En tiedä onko kenenkään muun, mutta ainakin omaan
silmääni on viimeisen vuoden aikana osunut
monesti tuo jo tuttu näky, että suht koht
nuorella mieshenkilöllä on kohtalaisen arvokas
auto allansa. Tuolla arvokkaalla tarkoitan nyt
sellaista noin 100 000- 150 000 markan arvoista
autoa, ja nuorella 20-30 vuotiasta henkilöä.
Monesti ovat jonkun mallin urheilullisempia
versioita, vaikkei todellista urheilullisuutta
autossa olisikaan. Mutta kyllähän tuo menevyys
nuoruuteen kuuluukin. Usein näkyy Seateja,
Opeleita, Golffeja ja muita vastaavia autoja.
Olisin kiinnostunut kuulemaan ihmisten
mielipiteitä siitä, että mikä on mahdollistanut
tämän että aina vaan nuoremmilla on arvokkaampia
autoja?
Onko nyt jo menneen nousukauden aikana
rikastuneet perheet ostaneet pojallensa auton,
jota aikaisemmin ei voitu ostaa?
Onko nämä kaiken maailman yksityisyrittäjät
saaneet helppoa rahaa tekniikan ja muun vastaavan
kehittyessä?
Tunnetteko jotain henkilöitä, jotka sopivat
kuvaukseen ja mikä heidän tarinansa on?
Mikä on teorianne, vai onko kukaan muu pistänyt
merkille mokomaa asiaa?
silmääni on viimeisen vuoden aikana osunut
monesti tuo jo tuttu näky, että suht koht
nuorella mieshenkilöllä on kohtalaisen arvokas
auto allansa. Tuolla arvokkaalla tarkoitan nyt
sellaista noin 100 000- 150 000 markan arvoista
autoa, ja nuorella 20-30 vuotiasta henkilöä.
Monesti ovat jonkun mallin urheilullisempia
versioita, vaikkei todellista urheilullisuutta
autossa olisikaan. Mutta kyllähän tuo menevyys
nuoruuteen kuuluukin. Usein näkyy Seateja,
Opeleita, Golffeja ja muita vastaavia autoja.
Olisin kiinnostunut kuulemaan ihmisten
mielipiteitä siitä, että mikä on mahdollistanut
tämän että aina vaan nuoremmilla on arvokkaampia
autoja?
Onko nyt jo menneen nousukauden aikana
rikastuneet perheet ostaneet pojallensa auton,
jota aikaisemmin ei voitu ostaa?
Onko nämä kaiken maailman yksityisyrittäjät
saaneet helppoa rahaa tekniikan ja muun vastaavan
kehittyessä?
Tunnetteko jotain henkilöitä, jotka sopivat
kuvaukseen ja mikä heidän tarinansa on?
Mikä on teorianne, vai onko kukaan muu pistänyt
merkille mokomaa asiaa?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Itse kuulun tähän mainitsemaasi kategosiaan! Ja
kovalla työllä ne vehkeen alle hommataan!
ei 88 cicic ole kallis auto.
Voit imeä kehäketun melaa
KATEGORIA K A T E G O R I A
Poika osaa tavata :) Jännittääkö, mitä ne
seuraavaksi opettaa siellä koulussa?
98 vm. 406 2.0 st voi kuulua tuohon joukkoon!
Vaikka terävämmät tohtorit niin nimimerkistä voi
päätellä.
juhannus,joulu muut juhlapyhät töissä...myös
verottaja tykkää.....
Itse kuulun tähän kategoriaan. Olen 23-vuotias ja
ajelen muutaman vuoden ikäisellä ylemmän
keskiluokan autolla. Penniäkään en ole autoon
muilta saanut, vaan omalla työllä olen rahat
ostamiseen/ylläpitoon hankkinut. Maksan vielä
pari vuotta autolainaa ja sen jälkeen kärry on
kokonaan minun. Juu, vielä kun tarinaa kyselit
niin työskentelen IT-alalla ja opinnot
yliopistossa on vielä kesken.
Oma asunto ostettu nuorena ja nyt hieman
vanhempana varaa "sijoittaa" jo autoonkin. Joka
pennin olen joutunut itse ansaitsemaan.
Mainitsemassasi ikähaarukassa olen vieläkin , eli
koht. nuori ;)
Keneltäs se on pois, jos jollain menee hyvin jo
nuorella iällä? Uuden auton (130-150tmk) ostoon
ei tarvita käsirahaa kuin n. 30tuhatta, jonka
jälkeen voi ottaa vaikkapa 4 vuoden rahoituksen
sopivilla kk-erillä, rahoituksen myötä saa
erittäin halvan vakuutuksen ja kun meillä
nuorilla niitä bonuksia (jotka muuten poistuvat
suht. pian) ole, niin ei niitä sitten
kaivatakaan. Minulla tulee 4 vuoden rahoituksella
auton osto halvemmaksi rahoituksella kuin tulisi
käteiskaupalla. Halpa korko ja rahoitusvakuutus
auttavat kummasti.
Tietenkään ei ole kakaroita nurkissa juoksemassa,
niin sellaisen 2500-3000 voi kuussa helposti
lyhentää. Eri asia sitten onkin jos olis näitä
pakollisia menoja ensin vähän enemmän...
Bonuksien poistumisella?
Asiaan sen kummemmin puuttumatta,
bonusjärjestelmähän tulee poistumaan (lähi)
tulevaisuudessa. Euroopassa ei ole montaa maata,
missä bonusjärjestelmää käytetään ja kun EU:n
sisäinen vakuutuslainsäädäntö yhtenäistetään myös
kulkuneuvovakuutusten kohdalta alkavat bonukset
poistua. Tämä on ollut joillain meistä tiedossa
jo 5 vuotta.
Lyhyt selitys: Bonusjärjestelmä aiheuttaa
epäreilua kilpailua, sillä bonuksia tarjoavat
vak.yhtiöt tarjoavat epäreilun kilpailuedun
verrattuna EU-maissa sijaitseviin yhtiöihin,
jotka eivät tätä etua voi tarjota... Tämän
seurauksena tasoitetaan puntit ja
bonusjärjestelmä poistuu. Mukavempihan olisi jos
bonusjärjestelmä otettaisiin koko Euroopassa
käyttöön, mutta kuinkas ollakaan pieni Suomi saa
nyt tällä kertaa taipua.
Olen 20v. ja kuljen erittäin hyvin höystetyllä
Meganella. Huomaan joka päivä kaupungilla noita
ihmetteleviä katseita: "Mistähän tuokin kloppi on
rahansa varastanut!", tai "On taas isi ostanut
pojalleen auton!"
Itse asiassa jälkimmäinen osuu miltei
kohdalleen... äitini kuoli vuonna -97, isä
puolestaan -99. Isän henkivakutuusrahoilla
itselleni sitten pirssin hommasin!
Useimmiten uskon kuitekin kyseessä olevan
varakkaiden vanhempien jälkikasvua!
Tuossakin asiassa -siis tavassa, miten Meganesi
hankit- on kaksi puolta: toisaalta on mukavaa
ajaa maustetulla uudehkolla autolla, toisaalta
ajatus siitä, että ko. auto on hankittu isän
henkivakuutusrahoilla, vetää väkisin mielen
matalaksi. Vai mitä?
Alkuperäisen kysymyksen lähettäjä on
nimimerkkinsä "vainoharhainenko" puolesta aika
oikeassa; esimerkiksi itse ajan Mersulla, jolla
on ikää jo kymmenisen vuotta. Hintaa oli reilut
60 000 mk viime syksynä. Tummankiiltävä pikku-
mersu herättää jostain syystä kuitenkin ihmisten
kiinnostuksen eikä kukaan tule edes miettineeksi,
maksaako allani oleva auto 300 000, 120 000 vai
60 000 markkaa. Entinen opettajakin tuli
parkkiksella vastaan ja kysyi heti, että "koskas
sinä olet ehtinyt rauhanturvaajana olla.."
Samalla tavalla esim. hiukan "tuunattu" Golf
saattaa hyvin näyttää kalliimmalta mitä onkaan.
Ja sehän sen homman tarkoitus tietysti on.
Toivottavasti en nyt pahoita mieltäsi mutta
taidat lehotella mersusi kanssa hieman liian
korkealla :)
Ensinnäkin tuskin se fakta että auto on ostettu
isän perintörahoilla vetää mieltä matalaksi, jos
alla on näyttävä ja huomiotaherättävä auto, sehän
on tavallaan kunnianosoitus isää kohtaan. On
ostettu jotain mitä ihaillaan ja mistä jää hyvä
mieli.
