vaimoni jätti minut helmikuussa, 20vuoden yhdessä olon jälkeen, naimisissa puolet ajasta.
ero ei vielä ole voimassa mutta siitä asti kun pois muutin, en päivääkään en tuntiakaan ole pystynyt ajatuksiani saamaan pois vaimostani, elän jatkuvasti uudelleen yhteenpalaamisen toivossa, mielettömässä ikävän tunteessa en vain saa ajatuksiani pois hänestä hetkeksikään, todella raastavaa, se syö miestä todella.mutta minkäs voit. on varmaan niin yksilöllistä, mutta kauanko tätä voi kestää, sillä nyt tuntuu että on jo kestänyt liian kauan. se auttaa että on toiveita siitä että ero ei välttämättä koskaan astu voimaan,toivottavasti ei.
ero ei vielä ole voimassa mutta siitä asti kun pois muutin, en päivääkään en tuntiakaan ole pystynyt ajatuksiani saamaan pois vaimostani, elän jatkuvasti uudelleen yhteenpalaamisen toivossa, mielettömässä ikävän tunteessa en vain saa ajatuksiani pois hänestä hetkeksikään, todella raastavaa, se syö miestä todella.mutta minkäs voit. on varmaan niin yksilöllistä, mutta kauanko tätä voi kestää, sillä nyt tuntuu että on jo kestänyt liian kauan. se auttaa että on toiveita siitä että ero ei välttämättä koskaan astu voimaan,toivottavasti ei.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi Kultaseni. Ero on yhtä tuskaa, mutta ratkaisu ei ole siinä toisessa ihmisessä vaan omassa itsessä.
Tee jotain mitä et ole ennen ehnyt. Aloita uusi harrastus. Käy lenkillä. Tapaa ystäviä. Jos et ole ennen pitänyt heihin yhteyttä, tee se nyt. He ilahtuvat varmasti. Tämä saattaa tuntua kliseiseltä, mutta toimii.
Itse eron jälkeen tein tämän kaiken. Ohjelmoin jokaiselle päivälle ohjelmaa (eli muuta ajateltavaa). Soittelin kavereille joista en ollut kuullut VUOSIIN. Aloitin uuden harrastuksen. Kokeilin uusia ruokia joiden valmistukseen meni aikaa. Aloin myös hölkätä, koska mikä olisi sen helpompaa kuin lähteä kotiovelta kadulle? Muista vaan hemmetti venytellä! Mulle tuli parina ekana päivänä ihan hirveet lihassäryt ja melkein krampit ku en aloittelijana jälkeenpäin muistanu venytellä :)
Näiden askareiden keskellä (vaikka siellä kävely/juoksulenkillä) mieti, mitä haluat itse tehdä elämässä? Siis mitä ITSE HALUAT TEHDÄ! Ei sitä mitä haluat muiden kanssa tms. Onnellisuus elämässä lähtee yksilöstä itsestä, ei siitä mitä hän toisen kautta voi/saa elää. Vasta kun olet itsesi kanssa onnellinen, olet valmis olemaan onnellinen jonkun toisen kanssa.
Tämän olin jo ymmärtänyt ennen omaa eroani, mutta en todellakaan ollut vielä sisäistänyt sitä. Kun sitten jouduin eron eteen, tein juuri näin kuin kerroin. Nyt on erosta 2 kk aikaa ja alkaa tuntua pikku hiljaa hyvältä. Olen itsenäinen, onnellinen, varma siitä kuka olen. En kuitenkaan vielä tiedä mitä kaikkea oikein haluan vielä tehdä. Enkä vieläkään ole valmis ottamaan ketään uutta miestä kulkemaan vierelläni. Tutustun itseeni kaikessa rauhassa ensin.
Noo-ooh..Jätetyn osa on raskas. Kyllä se pahin olo muutaman kuukauden kestää. Alkaa helpottamaan, kun käännät katseen eteenpäin. Ole aktiivinen: liiku ja urheile. Syö paljon kalaa ja D-vitamiinia. Tämä ei ole vitsi: D-vitamiini auttaa masennukseen.
