Erosimme vuoden suhteesta suht hyvissä väleissä. Olemme kuukauden ajan hoitaneet tavaroita ja yhteisiä asioita kuntoon. Ja tänään kaikki loppui. Ei enää mitään keskeneräistä asiaa. Ei mitään asiaa enää toiselle.
Mies halusi erota ja minä rakastan.
Mies halusi erota ja minä rakastan.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Me erosimme jo juhannuksena. Silti haluan pitää tavaroitani siellä että saan olla jotenkin yhteydessä häneen. Eilen hän sanoi että milloin haen tavarani pois.
Kauheaa. En halua. Meidän suhdekin oli outo. Minä halusin alussa eron mutta lopulta hän ajoi minut pois. En kestä
no,mitä itkemään,
miehiä on
niin se vaan on.
taakseen jättää niin anna sen olla siellä. Miksi viivyttää väistämätöntä.
mikäs se on erotessa ja lajitellessa kamat jos ei ole lapsia.Lapset ne eniten eroista kärsivät.
Enpä menis vannomaan. Olen itse avioerolapsi, ja meidän vanhempien ero on ollut ainakin suunnaton helpotus kaikille osapuolille, myös lapsille.
Tää seuraava kommentti ei koske suoranaisesti väkivalta- ja alkoholitapauksia.
Lapset nauttivat suunnattomasti eron jälkeen vapauden lisääntymisestä.
On vähemmän komentelijoita. Ja sitten saa vielä vanhin lapsi isän tai äidin roolin itselleen.
Tämä uusi valta hurahtaa hattuun ja tuntuu oikein kivalta. Monet komentelevat sitä ainoaa vanhempaansakin. Ns. etävanhempi haukutaan pataluhaksi ja manataan Kokemäenjoen saasteisiin pohjamutiin.
Todellisuudessa siitä hetkestä lähtien alkaa kieroon kasvaminen. Sitä ei lapsi tietenkään huomaa, kun on systeemin sisällä. Yhteiskunta joutuu sitten maksamaan kustannukset.
Vanhempani erosivat tuossa muutama vuosi sitten eikä se vieläkään hyvältä tunnu. Henkilökohtaisesti en hyväksy tekoa. Ihmisillä on kuitenkin oikeus tehdä mitä tekevät, eikä se ollut meidän lasten asia.
Oikeastaan tieto tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Ottivat meidät porukalla istumaan ja ilmoittivat että eroavat. Siis äiti kokosi ja ilmoitti. Vaikea ymmärtää kuinka kukaan voi olla niin julma.
näin se vaan tuppaa olemaan, mitä olen seurannut sivusta. Siksi onkin järkyttävää ku media oikein lietsoo eroon. Naiset vetäneet tasa-arvo hässäkkänsä liian pitkälle ja lapset maksaa siitä nyt kovaa hintaa. Kyllhän ne selvittää me-naisissa ja annoissa et lapset tottuu jne. Paskat, tulokset näkyy vasta usein kymmenien vuosien päästä, valitettavasti.
helpotus minulle, lapselle. Tunteettomassa, mutta riitaa täynnä olevassa ilmapiirissä eläminen kasvattaa lapsesta narsistia. Muistan vieläkin miten iloinen olin asuessani äidin kanssa rauhassa. Isäänikin suhde parani vanhempien eron jälkeen, sitä ennen inhosin isääni joka kohteli äitiäni tosi huonosti. Voin vaikka lyödä vetoa, että kulissien pitäjäperheistä kasvaa onnettomia aikuisia.
lähteä kilpailemaan siitä, onko lapsettomien vai lapsellisten ero helpompi. Kummassakin on varmasti erilaiset vaikeutensa. Lapsettoman erossa on kuitenkin lapsellisiin nähden se tuskaa lisäävä puoli, että sinulla ei ole yhtäkkiä ketään ketä rakastaa eikä (vähään aikaan) mitään, minkä vuoksi elää ja katsoa eteenpäin. Lapsellisilla on lapsensa, joita rakastaa ja joiden vuoksi elää. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, etteikö lapsellisilla olisi monia muita juttuja, jotka puolestaan ovat erossa riipivämpiä kuin lapsettomilla.
ilmoitti vuosia sitten että hän on löytänyt itselleen paremman miehen. Hän ja lapset muuttavat muualle.
