Siis mitä tulisi tehdä, kun molemmat edelleen rakastaa toisiaan ja suhteessa on kuitenkin paljon enemmän hyvää kuin pahaa, mutta kun riidellä ei osata oikein..! Itse olen joskus purrut, raapinut, ja mies käynyt käsiksi, ei kuitenkaan mihinkään sairaalakuntoon asti saattanut.. mies ei ole todellakaan mikään rähisijä luonteeltaan, vaan hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Että ei olisi ikinä uskonut hänestä että saattaa millään tasolla satuttaa. Tiedättekö tapauksia, joissa kumpikin, tai edes jompikumpi olisi päässyt eroon lievistä väkivaltaisista piirteistä? olisi lohduttavaa kuulla..
MItä tulisi tehdä?
monimutkaista
3670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos onnistutte poistamaan riidan syyt, olette voiton puolella.
Kun ei ole syytä riidellä, ei synny riitaa.
Muussa tapauksessa ei onnistu.
Voisin tulla viikoksi asumaan teille ja tarkkailemaan tilannetta. Erittelisin riitanne syyt, (ottaisin pari kertaa turpaani..) ja antaisin A4 sella ehdotuksen kuinka tilanne korjataan...
miltäs kuulostaa?
aha, no sitä minäkin. osaat sä sen itsekkin tehdä.
joo ei kun lycca till!
ihmettelemään yhtä asiaa.:o
Itseasiassa vedin "herneen nenään" :((
Toinen kirjoittamasi lause sai aikaan sen. "Kun ei ole syytä riidellä, ei synny riitaa."
Olen ollut psykopaatin uhrina 10 v. Lapset myös.Nyt erosta on jo 7v. Selvisimme hengissä, olemme muuttaneet lukuisia kertoja Suomen rajojen sisällä, turvakiellot on osoitteessa ja silti psyko hämmästyttää keinoillaan selvittää asuinpaikamme. Seuraavaksi muutamme kauas pois euroopasta, sillä tapaamisoikeutta hänellä ei ole eikä tietenkään mitään huoltajuutta.
Mutta pointtini on siis, että hokema " riitaan tarvitaan AINA kaksi" on aikansa elänyttä uhrienkin syyllistämistä ja aliarvioimista. Sillä pykopaatti ei tarvitse tappelukumppania, hän kykenee tekemään tikustakin asiaa, jos kokee sen itselleen hyödyksi olevan.
Rakas äiti-si, todella hienoa ettet tunne ilmiötä psykopaatti. ( huokaus :(( )
Ja toivon todella, ettet joutuisi koskaan tuntemaankaan. Toivon todella.
Luin tekstisi ja totesin, että meillä on samanlainen tilanne. Rakastamme, mutta emme osaa riidellä. Olen muutamia kertoja loukannut, purrut, nipistellyt ja lyönyt poikaystävääni ja poikaystäväni on tehnyt samoin.
Poikaystäväni mielestä minä liioittelen asiaa. Minua on nuoruudessani kiusattu ja se on jättänyt haavat. Voi olla mahdollista, että suurentelen asiaa, mutta en haluaisi pelätä riitatilanteita. Olen puhunut asiata pokaystäväni kanssa ja hän yrittää kovasti parantaa tapojaan, minä olen päässyt yli tuollaisesta tavasta riidellä. Nykyään puhuminen "riittää" minulle tavaksi tuoda oma mielipiteeni julki.
Meillä menee muuten hyvin ja olen onnellinen. Pitäisikö minun odotella, että poikaystävänikin oppisi oikean tavan riidellä vai jättää hänet.
Voimia sinulle ja ilmoitele kuinka asiat sujuu..