Siskollani 20v ja minulla 25v on jotenkin jurot välit. Veljieni, äidin ja isän kanssa juttelen luonnollisesti niitä näitä. Mutta siskon kanssa en juttele oikeastaan mitään. Ei vain kummallakaan ole mitään asiaa. Tuntuu välillä tyhmältä kun ei pysty juttelemaan keskustelutyyliin siskon kanssa, toisin kun muiden. Emme toki enää näe veljien ja siskon kanssa muutenkaan paljoa, kun kaikki on muuttanut pois kotoa ja asuu eri paikoissa. Silloin tällöin kaikki on kuitenkin yhtäaikaa porukoiden luona viikonloppuisin.
Erään kerran soitin että voisiko joku tulla hakemaan minut bussipysäkiltä autolla. Kotoa luvattiin että joku tulee varmasti. No siskohan siinä autolla odotteli. Istuin autoon, ja ajoimme 5 kilometrin matkan puhumatta yhtään mitään. Tai no sanoin yhden kerran että "varo tuolta tulee auto", siihen sisko että "joojoo". Tavallaan kummatkin välittää toisista tietyllä tavalla ja toivoo toiselle parasta elämässä yms. Mutta kuitenkaan mitään keskustelua ei vain synny, se on vain jotenkin niin vaikeaa aloittaa keskustelua, kun ei toinenkaan aloita ja on muutenkin vähän sulkeutunut.
Eipä siskolla ole oikein kavereitakaan, muuta kuin yksi jota miesystävä pitää kurissa, eikä he näe usein. Sisko kyllä juttelee äidin kanssa kaikenlaista, mutta ei veljien. Silloin tällöin sisko juttelee isän kanssa jos tämä kyselee hänen kouluasioistaan yms, mutta aika yksipuolisesti, eli ei mitään syvällistä keskustelua. Sisko istuu viikonloput kotona, eikä tee juuri mitään eikä käy juuri missään.
Tavallaan kaikkien välit on kunnossa, eikä mitään skismaa ole ketään kohtaan, mutta harmittaa vain kun kommunikaatio ei onnistu siskon kanssa. En tiedä johtuuko tämä sitten siitä, että suvussa on tietynlaista vastakkaisen sukupuolen pelkoa. Tiedä sitten johtuuko suvusta, vai siitä että suomessa yleensäkin miesten ja naisten välillä on sellainen juttelukuilu. Miehet juttelee keskenään ja naiset keskenään, eikä ristikkäin tule oikein keskustelua jos ei olla humalassa. Onko tämä sitten opittua vai ei, sitä en tiedä. Mutta itselläni on aina ollut vaikeaa puhua naisten kanssa, siis kun ei oikein tiedä mistä puhuu. Toki minulla on yksi naispuolinen ystävä, sellainen hyvä jätkä -tyyppinen, joka hengailee jätkäporukoissa ja tekee miesten töitä sekä osaa kääriä sätkän ja puhua auton madalluksesta.
Tai toisaalta olisi varmasti paljonkin asioita, mistä voisi puhua siskon kanssa niin että molempia kiinnostaisi keskustelu, mutta kun ei nyt vain tule mieleen yhtään. Tuntuisi jotenkin teennäiseltä aloittaa keskustelemaan siskon kanssa. Ja varmasti hän tuntee samoin omalta kohdaltaan.
Kokemuksia, neuvoja, hjelppivä..
Erään kerran soitin että voisiko joku tulla hakemaan minut bussipysäkiltä autolla. Kotoa luvattiin että joku tulee varmasti. No siskohan siinä autolla odotteli. Istuin autoon, ja ajoimme 5 kilometrin matkan puhumatta yhtään mitään. Tai no sanoin yhden kerran että "varo tuolta tulee auto", siihen sisko että "joojoo". Tavallaan kummatkin välittää toisista tietyllä tavalla ja toivoo toiselle parasta elämässä yms. Mutta kuitenkaan mitään keskustelua ei vain synny, se on vain jotenkin niin vaikeaa aloittaa keskustelua, kun ei toinenkaan aloita ja on muutenkin vähän sulkeutunut.
Eipä siskolla ole oikein kavereitakaan, muuta kuin yksi jota miesystävä pitää kurissa, eikä he näe usein. Sisko kyllä juttelee äidin kanssa kaikenlaista, mutta ei veljien. Silloin tällöin sisko juttelee isän kanssa jos tämä kyselee hänen kouluasioistaan yms, mutta aika yksipuolisesti, eli ei mitään syvällistä keskustelua. Sisko istuu viikonloput kotona, eikä tee juuri mitään eikä käy juuri missään.
Tavallaan kaikkien välit on kunnossa, eikä mitään skismaa ole ketään kohtaan, mutta harmittaa vain kun kommunikaatio ei onnistu siskon kanssa. En tiedä johtuuko tämä sitten siitä, että suvussa on tietynlaista vastakkaisen sukupuolen pelkoa. Tiedä sitten johtuuko suvusta, vai siitä että suomessa yleensäkin miesten ja naisten välillä on sellainen juttelukuilu. Miehet juttelee keskenään ja naiset keskenään, eikä ristikkäin tule oikein keskustelua jos ei olla humalassa. Onko tämä sitten opittua vai ei, sitä en tiedä. Mutta itselläni on aina ollut vaikeaa puhua naisten kanssa, siis kun ei oikein tiedä mistä puhuu. Toki minulla on yksi naispuolinen ystävä, sellainen hyvä jätkä -tyyppinen, joka hengailee jätkäporukoissa ja tekee miesten töitä sekä osaa kääriä sätkän ja puhua auton madalluksesta.
Tai toisaalta olisi varmasti paljonkin asioita, mistä voisi puhua siskon kanssa niin että molempia kiinnostaisi keskustelu, mutta kun ei nyt vain tule mieleen yhtään. Tuntuisi jotenkin teennäiseltä aloittaa keskustelemaan siskon kanssa. Ja varmasti hän tuntee samoin omalta kohdaltaan.
Kokemuksia, neuvoja, hjelppivä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
ongelmaa. Siskosi ei ole vain samanlainen kuin muut. Olemme kovin erilaisia, vaikka olisimme sisaruksia :) Ole onnellinen, kun ette riitele.
Itselläni samantapainen tilanne. Olen isosta perheestä, eikä minulla tunnu olevan oikein yhteistä siskojeni ja veljieni kanssa. Siskoillani ja veljilläni kyllä on keskenään juteltavaa jne, mutta minä olen siitä kaikesta vähän ulkopuolinen.
Minusta tuntuu usein jopa kiusalliselta, jos joku veljistäni vaikka kysyy minulta jotain ja joudun vastaamaan. Ne ihmiset tuntuu ihan vierailta. Mitään riitoja tai muuta skismaa meillä ei kylläkään ole. Mutta ei se oikeastaan ole mikään ongelma. En koe, että minun pitäisi olla tekemisissä heidän kanssaan. En edes asu enää samalla seudulla kuin he. Vanhempiin on hyvät välit.