Luin tuolta sinkut-palstalta pohdintoja, pitääkö miehen tutustuessaan naiseen kertoa tälle, ettei ole koskaan seurustellut.
Jäin miettimään, että mikä sitten voi olla syynä, ettei esim.40-vuotias mies ole koskaan seurustellut.
Kaatuuko kaikki jo alku-ujouteen? Vai liian tosikkomaiseen "etsin tulevaa lasteni äitiä, enkä edes puhu muille"-asenteeseen? Vai onko kyse oman seksuaalisen suuntauksen kieltämisestä?
Jäin miettimään, että mikä sitten voi olla syynä, ettei esim.40-vuotias mies ole koskaan seurustellut.
Kaatuuko kaikki jo alku-ujouteen? Vai liian tosikkomaiseen "etsin tulevaa lasteni äitiä, enkä edes puhu muille"-asenteeseen? Vai onko kyse oman seksuaalisen suuntauksen kieltämisestä?
Vastaukset 41
Vanhimmat
on varmaan ihan yhtä paljon kuin tapauksiakin. Esim. toi alku-ujous riittää vallan mainiosti. Jollei saa kontaktia naisiin niin sitten ei saa kyllä naisiakaan.
Yksin on paha seurustella. Kontaktit vastakkaiselta sukupuolelta haistattelua yms. mukavaa.
Naiselle riittää että on nainen. Ulkonäöllä ei väliä aina saa-
Olepa mies, niin sittenpä kärvistelet.
Syitä voi olla vaikka miten monia. Jos on ujo tekemään aloitteita, eikä kaveri/työ/opiskelu-piireissäkään ole ollut tuuria, että olisi päässyt sopiviin piireihin, niin muuten ihan mukava ja normaalikin tyyppi voi jäädä yksin. Jos on keskiverrolla tai sitä alemmalla ulkonäöllä siunattu, eikä viihdy baareissa joka viikonloppu, niin naisten aloitteentekemisien varaan ei voi ainakaan Suomessa laittaa mitään.
miehellä ei
Nykyisin miehetkin osaavat vaatia naiselta ominaisuuksia. Ennenhän riitti että nainen on kiva, mieheltä taas vaadittiin 100 sivuinen lista ominaisuuksia, myt alkavat miehetkin herätä. Esim. alkua omasta listastani:
Naisen tulee tarjota aina ravintolassa, koittaa viihdyttää kun mulla on tylsää,hänellä tulee olla omia harrastuksia jotka ovat samoja kuin minulla, noudattaa järjettömiä oikkujani, kestää irrationaalisia mielialan vaihteluitani, kaikin tavoin huomioida minua ja vain minua, ostaa lahjoja (eikä mitä tahansa lahjoja vaan juuri oikeita) jne.
Tietysti hänen tulee olla kaunis, pitkä: yli 176 cm, muodokas, hoikka, älykäs, hellä mutta kiihkeä, tarmokas mutta rauhallinen, menevä mutta kotona viihtyvä, varakas mutta vaatimaton, itsetietoinen mutta ei itseriittoinen, silmien tulee olla siniset mutta ei liian siniset ja silleen jännällä tavalla ovaalin muotoiset ja tietenkin pitkät silmäripset. Ja nänninpihat ei saa olla liian ruskeat. Tavaran tulee olla kimmoisa, karvaton ja juostava, häbärit muhevat. Nielee, tietenkin. Hänessä tulee olla sellaista sotkuista söpöyttä. Korkeat poskipäät, ei liian korkeat. Kengännumero max. 36, jalkaterä kapea. Tyylikäs, ei liian. Ja tietysti hän on nainen isolla N:llä, ei mikään naikkonen.
Varmuuden vuoksi annan kaikille perääni kuolaaville ämmille pakit. Tää on nykyaikaa hei. Mieskin voi olla mitä haluaa ja enemmänkin!
Oho...lievä lista sulla,meinaat löytää täältä suomenmaasta tuollaisen naisen..?? Taitaa mies mennä niin et sun täytyy matkata tuonne Taimaaseen hakemaan tuollainen kuuliainen naikkonen,tuota ei voi naiseksi sanoa mitä olet hakemassa vaan naikkonen se on oikea sana!!!
