Jos jotain kiinnostaa (hehheh) asioiden taustat niin voi vapaasti lukea mun muut postaukset...
No, enihuu. Kun vihdoin piiiiitkän ajan jälkeen sain vihdoinkin itsestäni irti sen verran, että sain lopetettua baareissa ravaamisen ihan fyysisistä, taloudellisista ja ennen kaikkea psyykkisistä syistä johtuen, ajattelin kokeilevani nettideittailua. Ja toki suurta roolia näytteli myös se etten kykene lähestymään naisia nykyään kuin juuri siinä kunnossa, että se on täysin turhaa (suom.huom. vitun kännissä).
No, hyvin alkoi netskudeittailu. Pistin pariin eri paikkaan ilmoituksen ja eipä kauaa kun alkoi vastauksia tulemaan. Kaikki vastanneet vaikuttivat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisilta. Ei ollut yhtään, jonka olisin torjunut suoralta kädeltä jotain syystä. No, vaihtelin tässä ajan mittaan aktiivisesti sähköpostia apaut kymmenen neitosen kanssa. Kaikki tyyliin "etsin tositarkoituksella ja etsin sellaista, jonka kanssa natsaa ja pystyy keskustelemaan ja blaablaablaa...".
Joka kerta kun tilanne ajautui siihen pisteeseen, että piti vaihtaa kuvia niin siihen tyssäsi. Tai siis siihen, että toinen osapuoli sai mun kuvan. Tämä kokeilu oli juuri sitä mitä meikäläisen jo ennestään suuri ja mahtava ego kaipasikin. Se, että "kaverit" ja "ystävät" selittää, että kyllä sä oot ihan normijätkän näköinen ja kiva ja hölölölö...eipä vittu paljon lämmitä. Käytäntö kun sanelee jotain ihan muuta, kerta toisensa jälkeen. Eikä viitsitä edes vaivautua pistämään rehellisesti palautetta, että EI KIINNOSTA. Se ois paljon reilumpaa kuin se, että antaa tällasen epätoivoisen ameeban venata päivä toisensa jälkeen jotain sähköpostia, jota ei kuitenkaan ikinä ilmesty. En halua yleistää naisiin, mutta kyllä ottaa päähän ja tässä alkaa miettimään, että mikään ei enää auta. Mitäköhän sitä pitäis yrittää seuraavaksi? Pitänee lopettaa yrittäminen. Tän totuuden nieleminen vaan kun ei oo kovin helppoa.
Ismo Alankoa lainaten, "Vittu, kun vituttaa.".
No, enihuu. Kun vihdoin piiiiitkän ajan jälkeen sain vihdoinkin itsestäni irti sen verran, että sain lopetettua baareissa ravaamisen ihan fyysisistä, taloudellisista ja ennen kaikkea psyykkisistä syistä johtuen, ajattelin kokeilevani nettideittailua. Ja toki suurta roolia näytteli myös se etten kykene lähestymään naisia nykyään kuin juuri siinä kunnossa, että se on täysin turhaa (suom.huom. vitun kännissä).
No, hyvin alkoi netskudeittailu. Pistin pariin eri paikkaan ilmoituksen ja eipä kauaa kun alkoi vastauksia tulemaan. Kaikki vastanneet vaikuttivat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisilta. Ei ollut yhtään, jonka olisin torjunut suoralta kädeltä jotain syystä. No, vaihtelin tässä ajan mittaan aktiivisesti sähköpostia apaut kymmenen neitosen kanssa. Kaikki tyyliin "etsin tositarkoituksella ja etsin sellaista, jonka kanssa natsaa ja pystyy keskustelemaan ja blaablaablaa...".
Joka kerta kun tilanne ajautui siihen pisteeseen, että piti vaihtaa kuvia niin siihen tyssäsi. Tai siis siihen, että toinen osapuoli sai mun kuvan. Tämä kokeilu oli juuri sitä mitä meikäläisen jo ennestään suuri ja mahtava ego kaipasikin. Se, että "kaverit" ja "ystävät" selittää, että kyllä sä oot ihan normijätkän näköinen ja kiva ja hölölölö...eipä vittu paljon lämmitä. Käytäntö kun sanelee jotain ihan muuta, kerta toisensa jälkeen. Eikä viitsitä edes vaivautua pistämään rehellisesti palautetta, että EI KIINNOSTA. Se ois paljon reilumpaa kuin se, että antaa tällasen epätoivoisen ameeban venata päivä toisensa jälkeen jotain sähköpostia, jota ei kuitenkaan ikinä ilmesty. En halua yleistää naisiin, mutta kyllä ottaa päähän ja tässä alkaa miettimään, että mikään ei enää auta. Mitäköhän sitä pitäis yrittää seuraavaksi? Pitänee lopettaa yrittäminen. Tän totuuden nieleminen vaan kun ei oo kovin helppoa.
