en tiedä miten tästä pääsee yli 2kk.kulunut ja mulla on mieletön ikävä mun kultsia vaikka teki niinkuin teki jätti mut ja meni naapurin kans.silti mä rakastan sitä yli kaiken en pysty seurusteleen kenenkään tytön kans kai mä jään poikamieheks.kertokaa miten yli mulla ainaski on vaikeeta
ei pääse yli
jui
71151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan ensimmäiseksi: jätä alko kokonaan pois, sillä et saa mitään hyvää aikaan, vain pääsi enemmän sekaisin.
Sitten tapaat ihmisiä, jotka voivat sinua tukea. Pidät itsestäsi huolta ennen kaikkea liikkumalla paljon; kotona maaten ja itseäsi säälien et voita mitään. Eli mars lenkille! Tsemppiä!
joo kuulostaa aika tutulta hommalta... itelle kävi just samanlailla eli elli jätti sen takii ko oli löytäny paremman jampan. siitä on kohta vuosi aikaa ja vieläki sattuu ja noi asiat pyörii mielessä. eli en osaa kyllä antaa mitään vinkkiä millä pääsee ylitte tosta. oon ite koittanu kans kelata että millä sais taasen pään kasahan!! no pitää koittaa muuttaa muualle jospa se elämä lähtis siellä uuteen nousuun. mutta "kiva" tietää että tapahtuu sitä muillekki! ei vissiin auta ko yrittää oikeesti unohtaa!! ei se näyvän murehtemisella parane.
ei helppoa
jos oikein pahalta tuntuu niin hae lääkäristä parin kuukauden kuuri masennuslääkkeitä.2 viikkoo ja ne rupee pureen, eikä sivuvaikutuksia juuri ole.Alat treenaan jotain.
Sitten käyt vaikka väkisin treffeillä naisten kanssa. Otat mahdollisesti jopa uuden naisen.
noi autto mulla. ite olin jo lähes itsarin partaalla joten sen alemmas tuskin vajoo...
Poikaystäväni jätti minut noin 1½ vuotta sitten. Ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään ennakkovaroitusta tekojen, eleiden tai puheiden kautta. Eräänä iltana hän vain ilmoitti, että "en välitä sinusta enää yhtä paljon kuin ennen. tahdon erota" ja vielä viikko ennen tuota iltaa hän sanoi rakastavansa. En ole vieläkään päässyt irti tästä tyypistä. Hän on mielessäni päivittäin ja tänään kuulin hänen seurustelevan erään tuttuni kanssa. Tekee niin kipeää että tuntuu kuin olisi jätetty uudestaan, aivan kuin sydämeni palaset olisivat lyöty entistä pienemmiksi murusiksi. Kävin melkein vuoden psykologin kanssa keskustelemassa tunteistani, mutta ei siitä ollut mitään apua. En pysty aloittamaan uutta suhdetta, en pysty edes välittämään kenestäkään samalla tavalla, koska rakastan vieläkin entistäni. Teidän ettei hän välitä minusta enää paskaakaan, mutta en vain osaa päästää irti. Niin paljon kuin se sattuukin.
Pelokkaana luin tota sun juttua kun noinkin pitkä aika ja ei helpota (1,5 vee). Mulle kävi ihan samalla tavalla ja menetin elämäni naisen 3,5 vuoden ihanan ajan jälkeen. Nyt erosta 4 kk mut ei helpota yhtään. Ollaan yhä ystäviä ja rakastan häntä enemmän kun mitään muuta.
Yleensä oon vahva ihminen, mut tää homma on vieny henkiset ja fyysiset voimavarat sen varran paljon että kaikki kärsii: työ, vapaa-aika, ystävyyssuhteet jne.
Mitä voi mies enää tehdä, kun on menettänyt elämänsä naisen?
Tuska, epätietoisuus, suru, viha ja pettymys on pohjaton
näkyypä meitä löytyvän paljon... Oma avomieheni ilmoitti kuukausi sitten että tämä on nyt tässä, ei kuulemma ole kolmatta osapuolta mutta minun kanssani ei enää halua jatkaa. No, seuraavana iltana oli jo toisen luona että se siitä "ei ole kolmatta..." Nyt on kuulemma hyvä olla - niin hyvä - ettei meidän asioita tarvitse hänen kuulemma enää mitenkään hoitaa. Itse olen aivan rikki, mikään ei tunnu miltään, ajatukset pyörii samaa kehää koko ajan, en minä tiedä miten tästä selviää. Voimia kuitenkin kaikille teille saman kokeneille.