Pitäis jo luovuttaa, pitäis jo antaa mennä. Antaisinkin, mutta kun toinen ei lähde. Ja jos lähtisi, menisin kuitenkin perässä. Tätä 'eroa' on nyt tehty pian 4kk. Aluksi meni hyvin, ei pahemmin edes oltu yhteydessä, se oli vaikeata, mutta olen ylpeä, että pystyin siihen. Mies laittoi viestiä silloin tällöin, mutta olin tiukka, enkä lähtenyt söpöilyyn mukaan. Sanoin, etten halunnut lopettaa suhdettamme huvin vuoksi, että sen voisi taas aloittaa uudestaan.
Ja nyt sorruin. Miksimiksimiksi???? Annoin palaa 4 kuukauden edestä, kerroin miten minäkin olin kaivannut, ja miten minäkin vielä rakastan. Annoin hänen tulla lähelle, pitää kiinni ja puhua tyhjiä sanoja. Ja nyt siis aloitan alusta taas tämän surutyöni. Mies sanoi, että odottaa minua ikuisuuteen asti. Mitä hän odottaa? Hän on meistä kahdesta se varattu. Ja tietää, että siinä on syy suhteemme päättymiseen.
Voikohan tähän v.....seen kuolla? Siltä ainakin tuntuu nyt. Ja kaikki omaa syytä.
Ja nyt sorruin. Miksimiksimiksi???? Annoin palaa 4 kuukauden edestä, kerroin miten minäkin olin kaivannut, ja miten minäkin vielä rakastan. Annoin hänen tulla lähelle, pitää kiinni ja puhua tyhjiä sanoja. Ja nyt siis aloitan alusta taas tämän surutyöni. Mies sanoi, että odottaa minua ikuisuuteen asti. Mitä hän odottaa? Hän on meistä kahdesta se varattu. Ja tietää, että siinä on syy suhteemme päättymiseen.
Voikohan tähän v.....seen kuolla? Siltä ainakin tuntuu nyt. Ja kaikki omaa syytä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eti äkkii toinen kehiin!Tulet hulluks tollases suhtees!
Mä rikki kans.
Parempi löytää joku EI VARATTU.
Mitenköhän nopeesti uuteen vaan sukeltais ettei mee laastariks???