Ismo Alankoa lainaten, "Vittu, kun vituttaa.".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lainaanpa tässä hienoa tekstiä tältä samalta palstalta. Kirjoittajana HAntti.
"Tulen jotenkin vaan siihen tulokseen että ME netistä seuraa hakevat olemme tunnevammaisia ja kykenemättömiä solmimaan normaaleilla tavoilla ihmissuhteita.
Tunnen että olemme ehkä ihmisiä joille ei mikään kelpaa, ei prinsessat, ei hampuusit, ei tavalliset.
Tästä on ilmeisesti kehittymässä ihan omaa maailmaansa elävä asia.
Jos istut puistossa katselemassa naisia, sinua moititaan pervoksi mutta nettideitissä voi molemmat sukupuolet ja kaikki pervot mellastaa ihan vapaasti.
Lopetan profiilini lähipäivinä, kunhan pääsen kirjautumaan ja unohdan tämän tavan. Menen istumaan puiston reunalle tai torille, siellä on elämää. Ihan livenä."
Osu ja uppos. Hiljenen.
kuvaa takaisinpäin. Ihan vaan vois kiinnostaa et millainen megablondi siellä sitten oli. Pistät sen ensimmäisen kuvan silleen et vaikka editoit jpeg-failista lopun pois niin et se ei aukee ja lähetät sen. Sit kun sä nyt yritit lähettää omas niin se misu vois nyt sit lähettää omansa ennen kuin sä lähetät sellasen toimivan. Vai olisko tää kieroo ? Ehkä se ei edes tohon perusprobleemiin edes auttais.
Kohtalaisen hyvinhän sulla meni jos vastauksia kuitenkin sateli ja kymmenisen kanssa kirjoittelitkin. Mutta minä kun olen joskus laitellut ilmoituksia ja niissä rehellisesti tunnustanut etten ole kovin pitkä mies, en todellakaan sitä 180 cm niin eipä tule edes niitä vastauksia. Joskus myöhemmin laitoin sitten saman ilmon ja valehtelin olevani 185 cm niin alkoipas tulla vastauksia. Tietenkään en yhteenkään vastannut takaisin koska reilu 170 cm pituuteni olisi paljastunut tapaamisessa. Eli kuten jo sanoit "naiset kun eivät ole pinnallisia".
Näinpä. Ihmiset, jotka on valmiita karsimaan periaatteistaan ja oikeista intresseistään sillä verukkeella, että toinen on erittäin kaunis/komea tai, että toisella osapuolella on paljon rahaa/omaisuutta, voi tosiaankin mun puolesta painua vittuun. En mä sellaisten kanssa haluis missään tekemisissä ollakaan.
Nimim. Yksinäisen miehen ruikutusta
Hanat aukes. Pitää hakata nyt siis näppistä kunnolla...
Jokainen ihminenhän hakee tiettyjä asioita esim. seurustelukumppanista. Toisille tosiaan riittää, että pärstä ja kroppa miellyttää. Toiset haluu täyden paketin eli hommat natsaa myös muualla kuin peilin edessä ja sängyssä... Toki tämäkin maa on pullollaan kompromissiliittoja, joissa vähintään toinen osapuoli on tyytymätön toiseen, mutta ottaa sen vastaan. Olen itsekin ollut tällaisessa tilanteessa, mä olin se joka lensi kuin leppäkeihäs todella pitkälle ja todella pitkän seurustelun päätteeksi kun eräs viikonloppututtavuus olikin osoittautunut paremmaksi vaihtoehdoksi kuin mä. Asiasta ei keskusteltu, useamman vuoden seurustelu katkesi kuin seinään. Sen enempiä selityksiä tai perusteluja en ikinä saanut kuulla. Se veitsi kieltämättä on vieläkin selässä pystyssä...ja se on säälittävää, että en ole päässyt asiasta yli vieläkään. Aina vaan jaksan miettiä, että mussa on jotain perustavalla tavalla päin vittua kun kukaan ei tunnu kiinnostuvan musta. Ja totuus taitaa tosiaankin olla tämä. Kun on ujo ja hiljainen, epäsosiaalisuuden huippu. Aina kun joku nainen yrittää lähestyä niin pulssi nousee tuhanteen ja kädet alkaa tärisemään. Eipä siinä kukaan voi pahemmin kiinnostuakaan, kelailevat todnäk vaan, että "Mikäköhän sekoboltsi toi apina oikein on?"... Eniten tässä toki rassaa se, että en tajunnut nostaa tätä asiaa pöydälle aiemmin. Nyt luulen olevani jo myöhässä. Niin makaa kuin petaa.