Toiseksi, jos vanha seniili kansakoulunopettaja
yksinkertaisuuttaan luulee, että vanha muutaman
kympin hintainen auto on tuotu yk-joukoista, niin
mikäs siinä. Tosiasia on, että nykyään 124-
mersuilla ajelee enää vain mustalaiset, niin
halvoiksi ne ovat menneet.
vaan mersu on minulle lähinnä työkalu. Ehkä sen
voisi siivota jopa vähän useammin. Pois se
minusta: en ole autolla koreilevaa tyyppiä. Tuli
vaan väkisin tuo opettaja-asia väkisinkin
mieleen... eikä opettaja muuten ole edes seniili,
vaan (toivottavasti ei tunne itseään, tämä on
heitto) ehkä nelikymppinen.
Tuo kunnianosoitus isälle-ajatus ei tullut
minulle mieleenkään; tälläkin asialla on siis
AINAKIN kaksi puolta.
Ajattelin spontaanisti vaan karua
vastakkainasettelua: isä elossa vai Megane
pihassa. Oma isäni elää vielä ja auton olenkin
ostanut perisuomalaiseen tapaan pankkilainalla.
Jos joku ostaa henkivakuutusrahoilla auton ja on
muuten noinkin positiivisesti elämään suhtautuva,
niin vahvalta luonteelta tuntuu.
"Tummankiiltävä pikku-
mersu herättää jostain syystä kuitenkin ihmisten
kiinnostuksen eikä kukaan tule edes miettineeksi,
maksaako allani oleva auto 300 000, 120 000 vai
60 000 markkaa."
Totta, silä kukaan ei erehdy luulemaan että em.
vanha pikkuMersu olisi arvokkaampi kuin 50-60
tmk. Auttamattomasti vanhanaikaisen näköinen,
sinun mielestäsi varmaankin klassinen, muotoilu
ja se että em. vehkeet ovat yleensä tien päässä
eli alkavat olla sen näköisiäkin että mittari on
ajettu ympäri. Kukaan autoista mitään tietävä ei
erehdy luulemaan vanhaa perus-Mersua
arvokkaaksi.
Monella vanhan Mersun omistajalla on outo luulo
että kaikki luulevat heidän kotteronsa olevan
uusi ja kallis. Nykyäänhän vanhat 190 alkavat
olla teiniautoja tai sitten niillä ajelevat ne
vanhat papat joilla ei ole varaa uuteen autoon.
Sama pätee 124-koriinkin. Se kojelauta on suoraan
kulma X kulma-mallia ja kaiken lisäksi
epäergonominen.
Kyllä se niin on että nämä 80-luvun mallit ovat
vanhoja autoja jotka näyttävät vanhoille ja
maksavat sen mitä vanhalla on hintaa. Ei niistä
uutta saa vaikka kuin hypettää. Ei millään
pahalla, mutta todellisuus...
Eli väärään puuhun koira kuseksii, tekisi mieli
sanoa. Siitähän tässä juuri on kysymys, eli "mitä
ihmiset kuvittelevat".
Se, että joku luulee minun Mersuani joko
kalliimmaksi kuten monet tekevät, tai sitten
tietävät suunnilleen asiat, kuten esim. sinä, ei
ole minusta riippuvainen asia. Minä en ehdoin
tahdoin yritä saada ketään luulemaan, että autoni
olisi yhtään eri hintainen kuin mitä se on. Jos
joku luulee jotain, niin siitä vain. Kuten jo
aiemmin totesin, autoni on hyvin pitkälle myös
työkalu.
Mitä tulee esittämiisi väittämiin, en menisi
sanomaan, että autoni on loppuun ajettu.
Mittarissa on tällä hetkellä 193 000 km. Enemmän
ajettuja autoja -merkkiin katsomatta - on
liikenteessä myös.
Ulkonäkö taas on minulle yksi niistä auton
vähäpätöisimmistä ominaisuuksista. Itse pitäisin
mersua, enemmän kuin klassisena, lähinnä ns.
auton näköisenä. Samaan sarjaan voidaan laskea
esim. Volvon 200-sarja.
Olen tietyllä tavalla rauhallisen muodon ystävä,
jos kohta sitäkin saa piristää. Mutta kyllä joku
uusi Renault Laguna on kammottavuudessaan aivan
omaa luokkaansa. Tulee oikein mieleen, että siinä
piirtäjälle on annettu kassillinen erilaisia
muotoja ja viivoja ja luvattu sen enemmän
palkkiota, mitä vähemmän niistä jää käyttämättä.
on kyllä ulkonäöltään aika kamala. Siitä ei tiedä
pitäisikö sen olla kulmikas vai pyöreä tai joku
muu.
Se että maailmalta löytyy useita 500tkm ajettuja
Mersuja ei tee omastasi vähän ajettua.
193tkm ajettu auto on paljon ajettu, sitä ei käy
väittäminen. Se ei varmaankaan ole nyt
samannäköinen ja samankuntoinen kuin tehtaalta
rullatessaan. Käyttö jättää jälkensä. Se että
onko se elämänsä loppupuolella riippuu katsojan
näkökannasta.
Omalla pirssillä on tällä hetkellä ajettu 49tkm,
ja on menossa vaihtoon. Omasta mielestäni se kun
alkaa olemaan vaihtokunnossa. Ei se rikki ole
eikä huonokuntoinen mutta mallia ei enää
valmisteta ja alan olemaan siihen kyllästynyt.
Johan sillä on muutama vuosi tullut kurvailtua.
Tämä on minun mielepiteeni ja sinulla mielipide
on toinen. Monilla vain tuntuu olevan hirvittävä
tarve hypettää vanhaa autoaan ja mainostaa sen
olevan parempi kuin uusi. Toki sinunkin autosi
takaa todennäköisemmin vähävikaisempia
kilometrejä kuin Lada 110, joka on tunnettu
laaduttomuudestaan, mutta jo sitä verrataan oman
luokkansa autoihin on ero suuri.
kuin uutena en toki mersua väitä, mutta väitän,
että vähemmän virttynyt se on kuin useimmat autot
tuossa iässä.
Olet siinä onnellisessa asemassa, että pystyt
tosiaan vaihtamaan autoa tuolla taajuudella. Itse
en ole vajaat 50 tkm ajettua autoa -edes
lainattua - ajanut herraties koska viimeksi.
Edelliseen autooni sahasin yli 300 000 km, mutta
siinäpä alkoivat penkit halkeilla jo siihen
malliin, että sitä ei olisi uutta paremmaksi
voinut väittää edes sokealle.
Mitä tulee siihen, onko 193 tkm paljon... minusta
paljon -tai LIIKAA- on silloin, kun auto alkaa
viettää enemmän aikaa huoltokorjaamolla kuin
ajossa. Vielä ei ole sitä pelkoa.
Minkä auton ajattelit seuraavaksi ostaa?
...tuollaisista, jotka kyllästyvät autoonsa
40tkm ajon jälkeen.
Kun autoa hoidetaan asianmukaisesti (huolto ja
puhdistus) alle 200tkm on vasta sisään-
ajettu auto. yli 300tkm jälkeen katsotaan onko
kyseessä huono merkki tai yksilö.
Tosin kaupunki-autot esim. taksit ovat
pienemmällä km-määrällä loppu.
(autonvaihto aie)tuli hieman yllättäen. Kävi niin
että ystäväni haluaisi välttämättä ostaa nykyisen
autoni. Ja hänen tekemänsä tarjous siitä on niin
hyvä että luulin sitä aluksi vitsiksi, mutta
osoittaikin että hän on tosissaan.
Niinpä sitten taidan myydä autoni hänelle, koska
saisin siitä paljon paremman hinnan kuin
kauppaamalla sitä suoraan liikkeeseen tai
vaihtamalla se uuteen. Autoani on "laitettu" aika
paljon, jolloin autoliike luonnollisesti
suhtautuu siihen varoen koska epäilee sen
kestävyyttä ja jälleenmyyntihintaa. Ystäväni
tuntee auton historian, modit ja auton kohtelun
(ei kylmänä kenkää ja oikeanlainen huolto), joten
hänen tarjouksensa on parempi kuin liikkeiden.
Tällä hetkellä kriteerinä on neliveto ja
riittävästi voimaa/helpot lisähevoset.
