Aloitin uuden eräänlaisen yritystoiminnan. Kerroin siitä vanhemmilleni. Oli ihana huomata kuinka he pitävät minua fiksuna ja hyviä päätöksiä tekevänä aikuisena ihmisenä.
Kuulemma on taas pitkätukkaista jymäytetty..
Toisin sanoen: Olet idiootti ja tyhmä, tuo on täysin mahdoton homma, sinua huijataan.
kiitos taas isälleni saamastani tuesta. Se on aina niiiin korvaamatonta!!
Kiitos kun ymmärrätte, että olen aikuinen, koulut käynyt ihminen ja etten ole tyhmä.
Kiitos paljon.
Itku tuli, aina teidän pitää lyödä minut jotenkin maahan. Kiitos vielä kerran!
Kuulemma on taas pitkätukkaista jymäytetty..
Toisin sanoen: Olet idiootti ja tyhmä, tuo on täysin mahdoton homma, sinua huijataan.
kiitos taas isälleni saamastani tuesta. Se on aina niiiin korvaamatonta!!
Kiitos kun ymmärrätte, että olen aikuinen, koulut käynyt ihminen ja etten ole tyhmä.
Kiitos paljon.
Itku tuli, aina teidän pitää lyödä minut jotenkin maahan. Kiitos vielä kerran!
Vastaukset 11
Vanhimmat
kiitos miten niin? Ei kannattais heittäytyä kuitenkaan marttyyriksi...
yrityksen perustit kun sait tuollaista palautetta vanhemmiltasi? Onko kenties vanhemmillasi kokemusta yrittäjyydestä? Tarkoitan vain jotta voivat noin jyrkästi olla tuota mieltä asiasta joka on oikeastaan vain sinun asiasi, ellet aio vanhempiasi johonkin takaajiksi?
Yritystäni en ala sen kummemmin selittelemään, sanon vaan, että tämä on jokseenkin uusi ala.
Vanhempani eivät ole taanneet mitään.
He eivät vaan ymmärrä tätä alaa.
En ole alkamassa marttyyriksi, ehkä hiukkasen siihen tyyliin kirjoitin, kun johonkin oli pakko päästä purkautumaan. Niin paha olo tuli.
Vanhemmillani ei ole mitään kokemusta yrittäjyydestä, aina toisella töissä.
mihinkään verkostomarkkinointiin? Ethän..?
Jos yrityksesi kuuluu mainittuun, niin enpä ihmettele vanhempiesi reaktiota. Mutta silti lykkyä "yritykseesi!"
En. Enhän edes ymmärrä sellaisesta. Jotain muuta uutta ja todella kannattavaa!
Se ei kuitenkaan ollut se ongelmani. Vaan isäni.
Noh, eiköhän hänkin tajua, kun ottaa selvää, että mikä tämä hommani on.
Eikä tämä ole mikään "yritys" vanhemmat eivät aina voi ymmärtää, jos ikää on jo 70v.
Uudet tuulet puhaltaa eikä voi juuttua ikuisesti sinne 1950luvulle..
"Jotain muuta uutta ja todella kannattavaa"
Kuulostaa TODELLA paljon joltain verkostomarkkinointihuijaukselta. Ihan suoraan sellaisten mainoslauseista.
Sinun pitää maksaa jostain edustuksesta, jotta voit myydä "laadukkaita", "käänteentekeviä" tuotteita?
Voi hankkia uusia myyjiä, joiden myynnistä saat provikat?
Arvasinko oikein?
Kuulostaa ihan siltä movelta?
Ehei en minä sellaisiin ole sortunut!
Enkä sorru.. Johan noista kuulee tellusta ihan tarpeeksi että ihmisiä on taas onnistuttu huijaamaan.
Noh, en ala yrityksestäni sen enempää kertomaan.
Toivoisin vaan että isänikin tukisi.. Vaan kun ei niin ei.
olet?
Harmi, etteivät vanhempasi tukeneet ratkaisuasi.
Meilläkin poika haluaisi perustaa yrityksen, mutta olen jarrutellut. Koulu on vielä kesken ja sen jälkeen on armeija. Olen sanonut, että perustaisi vasta intin jälkeen.
Nyt alkoi "pelottaan", että teenkö minäkin väärin.
Itsestäni tuntuu samalta...kylläkin "kannustavana" osapuolena äitini.
En muista kertaakaan, milloin äitini olisi ollut vilpittömästi onnellinen puolestani, tai ainakaan hän ei sitä osaa/halua näyttää. Esim. kun sain töitä, hänen ensireaktionsa uutiseen oli "no miten ne nyt sinut sinne valitsi". Kiitos!
Ja aina vain sitä odottaa ja toivoo, että ehkä seuraavalla kerralla äitinikin olisi edes vähäsen ylpeä minusta ja onnellinen puolestani. Kauankohan joudun odottamaan?
Ymmärrän sinua todella paljon!
Eikös olekkin kamalaa kun omat vanhemmat pitävät sinua keskenkasvuisena ja ihan lapsena?
Ehkäpä välillä jopa tyhmänä..
Meillä näin. Ehkäpä asiaan tulee muutos, joskus..
Niin, aivan.
Toivon kyllä kovasti, että jonakin päivänä olisin äitinikin mielestä vastuuntuntoinen, fiksu ja oman elämänsä hallitseva aikuinen. Omasta (ja muiden tuttujen) mielestä olen, mutta ehkäpä sekään ei äidilleni riitä, ilmeisesti. Tai sitten kaikki johtuu siitä, etten esim. valinnut ammattiani hänen päänsä mukaan, enkä muutenkaan ole toteuttanut kaikkia hänen minulle "suunnittelemia" asioita niinkuin "olisi pitänyt". Miksei äitini voi ymmärtää, että minä en halua samoja asioita kuin hän haluaisi tai olisi omassa tähän astisessa elämässään halunnut?