En osaa sanoa,kun en tiedä että onko seuraava tapaus pettämistä; kaverini avovaimo kävi tyttöjen kanssa bilettämässä ja oli siellä tavannut miehen jonka kanssa olivat vaihtaneet puhelinumeroita ja nyt ovat soitelleet viikkojen ajan ja kun kaveri oli kysynyt kuka tuntematon numero soittaa,niin avovaimo oli valehdellut että yksi tyttökaveri vaan(jäi kiinni), kuulemma että ei tulisi pahamieli kaverilleni. Ei kuulemma ole ollut mitään muuta kuin keskustelu kaveri,kun ko.miehellä on
omia parisuhde ongelmia?
Onko pettämistä valehdella soittajan henkilöllisyys?Pitää puhelinystävää nainen-mies.
omia parisuhde ongelmia?
Onko pettämistä valehdella soittajan henkilöllisyys?Pitää puhelinystävää nainen-mies.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli vaimo oli keskustellut hiukan syvällisemmin työkaverinsa kanssa, ja lopuksi sitten päätyivät sextailemaankin :-/
Jos se ei ole "pettämistä" sielä, siitä voi sitä tulla konkreettisestikin.
Toisaalta ihminen voi jutella vaikka tuntemattoman vastaantulijan kanssa ja päätyä sänkyyn. Onko tuntemattomalle puhuminen sitten pettämistä?
Kun "bilettämässä" ollessa vaihdetaan numeroita, niin homma on ihan selvä. Täytyy olla aika lapsellinen, jos luulee että kysymys on uudesta "ystävyys"suhteesta.
Nykyisin on IHAN mahdotonta kertoa kumppanilleen OIKEISTA ystävyyssuhteista juuri tuollaisen alituisen epäilemisen takia. Kyllä tässä maailmassa on onneksi vielä paljon muitakin ihmissuhteita, ei vain seksisuhteita. Miettikää miten itse ymmärrettävästi kertoisitte kumppanille "vain ystävyydestä".
miehen omilla "parisuhde ongelmillahan" se jätkä vonkaa sääliPILLUA. "Kun mulla on niin vaikeeta, sää voisit autta" Joo..antamalla PILLUA.
Se on muka silleen hyväksyttävä tapa soitella vieraille naisille.
Parisuhde jutut kantsis hoidella sen oman kanssa eikä vieraille muijille soitella.
Mun vaimollakin loppu "parisuhdeterapian" anto kun sille selvis että PILLUA jätkä vonkaa eikä mitään ongelmaa ole koskaan ollutkaa, että tälleen.
Mikseihän se jätkä enää soittele??!!
Niin ei tietysti kaikki ystävyyssuhteet päädy sänkyyn, osakseen varmaan on sitä että ei nainen uskalla kertoa miesystävistä,että ei pahoita toisen mieltä.
Nyt ko. kaverini on menossa naimisiin avovaimonsa kanssa,heidän avoliitto on jatkunut lähes 15v.
Noin kun tuon lukee niin vois luulla että pettämistä,mutta ei välttämättä.Jos se ei vaan ole jotensakin uskaltanut kertoa totuutta peläten miten toinen reakoi.
Itse olen tehnyt lähes samoin, mutta en tuntemattoman ihmisen, vaan vanhan ystävän kanssa. Emme olleet nähneet vuosikausiin ja tapasimme yllättäen. Vaihdoimme numerot ja soittelimme, emme ihan heti, mutta vähän ajan päästä. Elämäntilanteemme olivat suurinpiirtein samanlaisia ja saimme jonkinlaista vertaistukea toisistamme, oli kiva jutella myös ihan muutakin kuin avioeroista jne. Itse siis seurustelin kokoajan aivan ihanan miehen kanssa, mutta en kertonut hänelle tästä puhelinsessiosta, koska hän oli kovin mustasukkainen ja ajattelin etten aiheuta mitään turhaa polemiikkia asialla. Näin siis kuvittelin.
No, homma sitten menikin siihen että tämä keskustelukumppani ihastui muhun, mä jarrutin ja sanoin että mulla on mies, ketä rakastan. Hän tuntui tajuavan asian, soittelumme harvenivat. Kun taas puhuimme, hän tuntui olevan ihan entisellään, ei enää flirtannut tms.
Mutta homma meni kuitenkin niin, että kaikki todella näyttää pahalta pettämiseltä kun miesystäväni sai tietää asiasta ja kerroin hänelle loputkin - tosin ei enää usko sanaakaan mitä puhun. On todella epätoivoinen olo, sillä häntä minä rakastan enkä ketään muuta. Elämäni oli niin sotkussa silloin ja oli hyvä puhua siitä jonkun kanssa.
Tämä kuitenkin maksoi sen, että menetin elämäni rakkauden. Enkä todellakaan voi syyttää kuin itseäni. Tälle keskustelukumppanille sanoin, ettei enää soittaisi minulle yhtään kertaan enkä minä hänelle. Enkä todellakaan soita, ei ole minkäänlaista mielenkiintoa moiseen!