Napakymppiä ei vielä ole tullut vastaan. Ripeät
pelit ovat yleensä takavetoja, ja se taas
aiheuttaa ongelmia talvella. Olen kerran
kokeillut 300hv Sierra Cosworthia liukkaalla, ja
ei kiitos. Se oli nimittäin sellainen vemputin
että toista ei ole tullut vastaan. Toisaalta
nykyisissä on luistonesto ja ajovakaudenhallinta,
mutta silti...
katsella samaa linttaa jonkun 300 tkm
maasturi kelpaisi?
TUli vaan mieleen, että maasturia itsekin olen
aina autonvaihdon yhteydessä kattellut.
Viimeksi esimerkiksi Toyotan 4Runner V6-koneella
oli peräti pari yötä kokeiltavana. Kulutus vaan
osoittautui kevyestikin ajeltuna sellaiseksi että
huh. Maantiellä takavedolla saattoi päästä
jollain 11-12 litralla, mutta kaupungissa tai
pikkuteillä...
Voimaa oli koneessa sen verran siinäkin, (4,3-
litrainen), ettei väännöstä pulaa tullut. Ja
sähköherkkuja riitti.
Tai joku Blazer?
Maasturia pidempään ajettuaan on aina hankalaa
palata "maanpinnalle" -- korkean istuma-asennon
mukanaan tuoma näkyvyys on kyllä luksusta. Ja se,
ettei ihan jokaista esinettä tartte mitata
etukäteen, että mahtuukohan varmasti mukaan.
Tavallisen henkilöauton muotoisia nelivetoja
onkin vaikea miettiä -- joku VW tai Audi ehkä,
mutta hinnat ovat perin suolaisia. Puhumattakaan
iX-bemareista, jos niitä uusia bemareita nyt enää
bemuksi tuntee.
Tietty on suhteellista, mikä on ripeä --
itselleni RIITTÄÄ tällä hetkellä tuon perus-
mersun kulku, kun ei silläkään tuota mitään
vaikeuksia pysyä liikenteen tahdissa. Ja
viimeistään ajelu isäukon Octavia 1,6:lla tuo
mieleen,että onpas se mersu pirteä auto...
maasturi kelpaisi?
TUli vaan mieleen, että maasturia itsekin olen
aina autonvaihdon yhteydessä kattellut.
Viimeksi esimerkiksi Toyotan 4Runner V6-koneella
oli peräti pari yötä kokeiltavana. Kulutus vaan
osoittautui kevyestikin ajeltuna sellaiseksi että
huh. Maantiellä takavedolla saattoi päästä
jollain 11-12 litralla, mutta kaupungissa tai
pikkuteillä...
Voimaa oli koneessa sen verran siinäkin, (4,3-
litrainen), ettei väännöstä pulaa tullut. Ja
sähköherkkuja riitti.
Tai joku Blazer?
Maasturia pidempään ajettuaan on aina hankalaa
palata "maanpinnalle" -- korkean istuma-asennon
mukanaan tuoma näkyvyys on kyllä luksusta. Ja se,
ettei ihan jokaista esinettä tartte mitata
etukäteen, että mahtuukohan varmasti mukaan.
Tavallisen henkilöauton muotoisia nelivetoja
onkin vaikea miettiä -- joku VW tai Audi ehkä,
mutta hinnat ovat perin suolaisia. Puhumattakaan
iX-bemareista, jos niitä uusia bemareita nyt enää
bemuksi tuntee.
Tietty on suhteellista, mikä on ripeä --
itselleni RIITTÄÄ tällä hetkellä tuon perus-
mersun kulku, kun ei silläkään tuota mitään
vaikeuksia pysyä liikenteen tahdissa. Ja
viimeistään ajelu isäukon Octavia 1,6:lla tuo
mieleen,että onpas se mersu pirteä auto...
maasturi kelpaisi?
TUli vaan mieleen, että maasturia itsekin olen
aina autonvaihdon yhteydessä kattellut.
Viimeksi esimerkiksi Toyotan 4Runner V6-koneella
oli peräti pari yötä kokeiltavana. Kulutus vaan
osoittautui kevyestikin ajeltuna sellaiseksi että
huh. Maantiellä takavedolla saattoi päästä
jollain 11-12 litralla, mutta kaupungissa tai
pikkuteillä...
Voimaa oli koneessa sen verran siinäkin, (4,3-
litrainen), ettei väännöstä pulaa tullut. Ja
sähköherkkuja riitti.
Tai joku Blazer?
Maasturia pidempään ajettuaan on aina hankalaa
palata "maanpinnalle" -- korkean istuma-asennon
mukanaan tuoma näkyvyys on kyllä luksusta. Ja se,
ettei ihan jokaista esinettä tartte mitata
etukäteen, että mahtuukohan varmasti mukaan.
Tavallisen henkilöauton muotoisia nelivetoja
onkin vaikea miettiä -- joku VW tai Audi ehkä,
mutta hinnat ovat perin suolaisia. Puhumattakaan
iX-bemareista, jos niitä uusia bemareita nyt enää
bemuksi tuntee.
Tietty on suhteellista, mikä on ripeä --
itselleni RIITTÄÄ tällä hetkellä tuon perus-
mersun kulku, kun ei silläkään tuota mitään
vaikeuksia pysyä liikenteen tahdissa. Ja
viimeistään ajelu isäukon Octavia 1,6:lla tuo
mieleen,että onpas se mersu pirteä auto...
Tulipa tuikattua sama viesti monta kertaa;
talossa tehdään jotain atk-hommia ja netti vähän
nykii. Näköjään se lähetti sen viestin sittenkin,
vaikka muuta luulin...
ei oikein ole se mitä haen. Sanotaanko näin että
nykyinen Audini on niin "ripeä" että vastaavaa
maasturia ei kyllä löydy...=)
Toisaalta, voisi ehkä ajatella jonkinlaista
aikuistumista, ja siirtymistä normaalien autojen
pariin. Silti välillä on niin kiva lähteä
ajelemaan asfaltoituja pikkuteitä ja nauttia
vauhdista. Taitaa se kuitenkin olla aika
lapsellista kaahata pitkin pikkuteitä. Vaimo
ainakin on sitä mieltä ja toivoo seuraavan auton
olevan kerrankin joku järkevä. Tämä nykyinen kun
vaatii tottumista eikä alustavirityskään ole
sopiva tavalliseen ajoon.
Maasturit ovat kyllä erinomaisia juuri siitä
syystä että näkyvyys on hyvä. Liikenteessä näkee
muiden yli tilanteet kykenee ennakoimaan
huomattavasti paremmin kuin henkilöautolla.
Samoin isoissa maastureissa ei todellakaan
ahdista.
Tuosta 4Runnerista korjaisin sellaisen seikan
että siinä V6 on kylläkin 3.0-litrainen. Blazer
S10 Tahoessa on tuo 4.3-litrainen V6.
Täytyy tunnustaa että 18-vuotiaana tuo 4Runner
oli oikea unelma-auto. Mustilla laseilla,
karjapuskurilla, korotettuna ja armottomilla
läskeillä se oli todella härskin näköinen.
Lukiossa erään varakkaan perheen pojalla oli
sellainen ja se oli kyllä upea. Välituntisin
sillä ajeltiin kauungilla. Oli todella siistiä
pyörittää sitä lumessa niin että kauppiksen tytöt
katsoivat suu auki...(HUOM: 18-vuotiaan pojan
arvomaailma) =)
Nykyäänkään se ei ole pahan näköinen. Se on
jotenkin ajattoman näköinen. Tosin etenkin diesel-
mallit ovat saaneet usein kovaa kohtelua ja ne
alkavat siltä näyttääkkin. Viime syksynä tuli
tutun vaihtoautomyyjän kanssa katseltua erään
Runnerin pohjaa ja laskimme kiinniottojälkiä.
Mutta niinhän se on kaikilla, auto on sen
näköinen miten sillä ajetaan ja miten sitä
hoidetaan.
V6 Pajero oli viime kesänä ajossa ja oli lähellä
etten kaatanut sitä ensimmäisessä risteyksessä.
Jotenkin tuli vanhasta tottumuksesta ajettua aika
kovaa kurviin, mutta en muistanut pehmeiden
renkaiden ja jousituksen ja korkean painopisteen
yhdistelmää ja sisäkaarteen puoleiset
pyörät "hieman" nousivat...=) Tuli pelästyttyä
oikein kunnolla, eikä kyydissä ollut isänikään
oikein ajostani pitänyt...=)
Blazeria ei taideta Suomeen enää tuoda.
