huonosti ketään, joitain harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta. Jokaisella meillä on luurankoja kaapissaan, mutta ne eivät saa tehdä ihmisestä ilkeää. Hyvä mies ei ole kiinnostunut muiden ihmisten vähättelystä ja rasismista. Hän on epäitsekäs, mutta osaa kuitenkin arvostaa itseään sen verran, ettei anna kuspäiden talloa itsensä yli. Hyvällä miehellä on sydämen ja elämän viisautta, sellaista mitä ei opiskelemalla saa.
Ensimmäinen poikaystäväni oli todella hyvä mies; kiltti ja halusi aina auttaa muita. Ei halunnut pahaa kellekään. Hänellä oli tietyllä tavalla nöyrä asenne elämään. Häntä oli helppo rakastaa. Kuitenkin hänellä tuo hyvyys meni tavallaan yli, sillä hän usein unohti itsensä ja omat tarpeensa. Hän ei ollut oppinut koskaan puhumaan tunteistaan avoimesti. Hän hukutti murheensa yhä enemmän viinaan, ja alkoholin vaikutuksen alla hän ei ollutkaan enää hyvä minua kohtaan. Voiko häntä siis sanoa hyväksi ihmiseksi?
Nykyiseni ei käsitä, miten voin pitää häntä edelleen hyvänä ihmisenä jos on kohdellut minua kaltoin. Nykyiseni tosiaan kohtelee minua paremmin, sillä meidän suhdettamme ei varjosta alkoholi tai mitkään muut vastaavat ongelmat. Nykyiseni rakastaa, puhuu tunteistaan, ottaa huomioon joka päivä. Rakastaa lähimpiään, ja tekisi heidän vuokseen mitä vain. Hän on vastuuntuntuntoinen ja rehellinen. Mutta nykyiseni usein sortuu haukkumaan muita ihmisiä syyttä, on monissa asioissa ennakkoluuloinen, myös jopa rasistinen. Hän ei tosiaankaan ole aina hyvä muita kuin lähimmäisiään kohtaan. Vaikka hän kohtelee minua rakastavammin kuin kukaan koskaan, onko hän hyvä ihminen arvostellessaan ja halveksuen joitain tiettyjä ihmisiä tai ihmisryhmiä?
Näitä olen usein miettinyt. Olen omassa suvussani huomannut, että ne joilla minun mielestäni on hyvä sydän, he ovat enemmän tai vähemmän alkoholiongelmaisia. Aivan kuin se viina toisi balanssin siihen kiltteyden ja hyvyyden määrään. Silloin kun juodaan, millään ei ole väliä. Selvin päin he ovat maailman ihanimpia ihmisiä. Minä en pitänyt edellisestäni kiinni hyvyydestä huolimatta, sillä paha ongelma tekee siitä hyvyydestä lopulta merkityksettömän.
On vaikka muille jakaa mutta kun naiset ei oo kiinnostuneita kunnon miehistä vain rentuista... Kaikilla tyhmillä jätkillä on muija muttei viisailla
Suurin osa kohtaamistani miehistä on ollut huonoja rakastajia.
Sellainen mies, joka hallitsee heppinsä, tulee vasta naisen jälkeen, on aarre.
Kun tapasin, nain hänet. 20 v sitten.
Yhä onnellinen.