Löytyisikö tältä palstalta ketään, jolla on samanlainen tilanne kuin itselläni? Olen onnellinen toinen nainen, ollut jo 3 vuotta. Ennen tätä suhdetta tuomitsin jyrkästi tämänkaltaset suhteet ja halveksin nk. toisia naisia. Mutta kun kolahtaa, siinä on niin avuton...Vuoden verran me kyettiin vastustamaan halujamme, sitten repsahdettiin. Koko ajan olen tiennyt, ettei meistä paria tule ikinä ja hyväksyn sen. Aidosti. En haaveile yhteisestä tulevaisuudesta vaan olen onnellinen juuri näin. Itselläni on avo- sekä avioliitto takana ja ikääkin reilusti yli kolmenkympin. Omasta puolestani tiedän siis mitä olen tekemässä, en ole mitenkään helposti vietävissä. Aikani kipuilin sen ykkösnaisen osaa ajatellessani ja koitin lopettaakin tämän suhteen (kuten myös mies) mutta aina ollaan päädytty takaisin "yhteen". Veto on niin mieletön. Silti en välttämättä kaipaa sitä arkea ja niitä haasteita, joita uusperhe ym. toisi tullessaan. Olen (ja mies tietysti on...) onnellinen juuri näin. Kommentteja kanssaihmiset, kiitos! Näkökulmaa, vihastusta, ihastusta, vertaistukea, mitä vaan...
onnellinen toinen nainen?
iso tyttö
262418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siis eihän siinä mitään pahaa ole jos vain seksisuhteeseen haluat..ei siis mitään arkisia juttuja yms..vika on siinä että mies on VARATTU! ei sellaisiin kosketa.. todella vastuutonta ja väärin sitä naista kohtaan! häpeä.
ENNEN MAA REPEE ENNENKUN HUORA HÄPEE...
voi voi
..mutta ei onnellinen. Joka kerta kun hän lähtee jään pahoille mielin ja päätän vakaasti ettei enää ikinä. Ja vaikka yhdessä on kuinka ihanaa niin silti, ei tämä ole oikein, ei ketään kohtaan.
Kunpa jaksaisin olla vahva ja vastustaa...elämäni mies hän on mutta ei auta.
voi kun kuullostaa tutulta.itselläni alkoi aikalailla tasan vuosi sitten suhde varatun miehen kanssa.oma avoliittoni meni tämän takia karille ja hetken kakkosena oleminen jatkui kunnes meille tuli katko suhteeseemme..mutta se säkenöinti oli aina välillämme kun näimme.nyt taas näyttää pitkä ajan jälkeen siltä että olemme taas menossa siihen seksisuhteeseen.viihdymme kyllä muutenkin yhdessä ettei pelkän seksin takia olla tekemisissä.Outo tilanne koska en tiedä miten tuo ihminen vetää minua puoleensa..hän on kuin huumetta!
tiedän ettei hän jätä vaimoansa,ja että tulen olemaan kakkonen hänelle.alan sen hyväksymään nyt,vaikka välillä mietin minkälaista olisi jakaa arki tuon ihmisen kanssa.
joten todellakin ymmärrän sinua ja se mitä teet ei välttämättä ole oikein kaikkien mielestä en hyväksy omaa tekoanikaan mutta en vain voi vastustaa tätä ihmistä,elän ja nautin.