Ymmärtääkseni uusi TrailBlazer korvaa sen
Euroopan markkina-alueilla. Ja olisihan
niitä "lelu"-maastureita ML ja X5, kuten muutkin
SUV:t. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä että jos
ostaa maasturin, niin pitää maastossa sentään
hieman päästä.
Tällä hetkellä unelmamaasturi voisi olla Range
Roverin 4.6HSE, ML 400CDI tai Toyotan Land
Cruiser 100. Hinnat vain ovat aivan älyttömiä, ja
Rangelle maistuu tuo liemikin. Tosin Range maksaa
yli 750tmk, joten sen ostajaa muutama litra ei
taida vaivata...
Land Cruiser 100 olen kerran kokeillut, ja täytyy
myöntää että se oli vakuuttava. Hiljainen, mukava
ja tehokas(diesel) moottori. Toki uudet V8 nakut
sen jo varmasti voittavat mutta sellaisella ei
ole tullut ajettua. Ei mikään ihme että sitä
myydän Lexuksena Jenkeissä. Tosin silläkin hinta
alkaa 7:llä...=( Käytetytkin ovat vielä tosi
kalliita. Tosin maksaahan Pajerokin liki
500tmk:ta.
Kävin viimeviikolla piruuttani katsastamassa Land
Cruiser 80 turboa. VM.92, ajettu 452, todella
siisti, ei mitään kupruja eikä kolhuja. Pyynti
109tmk. Maasturille olisi kyllä perheessä
(minä vanhemmat sisarukset) pieni tarve. Vene,
asuntovaunu, kelkka ja peräkärry liikkuisivat
sillä huomattavasti paremmin kuin 2Wd malleilla.
Ja jos auto ei olisi kenenkään 1.auto, olisi se
tarpeen mukaan saatavilla. Tosin tuollaisen
yksilön(ikä km) kestävyys ja kustannukset ovat
aina arvoitus. Moottorilla on kyllä hyvä maine,
4.2 litrainen 6-sylinterinen, ja sen pitäisi
kestää. Ongelma on kylläkin siinä että mitä tehdä
kun autolla olisi enemmän kuin yksi ottaja samaan
aikaan ja miten kustannukset jaettaisiin. Ettei
vain tulisi sellainen tilanne eteen että joku
valittaa kun joku ajaa enemmän ja silti maksetaan
yhtäpaljon. Ainahan uusi on varmempi, mutta
oikeat maasturit maksavat ainakin 300tmk. Ja mitä
sitten tekee jos käyttöä em. autolla ei olekaan?
Niin olikin Toyotassa 3-litrainen V6. Kiitos
korjauksesta...
Ainakin tunnut perehtyneen maasturitarjontaan
perin hyvin -- itse en ole viime aikoina jaksanut
seurata sitäkään asiaa niin kovin hyvin.
Viikonloppuna tuli istuttua Blazerin kyydissä ja
kutosen murina ja automaatti tekivät kyllä vähän
säväystä. Tuttavani ajaa Discoveryllä, joka on
kyllä Toyotaan tai Pajeroon verrattuna kuin
kevätkyntöjä varten varustettu Valmet.
Toyotan Land Cruiser 80:aa katselin samalla kuin
sitä 4Runneriakin, mutta siinä oli kokoa sitten
jo hiukan liikaakin. Toki se on autona lähes
ikuinen, ja jälleenmyyntiarvokin on hyvää
luokkaa. X5:sta tai Mersun M-sarjasta ei oikein
jaksa innostua...sitä vastoin Mersun uusin versio
G-sarjasta (juuri siitä helvetin kulmikkaasta)
olisi sellainen, että jos lotossa voittaisin,niin
aamulla marssisin Vehoon sellaista tilaamaan.
Nelilitrainen (taas MUISTAAKSENI) V8-diesel,
automaatti ja melkoiset ominaisuudet sekä
maastossa että maantiellä... nam!
Voisikos tuo 4Runnerin "ajattomuus" johtua
siitäkin, että samaa keulaosaa käytettään
Hiluxissa, joita on pieniä face-lifteja
lukuunottamatta käytetty ties miten kauan, eli se
on tavallaan ns. osa katukuvaa?
Tietty riippuu auton valinta siitäkin, missä
tulee ajeltua. Itse joudun ajamaan maantietä,
jonkin verran kaupunkien pikkusokkeloitakin,
mutta myös ihan rehellisellä maaseudulla joudun
(saan?) ajamaan päivittäin. Haaveet jostain 30
senttiä madalletusta Ferrarista ovat jääneet
unholaan, vaikkei ikää niin kamalasti olekaan.
olisi kyllä todellinen herrasmiesmaasturi.
Vastaavaan kykenee ainoastaan Range. Silä voisi
todellakin arvokkaasti harmaantunut herrasmies
ajaa hirvimetsälle tai sorsastamaan. Jotenkin
mielessäni G sopii paremmin todelliseen käyttöön
kuin kaupunkiin. Mersupalstallahan oli juttua
juuri G:stä ja linkki jenkkisivustolle, jossa oli
uudistettu G testissä. Se on kyllä tyylikäs auto.
Hopea värikin sopi siihen erinomaisesti. Mutta
kuten kaikilla "kauniilla" leluilla, on silläkin
hintansa. Todennäköisesti 8 alkaa...=( M
maksaaa "vain" 637tmk.
Olet kyllä oikeassa tuossa 4Runnerin ulkonäössä.
Se vain jotenkin sopii silmään vieläkin. Olen
aina pitänyt siitä ja taidan pitää vanhanakin. On
pakko muistella vielä nuoruutta kun juuri kortin
saaneena sain ajella kaverin 4Runneria. Oli kyllä
hieno peli, ja on vieläkin. Ja vaikka se olikin
ns. lauluautona, oli auton omistaja "nipo", eli
auto sai hyvää kohtelua eikä sitä poljettu
surutta eikä ajettu alustaa kiinni. Huokaus, se
oli silloin vanhaan, hyväänaikaan...=)
Oma ajelu koostuu (ajallisesti)pääsääntöisesti
kaupunkiajosta. Hiekkatietä ei tule oikeastaan
ajettua kuin mökkimatkalla, ja silloin n.400
metriä. On oikeastaan mukava kun mökkitie ei ole
se 25 kilometriä pitkä kuoppainen huonokuntoinen
hiekkatie. Tuttavien mökeillä tulee aina kesäisin
poikettua ja alkaa kyllä pännimään kun sitä samaa
auton levyistä polkua saa ajella kielikeskellä
suuta. Ja ohjeet ovat luokkaa " käyrän kuusen
kohdalta oikeaan ja 1000:n männyn kohdalta
vasempaan...". Silloin on kyllä tyytyväinen kun
omalle mäkille vie kunnon tie. Eikä tarvitse
pelätä että kivi lyö pakoputkeen tai pohjaan.
Auton valinta on todellakin henkilökohtainen
valinta, ja todella usein se on todellakin
tunteiden valinta, ei järjen. Moni ajaa
dieselillä vaikka kilometrejä tulee 15tmk
vuodessa tai maasturilla vaikka ainoa "maasto"
jossa ajetaan on Mannerheimintie...=)
Hmm, nyt alkoi pienoinen maasturikuume itämään
takaraivossa. Saa nyt nähdä mitä hankkii
seuraavaksi, ja koska. Jos vaikka myy nykyisen
pois ja odottaa EU:n autoveropäätöksen
seuraamuksia ennen uutta. Onneksi vaimolla on
kelpo auto, joten silläkin voi ajella. Tai sitten
ostaa "odotusajaksi" jonkun edullisen kulkineen..
kaikki sujuu ilman hurrrjia kulunkeja ja muita
ongelmia, jos maasturiin päädyt. Ainakin, jos
minä olen ollut myötävaikuttamassa
asiaan...vaikka taitaisi se olla ensimmäinen
kerta, kun ajan ylipäätään jonkun konkurssiin, ja
vielä netin kautta. Hehhee.
No, tässä saat pistää sitten tunteen ja järjen
vastakkain, kun autoa alat etsiä. Kerrohan tällä
palstalla sitten, minkälaisen laitteen päätit
ostaa.
