Onko ihminen luotu kieroilemaan ja pelailemaan ihmissuhteissaan? Olen muutaman kerran jo saanut todeta, että alusta alkaen avoin ja tunteensa näyttävä mies saa olla yksin. Naiset ajattelee ekana, että mies vain esittää rehellistä, jotain on pakko olla haudattuna. Pitäiskö mun esittää etäistä vähän aikaa ja vasta sitten olla oma itseni, jotta vaikuttaisin normaalilta? Vaikka joku sanoiskin, että pitää, en lähde semmoseen pelleilyyn. Jos naiset juuri olette tutustuneet mieheen, joka ei esitä mitään, ei ole etäinen ja joka haluaa jutella avoimesti ja hän siksi vaikuttaa epäilyttävältä, niin ottakaa sitten mies, josta ei ota kukaan selvää ja jonka aiheuttamien unettomien öiden takia voitte kysyä neuvoa täällä netissä, ku on tapailtu jo puol vuotta, mut ei vieläkään tietoa onko juttu vakavalla pohjalla.
Avoimuudesta on vain haittaa
Nautilus
211787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Avauduin juuri aiheesta miesten logiikka palstalle. Eli sinä varmaan ainakin olet sitä mieltä että jos on kiinnostunut sen myös näyttää ja sanoo. Eikä peittele ja varo ja analysoi liikaa jne.
Voi paska.
Olen kyllä muutenkin ujo, mutta sitten jos
1) olen ihastunut ja jos
2) mulla on turvallinen olo naisen seurassa, uskallan olla avoimesti ujo ilman, että mua häiritsee se, että olen ujo. Olikohan vähän epäselvästi sanottu...
Yleensä siihen tarvitaan toinen ujo nainen, joka kuitenkin uskaltaa olla avoimesti oma itsensä. Nimenomaan avoimesti ujot ihmiset on monesti mun mielestä henkisesti vahvoja, koska uskaltaa näyttää haavoittuvan puolensa kaikille, eikä välitä, jos joku yrittää sivaltaa. On mullakin aina epäilykseni uuden naisen kanssa ja ne epäilykset pysyy tasan niin kauan, ku nainen ei anna itsestään mitään merkkejä ja tietoa. Heti kun lähdetään avoimelle linjalle, mäkin uskallan olla avoimempi. Joskus tilanne jumittuu siihen, että kumpikin odottaa toisen avautuvan kuorestaan ja kun niin ei tapahdu, kumpikin alkaa kuvitella toisen olevan pelimies/nainen.
En ole koskaan pelailuja ymmärtänyt... onneksi osuin yhteen samanlaisen kanssa.
Onko siitä toisen tunteilla leikkimisestä oikeasti joku "sääntökirja"?
avoin mies vaikuttaa roikkujalta..jos on kokoajan analysoimassa tunteitaan ja suhteen tilannetta niin sillä saa varmasti toisen lähtemään.
Kukaan ei pyydä sua kieroilemaan, ja jos joku ei ole sulle avoin niin se ei myöskään tarkoita että kieroilee..joskus on vaan hyvä olla hiljaa ja antaa tunteen viedä, ilman liikoja analysointeja ym.
roikkuja, joka analysoi koko ajan suhteen tilaa. En kyllä tällasiin juttuihin missään kohdassa viitannu.
Olen jokin aika sitten päättänyt, että kaikenalainen pelien pelaaminen (kissat ja hiiret mukaan lukien) eivät kuulu aikuisten välisiin suhteisiin. Olen päättänyt, että luovun kaikista miellyttämisleikeistä, joita nuorempana ja epävarmempana "harrastin".
No, mitenkäs on käynytkään?
