Kaipaan mieleipiteitä ja neuvoja.
Hypin kohta seinille, kun haluaisin niin paljon erään ihmisen, mutta olen pakotettu ottamaan superiisisti. Ja se on minulle SUPERvaikeaa.
Lyhyesti: Tapasimme muutama kk sitten. Välimatkaa muutama 100 km. Olen vastikään päässyt yli entisestä, miehellä ero menossa avopuolisosta ja muutto erilleen tapahtuu pian. Tiedän että tilanne on vaikea ja otammekin kaikessa rauhassa. En kysele, en painosta, en vaadi en mitään. Yritän vain olla "läsnä".
Minä en juurikaan soittele enkä viestittele. Mies soittaa ja viestittelee päivittäin. Yleensä puhuu aivan niitä näitä yleismaailmallisia asioita. Joskus tulee joku "hempeähkö" viesti. Välimatkasta huolimatta on käynyt luonani muutamia kertoja ja minä ko. kaupungissa muutaman kerran. Aina on ihanaa.
Ajattelen häntä pakotetusta viileydestäni huolimatta koko ajan ja toivon tilanteemme etenemistä. Odotanko turhaan? Onko hän oikeasti ihastunut minuun? Onko minun vain kärsivällisesti odotettava, että aikaa kuluu hetken eteenpäin?
En luonnollisestikaan tunne vielä häntä juurta jaksain vaikka olemme kyllä puhuneet aivan älyttömän paljon. Luulen, että tämä ihminen ei tekisi mitään mitä on tehnyt minun kanssani hetken mielijohteesta ja "laastarina". Tai sitten olen vain sitä.
Kertokaa mitä minun pitäisi tehdä? Olla cool ja rauhallinen ja odottaa? Mistä tietää, että mies on oikeasti kiinnostunut jos yrittää syystä tai toisesta ikäänkuin salata sen. Hän on sanonut olevansa ihastunut, mutta pelkäävänsä ja r sana on kuulemma suurinpiirtein raakattu sanavarastosta pois. Tunteet menevät vuoristoradassa ymmärrettävästi.
Minuakin pelottaa, että taas sattuu. Pitääkö jättää homma sikseen ettei satu enempää vai katsoa mitä aika tuo tullessaan? Ei kukaan muukaan kuitenkaan kiinnosta juuri nyt.
Miten miehet ajattelette että itse käyttäytyisitte tai haluaisitte mahdollisen uuden kumppanin käyttäytyvän?
Hypin kohta seinille, kun haluaisin niin paljon erään ihmisen, mutta olen pakotettu ottamaan superiisisti. Ja se on minulle SUPERvaikeaa.
Lyhyesti: Tapasimme muutama kk sitten. Välimatkaa muutama 100 km. Olen vastikään päässyt yli entisestä, miehellä ero menossa avopuolisosta ja muutto erilleen tapahtuu pian. Tiedän että tilanne on vaikea ja otammekin kaikessa rauhassa. En kysele, en painosta, en vaadi en mitään. Yritän vain olla "läsnä".
Minä en juurikaan soittele enkä viestittele. Mies soittaa ja viestittelee päivittäin. Yleensä puhuu aivan niitä näitä yleismaailmallisia asioita. Joskus tulee joku "hempeähkö" viesti. Välimatkasta huolimatta on käynyt luonani muutamia kertoja ja minä ko. kaupungissa muutaman kerran. Aina on ihanaa.
Ajattelen häntä pakotetusta viileydestäni huolimatta koko ajan ja toivon tilanteemme etenemistä. Odotanko turhaan? Onko hän oikeasti ihastunut minuun? Onko minun vain kärsivällisesti odotettava, että aikaa kuluu hetken eteenpäin?
En luonnollisestikaan tunne vielä häntä juurta jaksain vaikka olemme kyllä puhuneet aivan älyttömän paljon. Luulen, että tämä ihminen ei tekisi mitään mitä on tehnyt minun kanssani hetken mielijohteesta ja "laastarina". Tai sitten olen vain sitä.
Kertokaa mitä minun pitäisi tehdä? Olla cool ja rauhallinen ja odottaa? Mistä tietää, että mies on oikeasti kiinnostunut jos yrittää syystä tai toisesta ikäänkuin salata sen. Hän on sanonut olevansa ihastunut, mutta pelkäävänsä ja r sana on kuulemma suurinpiirtein raakattu sanavarastosta pois. Tunteet menevät vuoristoradassa ymmärrettävästi.
Minuakin pelottaa, että taas sattuu. Pitääkö jättää homma sikseen ettei satu enempää vai katsoa mitä aika tuo tullessaan? Ei kukaan muukaan kuitenkaan kiinnosta juuri nyt.
Miten miehet ajattelette että itse käyttäytyisitte tai haluaisitte mahdollisen uuden kumppanin käyttäytyvän?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaan seurata sivusta ja jatkaa kuitenkin omaa elämää ja antaa miehen rauhassa toipua erosta. jos se on se oikea, niin kyllä siitä ajan mittaan jotain tulee..
uuteen juttuun kun entinenkin viel olemassa huh lopettakaa..