Makuasioista puhuminen sopii tähän iltaan kuin
nyrkki silmään: kävin äsken seuraamassa miten
eräs tuttavani kunnostaa vuoden -76 Mersu 240D:tä
ja kaavailee siitä jonkinlaista käyttöpeliä
ainakin kesäajaksi. Tänään oli menossa ovien
vaihto ja jotain pieniä konehuoneen nippeleitä
oli myös pajan pöydällä avattuna.
Eihän tuollainen yli 20-vuotias auto pysty
kilpailemaan nykykulkineiden kanssa missään
muussa kuin sisätiloissa, mutta ammattimaiselle
automekaanikolle tuollainen tapa hankkia auto
käyttöön sopii. Tavallaan hän saa siinä "uuden
auton", koska peli tulee tässä syksyn iltoina
käytyä täysin läpi.
kaveri on onnellinen saadessaan puuhailla mersua
kuntoon muutamana iltana viikossa ja taitaa olla
siitä ensi kesänä kaupungilla vähintään yhtä
ylpeä kuin "pakasta vedetylläkin" autolla
liikkuvat. Ammattimies on työstään ylpeä, jos
aihetta on. Tällä hetkellä näyttää siltä, että
aihetta saattaa vielä ollakin.
Mutta että itse lähtisin tuohon, vaikka jotain
autoista ymmärtäisin...ei sentään.
Meitä on moneksi.
haukkaamasta liian isoa palaa...=)
Tähän nykyiseenkin on kyllä mennyt niin paljon
pelimerkkejä että hirvittää. Täytyy myöntää kyllä
että hukkaanhan ne tavallaan ovat menneet, mutta
olen minä niistä nauttinutkin...Sakkoja en
kertaakaan ole saanut, eli jonkinlainen järki on
aina mukana ollut.
Hitaasti ja harkiten on tarkoitus edetä. Ei
tyylillä " käynpä katsomassa mitä liikkeessä on
takaisin tulen uudella autolla". Olen kyllä niin
perusepäluuloinen ja utelias luonne, että haluan
tietää kaiken autosta ja varusteista.
Valitettavasti vain todella harvoin löytyy
automyyjää joka osaisi vastata edes kysymykseen
suurimman sallitun perävaunun massasta. Tuttu
myyjä(sama jonka kanssa tutkimme 4Runneria)
valitti minun kysyvän liian vaikeita. Hän sanoi
että " kysy vaikka minkä värinen se on, siihen
osaan vastata..=)" Hän kyllä on sen verran
palvelualtis, että kaivaa tiedon vaikka kiven
alta. Soittaa maahantuojalle ja muihin
liikkeisiin tai auton omistajille. Välillä kyllä
myyjien tietämättömyys todellakin ihmetyytää.
Esim Veholla myyjä ei tiennyt että C-sarjan
Avantgarde-varusteluun kuuluu erilaiset helmat
kuin Classiciin, vaikka autot seisoivat
vierekkäin..=( Samoin Volkswagenin myyjä väitti
Boran manuaali-ilmastoinnin toimivan
automaattisesti, eikä siinä muka ole mitään eroa
automaattiseen. Mitä sitten kun asiakas valittaa
asiasta? Kuka vastaa?
Toisaalta ymmärrän tuollaista vanhan
restauroimista. Siinä saa hyvän harrasteen ja jos
jaksaa tehdä työnsä hyvin, myös lopputulos
palkitsee.
Harrasteauton ei ikinä pidä pärjätä uudelle.
Käyttöauto on käyttöauto ja harrasteauto on
jotain aivan muuta. Kertomasi kaveri tuntee
Mersunsa joka mutterin ja osan, ja muistaa minkä
työn sen kuntoon saattamisessa on nähnyt.
Todennäköisesti hän on vielä paljon iloisempi
kuin uuden auton ostanut. Uuden auton ostajan ei
tarvitse kuin kertoa mitä haluaa, laittaa nimi
alle ja miettiä millä maksaa, se on siinä. Itse
tekevä näkee sen kaiken työn ja vaivan, jota auto
vaatii. Autosta tulee oikeastaan ystävä. Sitä
laittaessa on mukava unohtaa päivittäiset murheet
ja ladata akkuja.
Olen oikeastaan hiukan kateellinen niille jotka
voivat itse rakentavat tai kunnostavat auton
itselleen. Se on silloin heidän tekemänsä, omien
käsien tuote. Siitä voi todellakin olla ylpeä.
Itse en autoille osaa tehdä muutakuin tankata.
Nesteet tarkistan, renkaat vaihdan ja polttimot
vaihdan, se on siinä. Tosin on eri asia säätää
kaasutinta kuin viritellä sähköaivoja, mutta
silti. Olisi kiva jos osaisi laittaa autoa.
Hommaisi hyväkuntoisen aihion, esimerkiksi Minin
tai 600 Fiatin, ja tekisi siitä sunnuntaiauton.
Nuo valitsin sen takia että työkaverilla on 7
Miniä(mm. Cooper, Moke, van) ja pomolla 40-luvun
Topolino. Olisi kyllä kiva ajella 600 Abarthilla.
Siitä oli juttua muutama viikko sitten Hesarin
autoliitteessä ja Tammelan Bella Italiassa
ihastelin ks. autoja.
Olisihan Maseratin Marek upea, mutta V12 vaatisi
jo jonkun verran mekaanikon taitoja tai sitten
pohjatonta pussia...=)
oikein ymmärsit tuon kertomukseni kaverin
vanhasta mersusta.
Kaveri soitti jo tänä aamuna ja oli
tohkeissaan,että "muistatko sen osan, mitä ei
millään tajuttu, miten se irtoaa...mä keksin sen
kun vähän mietin ja se olikin helppo homma!"
Eli tekemisen ja osaamisen riemua on ilmassa.
Autokauppojen väkeä en tohdi lähteä
kommentoimaan, sillä itse en -kuten todettua- ole
ikinä ostanut uutta autoa.
Työpaikan leasing-peliä etsittäessä kävin kyllä
liikkeitä läpi, mutta eipä mullen paljon annettu
syitä mitään kysellä: firmaan haalitun auton kun
tulee ensisijasesti olla edullinen ja lähinnä
mulle jäi valittavaksi kahdesta samanhintaisesta
Skoda tai Peugeot...
Skodan valitsin kyllä. 192 senttiäni kengät
jalassa eivät taittuneet Pösöön oikein mitenkään.
Perkkele.
ei ole ongelmaa auton pienistä tiloista. Pituutta
minulla kun on 20cm vähemmän kuin sinulla. Ja
jalatkin ovat vain kokoa 41. Lisäksi kun olen
hoikanpuoleinen ja vielä pirun notkea, niin sovin
käytännössä koppiin kuin koppiin. Mukavahan ei
esim. Nissan 200SX:n "takapenkillä" ole istua,
mutta sentään mahdun sinne.
Ajoasentoni on kyllä lievästi sanoen
omalaatuinen: Penkin istuinosan takareuna
alhaalla, etureuna ylhäällä ja ratti niin
alhaalla että juuri ja juuri mahtuvat jalat sen
ja penkin välistä. Selkänoja vielä "keinutuoli"
kulmaan ja säädöt ovat valmiit. Kaikki jotka ovat
kokeillleet istua em. säädöissä ovat haukkuneet
niitä. En edes tiedä mistä moinen viritys on
tullut, mutta sehän on tärkeintä että asennossa
on mukava ajella. Ja tietysti ulottuu
hallintalaitteisiin kunnolla.
Mitkä Skoda ja Pösö olivat kyseessä? Fabia ja
206?
Mitä automyyjiin tulee, niin kyllä käytettyjen
myyjätkin osaavat. Tuttu osti auton
paikkakuntamme "1. jobbarilta". Auto oli juuri
katsastettu ja aivan kunnossa. Vuoden kuluttua
kun hän meni auto itse katsastamaan, paljastui
että auto on varastettu! Asiaan tietysti kuuluu
se että myyjähän ei tiennyt auton historiasta
mitään. Oli vain ostanut sen luotettavalta
mieshenkilöltä...=) Joopa joo
Octavia ja Pösöstä oisko ollut 306?! Piru, kun ei
näitä uusien autojen malleja edes muista...
Leasing-hinnat eivät nyt olleet aivan markalleen
samat, mutta suunnilleen kuitenkin. Liekö niissä
eroa eri osissa maata.
