Anteeksi anto..

Jos useinkin on sellainen tilanne että pitää miettiä anteeksiantamista, niin eiköhän olis kehityskeskustelujen paikka siellä taloudessa? Älä niele mitä tahansa.

En osaa antaa mitään anteeksi toisille, koska en pysty antamaan anteeksi itsellenikään.

Tottapuhuen en kyllä oikein ymmärrä, mitä se anteeksiantaminen onkaan, joten antaa olla...

hei, tiukasti pohdittava asia. Annatko anteeksi asioita, joita sinun on vaikea niellä ja jota et itse tekisi? Olet ikuisesti onneton, jos niin on. Aseta rajat ja jos ne rikotaan toistuvasti, ota järki käteen ja totea, että homma ei toimi.

Itse pohdin juuri nyt, pitääkö mun antaa anteeksi koko seurustelumme jatkunut yhteydenpitosuhde naispuoliseen "harrastekaveriin", johon on oltu yhteydessä vain harrastepohjalta. Minulle ei ole kerrottu sanallakaan. Soiteltu on kaikenlaisiin vuorokauden aikoihin. Pitääkö mun niellä tämäkin: nöyryyttämisen lisäksi tuntee itsensä tyhmäksi, jos sen teen.

Kertokaahan mielipide tällaiseen, tarvitsen minäkin apua...

Avon on kolme kertaa rypyttäny mun auton, yhen kerran perutti toisen auton kylkeen, toisen kerran peura hyppäs eteen, kolmannella kerralla kolme kuukautta vanhan auton veti toisen auton eteen pihatieltä.
Mutta ei ole satuttanu sentään itseensä.
Suhteen alkuaikoina hän halusi "ottaa etäisyyttä" ja muutama kuukausi otettiinkin.
Noi nyt jotakin mainitakseni.

kovin mustavalkoisesti ja tiukasti pettämisestä. Sitä en antaisi koskaan anteeksi... Nyt vanhempana ja vajaat 20 vuotta avioliitossa olleena olen joutunut tuon asian eteen ja opettelen antamaan anteeksi suhteen toiseen naiseen. Ei se elämä menekään aina niin kuin oli suunnitellut. Valitettavasti.
Tietenkin tuohon anteeksiantamiseen kuuluu se, että mies aidosti on pahoillaan siitä mitä on tehnyt ja katuu ja pyytää anteeksi. Vaikeaa silti ollut ja katsotaan nyt onnistunko antamaan sitä anteeksi.
Enää en ole niin sinisilmäinen. Mutta esim. jos mieheni tekisi jotain pahaa lapsillemme, sitä en koskaan voisi antaa anteeksi. En edes harkitsisi.
Ja hei ap kirjoittaja, kyllä sinä tänne voit kirjoitella ja hakea juttuseuraa. Sinulla on siihen ihan yhtäläinen oikeus kuin kenellä tahansa!

Mulla on ollut niin ihana nainen, ettei hän koskaan ole tehnyt mitään anteeksiantamatonta. Koskaan ei ole edes tarvinnut miettiä moisia.

Pettämistä en ehkä antaisi anteeksi.

exälle annoin liian usein anteeksi sen, että hällä ryyppyputki kesti ja kesti, monet yötä vietti sammuneena ties missä. Onneksi tulin lopulta järkiini, vaikka kipeää teki.

Nykyisen kohdalla ei ole onneksi tarvinnut miettiä tällaisia. Arkisia asioita lähinnä, kuten veemäinen puhetyyli jos häntä häiritsee väärällä hetkellä (joka kulloinkin on??? :)).

Anteeksi antamisen taito on erittäin tärkeä, ja se on vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen. Mä annan helposti anteeksi, mutta unohtamisen laita on toisin. Jos uudestaan sattuu jotain vastaavaa, tulee kaikki anteeksiannetut asiat kertaheitölla uudestaan päähän. Viittaus entiseen suhteeseen...

Minut on jätetty joka viikonloppu yksin "bailaamaan", heitetty kämpästä ulos kadulle keskellä yötä pari kertaa, kerran vielä kahden ison ruokakassin kera, olin juuri ostanut miehen luo paljon ruokaa hyvää hyvyyttäni (ei ollut silloin omaa asuntoa, asuin tilapäisesti miehen luona pari kk), on oltu useita päiviä hävyksissä toisen naisen luona ja puhelin kiinni (muka vain kaveri, mutta myöhemmin kuulin suhde olikin kestänyt yhtä kauan kuin meidän, ja jatkuu edelleen), olen käräyttänyt miehen toisesta naisesta kun soitin hänen puhelimeen koko yön kunnes joku nainen vastasi (ja kysyi kuka olen), minua on julkisesti morkattu/itketetty..ja monia muita asioita. Kyllä sitä epätoivoinen ja masentunut ihminen antaa monia asioita anteeksi. Ja samalla hajoaa sisältä palasiksi. Enää en antaisi itseäni moisesti nöyryytettävän. Sympatiat kaikille naisille, ketkä ovat joutuneet kohtaamaan näitä psykoottisia yksilöitä.

Annoin anteeksi miehelleni joka humalapäissään ja ihan sekopäänä löi silmäni mustaksi, mutta silti jotain kuoli tuon tapahtuman jälkeen vaikkei ole käsiksi käynyt kun sen yhden kerran.