Ilmoitus oli minulle yksi elämäni suurimmista järkytyksistä. Pahinta oli tunne siitä että minä en olekaan se hän elämänsä suurin rakkaus. Lähes yhtä paha asia oli se, että tämä uusi miesystävä saapasteli meille kotiin katsastamaan paikkoja isännän elkein. Kaikesta tästä toipuminen kesti pitkään koska rakastin puolisoani.
Tuntui että elämä päättyy tähän, ei mitään valoa tunnelin päässä. Sain kuitenkin sen verran voimia että taistelin vastaan ja onnistuin pitämään lapset itselläni, vaimo muutti yksin pois. Hän muutti myöhemmin takaisin kotiin mutta suhteemme ei enää toiminut koska luottamukseni häneen oli mennyt.
Jotkut ovat sitä mieltä että mitä siitä, heti vaan uutta etsimään. Asia ei ole näin. Uuden luotettavan ihmisen löytäminen ja ihmissuhteen rakentaminen ei ole yksinkertaista.
Tsemppiä sinulle!
......ilmoitti reilu vuosi sitten, yli 35 vuoden avioliiton jälkeen rakastavansa toista ja se häntä. Se oli täydellinen shokki. Ei, ei näin käy minulle.Ilman apua en olisi selvinnyt, olin todella itsarin partaalla. Onneksi en tehnyt sitä.
Nyt on tasan vuosi kun muutin totaalisesti muualle. En jaksanut ajatellakaan miehiä kuukausiin. Sitten yks kaks, 7 kk kuluttua tapasin
myös kovia kokeneen miehen, joka on siitä lähtien ollut kokoajan mielessäni. Seurustelu etenee ja rakastan häntä, katsomme mitä tuleman pitää. On ihanaa soitella, ikävöidä, tavata välillä ja ihmetellä mitä teemme tulevaisuudessa. Parastaikaa
kaipaan häntä ja odotan soittoa. Ex- mieheni ei vaivautunut edes auttamaan muutossa, ei pyydä anteeksi, ei kysy mitä kuuluu. Voiko toinen nainen muuttaa miehen idiootiksi? Voi näköjään.
on "rakastua" ja elää jonkun toisen kaa kun se kuitenkin jättää?
Harvinaisen fiksua puhetta...ero on kuitenkin edessä vääjäämättä muutaman vuoden kuluttua tai ainakin suhdesotkut, pettämiset yms..parempi elää itsekseen, niin eipä tule ongelmia :)
kun liittoa rakennetaan käsi kädessä niin että vain taivas on rajana sille onnelle ja on sen avioliiton aika. Muistakaa hyvät ihmiset että riidan tullessa se omaisuus, joka ei ollut alunperin yhteistä, onkin muuttunut yhteiseksi ja ne toisen henklilökohtaiset velat jääkin sen velattoman maksettavaksi jolla jotain on...........kun se riita ja ero tuntuu tänäpäivänä tulevan joka tapauksessa..
Minulle kävi juuri samoin , viime perjantaina kannettiin vaimon kamat pois ja on ollut niin kamala olo jo kuukauden, ja sitten sanotaan että miehet vaan pettää, ja miehet kestää mitä vain, minä yritin jo itsariakin mutta onneksi epä onnistuin, mutta olen luhistunut täysin, koska luulin vaimon rakastavan minua, vaan ei ollutkaan niin.
t.pekka
mieheni löysi paremman 13 vuotta sitten, ja tämän aikaa olen ollut itsekseni nyt lapset isoja ja jo osa pois kotoa ja olen jäämässä ihan yksin 42 vuotiaana, tai siis oli ikä mikä hyvänsä niin eikait ole kiva olla yksin.Mutta kun en osaa edes tutustua ihmisiin enää kaipaan seuraa ja haluaisin hyvä ystävän miehestä joka ei tekis samoin mutta mistä löytyy se luottamus että uskallan ees yrittää. Ja kun en edes mitään ihmeellistä miestä hae vaan tavallista suomalaista miestä. Tämän se petetyksi tuleminen tekee. ei osaa enää elää. Ex:än kanssa vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja olemme ystäviä ja hoidamme lapset niin kuin pitääkin. Mut joku katkeruus on mun sisälläni jonka haluaisin upottaa suohon ja alkaa taas elää.