Osasi on kyllä helppo, itselläni on tuota
pituutta se mainittu 192 senttiä ja painoakin
sadan kilon pintaan. Kenkä on kokoa 47.Eli jos
olen matkalla sanotaan vaikka kalastamaan, ja
vedän kumisaappaat (isot numerot) jalkaan, en
yksinkertaisesti MAHDU jaloillani ajamaan
esimerkiksi sitä Discoverya, josta aiemmin
kerroin. Leveälestinen tavallinen 47-koon
kenkäkään ei mahdu keskitunnelin ja jarrun
välistä kaasulle.
Kuulostaa koomiselta, mutta on todellisuudessa
erittäin kiusallista ja joissain tilanteissa jopa
vaarallista.
Oma ajoasentoni mersussa on varmaan kaikkien
ergonomia-tyyppien kauhu: penkki on lokoisan
takana, melkein alimmassa asennossa ja
selkänojakin aika "keinutuolina". (Kiitos hyvästä
ilmaisusta).
Vasen kyynärpää oven kahvalle ja samalla kädellä
saa JUURI mukavasti kiinni siitä isosta ratista.
Oikea käsi saa levätä oikeanpuoleisella
kyynärnojalla, ja kädelä saa taas mukavasti
kiinni ratista. Mersussa kun ei tuota rattia saa
säädettyä, mutta tällaiselle kaapille se on
tismalleen oikeassa paikassa. Penkki nyt ei ole
mikään sivutuki-ihme, mutta sopivan tukeva. Ei
mikään vieteri-istuin sentään.
Pitkällä matkalla penkkiä voi taas nostaa ja
ottaa välillä kiinni ratin yläosasta, kuten
autokoulussa opetetaan.
Noita jobbareita kannattaa varoa. Jos TIETÄÄ,
että ko. tyyppi on hankkinut myytävänsä esim.
merkkiliikkeen pihan halparivistä, voi suhtautua
melko rauhallisesti. Mutta jos yksityiseltä
ostanut yksityinen myyjä on kyseessä...
Itse olen ostanut autot merkkiliikkeestä. Jos
auto hyytyy ensimmäiseen risteykseen kaupanteon
jälkeen, on pieni toivo, että se korjataan vielä
edes osittain liikkeen piikkiin.
on kyllä aika pieni tiloiltaan. Octavia on
huomattavasti isomman tuntuinen, se vaikuttaa
etenkin leveämmältä.
Jos patiinisi eivät sovi Pösöön suosittelelen
kokeilemaan esim. 156 Alfaa. Kun painat jarrua,
painasit samalla toistakin poljinta. Siinä on
polkimet nimittäin sommiteltu todella lähekkäin.
Itse sain kyllä todella oivallisen "loikoilu-
asennon" 607:ssa Pösössä. Se oli automaatti, niin
penkkiä kykeni pitämään taaempana kuin
normaalisti. Selkänoja oikein kallelleen ja
etureuna ylös jolloin olo oli kuin siinä
keinutuolissa. Pääntuki eteenpäin kalleelleen
jotta pää todellakin nojasi siihen. Vasen käsi
kyymärnojalle ja kevyellä sormiotteella kiinni
ohjauspyörästä. Oikeaa kättä oli hyvä lepuuttaa
keskituella. Vakionopeudensäädin päälle ja sen
jäkeen ei tarvinnut kuin hieman rattia käännellä.
Missään muussa autossa en vastaavaa asentoa ole
saanut. Tuo asento on kyllä oivallinen myös
nukahtamiseen...=)
Se on kyllä totta että kannattaa varmistaa
minkäauton ostaa ja mistä. Huolellisesti
toimimalla säästää monta markkaa ja monta
harmaata hiusta.
Tuo koko on kyllä välillä hankala asia. Itselleni
pieni auto, esim. Punto ja Clio, on pieni
ainoastaan sillä tapaa että 5 ei mahdu niin
väljästi, matkatavaratilaa on rajoitetusti ja
tietyissä ominaisuuksissa on säästetty. Täytyy
myöntää että kertaakaan ratin taakse mennessä ei
ole miettinyt sellasita asiaa että joku ei saata
todellakaan mahtua em. autoon. Itselle se on
ollut jotenkin vieras ajatus. Tosin kerran
kaverin isän Chevrolet kuorma-autoa ei saatu
katsastettua siitä syystä että katsastusmies ei
mahtunut ratin ja penkin taakse! =) Tosin
katsastusmies oli todellinen keskikehon
rakentaja...=)
ovat usein petollisia. esimerkki Chevystä on aika
hyvä: onhan Chevy Van myös iso kuin mikä, mutta
en voi väittää, ettäkö siinä mittaiseni ihminen
mahtuisi kovinkaan hyvin istumaan. Onhan se
automaatti, eli sikäli on sama, minne vasemman
jalkansa rullaa, mutta ihmetyttää silti.
Sama peli on useissa maastureissa, esim. Pajero
ja Land Cruiser: autoissa olisi kokoa vaikka
naapurille jakaa,mutta kuskin paikan
mitoituksessa sitä on vaikea havaita.
Ja sama kääntäen: edellisen mallin Toyota Camry
oli auto, jossa "normaaleista" ulkomitoista
huolimatta mahtui isokin mies rötköttämään
sovinnolla.
Octaviassakin elo sujuu joten kuten, enemmän kuin
ahtaat tilat Skodassa haittaavat muutamat
pikkukömmähdykset. Esimerkiksi käsinojaa ei voi
käyttää käsinojana ja kaasupoljin on todella
vittumaisen kevyt. Jalkaa joutuu kannattelemaan
maantieajossa ja tämä alkaa pidemmän päälle
rasittaa. Mercedeksessä poljinta joutuu jopa
hieman painamaan, mikä on kyllä pidemmän päälle
vähemmän hermoillekäyvää.
Tempomat olisi kyllä poikaa. Katselin aikanaan
yhtä 300D:tä jossa ko. varuste olisi ollut.
Perkele, kun ei tullut valittua sitä sittenkin.
säädin on kyllä oikein hyvä varuste. Ilman en
enää autoa huolisikaan.
Yksi huono puoli siinä on. Nimittäin kanssa-
autoilijat joilla sitä ei ole. Kun yrität ajaa
jonkun perässä säädin päällä niin alamäessä jäät
ja ylämäessä ajat konttiin jos et hiljennä
nopeutta tai kytke säädintä pois päältä. Samoin
jos joku ajaa perässä niin ylämäessä jää ja
alamäessä hän tulee aivan perään kiinni.
Usein käy niin että takanatulija menee alamäessä
ohi koska luulee minun jarruttelevan. Ja sitten
seuraavassa ylämäessä olen perässä kun hänen
vauhtinsa hiipuu.
Aluksi cruise ihmetytti koska kaasupoljin liikkuu
itsekseen. Kosak autossani ei oel sähköistä
yhteyttä kaasupokimen ja polttoaineensyötön
välillä toimii kaasupoljins en mukaan kuinka
paljon kaasu annetaan. Riippumatta siitä painanko
poljinta vaiko kone...
Sen olen huomannut että niin jyrkkää ylämäkeä ei
tule että kone painaisi kaasun pohjaan asti. Aina
jää hiukan varaa polkimeen. Siltikään nopeus ei
putoa. Tuo liittyy todennäköisesti polttoaineen
säästöön.
sitä poljinta tulee ylämäessä itsekään poljettua
ihan pohjaan asti. Vakionopeusverme toimii siis
hyvinkin inhimillisesti...
Mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen,
poljinta liikuttava sähkömoottori voi olla
yllättävän tehokas. Ajoin jokin aika sitten
tuttavani Chevy pick-upia (joku Sportside, bensa-
V8 ja voimaa koko suvulle) jossa on
vakionopeudensäädin ja esimerkiksi polkimen alle
rullautuneen kumimaton moottori painoi rullalle
todella kiukkuisesti ylämäkeen tultaessa. Sattuu
varmaan jalkaankin, jos lepuutat koipea pedaalin
alla vasta-ahteeseen saavuttaessa.
Chevy oli muuten yksi hupaisimpia
autoilukokemuksia vähään aikaan: tehoa
piristetyssä motissa on about 420 kaakkia ja
perän paino noin 250 kiloa...märkä asfaltti,
tottumaton polkija ja HUI! Ympäri mentiin kaasun
kanssa, jotta pöly vaan nousi! Onneksi oli
parkkipaikka, heti seuraavalla nelikaistaisella
osasi jo välttää polkemasta.
