Nyt on siis sellainen tilanne, että mieheni räjähtää olemattomista asioista ja lähtee sitten ajelulle ja on poissa useita tunteja...
Itse en voi noin vain lähteä "tuulettumaan", kun on lapset... Mietinkin, että missähän mahtaa luurailla kun aikaa kuitenkin kuluu...
Kysyn usein seuraavana päivänä, että missäs olit... vastaus on usein ympäripyöreä... eli esim. kahvilla tai äidillä yms... ja perään kysyy, että missä olis pitänyt olla tms...
Onkohan huono omatunto?? Joka tapauksessa tein sellaista, mitä ei saa tehdä ja urkin puhelimen... löytyi viestejä minulle tuntemattomalta naiselta... ei kummempaa kuin että mites menee ja miksi et vastaa yms... sitten oli yksi puhelinsoitto viimeisen häipymisen ajalta eräälle hänen naispuoliselle kaverilleen... joka tosin on omassa suhteessaan ja kahden lapsen äiti...
Mutta tämä kaveri oli juuri viikoloppuna itkeskellyt omaa elämäänsä ja surkeaa suhdettaan miehelleni... eli eli...
En tiedä pitäisikö tunnustaa urkinta ja kysyä kuka on tämä tuntematon nainen tekstareissa vai jatkaa vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... jaa-a...
Paska fiilis kuitenkin on... olisiko ollut parempi olla tietämättä asioista, niin ei olisi tarvinnut pohtia mitään... Arg!!!
En voi varmaankaan syyttää kuin itseäni...
Sähköpostin salasana oli ennen minunkin tiedossani ja hän soittelikin joskus ja pyysi minua tarkistamaan meilistään jotain juttuja yms. Nyt on salasana vaihtunut (ihmetyttää tämäkin)... Jos nykyään soittaa ja vahingossa kysyy jotain meilistään... sanon että sehän on sinun meilissäsi, niin vastaa että ai niin, tarkistan itse, kun tulen kotiin... miksi suljettu tämäkin...
Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole mitään salattavaa... hän ei mitään salaa.. omaa puhelintani ja meiliäni annan hänen katsoa, jos hän tahtoo... ei ole sellaisia asioita niissä, joita hän ei saisi tietää...
Itse en voi noin vain lähteä "tuulettumaan", kun on lapset... Mietinkin, että missähän mahtaa luurailla kun aikaa kuitenkin kuluu...
Kysyn usein seuraavana päivänä, että missäs olit... vastaus on usein ympäripyöreä... eli esim. kahvilla tai äidillä yms... ja perään kysyy, että missä olis pitänyt olla tms...
Onkohan huono omatunto?? Joka tapauksessa tein sellaista, mitä ei saa tehdä ja urkin puhelimen... löytyi viestejä minulle tuntemattomalta naiselta... ei kummempaa kuin että mites menee ja miksi et vastaa yms... sitten oli yksi puhelinsoitto viimeisen häipymisen ajalta eräälle hänen naispuoliselle kaverilleen... joka tosin on omassa suhteessaan ja kahden lapsen äiti...
Mutta tämä kaveri oli juuri viikoloppuna itkeskellyt omaa elämäänsä ja surkeaa suhdettaan miehelleni... eli eli...
En tiedä pitäisikö tunnustaa urkinta ja kysyä kuka on tämä tuntematon nainen tekstareissa vai jatkaa vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... jaa-a...
Paska fiilis kuitenkin on... olisiko ollut parempi olla tietämättä asioista, niin ei olisi tarvinnut pohtia mitään... Arg!!!
En voi varmaankaan syyttää kuin itseäni...
Sähköpostin salasana oli ennen minunkin tiedossani ja hän soittelikin joskus ja pyysi minua tarkistamaan meilistään jotain juttuja yms. Nyt on salasana vaihtunut (ihmetyttää tämäkin)... Jos nykyään soittaa ja vahingossa kysyy jotain meilistään... sanon että sehän on sinun meilissäsi, niin vastaa että ai niin, tarkistan itse, kun tulen kotiin... miksi suljettu tämäkin...
Olen sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole mitään salattavaa... hän ei mitään salaa.. omaa puhelintani ja meiliäni annan hänen katsoa, jos hän tahtoo... ei ole sellaisia asioita niissä, joita hän ei saisi tietää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ettei ole mitään salattavaa jos ei ole salattavaa. Kävit kuitenkin miehesi puhelimessa katsomassa tietoja.
Annat hänen katsoa puhelutietosi jos hän TAHTOO ?
Miksi kukaan tahtoisi katsoa. Oliko tuo mielestäsi reilu kauppa, puolustus sille että menit miehen puhelimelle ?
Tunnusta urkinta, noloa se on mutta minkäs teet. Pisteet ei nouse sulla. Taitaa mies saada raivarin ja lähteä ajelulle.