Minä en tuollaisen moukan perään edes kuolaisi,ehkä irvistäisin ennemmin..... Onnea vaan etsinnöillesi,voi mennä aikaa ennenkuin löydät sen mitä olet etsimässä...
Taimaa on täynnä vaihtoehtoja, mutta mistähän löydettäis sulle huumorintajua?
Palstan sääntö on että miehet EIVÄT saa laatia minkäänlaisia listoja. Listojen laatiminen on yksinomaan naisten etuoikeus tai alkaa niin tolkuton poru ettei mitään rajaa.
Myös naisten arvostelu aiheesta ja aiheetta on ankarasti kielletty miesten osalta.
Mä en oo siis mikään helppo nakki. Oletko edes rikas? Entäs tuhero, onko säilyttänyt piukkuuden ja kimmoisuutensa, se on sentään ollut aikamoisessa rasituksessa.
!!!
Oho kylläpäs mies luulee itsestään liikoja...
Voi olla et on näin käynyt kuin väität mutt en sitä sulle ole tarjonnutkaan missään vaiheessa...
En myöskään minä ole mikään helppo nakki,ja jos tuollainen mies tarjolla niin jättäisin käyttämäti on meinaan parempaakin tekemistä kuin makaavan maan ensimmäisen ihmisen kanssa sitä edes tuhlata... Rikkautta on niin monenlaista...
Niin taimaa on täynnä kuuliaisia ja palvelevia naisia ,kuka sellaista hakee....
Huumorintajua kyllä löytyy mutt se ei yllä kaikkeen sekään..... Ihmisiä on niin monenlaisia...
... kovin huumorintajuinen.
Yksi syy on, että nuorilla naisilla on varaa valita ja jotkut miehet eivät yksinkertaisesti kelpaa kenellekään. Yksin on hankalaa seurustella.
Samoin voi kysyä, että miksi monet kolme- ja nelikymppiset yh-äidit eivät seurustele. Ovatko he alunperin kieltäneet oman seksuaalisen suuntauksensa?
lopetin yritykset 20 vuodeksi
Pahemmin tullut seurusteltua ja kohta ikää alkaa oleen melkein neljäkybää. Miksi sitten en ole?
Siinäpä kymysys mihin vastaaminen ei olekkaan ihan helppoa.
Voisiko vaan sanoa et seurustelu ei ollut mielessäkään aluksi, koulutuksen, työn ja harrastusten vuoksi mitkä täyttivät päivän kokonaisuudessaan. Koulut ja harrastukset olivat mies voittoisti ja siellä ei naisa pahemmin liikuskellut sekä tuo vähäinenkin vapaa-aika mitä oli ni meni joko himassa tai sit kavereiden kanssa touhuten. Nuorempana kun en ollut mikää baareissa ravaajakaan. Osa syynä varmasti oli nuorempana ulkonäköikin mikä toimi hyvänä naisten karkottajana. :)
Varmasti en vieläkään seurustelua ajattelis jos en olis yhtä ihmistä tavannut jonka kans tuli seurusteltua pari vuotta kohtuullisen tiiviisti. Hänen kuvioissa vaan ei enää ollut parisuhteen muodostaminen eikä riittävää uskallustakaan siihen joten homma loppui siihen.
Lopputuloksen kuitenkin oli se et minusta löytyi aivan toinen ihminen ja huomasin itsekkin et halua suhteeseen toisen kanssa. Nyt sitä sit vakavissaan etsitään ja toivotaan et sen toisen joskus löytää.
Itse en kuitenkaan ole mikään tosikkomainen ja mitenkään mielenvikainen ihminen. Olen tälläinen yltiöpositiivinen sählääjä minkä ainoana isona miinuksena on ujous ja siitä syystä syntyvä uskonpuute omaan itseen.
seurustelujen alkamisen silloin opiskeluaikoina? Etkö tosiaan ollut edes kiinnostunut vai ajattelitko ujouttasi, että sen aika tulee myöhemmin?
