Tässä mietin, että pitäisikö tavata entinen vai eikö.Olemme näkemisestä puhuneet, mutta ajankohta ei ole vielä tarkka.Olen hänestä jo päässyt ainakin siinä määrin ettei hän enää aiheuta yhtä suuria tunteenpurkauksia.Tapaamisen tarkoitus ei ole alkaa lämmittelemään mitään uudelleen, vaan ihan vaan syömään ja juttelemaan kuulumisia.Kummallakaan ei ole toista.Olen jätetty osapuoli.Tuntuu niin ihmeelliseltä.Jotenkin sitä tuntee että on suunnilleen pakko nähdä, muuten ei saa rauhaa, mutta sitten kuitenkin..En tiedä.Samassa tilanteessa olevia, kokemuksia?
Pitäisikö tavata vai ei?
neitonen
81174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpa se niin, että ei sitä voi oikein olla tapaamatta, jos siitä on jo puhuttu. Itse en ainakaan voisi olla tapaamatta, tai tuntisin oloni todella heikoksi ja toisella olevan vieläkin suuri vaikutus. Itse olen kanssa tullut jätetyksi ja alussa tapaamiset oli tosi vaikeita ja niitä on kyl tulossa vielä pakostakin lisää, mutta nyt uskon voivani kohdata hänet ilman noita suuria tunteenpurkauksia, vaikka ei ne tunteet ehkä koskaan lopullisesti kuole. En tule koskaan olemaan "vain ystävä"..
Mun mielestä tartte tavata. Jos toinen on satuttanut, ei siinä sille toiselle tapaamisilla tartte todistella, että ei satu enää ei.
Eläkää itsellenne elämää ja jättäkää se vanha taaksenne. Paljon vahvemmilta näytätte, jos pystytte kieltäytymään tapaamasta entistänne. Ei sen tartte enää tulla kenenkään elämää sotkemaan.
Monen jättäjät muuten varmaan haluaa tavata entisensä sillai sopivasti eron jälkeen, että saa oman omantuntonsa puhtaaksi, kun näyttää ettei toiseen enää satu.
Niin, oliskohan tossa perää et jättäjät haluu saada omatuntonsa puhtaaksi? Täytyy sanoo että aika sairasta sakkia sellaset jättäjät. Mitähän ne sitten loppujen lopuks etsii, kun kuitenkin pitää se omatunto puhdistaa. Enpä ole tuota ennen miettinyt, mutta tuossa saatta olla hyvinkin perää.
Jätin tyttöystäväni kolmenvuoden suhteen jälkeen viime maanantaina (30.12). Hänellä oli jo toinen katsottuna joten en mielestäni olisi voinut jäädä. Se oli jätä tai tule jätetyksi tilanne. Silti rakastan häntä edelleen enemmmän kun mitään. Menen huomenna tapaamaan häntä, hänen toivomuksestaan. Molemmat ovat tietoisia siitä, että tämä ero ottaa minulle paljon kovemmille. Minä olen yksin maanpäällisessä helvetissä, hän on taivaassa uuden tuttavuutensa kanssa. En oikein tiedä miksi olen sinne huomenna menossa. Pelottaa aivan järjettömästi. En tiedä pitäisikö mennä vai ei. Toisaalta haluan nähdä hänet aivan helvetisti. Liian vaikeita juttuja näin pienelle ihmiselle...
Meidän erosta on jo 8 kuukautta emmekä ole 8 kuukauteen nähneetkään.Eli miksi sitten nyt..En tiedä.Tekee vaan niin kauheasti mieli tavata! Mutta tiedä sitten onko se virhe..
Älä vitussa mene,ei se ainakaan auta päinvastoin.
Ehkä tämä on väärä foorumi tähän, mutta tapasin ensisen tyttöystäväni tänään. Vähän kaksipiippuinen fiilis. Tavallaan hyvä mutta toisaalta paha. Jos jotain kiinnostaa, voin jatkaa keskustelua sähköpostin välityksellä.
Tapasin juuri ennen joulua exäni puolentoistavuoden takaa ja vasta nyt tunsin oikeasti iloa nähdessäni hänet ja kuullessani, mitä hänelle kuuluu. Viimeksi tapasimme kesällä, ja vaikka erosta oli siloinkin jo yli vuosi, ahdisti tapaaminen todella paljon. Vaikka olinkin se ns. jättäjä, ei todellakaan ollut helppoa tavata toista, kun näki kuinka paljon on satuttanut. Voit hyvin tavata entisesi, mutta se ei välttämättä ole mitenkään helpottava tai miellyttävä kokemus, paljon riippuu siitä kuinka hyvin olette erosta päässeet yli ja jäikö erotessa selvittämättä asioita...
Ehkä vielä kuitenkin olet kiinni exässäsi, jos sinusta tuntuu että on pakko nähdä... kaikkea hyvää sulle, päätät sitten tavata tai et :)