Täyttyvätkö kiusaamisen kriteerit kun:
- työpaikallani minulle ei kerrota asioita, kuulen ne asiakkailta tai muilta asianosaisilta
- ammattitaitoani jatkuvasti aliarvioidaan
- saan olla peloissani milloin mistäkin asiasta saan huutoa pomolta niskaani
- pomo vaikeuttaa viivyttelemällä tai vastavuoroisesti ei anna tarpeeksi aikaa tiettyjen töiden tekemiseen
- saan vapaa-ajalla vastailla pomon puheluihin milloin mistäkin pikkuasiasta
- seinillä on tyttökalenteita ja olen pomon toimesta eristetty ns. kahvi- ym. juttelutuokioista, sillä saan ivailua niskaani jos suuni koitan aukaista.
- joudun lisäksi siivoamaan todella pölyisiä tiloja ilman kunnon välineitä ja saan valitusta kun paikat eivät ole siistejä (siivouksen jälki kestää puhtaana n. 3 tuntia).
Tilanne on siis että olen töissä pikkufirmassa, ja pomo on samalla yrityksen omistaja. Olen lisäksi ainoa nainen.
Töihin meno pelottaa joka aamu, mitä virheitä onnistun pomon mielestä tekemään. Lisäksi vastuuta on kun yksin vastaan kaikesta taloushallinnon puolella, pomo ei mielestäni hallitse kustannuslaskentaa, mutta en saa puuttua mihinkään enkä tehdä mitään päätöksiä.
Monta vuotta olen ollut jo täällä ja hakenut koko ajan muualle, mutta tuloksetta. Pienellä paikkakunnalla nämä pomot taatusti soittelevat toisilleen ja työnhaku on helppo sabotoida kun sopivasti haukkuu kyselijöille.
*kuullut kun joskus ollut kyse jostain toisesta työntekijästä pomojen välisen puhelinkeskustelun*
Tilanne on sellainen, että voimat alkavat olla vähissä. Edessä on kuitenkin eräs leikkaus, jonka jälkeen voisi olla mahdollista hakeutua muualle.
Mielipiteitä tai muiden kokemuksia? Valitanko turhasta?
- työpaikallani minulle ei kerrota asioita, kuulen ne asiakkailta tai muilta asianosaisilta
- ammattitaitoani jatkuvasti aliarvioidaan
- saan olla peloissani milloin mistäkin asiasta saan huutoa pomolta niskaani
- pomo vaikeuttaa viivyttelemällä tai vastavuoroisesti ei anna tarpeeksi aikaa tiettyjen töiden tekemiseen
- saan vapaa-ajalla vastailla pomon puheluihin milloin mistäkin pikkuasiasta
- seinillä on tyttökalenteita ja olen pomon toimesta eristetty ns. kahvi- ym. juttelutuokioista, sillä saan ivailua niskaani jos suuni koitan aukaista.
- joudun lisäksi siivoamaan todella pölyisiä tiloja ilman kunnon välineitä ja saan valitusta kun paikat eivät ole siistejä (siivouksen jälki kestää puhtaana n. 3 tuntia).
Tilanne on siis että olen töissä pikkufirmassa, ja pomo on samalla yrityksen omistaja. Olen lisäksi ainoa nainen.
Töihin meno pelottaa joka aamu, mitä virheitä onnistun pomon mielestä tekemään. Lisäksi vastuuta on kun yksin vastaan kaikesta taloushallinnon puolella, pomo ei mielestäni hallitse kustannuslaskentaa, mutta en saa puuttua mihinkään enkä tehdä mitään päätöksiä.
Monta vuotta olen ollut jo täällä ja hakenut koko ajan muualle, mutta tuloksetta. Pienellä paikkakunnalla nämä pomot taatusti soittelevat toisilleen ja työnhaku on helppo sabotoida kun sopivasti haukkuu kyselijöille.
*kuullut kun joskus ollut kyse jostain toisesta työntekijästä pomojen välisen puhelinkeskustelun*
Tilanne on sellainen, että voimat alkavat olla vähissä. Edessä on kuitenkin eräs leikkaus, jonka jälkeen voisi olla mahdollista hakeutua muualle.