Entä se parin vuoden seurustelu -loppuiko se siihen, että sinä olisit halunnut enemmän(naimisiin, perheen tms) vai kyllästyittekö toisiinne?
Entä mistä ja miten etsit naista nyt vakavissasi?
(mielestäni on aivan puppua ja miesten oma keksintö, että naisen on helpompi löytää mies kuin miehen nainen)
Miten onnistuit välttelemään seurustelujen alkamisen silloin opiskeluaikoina? mielestäni on aivan puppua ja miesten oma keksintö, että naisen on helpompi löytää mies kuin miehen nainen
Miten voi kysyä tällaisen kysymyksen ja esittää tuollaisen mielipiteen samassa postauksessa ? No, okei ehkä kysymys oli spesifisesti JEJ:lle.
etten oikeastaan ymmärrä, miten nuo kumoavat toisensa?
Kysymys oli toki tarkoitettu spesifisesti Je:lle
"etten oikeastaan ymmärrä, miten nuo kumoavat toisensa?"
No siten ne kumoavat, että kysyt mieheltä, miten onnistuit *välttelemään* seurustelun alkamisen. Kas kun naisia ei todellakaan tarvitse vältellä, vaan homma vaatii hyvin aktiivista panostamista. Ehkä teidän naisten tarvitsee sitten vältellä ajautumasta suhteeseen, mutta miesten ei todellakaan.
Omalta osaltani, olen 29v, enkä seurustellut, syynä on miesvaltainen työ, olen insinööri, ja baareissa käymättömyys, mikä on johtanut siihen, että naisia ei yksinkertaisesti tapaa missään niin, että heihin voisi mitään kontaktia ottaa. Kadulla vastaantulevan tai kaupan kassan treffeille pyytäminen on jo niin epätoivoista ja toivontonta ettei kannata edes harkita.
En pidä itseäni erityisemmin ujona, hiljaisempi ja introvertimpi tapaus tosin olen. Viihdyn mainiosti yksin, joten motivaatiota jonkinlaisen sosiaalisen piirin luomiseen ja ylläpitoon on kovin vähän, eikä ole keinojakaan kovin paljon tarjolla siihen. Kiinnostuksen kohteet ovat omanlaisensa, tekee kavereiden hankkimisen vaikeaksi. Siinäpä sitä.
Olen yrittänyt vähän panostaa kumppanin etsimiseen, ja alkanut käydä baareissa ja yökerhoissa, mutta usein ei vaan saa itseään lähtemään noihin paikkoihin, koska ryypiskely ei kiinnosta ja ihmiset siellä niin erilaisia ja ympäristö jotenkin ahdistava, ettei siellä viihdy.
Joka syksy taas selaan läpi työväenopiston kurssiesittelyitä, jotkut kun sanovat, että noissa tutustuisi naisiin, mutta kun ei vaan ole mitään, mikä todella kiinnostaisi. Kerran ehkä jaksaisi johonkin kurssille mennä, sitten homma alkaisi maistua puulta, ei voi mitään. Joskus olen harkinnut tanssikurssejakin, mutta kun en kestä tanssimusiikkia. Jos motivaatiota olisi enemmän, menisin noihin tietysti vaikka väkisin, mutta kun ei, koska on niin paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä. Ja kuitenkin todennäköisyys, että joillakin kursseilla saisi jotakin kontaktia johonkin naiseen on niin onnettoman pieni.
Ja nämä nettihommat ovat aivan toivottomia. Kolme treffiä olen saanut itselleni järjestettyä hirveällä vaivalla, yhtäkään naista ei ole kiinnostanut tutustua minuun paremmin, ei edes kaverimielessä. Olis kivaa, jos olisi naisia edes kavereina, mutta turha vaiva.
Kai sitä nyt odottaa jotain onnenpotkua, että töihin tulisi joku sinkkunainen, kovin epätodennäköistä, tai naapuriksi, tai joku nainen sattuisi kysymään kadulla neuvoa, pudottamaan hanskansa tai unohtamaan jotain johonkin. Aika toivotonta siis.