Minusta on hyvin itsekästä pettää varatun miehen kanssa ja vielä sanoa olevansa onnellinen. Miten onnelliseksi luulette vaimon tulevan, kun ennemmin tai myöhemmin saa tietää miehensä seikkailuista. Siinä saattaa mennä koko perhe rikki ja pettäminen ei koskaan kosketa vain aviopuolisoita vaan sillä on myös vaikutusta mahdollisiin lapsiin ja muihinkin sukulais- ja ystävyyssuhteisiin. Jättäisin tämän varatun miehen ja patistaisin hänet menemään vaimon luo ja selvittelemään avioliittonsa ja sen ongelmakohdat vaimon kanssa. Ei mieskään voi paeta ongelmia ikuisesti. Sinäkin voisit hankkia itsellesi rehdin elämän ja vapaan miehen. Ei tuollaisessa pinnallisessa seksisuhteessa voi ikuisesti itseään riuduttaa. Oma itsekunnioituskin siinä menee, kun antaa miehen hyväksikäyttää itseään.
kakkossuhdetta avioliiton kariutumisesta. Kukaan hyvässä suhteessa oleva ei lähde ainakaan kakkoseksi. Ainakin näin parin vuoden jälkeen ja pitkällisen mietinnän jälkeen voi myöntää, että seksi on hauskempaa uuden kumppanin kanssa. Varsinkin,jos se on vielä itseä 8 v nuorempi. Olemme nykyäänkin hyviä kavereita, jopa ystäviä ex-suhteen kanssa, mutta tiedän, että edelleen nussisin sen kanssa, jos känässä osuttaisiin yhteen. =)
tuota toisen naisen ideologiaa,miten joku haluaa tuhlata elämäänsä noin ja miten itsetunto kestää?
Olen itse kerran kokeillut asiaa ja vaikka olin itsekin varattu,oli se mielestäni tosi alentavaa.
En päässyt ajatuksesta,enkä ymmärrä ollenkaan miten yksinäinen nainen voi elää sellaisen ajatuksen kanssa,että se vaimo on aina ykkönen.
Hänessä on jotain mitä sinussa ei ole.
Ja aloittajassa on jotain, mitä miehen "ykkös" kumppanissa ei ole...
mies ei ole valinnut sitä naista vieläkään vaan elää ja asuu vaimonsa kanssa.
Omaa itsetuntoaan se parantelee sillä kakkos naisellaan ja on loppujen lopuksi ihan sama kuka tämä kakkonen on.
Siihen riittää nainen joka ihailee ja rakastaa miestä, sillä ihminen mieltyy ihmiseen joka pitää hänestä.
Kakkos naisella ei tarvitse suuria avuja olla sillä hänen kanssaan ei jaeta arkea ei mitään.
Saa olla varsinainen saapas älyltään, häntä ei tarvitse kuunnella usein.
Kauniskaan ei tarvitse olla, sillä häntä ei esitellä tuttaville.
Aivan sama onko äiti tyyppiä tai osaako tehdä mitään,ei kuulu toimenkuvaan.
Hetken silittää päätä ja antaa seksiä niin se riittää.
Eikä miehet sentään niin tyhmiä ole, et ne ei tietäis miten sitä saa näiltä naisilta,rakkautta teeskentelemällä tietysti,vaan ihmeiden ihme,miksi mies ei vaihda jos parempi on löytynyt???
Olen itsekin ajatellut tuota kakkosnaisen osaa, mutta tullut siihen tulokseen, etten toisen aviomiestä halua. Yksi mies olisi sitä mitä olen aina halunnut, mutta, mutta...naimisissa oleva perheenisä. Mitään konkreettista ei ole tapahtunut, eikä tapahdu. Se tietäisi liian paljon salailua, syyllisyyttä, hätäisiä tapaamisia ja jälkeenpäin tyhjä olo. Liian monta osallista siinä suhteessa - ahdasta tulisi.
Jos pelkkää seksiä haluan, voin ihan yhtä hyvin panna vapaan miehen kanssa - siihen hommaan en ukkomiestä tarvitse.
luulempa että jossain vaiheessa tulette tienristeykseen ja täytyy valita mihin suuntaan lähdette. miehen oikeaa vaimoa kohtaan olisi inhimillistä lopettaa suhde jos ette edes mieti yhteistä tulevaisuutta.toivottavasti tajuatte lopettaa suhteenne tai mies ottaa avioeron.toivon mukaan vaimo saa tietää millaisen sian kanssa on naimisissa!