Lainaa/osta kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Eroprosessisi tuntuu jääneen hieman kesken, vaikka aikaa on kulunutkin. Kun luet kirjan ymmärrät paremmin itseäsi. Käy kirjan avulla vielä päättynyt suhteesi läpi niin perusteellisesti kuin mahdollista. Käsittele tunteesi ja päästä irti. Ellei kirjan avulla aukene voit osallistua eroseminaariin, itse sain apua aikanaan sieltä. Kävin eroseminaarin heti eron tultua ja 4 v. eron jälkeen solmin nykyisen parisuhteeni, joka nyt on kestänyt 6 v. Ennen nykyistä suhdetta pystyin irrottautumaan menneestä. Seminaarissa voit saada takaisin itseluottamuksesi ja omanarvon tunteesi. Parhaat päivät ovat edessäpäin!
se on välillä semmosta.ite petin miestäni toisen kanssa ja sai sen selville vaan eipä halua erota musta.sano rakastavansa mua yli kaiken eikä halua missään nimessä erota ollaanhan jo 18.v.yhessä talsittu.ja tajusin kyllä itekkin minkä tyhmyyden tein ,kun petin häntä.nyt on taas kaikki hyvin ja ollaan kun ei olis mitään tapahtunukkaan.en enää koskaan petä ei siinä ole mitään järkee hullun hommaa.
Älä ole sokea,jos joku nielee pettämisen tosta vaan,taustalla on yleensä jotain.Joko mies itse pettää ja huokaisee helpotuksesta kun SINÄ jäit kiinni tai sitten jossain matkan varrella sopivan tilaisuuden tullen herää ajatus:miks en minäkin?
Eikös ton miehellä ole oikeus tasoittavaan vuoroon? Mun mielestä olisi.
Seurustelun alkuvaiheessa vaimoni petti minua ja pari kertaa myöhemmin, avioliittoa kesti kuitenkin melkein 20 vuotta. En koskaan voinut olla varma pettikö hän enemmän vai miten oli.
Myöhemmin tuli mieleen että päättikö jokin korkeampi voima että ero tulee tosin vihkikaavan mukaan, kunnes kuolema erottaa. Tällä hetkellä seurustelen henkilön kanssa jonka avioliiton päätti myös jokin muu.
Kumpikin ollaan koettu epävarmuutta mutta nyt luotamme kumpikin toisiimme 100%
usko pois pinnan alla muhii, pettämistä ei koskaan unohda. itselleen valehtelee jos näin kuvittelee...
En koskaan v oi unohtaa,tuskin anteeksikaan antaa,mutta sadan vuoden kuluttua sillä tuskin on mitään merkitystä?!
siis mun ukko on ensinnäkin todella surkee valehtelija paistaa,ku päivä läpi,jos yrittää valehella.tietäsin kyllä,jos olis pettäny.ja toisekseen se on niin nyhverö,ettei siitä ole semmoseen enköhän tunne ukkoni paremmin ku kukaan muu.ja jos pettäiski,niin mitä sitten meikäläinen hankkis uutta kehiin ei muuta ku menoks siitäse lähtee.
lapsellinen ajatus maailma..
pelkäätkö jääväsi yksin???anna toisen jatkaa elämää ja jatka sinä kanssa omaasi.ystäviä voi aina olla jos sitä kumpikin haluaa jos ei niin sitten ei.ei kannata takertua kiinni yhteen ihmiseen.itse olen eronnut ja nyt uusi mies ja kihloissa ollaan.löydät itsellesi varmasti miehen johonka voit rakastua ja perustaa perheen tai jotain.ei se eroaminen helppoa ole vaan ole tyytyväinen että sinulla ei ole lapsia koska silloin tilanne olisi hankalampi.yritä jaksaa mennä elämässä eteen päin.