Mutta on elämä hienoa ilmankin naista, tai ehkä juuri siksi. Joskus liiankin helppoa, että jonkinlainen haaste esim. vaikea, oikullinen nainen olisi kivaa vaihtelua ;)
vielä, että se meneminen baariin tai kurssille nyt ei vielä auta mitään, siitä se duuni vasta alkaa. Toisaalta sinähän et kyllä ollut erityisen ujo vai miten se oli.
Tiedä sitä itsekkään ihan täysin? Mahdollinen seurusteleminen ei käynyt edes mielessäni laisinkaan ja vuodet vierähtivät pitkälle ennenkö heräsin.
Kiinnostustakaan ei juurikaan ollut vaikka ystäväpiirissä liikkui joitakin naisia. Kaverit niitä vaan napsi itselleen ja minä touhusin kaikkea muuta. Hieman opiskeluja sekä paljon aikaa vieviä harrastuksia. Suurinosa vapaa-ajasta meni aina harrastusten parissa. Ei sitä oikein osaa selittää kun ei oikein itsekkään tiedä ihan täysin. Osa syyllinen varmastikkin on tämä minun jonkinlainen ujous ja ehkä hivenen liiallinen kiltteys ja rehellisyys. Itse olen näin jälkeen miettinyt et en vaan ollut henkisesti valmis siihen. Tiedä häntä?
No tuo parin vuoden juttu on hivenen ongelmallinen. Itse olisin kyllä halunut paljon enemmän mut hän ei ollut valmis vakavaan suhteeseen. Hän oli asennoitunut asiaan et ei enää ikinä. Aikaisemmassa elämässä hän vaan oli joutunut kärsimään liikaa itsensä sekä toisen puolesta. Hän oli menettänyt luottamuksen omaan itseensä ja koki ettei pysty elämään suhteessa. Hänellä on henkisiä ongelmia mitkä vaan olivat ylitse pääsemättömiä.
Harmi vaan kun loppui ja viiltävintä siinäkin jutussa olis et se loppui kuin kanalento.
En voi sanoa et varsinaisesti etsisin naista vakavasti. Hetken sitä teinkin ja yritin netinkin välityksellä mut totesin sen olevan turhaa. Nyt vaan kuljetaan avoimin silmin ja mielin sekä katotaan mitä vastaan tulee.
-kuulostat ainakin ihan mukavalta.
Oman kokemukseni mukaan naiset ovat esim. opiskelijaelämässä olleet paljon aktiivisempia aloitteentekijöitä kuin miehet (jotka taas sinun tapaasi ovat keskittyneet vain harrastuksiinsa ja opiskeluun/työhönsä).
Vaikea kuvitella, etteikö sinulla olisi vientiä jos vain hakeutuisit tilanteisiin, jossa tutustuisit naisiin esim. harrastuksen merkeissä.
Siis ajatuksella, että on mielenkiintoista oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja kuulla heidän ajatuksiaan. (Jos on oikein selkeästi haku päällä niin se tahtoo kyllä olla luotaantyöntävä ominaisuus alkumetreillä)
Osaatko ehdottaa sopivia harrastuksia? Työväenopiston ruokakurssia ja joogaa olen tässä itse harkinnut tuo ajatus takaraivossa, vaikka kyllä itse aiheetkin kiinnostavat etten sentään pelkästä epätoivosta ole menossa ;).
Omalla kohdallani nuo naisten aloitteet ovat kyllä tasan nollassa tällä hetkellä. Museoissa, kahviloissa, keikoilla, baareissa, festareilla, koulussa tai kirjastossa on tullut pyörittyä mutta ei ole vielä minkäännäköistä lähestymistä naisten suunnalta.
mutta yritetään nyt vakavoitua. Siis, jos harrastaa tutustumista silmälläpitäen niin silloin siinä harrastamisen aikana pitää voida jutella - jooga ei käy. No paitsi jos olet supliikki, joille tämä ei muuten ole lainkaan tarkoitettu, niin voit ennen tai jälkeen session sopia pikaiset treffit, mutta silloin on kyllä sitten pantava hösseliksi. Tuo ruokakurssi sensijaan kulostaa mainiolta. Voit kutsua misun sitten kotiisi testaamaan taitosi "tarvittavalla laajuudella".