Yritä ihan ensikss jakaa haikeutesi osiin. Kuinka paljon ikävästä on sellaisten muistojen ikävöintiä, mitä ei muutenkaan voisi saada takaisin? Lapset olivat pieniä, oltiin onnellisia rakennettiin kotia. Se aika on mennyt, olit naimisissa tahi et. Kuinka paljon kaipaat lastesi seuraa? Heitä et ole menettänyt. Lapset ovat uskollisia. Kaipaatko kaunista, itse maksamaasi kotia? Kenties hartiapnkilla rakensit? Kämppiä saa. Vuokraa kiva poikamiesboxi keskustasta. Kävelymatkan päästä menomestoista ja kuntosalilta. Analyysin jälkeen huomaat, että ikävästä 98% kohdistuu muuhun kuin vaimoosi.
Pysy erossa viinoista. Laita kroppa kuntoon. Elä itseäsi varten. Näe vanhoja kavereitasi, löydä uusia. Keskity työhösi myös. Nyt voit painaa pitkää päivää ilman, että kukaan on syyllistämässä. Työaikahan on ollut "hänen majesteettinsa" kontrolloimattomissa, siis lähestulkoon syntiä!
Lasten kanssa, jos sellaisia on, voi löytää ihan uuden tason. Ei ole se kurttunaama joka välissä sekaantumassa kateellisena isän ja perillisten väliseen viihteeseen.
Hyväkuntoisista, tervejärkisistä 40-50 vuotiaista miehistä on valtava pula. Kaikilla eronneilla mirkuilla on kauhea tarve päästä jälleen päsmäröimään. Ne haluavat itselleen miehen. Anna niiden uskoa, että voivat kenties saadakin..
Käytä hyväksesi niin paljon kuin pystyt. Ja usko minua: paljon pystyt. Ja eronnutta mirkkua riittää! Herrajumala niitä on baarit täynnä.
Mukaviakin on paljon joukossa. Niitä voi tavata toisenkin kerran. Tosi hauskaa puuhaa. Naiminen aina on. Uskoa kokenutta.
Pikkuhiljaa pahanolon jaksot harvenevat. Kokonaan ne eivät mene pois. Ajan kuluessa alkaa tuntumaan pahalta, ettei tajunnut lähteä itse jo aiemmin. Nythän kurttunaama vei koko elämän aikan hankitun omaisuuden. Kivahan siitä olisi edes rippeitä kulutella uuden, 10-20 vuotta nuoremman tyttöystävän kera. Tälläkertaa avioehdon turvin..
Minulla oli liitto 22-v. Tuskan läpi
on pitänyt mennä. 5-v. erosta ja tunneside
entiseen puolisoon katkennut. Muistot jäljellä, kauniit ja myös ne sateiset päivät.
johon sisälty myös eroseminaari joka lyhentää vuodella eli reilusti meni minulla aikaa mutta olin aviossa 25vuotta.
Vieläkin tulee haikea olo ja varsinkin viikonlopulla esm lauantai-ilta ja sunnuntai-iltäpäivä jostain kumman syystä ahdistaa.
Osaa nyt olla yksin ja en enää haikaile mennyttä sillä tiedän että näin on parempi ja vaikka minutkin jätettiin olen siitä iloinen että olen selvinnyt näin hyvin.
Päiväkirjaa kannattaa pitää ja viimeksi tänään olen lukenut mitä vielä vuosi sitten tunsin ja hämmästelen kuinka olinkin vielä niin kiinni entisessä.
Ei minulla ole edes tunteita ex-ni kohtaa ja olen aikuisille lapsille tehnyt nyt viimeistään selväksi että ero oli kaikille sittenkin parhaaksi vaikka näin kauan sitä käsittelin.
Vasta nyt alkaa tuntumaan että voisin aloittaa uuden ihmis-suhteen jossa ei enää entinen ahdista.
Heti eron jälkeen harrastukset on hyväksi vaikka se tyhjään kotiin tuleminen ahdistaakin alussa mutta itse sain voimaa mennä eteenpäin juuri siitä.
mikä on eron syy? Oletko tarpeeksi yrittänyt "muutua" tai "korjata" epäkohdat? Jos olet TODELLA kuunnellut mitkä syyt olivat ja TODELLA yrittänyt muutua ja silti ei ole auttanut teitä takaisn lähemmäksi toisianne en voi antaa muuta neuvoa kuin että katse eteenpäin ja yrittäkää edes pysyä puheväleissä. Joskus on niin että ain aei voi itse asiaan vaikuttaa jos mukana on toinenkin ihminen.