*DUMP THAT BITCH!*
Mä haen miehiä, joiden pituus on 160-180 cm. Ei kaikki todellakaan hae pitkiä miehiä. Kehittelette itse mielessänne vaikka mitä ajatuksia. Kuitenkin ihminen on paketti, johon kuuluu fyysinen ja henkinen puoli.
Vaikka olis kuinka kiva tyyppi tahansa, niin jos ulkonäkö (koko olemus) ei natsaa, niin sitten ei.
Mulle on yleensä käynyt niin, että keskustelut chatissa menee todella mukavasti. Hauskaa tekstiä puolin ja toisin. Sitten keskustellaan puhelimessa ja siihen se sitten loppui koko "suhde".
Mulla ei ole puhevikaa, olen aika sujuvasanainen ja puhelias. Ei vaan sitten miellytä. :)
Mä nyt oon tämmönen hermokimppu, joka ei oikein tiedä mitä haluu ja miten sen sais. Pitäis ehkä alkaa pitämään mieluummin päiväkirjaa kuin kirjoitella tänne.
Toki tiedän sen, että maailma on pullollaan loistavia naishenkilöitä. Ja tiedän sen jopa kokemuksesta :o
Mun ongelmat ratkeis varmaan sillä, että hoitais omat juttunsa ensin kuntoon ja alkais sitten tutkailemaan muiden ihmisten ominaisuuksia. Ehkä sitten sais itsestään takaisin sen tyypin, joka oli valmis uusiin ihmissuhteisiin.
AARGH, nää mun höpötykset menee aina tällaiseksi ajatuksen virraksi, josta ei saa kukaan mitään tolkkua. Ei pitäis yrittää tehdä duunia ja kirjoittaa tänne samaan aikaan.
Mä täytän ainakin ton pituuskriteerin.
Koska lähdetään treffeille :P
No joo, huono läppä...
Juu olen pinnallinen, kun sytyn vain niistä miehistä, joista sytyn.
:D
????
hyvä että nostit asian nyt pöydälle! ei ole koskaan liian myöhäistä!
yks juttu on se, että kuva jonka lähetät on ehkä huono?
toinen juttu on se, että jos dokaat paljonkin, niin se NÄKYY ihosta ja silmistä. se on ainakin mulle täys turn off, samoin kun näkee että toisella on tupakoitsijan harmaa iho.
anyway, älä lannistu!! kun myöntää tosiasiat siitä ei voi kun nousta!
mene treffeille sellaisten naisten kanssa joista et ole innostunut, sillä tavalla voit harjoitella treffeillä olemista, ja joku niistä voi yllättäen olla kivakin. en voi uskoa ettei KUKAAn lähde treffeille. valitse vähemmän kaunis tai koulutettu tai nuori kuin mitä oikeasti haluaisit, ja ihan vain hengaile.
en ehdota mitään hyväksikäyttöä tai teeskentelyä, tietenkään. ihan vain että menet kerran treffeille ja kokeilet millaistaq on puhua naiselle selvin päin. sitten jos ei sytytä sua et mene pidemmälle, tietenkään.
tsemppiä!
Kyllä sexy nainen löytää seuraa ilman että tarvitsee netissä vollottaa.
Joskus 9 vuotta sitten 21 vuotiaana päätin minäkin tutustua naisiin kirjeenvaihdolla. Laitoin ilmoituksen ja sainkin vastauksia. Aloin kirjoittelemaan joidenkin kanssa ja lopulta tytöt alkoivat pyydellä kuvaa. No, mitäpä tapahtui?