Hei. Olen myös eronnut noin pari vuotta sitten 5 v suhteesta. Ja halusin kai tavallaan sanoa, että siitäkin pystyy aloittaan alusta. Nyt olen onnellisena uudessa suhteessa. Mutta silloin tuntui pahalta (mies jätti toisen naisen takia minut, ja sillä naisella oli vielä lapsi). Vaikka olin luullut, että suhteemme kestäisi pitempään. Silloin tuntui vähän siltä, että päivillä ei olisi enään merkitystä. Aloin juomaan alkoholia aina silloin tällöin tyhjänpäiväiseen olooni. Ja sekin lisääntyi vähitellen. Aloin liikkuun epämääräisten ihmisten kanssa ja yö elämä tuli tutummaksi kuin koskaan ennen. Ja olin varma etten enään pystyisi rakastumaan/ sitoutumaan kehenkään. Suhteemme oli kyllä pitkän aikaa puuttunut jokin. Mutta halusin kuitenkin yrittää jatkaa. Mies ei halunnut. Mutta nykyään olen löytänyt paremmin minua huomioivan, rakastavamman ja ihanimman miehen, jota en olisi valitettavasti tavannut, jos olisin ollut suhteessa vielä ex. ainoa mitä kadun on, että en silloin halunnut nähdä ex, enkä pystynyt olemaan sen ystävä. Nykyään haluaisin uudestaan ystävystyä. Mutta ehkä on liian myöhäistä. Eli pysykää tai yrittäkää pysyä kuitenkin ystävänä vaikka se vaikealta tuntuisikin. Sillä elämä jatkuu ja vielä jonakin päivänä oikea tulee eteen. Ja ystäviä tarvitaan aina.
Hei,minä olen eronnut 3 v sitten.Olimme yhdessä 16 v josta 8 v naimisissa. Ero on aina raastava vaikka sen teet kuinka sulassa sovussa tahansa. Olemme tänä päivänä ex kaa hyviä kavereita,ja autoimme toinen toisiamme eron aikana olevissa muutoissa.
Joku tietty ihmetteli et miks yleensä erottiin. Minä kaipasin suhteeseen hellyyttä ja seksiä.Ja ex enempi kavereita. Nyt olen tavannut uuden miehen ja onnellisesti rakastunut ja saan sitä kaipaamaani seksiä riittävästi.
Vaikka rakkaus loppuu,niin miksi ne ihanat muistot pitää muuttaa vihaksi.Kun sinulla kuitenkin on ollut hvyiä aikoja ex kanssa.Ihmiset vain muuttuvat ja eron voi tuoda uutta sisältöä molempien elämään.
Entisen kanssa voi erota myös sovussa ja uuden onnen voi löytää. Mutta itseäni kaduttaa sillä sillä hetkellä, kun erosin ex olin yllättynyt erosta ja siitä, että hän löysi todella äkkiä uuden naisen, jolla oli lapsi, ja meni vielä naimisiin hänen kanssaan. Vaikka olimme myös suunnitelleet häitä. Mutta hän halusi lapsia ja minä en. Ehkä se erotti meidät. Mutta miten saisin kadotetun ystävyyden vielä uudelleen henkiin. Pitäisikö minun ottaa yhteyttä häneen sähköpostilla, tai serkkujeni kautta (sillä serkkuni ja hän olivat lapsuudenkavereita). En tiedä vai unohtaako koko henkilö. Mieli tekisi selvittää mitä hänelle nykyään kuuluu ja onko hän onnellinen uuden vaimonsa kanssa. Ja mitä nykyiseni siitä tuumaa, jos yllättäen otan ex yhteyttä?
Ihmiset ovat niin erilaisia. Mulla oli 10 v sitten vipinää työkaverini kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. Sovimme asiat olemme ollet hyvät ystävät vuosien ajan sen jälkeen. Ei suukkoja, ei seksiä, mutta hyviä keskusteluja silloin tällöin.
Menin sitten myöhemmin naimisiin toisen naisen kanssa ja teimme lapsenkin, ihanan tytön, jonka kasvua on upeaa seurata. Vaimollani on myös toinen tyttö edellisestä suhteesta. Vaimoni ei hyväksynyt tuota naispuolista kaveriani vaan pyysi lopettamaan kanssakäymisen hänen kanssaan. Sattumalta kuitenkin tapasin hänet vuosi sitten ja kävin hänen luonaan kahvilla vaihtamassa kuulumisia. Mutta missä tekijä siellä näkijä ja vaimoni sai tietää tästä tapaamisesta, tosin vasta nyt. Ja sitten se repes. Nyt elämä on yhtä helvettiä ja vaimoni on varma, että olen pettänyt häntä. Hän on jopa laatinut avioeropaperin ja kertonut tytöillekin, että isä lähtee toisen naisen takia tästä huushollista. Tajusin tilanteen karanneen käsistä ja varasin ajan parisuhdeneuvojalta, jonka vastaanotolla olemme käyneet kahdesti. Vaikeaa on.
Vaimo on kärsimätön, katkera ja varma, että olen pettänyt. Avioero tulossa (?). Kova hinta kupillisesta kahvia...
Ex kävi toisen anisen luona liittome lopussa ja minä olin jopa joskus mukana,sillä tää nainen oli tuttu jo aiemmin molemmille.