Luottamuspula on ilmeinen. Onkohan teillä keskusteluvälit tallella.
siis haluan selventää, että olen itse avoin ihminen... kerron asioistani enkä niitä pimitä...
On siis minusta varsin outoa, että pidetään puhelin äänettömällä kun ollaan kotona yms... Ja sitten kun siihen on tullut viesti tai puhelu, niin hän ei välttämättä vastaa niihin heti vaan joskus myöhemmin... ilmeisesti itselleen sopivammalla ajankohdalla... joka luultavasti on silloin kun minä en ole paikalla...
Tarkoitin puhelimeni katsomisella sitä, että jos minulle tulee vaikka viesti, niin hän voi sen aivan hyvin lukea ja monesti huutelenkin että lue mitä sieltä nyt tuli...
Parisuhteessa täytyy mielestäni olla avoimuutta... miksi pitää pelata toisen selän takana juttuja?? Tämäkin tilanne olisi aivan toinen, jos hän reilusti olisi kertonut, että eräs sen ja sen niminen nainen (vanha tuttu ehkis tai joku) laitteli viestiä... mutta koska ei kertonut, niin silloinhan siinä täytyy olla jotain salattavaa... Näin minä sen koen...
Olet alkuperäinen oikeassa.. jos ollaan parisuhteessa ja on yhteisiä lapsia niin ei ole hyväksyttävää piilotella kännykkäänsä ja sähköpostiaan.. eli miehellä on päivänselvästi sivusuhde..harmi että sait paskan mieheksesi.. muista ettet ole syyllinen siihen että hän on mikä on. Se on hänen heikkous ei toivonmukaan sinun.. eli kun ongelmia parisuhteessanne tulee niin sen sijaan että miehesi lähtisi ratkomaan ja parantamaan suhdettanne hän hakee lohtua muualta.. miehesi ja sinä tarvitsette apua.. tilatkaa aika parisuhde neuvojalta ja yrittäkää panostaa suhteeseenne.. ertyuisesti miehesi on täydellisesti hukassa.. mutta miten hänet saa oikealle polulle on jo vaikeampi juttu.. ehkä mahdoton..
vaikka olis kuin helv hyvät "keskusteluvälit" jos se käy vieraissa. Haloo! Siis ei kai ihmiset oikeesti kuvittele, että jos toinen käy vieraissa, niin kaikki voidaan selvittää rauhallisesti keskustelemalla ja kysymällä toiselta, että miten on. Eihän se tietenkään sitä tunnusta, ennemmin kärventyy helvetin tulessa.
Jumankauta, herätys, alkuperäsen mies käy selvästi vieraissa. Olen pahoillani, osaan antaa vain sellasen neuvon, että seuraa tilannetta niin että saat kunnon todisteet ja sitten kysyt vedenpitävät todisteet käsissäs (juu, voit ymärtää myös kirjaimellisesti) että mites tää nyt on, niin ettei mies voi kiemurrella siitä irti. Nimittäin, jos rakastaa jne kaikkea paskaa, niin eihän siitä toisesta pahaa usko! Mies kiertelee ja kaartelee, selittää asiat parhain päin, niin että lopulta voi tuntua tosissaan siltä, että on itse nähny harhoja.
Nimimerkillä been there, done that. Melkein uskoin itse kaikki miehen ihmettelyt "mitä, mistä sä puhut" ellen ois takuuvarmasti nähny vahingossa omin silmin sitä toisen kanssa.
Mielestäni jos toinen käy vieraissa, niin kyllä se vieraissa kävijä on jo sanonu irti sen luottamussopimuksen. Ne on vaan sairaat jotka aiheetta kyttää puhelinta ynnä muuta. Normaalilla järjellä ja vaistolla varustettu ihminen ihmettelee aikansa ja alkaa sitten kyttämään. Niin että sillain se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ihan tekopyhää bull shittiä, ettei kännyä tai muuta sais tutkia, jos toinen juoksee vieraissa eikä välitä hevon kukkua luottamuksesta tai muusta.
Sinuna minä ottaisin asian heti puheeksi. Miksi et voisi tunnustaa että teit tyhmästi peloissasi ja katsoit toisen puhelimen? Jos miehelläsi on puhtaat jauhot pussissa, kyllä hän siitä keskustelee. Jos ei, hän kääntää syyllisyyden sinuun päin eli hyökkää. Vaikea asia mutta mitä kauemmin siirrät sitä, sitä kauemmaksi teidän läheisyys karkaa. Sitä paitsi mitä menetät kun sanot että tein paskasti, mutta en jaksa sun lähtemisiä enää. Tiedätkö miksi hän lähtee? Ja miksi hyväksyt toisen lähtemiset? Jos ei vastauksia tule, pariterapia voisi auttaa, ihan oikeasti. Ethän sinä noin halua elää?
räjähtääkö se mies todella OLEMATTOMISTA asioista vai jäkätätkö sille huomaamattasi kokoajan...Onko siitä tullut jo noin tapa ettet edes huomaa sitä?