Olen kohtalaisen nopeasti syttyvää tyyppiä. En ihastu kovin helposti, mutta sitten kun niin käy, eivät tossut tahdo millään pysyä maanpinnalla. Uudesta asennoitumisestani johtuen olen nyt näyttänyt ihastumiseni, kertonut miten hyvin toisen seurassa viihdyn, soittanut silloin kun siltä tuntuu (ajattelematta, että mitä se nyt mahtaa ajatella mun ajattelevan jne. tippaleipäaivojen loputonta kaaottisuutta), kertonut, että tahtoisin tavata jne. Ja vastaanotto on ollut seuraavanlainen lähes järjestään... Alkujaan lähes kuolaamiseen asti innostuneet miehet pakenevat paikalta kuin aropuput, nostavat päätään toki pensaasta aika-ajoin ja lähestyvät arasti, mutta ovat selvästikin hämillään.
Äitini jaksaa väittää, että miehet ovat syntyneet saalistajiksi ja heidän pitää antaa jahdata ja saalistaa, heidän pitää antaa tehdä työtä valloittamisen eteen, jotta he valloitustaan arvostaisivat. (En puheenvuorossani tarkoita sänkyyn hyppäämistä) Minusta moinen juuri on tuota pelaamista, minun pitäisi teeskennellä vähemmän kiinnostunutta, jotta herra saisi rauhassa toteuttaa metsästysriittejään. Mutta kun ole niin lopen kyllästynyt moisten pelien pelaamiseen. Kertokaas siis arvon herrat, olenko auttamattomasti ulkona "markkinoilta" ja näivetyn sinkkuna (kärjistettyä, rusinoitumisesta ei ole vielä merkkiäkään) ellen heittäydy peliin mukaan.
Pitääkö miehen saada saalistaa?
-N-
... ja sinne sen myös vein.
haluaa olla saalistajina. He vaativat ehdottomasti perinteisen sukupuoliroolit, mies on aktiivinen ja nainen passiivinen. Yleensäkin nainen on näissä suhteissa keskeisempi ja tärkeämpi henkilö. Saman verran naisia taas on siellä toisella puolella ja haluaa miehen olevan saalistaja. Sitten on muutama prosentti miehiä ja naisia, jotka ei halua elää perinteisen ahtaissa rooleissa. Itse kuulun tietenkin jälkimmäisiin.
Juju onkin siinä, että jos haluat näyttää (negatiiviset)tunteesi avoimesti, niin tee se jollekulle muulle kuin naiselle. Kun olet naisen seurassa, sinun on oltava vahva naista varten. Tämä tarkoittaa, että ei mitään pitkiä tunneselostuksia siitä, kuinka surullinen olet siitä ja siitä ja mitä huolia sinulla on.
Naisen kuormittaminen negatiivisilla tunteillasi ja huolillasi on tehokas romantiikan tappaja.
Puhu tuollaisista asioista muille ystävillesi tms ja anna naisen puhua noista asioista sinulle, niin johan lähtee sujumaan.
"Naisen kuormittaminen negatiivisilla tunteillasi ja huolillasi on tehokas romantiikan tappaja. Puhu tuollaisista asioista muille ystävillesi tms ja anna naisen puhua noista asioista sinulle, niin johan lähtee sujumaan."
Eli mun pitäs olla aina kuuntelemas naisen huolia, mut itse en voisi turvata häneen? Ei tule onnistumaan. Haluan tasa-arvoisen suhteen, jossa nainen on vahva ja haluaa hoivata ja huolehtia miehestä, pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä.
että tutustuin yhteen ihan mahtavaan tyyppiin, ja jutusta ois voinukin tulla jotain ellei mies olisi ruikuttanut koko ajan. Oltiin ihan kaveripohjalta, mutta välillämme oli ihan selvää kemiaa ja tiesin että kundia kiinnostaa. Alkoi vaan ärsyttämään sellaset "mä en kyl oo kauheen komee", "on yksinäinen olo, hitto että ois kiva ku ois tyttöystävä, mut en mä kelpaa"- läpät. Mä en puhu noin, niin mä en tosiaan haluu sitä mun mieheltäkään. Huono itsetunto ei vaan yksinkertasesti oo kauheen kiihottavaa.