Kahviloissa joissa joutuu jonottamaan voi keskittyä siihen jonottamiseen, siinä voi joskus syntyä jotain hämminkiä joka vaatii anteeksipyyntöä tai jotain, jolloin voi sitten yrittää jatkaa siitä. Baareissa vastaava paikka on baaritiski. Kirjasto vaatii jo omaehtoista ongelmankehittelyä, johon pyytää apua - ei suositella aloittelijoille.
puhumaan toisille ihmisille: kielikurssit, näytelmäkerhot tms sekä
tanssikurssit, joilla pääsääntöisesti on enemmän naisia kuin miehiä.
Ohjeena pitäisin, että pitäisi ensisijaisesti keskustellla ja olla kiinnostunut kurssin aiheesta. Sillä, jos heti käy ilmi, että on vain naisseuraa etsimässä sieltä, tekee huonon vaikutuksen.
Mutta kertokaapa, mistä niitä miehiä sitten löytää?
Ehkä ei, sitä ei ikuna tiedä etukäteen.
Aika sen näyttää mitenkä tulee käymään, ei se kuitenkaan ole muusta kiinni kuin et oikea ihminen sattuu kohdilleen.
Oikeastaan vois olla et mullakin saattas vientiä olla jos vaan niin pitkälle pääsee, mulla vaan on yksi haittapuoli täs hommassa. Useimmat kun tuijottavat tuota ensi näkymää ja miltä ihminen näyttää ni siinä mulla vähän pisteet putoo.
Aikas usein naisetkin vähän "pelkäävät" minun ulkoista olemustani mikä kyllä ei ole mistään pienimmästä päästä ja muutenkin vähän ehkä uhkaavan oloinen. Harmi vaan kun ulkokuori antaa niin väärän vaikutelman mitä minäkin sisältäpäin olen. No ehkäpä kuitenkin joskus tuo onni saataisi potkasta tännekkin suuntaan, aika näyttää.
Sinäänsä vaan vähän harmittaa ku kuitenkin olen mies joka nauttii toisen läsnäolosta ja läheisyydestä.
Juju taitaa ollakkin siinä et ei toista löydykkään vaikka kuinka etsii.
Kyllä se kohdalle sattuu mitä uskomattomissa tilanteissa ja varsinkin oma sisäinen olemus on kaikista tärkein siinä asiassa. Ihminen kerää kaikista eniten katseita jo sisäisesti on harmoniassa ja kasvoilta paistaa tuo positiivinen fiilis mikä sisällä vallitsee.
Sen ole itsekkin viime aikoina huomannut. Kummasti naistenkin katseet ovat suuntautuneet meikäläistäkin kohti kun olen saavuttanut tuon sisäisen tasapainon elämään ja tuo hymy tulee jo ihan tahtomattaankin.
Tää ajatus oikeastaan virkosi jo pari vuotta sitten kun ihmettelin naisten katseita minua kohtaan silloin kun seurustelin. Siis hämilleen meinas mennä välillä niistä. Mietin mistä se oikein johtui? Syy siihen oli pelkästään tuo sisäinen hyvänolon tunne mikä myös heijastui meikäläisenkin Itä-saksalais kuulantyöntäjä malliseen ulkonäköön. :D
Netistä ja baareista niitä miehiä löytää.
Kyllähän nainen miehen löytää, eri asia sitten kelpaako, kun kriteerit näyttävät olevan mitä ovat. Muttei parane valittaa.
"Juju taitaa ollakkin siinä et ei toista löydykkään vaikka kuinka etsii. "
Roskaa. Se löytää, ken etsii. Naisilla tilanne on eri, mutta miesten PITÄÄ etsiä.
identifioinu ongelmaxes ton ulkokuoren niin sittenhän vaan googlaamaan sopivaa stailistia. Sanot sille et lempeemmän näkönen pitäis saada. Valkkaa sellanen misustailisti jonka kaa voisit olla ja sano et tekee sellasen et se haluis olla sun kaa - mitä ulkokuoreen tulee.