Mielipiteitä tai muiden kokemuksia? Valitanko turhasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan sama juttu täälläkin! Älä hermostu. Etsi rauhassa muita töitä ja ajattele että palkka sentään luistaa. Jos alkaa liikaa masentamaan ota kunnolla sairaslomaa. Kyllä niille silloin tulee sua ikävä!
Kiitos tsemppauksesta, lisäys vielä koskien tuota palkkausta. Eli opiskelin töiden ohella amk tutkinnon, ja edelleen sama alipalkkaus jatkuu. Töitä kun olen kysellyt niin lähtöpalkat alalla ovat minimissäänkin n. 300 euroa/kk enemmän kuin nyt.
Helpompi olisi kestää, jos saisi edes sen inhimillisen palkan..
Voimia sullekin..
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about105.html
Lue läpi ajan kanssa...
..linkistä. Masentavan tuttua...
Kävin lääkärillä eilen hakemassa unilääkkeitä, jotta saan yöni nukuttua. Onneksi sattui ymmärtäväinen tohtori, joka jopa kuunteli kun kerroin työpaikastani. Helpotti jo kun sai puhua, kotona en voi, kun tiedän, ettei mies jaksa kuulla asioitani.
sinulla oli onnea, että sattui ymmärtäväinen lääkäri. Minulle työterveyslääkäri kirosi, että te olette kaikki ihan hulluja ja perkele tehkää töitä ja älkää tänne tulko valittamaan aikuiset naiset. En ollut nukkunut puoleen vuoteen yhtään kunnon yö unea.
Töitä olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä; nimilistoja minua vastaan kerätty, ilmoituksia tehty , puhutaan sijaisille, ettei kannata mennä sen lähelle kun kukaan ei tule sen kanssa toimeen. Ja ties vaikka mitä. Onneksi on mies ja yksi työkaveri, joka kuuntelee ja jaksaa auttaa.
Nyt olen muusta syystä sairauslomalla niin minusta on käyty puhumassa esimiehelle, ettei se tarvitse lomaa kunhan lintsaa. Esimies soitti ja kysyi pitääkö jutut paikansa? no minä sanoin , että on todistus olemassa (työterveyshuollosta) ja jos ei usko olen valmis menemään uudelleen lääkäriin.
Niin, on noita toisenlaisiakin lääkäreitä ollut. Eräs naislääkäri totesi, että hän ei mitään nukahtamislääkkeitä aio antaa, valvo vaaan, se tekee vaan hyvää..: O..Todennut kyllä että en pärjää ilman unta, muisti menee ja eikä työintoa enää senkään vertaa.
Tilanteesi kuulostaa hirveältä, toivottavasti saat kerättyä voimia sairaslomalla. Tuli vain mieleen sellainen asia, että nykyään näissä hankalissa työpaikoissa pärjää parhaiten olemalla "näkymätön ja kuulumaton" eli jos yhtään antaa itsestään kuulua kiusaajiaan tai muita epäkohtia vastaan, huomaa olevansa kohta todella pulassa..
Tsemppiä sinulle..
Viikko alkoikin totuttuun tapaan eli pomo oli päätöksissään tehnyt virheen, joka maksaa firmalle kalliisti..Hän ei kuunnellut minua, eikä toista johtajaa, vaan jääräpäisesti teki oman suunnitelmansa mukaan.
Kun asia selvisi hänelle, niin syntipukki oli arvatkaapas vaan kuka??
Minä tietenkin. Kuulin sen huudon seasta.
Työpaikallamme on eräs tietokonepohjainen tuotantokone, johon koulutettiin yksi henkilö. En pomon käskystä päässyt koulutukseen mukaan. Nyt minun pitäisi osata sitten käyttää sitä, tuosta vain..
Joopa joo. Ei tästä kyllä tule yhtään mitään.
Kuinkahan paljon tätä vielä kestää..?