Nyt sulla menee puurot ja vellit pahasti sekasin. Pidän itseäni ihan komeana miehenä ja vientiä kyllä olisi. Ei vaan ole sattunut niin, että molemmat olis kiinnostuneita. Joko mua ei ´kiinnosta tai sitten ei naista.
Onko ketään muu samaa mieltä, että on todella huvittavaa, kun sama lauseenparsi käsitetään täysin eri tavalla riippuen siitä, kummasta sukupuolesta puhutaan:
A) Kun nainen kertoo huolistaan miehelle, hänellä on ihan oikeita huolia, jotka kuuluukin ottaa esille ja miehellä on velvollisuus kuunnella tarkkaan, mitä naisella on sydämellään. Muut naiset vielä kehuvat kanssasisartaan, koska hän kykenee käsittelemään tunne-elämäänsä ja ratkomaan henkilökohtaisia ongelmiaan. Naiset sanovat kanssasisarelleen ylpeinä: "Ihminen on vahva, kun hän uskaltaa olla heikko".
B) Kun mies puhuu huolistaan naiselle, hän on negatiivisella tavalla heikko ja huono-itsetuntoinen ruikuttaja, jolla ei ole mitään todellisia huolia tai jos onkin, hänellä täytyisi olla tarpeeksi miehekästä itsevarmuutta hoitaa ongelmansa yksin tai korkeintaan ammattiauttajalla, eikä ärsyttää kumppaniaan pillittämällä joutavuuksista. Mikä pahinta, miehen jatkuva vollotus mitättömistä ongelmistaan ei todellakaan kiihota naista, joten mitä aikaisemmin mies tajuaa pitää turpansa kiinni, sitä parempi naiselle.
Naisen logiikka todellakin on pettämätön... vaan ei erehtymätön.
mitä tarkotin. Siis. Tutustumisvaiheessa olin tämän tyypin kanssa ja oli aika negatiivinen, valitti asioistaan. Mun mielestä sellanen ei ole kummaltakaan sukupuolelta tutustumisvaiheessa kauheen järkevää. Eikö sitä haluu kuitenkin antaa toiselle positiivisen ensivaikutelman itestään? Mun mielestä se ois loogista. Ei tarvitse kuitenkaan kärjistää ja esittää jotain ihan muuta ku oikeesti on, sehän loppujen lopuks aina selvii toiselle. Onko susta sitten kannattavaa sanoo naiselle ekoilla tapaamisilla että "by the way, mä käyn nuppinikkarilla"? Vaikka rehellinen kannattaa olla, niin jossain kyl menee raja. Ja harmi, jos tosiaan on niin ettet oo koskaan tavannu sua kiinnostavaa naista ketä ois tuntenu samoin kuin sä. Aina ei tärppää heti. Ja kaikki naiset ei tosiaan ajattele sun kuvailemalla tavalla. En ainakaan mä.
pelailevia miehiä, enkä koskaan tuollaista avointa ja tosissaan olevaa. Itse olen avoin, näytän tunteeni, en pelaa ihmissuhteilla, ja etsin vakavaa suhdetta.
Joojoo - katson peiliin, syyhän on minun, kun en löydä kunnollista miestä.(ettei teidän lyttääjien tarvitse tuota taas louskuttaa vastaukseksi..)
Onkohan niin, että suuri osa ihmisistä ei oikeesti kykene tuntemaan yhtä voimakkaasti toista kohtaan, kuin jotkut tunteellisemmat ihmiset? Siis nämä mies- ja naispelurit, jotka säätää millon kenenkin kanssa, eiväthän he koskaan ole tosissaan, he haluavat vain pitää hauskaa. Tämän takia en usko, että pelimies tai nainen voisi koskaan asettua aloilleen. Toki peluritkin menee aikanaan naimisiin ja hankkii lapsia, mut itse uskon siihen, että ihmisen perusluonne pysyy täysin samanlaisena, oli hän sitten 16-, 24- tai 45-vuotias. Tästä syystä mua ihmetyttää, että varsinkin naiset, jotka etsii vakavaa suhdetta, juoksee pelureiden perässä koittaen saada heitä rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen.