Sentäs :) Johan alkaa meneen kummnalliseksi jos stylistin pakeille meikäläinen alkas itseään hahmottaan, juu ei.
Ei täs auta ku plastikkakirurgi mut ei nekään ihmeisiin pysty jos kerran aihio on perseestä ;D
Ihan täysin allekirjoittast tuotakaan kommenttia. Tottahan toki sitä nyt jonkun löytää kun oikein etsii mut minkalainen hän sit onkin se on eri juttu. Väkisin ei tule muuta ku kusipäisiä kakaroita.
Turhaa sitä energiaa tuhlaa etsimiseen ja hakemiseen, kyl se tulee jos on tullakseen. Nautitaan elämästä täysin rinnoin ja katsellaan takertuuko siihen kylkeen si joku toinen sen aika näyttää.
Väkisin etsiminen ei muuta ku särkee ihmistä henkisesti, ne useat pettymykset ja turhat reissut tekevät hallaa. Ajan myötä kun ei onnistu ni vaarana piilee et sitä vaan katkeroituu niin pahasti et sit homma on ainakin pilalla.
-jospa se aihio on edes hyvästä perseestä...
Monien naisten mielestä miesten pylly on hyvän näköinen. :D
On se ainakin hyvästä perseestä lähtöisin, siinä riittää ainakin kokoa ihmetellä ;)
Juu, yksin on tullut eleltyä, en oikeastaan pidä sitä edes huonona asiana, ja niinkuin eräässä kappaleessakin sanotaan, olen sentään lähes onnellinen.
Alku-ujous on todella paha turn-off naisille, yleensä odotetaan huikeata verbaalista virtaa, ja jos sitä ei ole, niin hommaa ei jatketa sitten enää, "ei oikein syttynyt", kummallisinta on se että tulen kuitenkin yleensä hyvin toimeen naisten kanssa työn, harrastusten tms. puitteissa joissa ei ole suorituspakkoa, ja on aikaa tutustua hiljalleen. Valitettavaa vain että siellä ei paljon sinkkunaisia ole, tai ehkä sekin lisää asian helppoutta että naisillakaan ei ole mitään sen sen suurempaa stressiä että että yrittääköhän tuo nyt jotain, kun ei kerran yritä, mutta sinkkunaiset tulkitsevat vaikka mitä, vaikka miksikä... Ottaa niistä nyt sitten selvää, kun ei ole ensimmäistäkään aavistusta ovatko tulkinnat positiivisia vai negatiivisia, kun kerran kommunikaatio ei koskaan etene juuri minnekään, ja en osaa sanoa minne päin minun pitäisi kehittää omaa ilmaisuani, että en vaikuttaisi...... Niin, miltä siis? Ainakaa se ei toimi että olisin sama hampuusi mitä yleensä olen.
että hän on töykeä tai ylimielinen. Jos hän edes hymyilee niin tulee heti sympaattisempi vaikutelma.
Mutta se, ettei missään edes näe sinkkunaisia voi tietysti rajoittaa seurustelusuhteen alkamista aika lailla...
Täytyy myöntää että "tylyysvaihde" menee päälle helposti, en varsinainen kivikasvo ole, enkä varsinkaan silloin kun kaveriporukan kautta tutustuu ihmisiin, eli tykkään että ihmisten esittely toisilleen on todella hieno juttu, ja kaikenlaiset sokkotreffifanaatikot tekevät todella hallaa ihmisille.
vetää puoleensa homoja - naisia se ei vedä puoleensa, pitävät vain omituisena. Ihan streittaribaareissakin on ihan käsittämätön määrä homoja.
Mut yritettiin iskeä kertomalla pankkitilin koko (aika vaikuttava, mutta epäuskottava koska kukaan ei pidä sellaisia määriä rahana). Kertoi itse olevansa straight tms. mutta hyväksyvänsä minut (voi hyvänenaika). Hermostui kun en sanonut mitään ja tuli kiire häipyä kauemmaksi.
Outoihin tyyppeihin törmään usein, mutta taitaa johtua tuosta hymyilystä (naiset lähestyvät aika harvoin, paitsi ne jotka tuntevat minut paremmin).
mainiosti ...