Letukalla on kuulemma vittumaista yrittää
kaupungissa näyttää esim. valoissa mistä ns. kana
pissii -- laitteella jättäisi jonkun Gsi-Kadettin
mennen tullen, mutta ensimmäiset 50 metriä ovat
sitä mustan jäljen jättämistä tien pintaan. Oli
se märkä tai ei... jenkeissä on puolensa aina
silloin tällöin.
Itse ajelen pienellä mutta uudella hieman alle
100 tmk maksaneella autolla ja olen tällähetkellä
23-vuotias. Auton ostin uutena loppuvuodesta -99.
Maksoin 35 tmk käsirahaa kesätyö yms. säästöistä.
Siis opiskelut ovat vielä kesken, pitkään...
Loppu luotolla... allekirjoittneella sattui
olemaan niin hyvin asiat että sain vanhemmilta jo
etukäteen lupauksen 0%korko lainasta, joten isäni
on maksanut muutamia luottolaskuja kun oma
rahatilanne on ollut tiukka. Tällä viikolla käyn
rekisteröimässä auton omaksi. Isukille on vielä
10tmk velkaa...
Pari kaveriani ajaa n.150 tmk autolla. Kummatkin
tekee töitä sikana: toinen IT, toinen
rakennustekniikan alalla. Yhdellä tyypillä on
kyllä pappa betalar auto n.160 tmk. hintainen.
Loput ajeleekin sitten 1-30 tmk autoilla.
Riippu ihan siitä mitä elämässä arvottaa, jos ei
ole muksuja ja asuu halvassa vuokrakämpässä niin
voi sitten vaikka ajaa paremmalla autolla, jos
tekee paljon töitä.
Katkeria on yleensä ne "olen raudoittanut samalla
palkalla 20 vuotta" tyypit, jotka ei ymmärrä sitä
että joku nuori on kyvykäs ja tienaa hyvin. (eipä
noi raksa palkatkaan huonoja ole.)
Allekirjoittanut arvostaa autossa ensisijaisesti
turvallisuutta ja luotettavuutta, ikävä kyllä
tiedän millainen ero on 15 vuotta vanhan ja uuden
samankokoisen auton kolariturvallisuudella.
Kulutus ja ympäristö ystävällisyyskin tärkeitä.
Ja ajo mukavuus. Siksi uusi auto.
"Tuolla arvokkaalla tarkoitan nyt
sellaista noin 100 000- 150 000 markan arvoista
autoa"
Eli ihan tavallista uutta autoa. Sellaisen voi
saada työsuhteen kylkiäisenä tai sitten
työnantaja maksaa työajoista kilometrikorvausta.
Jos ei ole kumpaakaan niin sitten on olemassa
rahoitus jäännöserällä tai ilman.
ja nuorella 20-30 vuotiasta henkilöä. Sanotaan
että jos nuori opiskelee muutaman vuoden niin
siinä alle 30 vuotiaana voi sitten jo ajatella
auton ostoa. Itse olin 29 vuotias kun ostin
ensimmäisen uuden auton.
"mikä on mahdollistanut tämän että aina vaan
nuoremmilla on arvokkaampia autoja?"
Kai se on niitä talouskasvun hedelmiä. Niin kauan
kun nuori jaksaa uskoa tulevaisuuteensa ja pistää
rahat menemään vaikka autoiluun niin siitä
kilahtaa myös reilu osuus "verottajan kassaan".
Näistä rahoista voidaan maksaa vaikka
sosiaaliavustuksia niitä tarvitseville.
Kun ei ole lapsia, ei omaa asuntoa eikä huota
huomisesta, niin voi kaiken liikenevän rahan
käyttää auton osamaksuun.
Sitten jonain päivänä, kun äiteen jääkaappi
sulkeutuu viimeisen kerran, oma lapsi putkahtaa
maailmaan (toivottavasti toivottuna), pitäisi
alkaa maksaa asuntoa ja korkotaso kääntyy
nousuun, voi aina kätevästi mennä sossuun.
Auto tosin pitää myydä, mutta onpahan saanut
siihen asti pitää hauskaa tarvitsematta tylsien
luusereiden lailla säästää pahan päivän varalle.
Kun ei se ikävä Sauli vain panisi niitä sossun
hanoja kiinni.
Nimim. Paraskin puhuja l. Auto 230 tmk, ei lapsia
ja...
Suomessa uusista autoista n. puolet on
työsuhdeautoja, joten siksi niitä uudehkoja
autoja on ajossa myös varsin nuorilla, jotka ovat
saaneet työpaikan autoedulla. Ja varsinkin
nykyään työpaikat houkettelee nuoria töihin
tekniikan aloille juuri noilla eduilla.
Olen it-alalla ja satuinpa vaihtamaan oikeaan
aikaan oikeaan firmaan. Optiolla hankin kämpän ja
liuhakkaan auton. Pörssipelissä olen sitten
pyöritellyt loppuja rahoja, pikkusen on tullut
takkiinkin, mutta onneksi on riittävästi
pelimerkkejä.
se kaveri joka hernesaaressakin ajelee sillä
mr2:lla? se jätkä jolla ei ole leukaa
ollenkaan :D:D:D
Jos asuu vanhempien kämpällä, niin
hanttihommissakin tienaa sen verran, että
osamaksut pystyy maksamaan kalliimmastakin
autosta.
Kyllä on elämän prioriteetit sekaisin, jos
aikamiespoika elelee vanhempien nurkissa ja
piikkiin ja pistää näin "säästetyt" rahansa
autoon. Eipä silti tiedän kyllä tällaisiakin
tapauksia.
kun on tarpeeksi iso palkka eihän se sen
ihmeellisempi asia ole. Eli itselläni on riittävä
palkka (olen töissä rahoitusalalla) isomman
perheauton ostoon asuntovelkojen lyhentämiseen.
Kun vaimollakin on vielä keskiverto palkka niin
kyllähän sitä pystyy autonkin ostamaan. Ei
ruhtinaallisesti kyllä elä, mutta ihan OK.
Ruotsissa eläis vähän leveämmin....
Koulutus/yrittäjyys kannattaa Suomessakin
Moi.
En ole itse kovin kiinnittänyt huomiotani tuohon
ilmiöön, mutta ihan vain huvin vuoksi voin
ilmaista oman mielipiteeni autoista, koska
edustan nuorempaa kansaa. Olen 18 vuotias tyttö
enkä haluaisi kovin hienoa autoa alleni vielä
näin nuorena. Ehkä 15 vuotta vanha auto joka on
jo käynyt pari kertaa kolarissa mutta korjattu
ajokuntoon, hintaluokka 15-25 tonnin välillä. En
pidä nykyisistä "pyöreämallisista" autoista,
vaikka kaipa silläkin on tarkoituksensa että ne
yleistyvät kovaa vauhtia. Siis oma autoni saisi
olla "neliö", hieman ruostunut, käytetty, halpa
ja vanha.
-Blythe-
NE ON NIITTEN FAIJOJEN AUTOJA...LEUHKII VAA
NIILLÄ!!AINAKII TÄÄLLÄ PÄIN....=)
Minä ainaki oon oman autoni rankalla työllä
hankkinu! En o päivääkään ollu työttömänä ja
töissä kun mahdollista... Kun tekee tarpeeks
duunia, niin on varaa ostaa auto, jolla uskaltaa
ajaa... (työmatkakin on 80km/päivä) Ei viiti
millään viiden tonnin paskoilla ajella.
Otetaan esimerkiksi nuori joka menee
ammattikouluun, valmistuu ammattiin 18v, käy
intin, menee töihin 19v. Esimerkiksi
metallipuolen kaveri jolla on halua kouluttautua
ammattinsa todelliseksi osaajaksi. Kouluttautuu
työnsä ohella esim. NC-sorvaajaksi, alkupalkka ei
ollut hyvä, mutta viiden vuoden työkokemuksella
on kovan luokan ammattilainen NC-työstössä,
palkka liikkuu jo lähempänä 100mk/h... Ja ikää
~25v. Kyllä tuolla rahalla jo velaksi ostaa
kalliimmankin auton... Esimerkkejä löytyy
jokaiselta teollisuuden / huollon alalta, huippu
osaajat saavat hyvää palkkaa olivat sitten
työntekijöitä tahi toimihenkilöitä... Esim.
paperialalla ei ole outoa jos 25v kaveri saa noin
16tmk/kk, ja paperitehtaitahan löytyy suomesta
kohtuullisen paljon... Lisäksi jos ko. kaveri
asuu vielä vanhempiensa luona tai on vuokralla
jossain 17 neliön yksiössä jää rahaa ihan
mukavasti taskun pohjalle.