Yleensä vaimo haukkuu toisen naisen,mutta minä sain kuulla usein humalaisen naisen haukkumiset ja neuvot etten osaa miestäni oikein pitää.
Kaikesta huolimatta olemme ex kaa nyt ystäviä,ex tietää uuden suhteeni vaikka oma suhde ei sitten kauas kantanutkaan.
Valitettavaa,että vaimosi ei usko sinua,mutta oletan että liittonne ei ole kovin vahva sitten ollutkaan jos noin pienestä se kaatuu??
Tästä se suurin piirtein meilläkin lähti. Kihlattuni treffaili entistä tyttöystäväänsä, valehteli menojaan ja jäi kiinni.
Olimme sopineet, etteivät pitäisi yhteyttä, koska heilla oli yhteinen menneisyys. Toki tämä nainen oli oikein miestennielijä!
Miksi ihmeessä teidän miesten pitää seurustella yhden kanssa ja samalla vielä tapailla toista? Eikö yksi kerrallaan riittäisi? Onko vaimosi huono keskustelija, vai miksi kahvilla on parempi kuin kotona?
Minkä teit!
Ja oikein kotiin kahville, olivatko kahvilat ja huoltoasemat jo kiinni? Saitte varmaankin aika rauhassa "juotua kahvinne", kun vaimosi noin pillastui. Sellaisia me naiset olemme, suurin osa siis, juodaan yhtä kahvikuppia kerrallaan!
Kehoittaisin hankkimaan kotiakin kahvikeittimen, vaikka ihan de Luxe-mallisen espressokeittimen. Tiedä, kuinka "kuumaa kahvia" voisit sillä vaimollesikin tarjoilla;-)
Siis, ellei ole jo liian myöhäistä.
Ensi kerralla kannattaa miettiä ensin, eikä antaa järkensä ja sen seistä yhtäaikaa :-0
On vaikeeta löytää ihmistä, joka näkee maailman samalla lailla kuin itse. Kun sen löytää, on niin pieni asia kuin pettäminen pientä.
"Huutamalla voi saada kiven itkemään, vaan ei puhumalla, toista anteeksi pyytämään"
-Viikate
Olen valmis lohduttamaan salaisesti esim. hotellissa. Olen naimisissa oleva mies ja voin tavata salaisesti. Voin olla vaikka viikonlopun mukamas työmatkalla ja niin pystytään miettiä sitä lohdutusta. Tiedän kyllä mitä sinun kaltainen kovia kokenut nainen haluaa.
mee sinä kääkkä niitten sairaitten mielikuvitustes kanssa vaikka saunan taa ja vedä se päähäs ja pakene vuorille.
Kaikki pettää tilaisuuden tullen jos se tuntuu siltä .Joka sanoo toisin valehtelee......
niin ällöttävää, kuin miehen k... Täynnä bakteereja, haisee, näyttää tosi rumalta. Löysät nahan retaleet roikkuu sen takana. Yäääääkkk!!!
Voin tulla, mutta pesen sen sinulta Ändillä ja amiseptilla. Sitten viisi kumia päällekkäin ja valot pois.
Pikkuhousut haluan pitää aktin ajan ylläni.
Ajattelepa ite jos parisi tekisi sen sinulle. Olen itsekkin pettänyt nykyistä mutta olin silloin kännissä. Enkä tajunnut tästä maailmasta mitään. Onnellinen pari tuntee luottamusta toisiinsa ja siten muodostuu myös onnellinen suhde. Eli elä petä sillä joudut elämään valheessa koko suhteen ajan ja jos jäät kiinni niin luottamus menee suhteesta. Mitä jää jäljelle? vastaus: tyhjä keinotekoinen suhde, ilman luottamusta ja ystävyyttä, ellette pysty vielä korjaamaan sitä.
t: entinen pettäjä, alkoholisti, nykyinen avovaimo/ tyttöystävä ja elämäänsä kerrankin onnellinen
ps. jos haluat jotain uutta teidän suhteesta tai jotain muuta mitä parisi ei voi antaa kerro se sille. parempi elää totuudessa kuin iänkaikkisesti valheessa.
ite oot sardiinitehdas
Niin, JOS se tuntuu... Mut entä JOS EI tunnu?!?
