Mielenkiintoisia uutisia alkaa mediassa esiintyä. Eilen pääuutislähetyksessä käsiteltiin työllisyyttä. Kerrottiin, että uusia työpaikkoja on hallituskaudella tullut noin 70 000. Näistä perinteisiä - eli siis sellaisia, joiksi kansa tavallisesti työpaikat ymmärtää - mainittiin olevan kuitenkin vain hieman yli puolet, noin 38 000.
Vajaassa neljässä vuodessa on siis saatu aikaiseksi noin kymmenen tuhatta kohtuutoimeentulon tuovaa duunipaikkaa/vuosi.
Olisiko kuitenkin kohtuullista olettaa, etteivät nuokaan kaikki paikat ole ihan kokonaan sankarihallituksemme tekosia? Voisiko osasyy olla tihenevä suurten ikäpolvien eläköityminen ja vaikkapa vahva kansainvälinen noususuhdanne, johon viisimiljoonaisen kansan valtioneuvostolla ei hirmuisemmin ole vaikutusmahdollisuuksia? Onpa esitetty ihan tutkijoiden taholta sellaistakin, että työllisyyden kasvulla ei hallituksen toimien kanssa ole mitään - ainakaan positiivisia - vaikutuksia.
Joka tapauksessa, jos valtio olisi toteuttanut/toteuttaa 35 000 valtion työpaikan vähennyssuunnitelmansa, tulos alkaisi olla yhtä tyhjän kanssa. Ja ellei kasvu todellakaan ole valtioneuvoston ansiota, vähäisempikin valtion työpaikkojen vähentäminen viekin saldon jo miinuksen puolelle.
Helsingin Sanomat taas raportoi 27.8., että mm. Uusimaa joutuu palauttamaan työttömien aktivointirahoja. Syyksi mainittiin osaltaan nykyinen työvoimapolitiikka, jossa ihmisille ei enää tarvitse maksaa työstään palkkaa. Niinpä työttömiä on pakotettu palkattomaan työhön, vaikka rahaa olisi ollut inhimilliseen toimeentuloonkin. Varat, joita köyhyysrajalla puurtava kipeästi tarvitsisi moniin rahareikiinsä, makaavat nyt holveissa päättäjien töllisteltävänä, eikä niille meinata löytää sijoituskohdetta. Samalla anarkistit keräävät yhä uusia jäseniä pullonheittotalkoisiin, sillä työttömien parissa noussut raivo hyväksikäyttöään kohtaan on jo käsinkosketeltavaa.
Kun edellämainittu yhdistetään orjatyölain
http://www.ihmisarvo.org/fundeeraaja/orjat.htm aiheuttamiin muihin palkallisen työn hävikkeihin ja tätä verrataan hallituksen työllisyysaikaansaannoksiin, alkaa kokonaiskuva maamme työvoimapolitiikasta näyttää katastrofaaliselta.
Vajaassa neljässä vuodessa on siis saatu aikaiseksi noin kymmenen tuhatta kohtuutoimeentulon tuovaa duunipaikkaa/vuosi.
Olisiko kuitenkin kohtuullista olettaa, etteivät nuokaan kaikki paikat ole ihan kokonaan sankarihallituksemme tekosia? Voisiko osasyy olla tihenevä suurten ikäpolvien eläköityminen ja vaikkapa vahva kansainvälinen noususuhdanne, johon viisimiljoonaisen kansan valtioneuvostolla ei hirmuisemmin ole vaikutusmahdollisuuksia? Onpa esitetty ihan tutkijoiden taholta sellaistakin, että työllisyyden kasvulla ei hallituksen toimien kanssa ole mitään - ainakaan positiivisia - vaikutuksia.
Joka tapauksessa, jos valtio olisi toteuttanut/toteuttaa 35 000 valtion työpaikan vähennyssuunnitelmansa, tulos alkaisi olla yhtä tyhjän kanssa. Ja ellei kasvu todellakaan ole valtioneuvoston ansiota, vähäisempikin valtion työpaikkojen vähentäminen viekin saldon jo miinuksen puolelle.
Helsingin Sanomat taas raportoi 27.8., että mm. Uusimaa joutuu palauttamaan työttömien aktivointirahoja. Syyksi mainittiin osaltaan nykyinen työvoimapolitiikka, jossa ihmisille ei enää tarvitse maksaa työstään palkkaa. Niinpä työttömiä on pakotettu palkattomaan työhön, vaikka rahaa olisi ollut inhimilliseen toimeentuloonkin. Varat, joita köyhyysrajalla puurtava kipeästi tarvitsisi moniin rahareikiinsä, makaavat nyt holveissa päättäjien töllisteltävänä, eikä niille meinata löytää sijoituskohdetta. Samalla anarkistit keräävät yhä uusia jäseniä pullonheittotalkoisiin, sillä työttömien parissa noussut raivo hyväksikäyttöään kohtaan on jo käsinkosketeltavaa.
Kun edellämainittu yhdistetään orjatyölain
http://www.ihmisarvo.org/fundeeraaja/orjat.htm aiheuttamiin muihin palkallisen työn hävikkeihin ja tätä verrataan hallituksen työllisyysaikaansaannoksiin, alkaa kokonaiskuva maamme työvoimapolitiikasta näyttää katastrofaaliselta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun saavutukseni orjatyössä oli se, että näin firman menevän konkkaan sillä menolla mitä toimitusjohtaja sitä johti, mutta en kertonut havainnostani toimitusjohtajalle. Toisen orjatyöläisen kanssa mietittiin keinot konkkaan menemisen estämiseksi, mutta ei hiiskuttu vieläkään toimitusjohtajalle. Muille orjatyöläisille kerrottiin, että turha odottaa pestin pidennystä ja muutenkin kannattaa ottaa löysästi, koska firma menee konkkaan ja että älkää kertoko tätä pomolle.
Firma meni sitten lopulta konkkaan.
Viimeksi kuulin, että toimitusjohtaja oli joutunut orjatyöllistetyksi. :P