Toisaalta taas suurin osa kouluja käyvästä väestä
valmistuu vasta reilusti yli kaksikymppisenä,
alkupalkka ei päitä huimaa. Insinöörin alkupalkka
keskiarvo pyörii jossain 12tmk/kk pinnassa.
Mahdolliset opintovelat niskassa, tällä rahalla
ei vielä muutamaan vuoteen kalliita autoja
ostella! Koulutus maksaa suomen maassa itsensä
takaisin vasta vuosien päästä. Koulutus ei siis
suomessa kannata, ainakaan nuorena...
Ainakin minun tuttavapiirissäni on
tyyppejä=nuoria miehiä, joilla on kalliit autot.
Tässä parin pojan tarina:
Pete 29v. asuu vielä vanhempiensa kanssa. Äiti
maksaa kaiken ylläpidon, asunnon, ruoan,
vaatteet... Petellä on duuni it-kuplassa. Hän
tienaa (ainakin vielä) ihan kivasti. Kaiken rahan
voi käyttää vaikka autoon. Ja jos tarvitsee
lisää, niin ainahan voi pyytää isältä tai
mummolta.
Ville 25v. osti auton ja asunnon. No eihän rahat
riittäneetkään, joten isukki maksaa asunnon ja
itselle ei sitten jääkää kuin se autolaina.
Syömässähän voi käydä isän pankkikortilla tai
sitten kotona äidin luona.
Kumpikaan pojista ei ole perhettä ajatellut:
vaimo ja lapsethan ovat rajoittava tekijä.
"Ainakin minun tuttavapiirissäni on
tyyppejä=nuoria miehiä, joilla on kalliit autot."
...ja elämän prioriteetit sekaisin. Jos mies
lähestyy kolmeakymmentä ja asuu isin/äidin luona
ja elää näiden "piikkiin" niin tyo on mielestäni
aika härskiä. Vanhempien elatusvelvollisuus
loppuu 18 vuotiaana ja viimeistään siinä 20-
kympin jälkeen pitäisi yritää itsenäistyä...myös
taloudellisesti. Mutta se autohan on tärkein...
Itse lähdin kotoa 17-vuotiaana. Ja olen siitä
saakka (ja jo sitä ennenkin) hankkinut ja
maksanut itse kaiken tarvitsemani. Mielestäni
aikuisten ihmisten tulisi huomioida myös
vanhempiaan sen verran, että tajuaisivat muuttaa
pois kotoa. Minua nämä tuttavani ärsyttävät.
Minkäs sille voi että "pappa betalar".
Oon 25v kaupan alan opiskelija. Kesä auotna mulla
on vm.89 trans am ja talvella ajelen nissanin
200sx:llä. Mistä rahat?? Silloinkun sonera tuli
osake markkinoille, pistin kaikki säästössä
olevat rahat osakkeisiin ja sain osakkeita 800kpl.
Kun soneran kurssi nousi ja myin osakkeet,
tilille pamahti 750.000mk ja osingot n.35.00mk.
Tämä mahdollisti sen.
osingot ihan oikein? Ei tainnut irrota Sonerasta
noin paljon osinkoja! Ja vielä kaupanalan
opiskelija. Taidat olla kaupan kassalla
:))))))))))))
Opettele edes laskemaan. Soneran huippukurssi oli
n.94e, se kertaa 800= 75000e eli 450000mk. Ei se
euro ole kymmentä markkaa, vaikka stoori olisi
tosikin (epäilen...).
Ei kolmekymppinen ole "nuori" eikä sadantonnin
uusi auto arvokas. Hankkiihan nuoret perheet
millin asuntojakin (kun on pakko, ainakin
pk-seudulla), miksei sitten investoisi uuteen,
turvalliseen autoon? Lainarahaa saa säännöllisillä
tuloilla, ainakin vielä. Miksi ihmeessä pitäisi
kituuttaa nelikymppiseksi jollain vanhalla romulla
niinkuin joskus ennen? Uusi auto on turvallisempi,
saattaa parhaassa tapauksessa olla elämän paras
investointi. Monet ovat kylläkin työsuhdekärryjä.
Niin, ja sitä omaakin voi olla kaksi työssäkäyvää
maksamassa. Niin maailma muuttuu ja elintaso
nousee, uuden auton osto ei enää ole vain porhojen
etuoikeus, Suomessakaan.
on autot pääasiassa tienattu. Itsellä on nyt
about 200 000 mk lainaa talosta ja autosta
yhteensä. Töytön syksyllä 25 ja ensi kesänä saan
elämässäni ensimmäistä kertaa oikeata lomaa.
Kesätyöt aloitin, kun täytin 14 ja jo lukiossa
ollessani tein töitä myös iltaisin ja
viikonloppuisin.
Opiskeltu on jonkin verran niin TKK:lla kuin
ammattikorkeassakin. Tutkintona on BBA ja ensi
keväänä pyrin kauppakorkeaan että saisin ekonomin
paperit työn ohessa opiskellen n. 5 vuodessa.
Tätä menoa lainat on maksettu ennenkuin täytän
35. Siinä vaiheessa on tosin autolainoja ehtinyt
varmasti olla joku muukin kuin nykyinen.
Yksi varma konsti rahan säästymiseen on se, että
jättää joutavat viikonloppujen ravintoloissa
ryyppäämiset väliin ja ei polta tupakkaa. Laskin
kerran, että jos lähtisin vaimoni kanssa joku
perjantai "viihteelle" niin alle tonnilla ei
varmastikaan siitä selvittäisi.
Näin ajattelee
Jokainen valitsee itse mihinkä rahansa käyttää.
Itse olen 25-vuotias ja ajelen noin 30 tuhannen
markan autolla(ei velkaa). Lisäksi omista kaksion
ja moottoripyörän, joista on yhteensä velkaa
jäljellä noin 250 tmk. 13 tmk:n kuukausiansioilla
näitä makselee iha helposti. Aivan hyvin voisin
ajella 150 tmk:n autolla, mutta moottoripyöräily
on verissä. Tuskin tulen koskaan kovin kallista
(=uutta) autoa ostamaan, mutta prätkään saatan
rahaa käytää enemmänkin.
Autoista vielä, että monille(varsinkin
nuoremmille) se on tärkeä harrastusväline tai
ainakin tärkeä kulkuväline harrastuksiin.
Kaikille ei ole perhettä, joten harrastuksia voi
pitään etusijalla rahankäytön kohteita
miettiessäkin. Asua kun voi halvemminkin,
varsinkin jos "kämpillä" vietetty aika on
vähäistä.
150 tmk;lla saa normaalin perheauton, ei mitään
luxusautoa. Tuollaisen auton pystyy ostamaan
jokainen työssäkäyvä ihminen, jos ei käteisellä,
niin osamaksulla tai pankkilainalla. Useinmat niin
tekevätkin.
En ymmärrä, missä oli kirjoituksen pointti.
Paitsi, että kirjoittaja on kade vasemmistolainen
hyyhailija.
sillä eikös ne ole lähinnä katoava luonnonvara...
pitäis varmaan suojella... mutta muuten vaan
kade. Totta se tosiaankin on, että puoleentoista
satskuun saa jo näyttävän suht uuden esim.
amerikkalaisen menopelin, jollaisen ostin
pojalleni (18v.), jottei hänen tarvitsisi
aloitella ajurinuraansa jollain turvattomalla
pikkasen mädällä lintalla(vanha taunus,tosin
ht...), kuten isänsä aikoinaan. Toinen mikä
väistämättä tulee mieleen, suuret ikäluokat
alkavat olla siinä iässä, että perunkirjoituksia
pidetään... Itse köröttelen turvallisella
vaihtoehdolla... työsuhdeauto, mutta perustelen
itselleni ja vaimolle pojalleni hommattua peliä
yhteisenä harrastuksena...
On joo hieno auto mutta sitten asutaan vuokra
kämpässä ja syödään näkkäriä,tosin anoreksia
taitaa vaivata jo nuoria miehiäkin joten se
ruokavalio taitaa niille sopiakin.kaupungilla
kuljetaa laiha perse merkki farkuilla peitettynä
ja ollaan niin rahamiehiä että.