Kaikki joille lähetin kuvan lakkasivat kirjoittamasta, mutta sain jokaiselta 6-9 kuukautta myöhemmin kirjeen. Kaikissa kirjeissä selitettiin, ettei kirjoittaminen ollut loppunut, koska olisin ruma vaan siksi, että ei ole ollut aikaa kirjoittaa.
Tietysti pidin tuommoista selittelyä loukkaavana ja masennuin. En kirjoittanut enää takaisin vaan lopetin kirjeenvaihdon lopullisesti. Sen koommin en ole enää kirjeenvaihtoa harrastanut.
Yrittämisen parisuhde markkinoilla lopetin jo vuosia sitten. Nyt minullakin on kuitenkin deitti-ilmoitus, mutta enpä ole vastauksia saanut. Pitänee poistaa jossain välissä. Itsetuntoni ei kaipaa naisten loukkauksia, minun on parempi yksin.
Miksei suomessa ole buddha luostareita? Saamarin, luterilainen kulttuuri syrjii kaikessa yksinäisiä.
Näkeehän sen jo ilmoituksista..
-Ulkonäkö
-Koulutus
-Raha
Katso joskus huviksesi noita tv:n Sinkkusarjoja .. Tiedät mistä se kaikki paska on lähtöisin..
Entäs sitten naiset, joilla nimimerkki on Prinsessa xxx .. Suuret on toisilla luulot itsestään..
Mitä se ketään haittaa jos joku kokee itsensä prinsessaksi?
hoi, eläkää ja antakaa elää.
jos joku mies ei vastaa mun flirttikutsuun tai viestiin, niin en mäkään ala sitä haukkua, että hänellä on väärät kriteerit. siis jokainen haluaa mitä haluaa. ja jokainen on vapaa miellyttämään toisia treenaamalla ja huolittelemalla ulkonäköään, sekä opettelemaan käytöstapoja, sekä, aivan kuten sanoi dead man, ratkaisemaan ennen kaikkea omat ongelmansa ja kasvamaan ihmisenä.
siitä se lopulta lähtee.
Oletkohan sä ihan valmis edes deittailuun. kuulloostaa niin kovin katkeralta tuo sinun juttusi...kuullostaa minulta vuosi sitten surkeaampaakin surkeamman eron jälkeen.
Faktojen kaunistelu (esimerkiksi pituuden valehtelu) ei tuota kuin pahaa mieltä. Siksi sitä ei kannata harrastaa. Oman itsensä kanssa kannattaa ilman muuta käydä asioita läpi mutta siinä on vaarana jäädä piehtaroimaan itsesäälissä. Oman itsensä kanssa kun on vaikeaa pitää asioita oikeassa perspektiivissä.
Asioiden kirjoittaminen paperille voi helpottaa hahmottamaan tilannetta. Samoin keskustelu ystävän kanssa. Jos sinulla on hyvä ystävä, hänen kanssaan kannattaa jutella mutta kannattaa välttää ruikuttamista vaan pitää yrittää ottaa etäisyyttä itseensä ja katsella asioita ikäänkuin ulkopuolelta.
Kuvana ei kannata tarjota mitään passi- tai luokkakuva-tyyppistä hirvitystä. Jos arkistosta ei löydy hyvää kuvaa jossa on tilannetta mukana niin värvää digikameran omistava ystävä talkoisiin ja menkää ottamaan sinusta kuvia jonnekin sinulle tyypilliseen ympäristöön. Jos lenkkeilet niin lenkkipolulle jne. Pubikuvat tuskin herättää plusmerkkistä kiinnostusta. Yleensä auringonvalossa otetut kuvat ovat paremman näköisiä kuin keinovalossa/salamalla otetut. Ottakaa muistikortti täyteen, jonkun niistä kuvista on pakko olla edustuskelpoinen. Sitten pienennät siitä sähköpostin liitteeksi sopivan kuvan. Suoraan digikamerasta otettu kuva on niin suuri että se tukkii sähköpostilaatikon ja muutenkin niissä on yleensä ylimääräistä kuva-alaa joka kannattaa leikata pois. Jos haluaa/osaa hifistellä niin sitten voi korjailla väritasapainoa sun muuta kuvankäsittelyohjelmilla mutta yleensä rajauksen tekeminen ja pienennös riittää.