Itse vakaasti uskon, että ihmistä ei voi muuttaa. En myöskään usko, että ihminen voi itse muuttua, ei ainakaan missään perustavaa laatua olevissa asioissa: aina myöhässä oleva ihminen voi opetella täsmälliseksi, liikaa rasvaa syövä ihminen voi muuttaa ruokailutottumuksiaan terveellisemmiksi, mutta pelimiehestä tai -naisesta ei koskaan tule vakaata, 100-prosenttisen luotettavaa ja avointa kumppania.
Samasta syystä mullakaan ei tunnu tärppäävän, kun en tajuu mennä peliin mukaan. Enkä kyl myöskään halua. Niin että kyllä just sun kuvailemalla tavalla myös osa miehistä käyttäytyy. Tai suurin osa niistä, joihin mä oon törmänny. =) Tottahan se on, että on aika omituista jos on tottunut playereihin, niin joku tulee ja sanoo mitä oikeesti ajattelee. Kyllä siinä käy valitettavasti mielessä että mikäs hiton taktiikka toi nyt on. Mutta. Mä olen antanut kaikille mahiksen (joista siis ite myös muuten oon ollu kiinnostunut), vaikutti sitten miltä hyvänsä. On kyllä ikävä huomata tulleensa vedätetyks, mutta ei auta kun vaan yrittää luottaa. Muuten ei tuu mistään mitään.
monesti miettinyt ihan samoja asioita,kironnut luonnettani ja kokenut isoja pettymyksiä..vaan näillä eväillä on elettävä kunnei osaa muutenkaan.oon liian kiltti ja ajattelen muita,mutta kuka oikeesti voi sanoa mikä on paras tapa.kulkea laput silmillä itseään suojellen?eikä tämä niin mene että lauon suustani mitä sattuu vaan kerron asiat sellasina kuin näen ja koen ne,kieltämättä välillä suurella teatraalisuudella maustettuna.mut sekin on osa miuta,fiilistely ja asioiden näkeminen väreissä..kieroilijaa ja pelailijaa ei miusta ikinä saa,lähinnä säälittävää olis kytätä että sisin pysyy aina piilossa.:->
että pelureilla on paljon pelkoa sisällään. Rakastaessaan ja sitoutuessaanhan on otettava riski.
Mutta uskon myös että pelurikin voi muuttua, kunhan saa palikkansa paikalleen.
rehellisyyttä ja avoimuutta, aivan siitä alusta asti, siten on paljon helpompi edetä eteenpäin. Ei tule turhia kysymyksiä ja ihmettelyjä pitkin suhdetta, kun tietää missä mennään ja millä vauhdilla. Jatka vain samaan malliin, itsekin olen saanut vain positiivista palautetta avoimuudestani, hmm, ja jos niin ikävästi käy, ettei se silloinen kumppanisi tahi kahvitteluseurasi sinusta pidä avoimuutesi vuoksi, se on ainoastaan hänen menetyksensä, ei sinun. Onnea mukaan, jatka samaa mallia ja kohta jo tapaatkin sen joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet=))
Niin käy helposti, kun tarpeeksi monta väärää naista osuu kohdalle.
tunteen, se helposti ottaa valtaansa, kun ajattelee millaisia ihmisiä on elämänsä aikana tavannut. Mutta toivoa ei pidä heittää, kyllä sieltä se oikea löytyy, ehkäpä hän jo huomenna kulkee sinua vastaan ja hymyilee kauniisti=)