alempana olevassa keskustelussa todetaan että parisuhteessa naisen täytyy olla jonkin tason pirttihirmu, jotta mies pysyisi ruodussa.. ja valitettavasti joudun vieläpä yhtymään heitettyyn kommenttiin..
Kysymys kuuluuki miehille; miksi näin?
Tuntuu melkoisen turhauttavalta ajatella että joutuis leikkimään pirttihirmua, jotta mies ei lähde lätkimään MUTTA! löytää se sopiva raja sille pirttuhirmuudelleen, jottei mies jälleen kerran lähtisi lätkimään....sallikaa mun huokaista... =D sekä todeta, että jos ei tuleva äijä pysy ruodussa oman järjenkäytön avulla niin saa rauhassa lähtee lätkii...
Kysymys kuuluuki miehille; miksi näin?
Tuntuu melkoisen turhauttavalta ajatella että joutuis leikkimään pirttihirmua, jotta mies ei lähde lätkimään MUTTA! löytää se sopiva raja sille pirttuhirmuudelleen, jottei mies jälleen kerran lähtisi lätkimään....sallikaa mun huokaista... =D sekä todeta, että jos ei tuleva äijä pysy ruodussa oman järjenkäytön avulla niin saa rauhassa lähtee lätkii...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin on yksi kaveri, joka itsekin myöntää tarvitsevansa justiinan. No, hänellä on nyt sitten vaimona todellinen pirttihirmu. Viihteelle päässessään kaveri on kuin me muut oltiin 20 vuotta sitten, joten aihetta onkin. Valitettavasti.
Vaan miksi ihmeessä nainen rakastuu mieheen, joka tarvitsee äidinkorvikkeen? Onko joillain naisilla niin voimakas hoivavietti ja tarve tehdä itsensä tarpeelliseksi, että moisen keskenkasuisen katselu kannattaa jopa jatkuvan pettämisen uhalla?
mikään pirttihirmu. Mä tykkään naisellisesta naisesta, en mistään telaketjufeminististä, jolla kasvaa Aadolfin räkäjarrut nokan alla.
Enkä muutenkaan tykkäisi kokoajan hokea "kyllä äiti".
laimeampia versioita pirttihirmuista.
Muistan vieläkin vuosien jälkeenkin eräät firmamme kevätjuhlat, joihin nuorena neitona ensi kertaa osallistuin. Olin vielä silloin naiivi ja ihmettelin kovin, miksi erittäin viehättävä (sekä henkisesti että fyysisesti) nainen seurasi silmä kovana erittäin mukavan ja luotettavanoloisen miehensä jutustelua kanssani. Ihmettelin sitä silloin kovin, koska itse en yrittänyt mitään miehen suhteen eikä hänkään mielestäni minun suhteeni.
Toinen tapaus, mikä lopullisesti avasi silmäni aviovaimojen salattuun maailmaan oli se, kun eräs työkaverini kertoi naispuoliselle työkaverilleni aivan normaalina uutisena, että tämän naisen mies oli käyttäytynyt hyvin työmatkalla (mies on samassa työpaikassa vaimonsa kanssa), ei ollut riekkunut pitkään diskossa eikä juonut liikaa ja oli mennyt kiltisti hotellihuoneeseensa nukkumaan. Kuuntelin tätä "vakavaa" keskustelua sivukorvalla enkä ollut uskoa, että tällaista tapahtuu. Oliko tuo vitsi vai tosissaanko nuo naiset (ajattelin silloin että kanat) tuossa turisivat.
Mutta tuo on tosiaankin arkipäivää. Vaimot ja vaimokkeet ovat enemmän tai vähemmän kaitsemassa miestensä perään, etteivät nämä vaan astuisi reunan yli. Ehkä ihan järkevääkin, luulisin.