Jos olet jännittäjä niin kuin 80% meistä on niin älä yritä esittää väkisin rentoa vaan kerro etukäteen ennen deiteille menoa että jännität. 80% naisistakin jännittää ja jos kaksi jännittäjää treffaa tietäen että deittikaveri on hermona niin jännittäminen saattaa lakata siihen.
Menneet suhteet pitää prosessoida ja jättää taakse. Siihen voi mennä 15 sekuntia tai loppuelämä. Jos menneitä jää märehtimaään niin se on todennäköisesti loppuelämä.
Tottakai kuva kannattaa näyttää (ja ottaa ennen sitä). Mietitkö kuitenkaan sitä, että jos kuva on oikein hyvä, vastapuoli pettyy kun näkee live-version?
Kuvan siis pitäisi nimenomaan olla passikuva-tyylinen tai huono... sen verran valokuvausta harrastaneena voin sanoa, että juuri auringonvalossa otetut (siis luonnonvalaistuksessa) kuvat ovat juuri niitä realistisempia ja hehkulampun ja jopa loisteputkien valossa voidaan saada huomattavasti parempia kuvia... mikä on oikea/realistinen kuva, mahdotonta sanoa.. ilmeet ja eleet merkitsevät myös paljon, ja hymy ehdottomasti.
Itse en ole koskaan vaihtanut kuvia ennen tapaamista. Tytöt on kyllä kuvaa pyytäneet mutta enpä oo lähettänyt vaan oon suoraan ehdottanut tapaamista. Naiset ovat kyllä suostuneet tapaamaan ilman kuvien vaihtoakin eikä kukaan oo mun ulkokuorta pelästynyt. Jätän tapaamatta sellaiset pinnalliset naiset, jotka vaativat sitä kuvaa. Ainostaan siinä tapauksessa jos ottaa yhteyttä henkilöön, jolla on kuvallinen profiili niin sitte tietysti kuva pitää lähettää pyydettäessä.
Tää yks sinkkunaikkonen kiittää sua ,ku tollasta tekstiä on mukava lukea ja tulee hyvälle tuulelle ,mulle meinas mansis alkaa,mua epäilyttää mun netti kaveri.(mies kuten varmaan arvaat)En mä kuvaa kattonu ku tapasin,mitä se ulkonäkö merkkaa,ei mulle paljoo,ku luonne.
Hyvin kirjotat,luin muutkin sun postaukset!
Niin ja VITTU KU VITUTTAA..en vaan tie kuinka kauan ja onko tarvetta.
Moro kaikille.
Kiitän tässä nyt kaikkia positiivisesta sekä negatiivisesta palautteesta.
Mun osuus tän palstan osalta on lopussa. Yritin käyttää tätä jotenkin sellaisena pakoreittinä, mutta ei oikein toiminut.
Toiset kun väittää, että auttaa kun kirjoittaa asiansa paperille tai jotain. No, ei ollut paperia ja kynää niin pistin sitten nettiin...
Oli miten oli, noi jutut, jotka kirjoittelin tänne, oli kirjoitettu (kuten varmaankin oli havaittavissa) kammottavan vitutuksen kourissa. Nyt tilanne on se, että olen saanut vähän ensiapua tilanteeseen ja viisainta lieneekin nyt kelailla, että mikä vittu siinä on, että ei saa omia vikojaan korjattua...vai oiskohan "hoidettua" oikeampi termi...
Jos saisi omat peikkonsa kuriin ja kokeilisi sitten onneaan ihmissuhdemarkkinoilla...ehkä.
Oma pää nyt ihan ekana kuosiin ja katsotaan sitten, että löytyiskö muista ihmisistä muutakin kuin epäkohtia. Tuntuu tuo meikäläisen ajatus harhailevan vähän liikaa asioiden ja ihmisten negatiivisissa puolissa.
Täytyy myöntää, että olin hieman yllättynyt, että sain niinkin paljon asiallista palautetta. Olin jotenkin aina pitänyt näitä keskustelupalstoja läpeensä turhina. Niin sitä mielipiteet muuttuu.
Koittakaahan hyvät ihmiset jaksella. Mä en oo vielä päättänyt, että jaksanko vaiko en, sen aika näyttää. Yritetään nyt jotain vielä.
Adios!