Mikä sika olet mieheksi,vaikka verrata sinua sikaan on loukkaavaa ajateltuna sika raukkaa.Kyllä vielä opetus sullekin tulee hienosti menee jonkin aikaa mutta käry käy,ennemmin tai myöhemmin,ja silloin on hyvät neuvot tarpeen.
petin miestäni toisen kanssa,mutta se olikin sellanen pika suhde.pari kertaa tavattiin ja yhellä kerralla tehtiin muutakin ku pidettiin kädestä.ja nyt ahistaa ihan hirveesti ei siks kun petin vaan siks kun olisin oikeesti tykänny siitä tyyypistä,mutta hän ei halunnu jatkaa siks kun oon naimisissa.oikeenhan se tietysti teki,mut silti vituttaa ihan saatanasti.ei ihan heti unohu vaan pakkohan se on jajn kanssa ja yhtään ei kaduta ku olin toisen kanssa.tekisin samoin uudelleen ja varmaan teenkin kun tilaisuus tulee.tympii katella saman äijän naamaa.
Kun kohtaa sen toisen rakkaan , pitää sympatiat olla samansuuntaiset ja sitten se on täydellistä, vaikka siitä entisestä ei vielä eroa oltaisikaan saatu.
Se on täydellistä rakastamista puolin ja toisin, ennen näkemätöntä ja - kokematonta. Ihanaa!!!
On se ihanaa, että kakkonen ei tiedä mitään, vaikka me entiset avioliittolaiset rakastellaan ja pidetään henkisestikin myös yhteistä.
Onhan meillä kaikki se hyvä jo vuosikymmenten ajalta.
Siis tosi rakkaus on kuitenkin siinä entisessä. Olen siitä tosi kiitollinen...
"On se ihanaa, että kakkonen ei tiedä mitään, vaikka me entiset avioliittolaiset rakastellaan..." Mielestäni todella säälittävää toimintaa. Minulla ainakin on sen verran itsekunnioitusta, että en roikkuisi väkisin vanhassa kiinni vaan yrittäisin päästä elämässäni eteenpäin. Itse en ainakaan alentuisi tuohon, jos entinen on kerran jo uudenkin löytänyt. No, mutta tsemppiä vaan sinunkin elämään!!!
Jumalan Sana sanoo: "Avioliitto pidettäköön kaikkien kesken kunniassa ja aviovuode saastuttamattomana." Ja "Älä tee huorin!"
Nämä ovat todella vakavia ihmisille annettuja säädöksiä, joita rikkomalla ihmiset ITSE aiheuttavat itselleen turhautumista ja kyllästymistä ja kaikenlaisia trakedioita elämäänsä: perheet hajoaa, puolisoiden välinen luottamus katoaa, ihminen itse hajoaa, lasten terve kasvu vääristyy... ja siinäpä se kierre onkin! VIISAS ottaa sydämestään huomioon Jumalan säädökset ja noudattaa niitä, ja välttää, ainakin omasta puolestaan, avioliittonsa karikot!
About 30 vuotta aviossa olleena ja uskoon tässä välillä tulleena nämä asiat on käyty sisimmässä aika tarkkaan läpi. Ja Jumalan ohjeet ovat muuttuneet sydämen rakkaimmiksi aarteiksi!
Jumalan Sana kunniaan, ja avioliitot ja ihmisten mielenterveys kohenevat huimasti!!! Kokemusta on!!!
Juuri näin.Hyvät lapsukaiset,mitä olettekin.Kunnioittakaa tätä,tai ei teillä ole kuin tyhjyys.
mitä sitä yhtä miestä rakastamaa.. ei mehiläinenkää kauaa saman kukan kimpussa oo=)
Mitähän siitä tulis jos kaikki tekis ja ajattelis samoin?
taidat olla varsinainen pyry
Yleispätevä ohje tuohon on: anna mennä, et menetä mitään, parempi nyt kuin myöhemmin. Hyvä kun lähti nyt eikä pilannut elämääsi enempää.
T. Mies
No minä olen mies , olin liki 9v suhteessa muka onnellisessa, ja vaimo petti ja jätti, perjantaina autoin sen muutossa, ja vaikka se petti jajätti niin on niin hiton vaikee olla koska rakastin sitä tosi syvästi, ja luulin että oli myös toisinkin päin vaan ei sitten ollutkaan,
en tiedä pääsenkö tästä koskaan yli, yli kuukauden olen jo itkennyt ja jatkuu vaan.
joten tiedän miltä saustakin tuntuu.
t. pekka