Hienoa, että joku täällä uskoo, että mieskin osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jopa näissä 'kakkos' asioissa. Aviomiehetkin osaa olla hurmaavia, kun vaimot on kotona. Ei niitä kaikki vihtoreita vampata.
hitot moralisoijista, jos omaan (ainoaan) elämääsi olet tyytyväinen,
voihan se onni joskun löytyä, Ei, niin sosiaalisestakin, tai epätavallisista puitteista.
Mutta mitään merkitystä sillä mitä muut sanovat, ei ole.
..kyseenalaistatte elämää ja entisen elämän valintoja, esim. mies avioliittoaan. Siksi tuntuu hienolta tavata toinen samassa vaiheessa oleva. Rakastuu. Rakastunut ei pysty arvioimaan elämäänsä monipuolisesti, vain omien toiveitten mukaisesti. Kuunnelkaa muita, lue asioista. Rakastumisen olotila menee kuitenkin aina ohi. Ja kasvukriisi. Miettikää mitä on rakkaus! Se kestää myös arjen rutiinit-parhaimmillaan. Nyt niitä vältätte. Pyydä miestä miettimään: jos olisi elinaikaa vuosi, kenen kanssa sen haluaisi viettää. Jos valitsee sinut, niin fiksu&älykäs mies lopettaa avioliiton eikä hyväksikäytä enää vaimoaan. Kai haluat olla fiksun ja vastuuntuntoisen miehen kanssa, et toisen ihmisen hyväksikäyttäjän? Jos valitsee vaimon, kiität ja toivotat hyvää loppuelämää ja keskityt omaasi. Hmm, ehkä vaimo hyväksyy kakkosen, ongelmat häviävät:) Teinit eivät osaa tehdä välttämättä päätöksiä, aikuiset osaavat. Jos ette osaa, on todella kasvun paikka, mikä oli esim. osuutesi omiin eroihisi. Kasva ja kehity, älä jää teiniksi. Onko päätös oikea..?, sitä ei voi koskaan etukäteen tietää, vaikka haluaisi. Kuinka haluaisit sinua kohdeltavan elämässäsi... suo se myös muille.
joo, on se hienoa kun yhtä kusetetaan näin. Mitäs jos ihana salamiehesi onkin varsinainen kotityranni. Pakottaa vaimon jatkamaan yhteistä elämää. Jos lähdet, tapan? ehkä vaimo haluaisi eron mutta mies ei anna. Vaimo on kotona hoitaa lapset, maksaa laskut ja mies rilluttelee maailmalla. Ja nainenhan ei saa edes kotoaan mihinkään lähteä, koska vaimon paikka on kotona.
ihanainen miekkosesi saattaa olla juuri tällainen psykopaatti joka ei muiden tunteista välitä. Psykopaatit on todella taitavia näyttelemään...Toivottavasti olet onnellinen. Vaimo ei varmasti ole. Hienoa kun tunnet olevasi niin erinomainen. vaimonsa mies on varmasti jo lintannut maan rakoon. Kiitos sinulle.
olen aviossa ja on salarakas myös.
vaikka näytänkin molemmille (vaimolle ja salarakkaalle) aina niin iloiselta ja elämänhaluiselta niin, voin kertoa teille että tämä kaksoiselämä ei todellakaan ole niin hauskaa kuin te kaikki oletatte.
olen puhki niin moraalisesti kuin henkisesti fyysisestä puolesta puhumattakaan.
jos tietäisitte missä paskassa joudun elämään ette enää tekisi näitä juttuja.....miettikää naiset ennekuin alatte näihin juttuihin, loppupelissä kukaan ei saa ketään ja kaikki vain menettävät !!!
t:mies
sinulla on noin paha olo, miksi ihmeessä et lopeta tuota salasuhdettasi? Sanot , että olet puhki henkisesti, moraalisesti ja fyysisesti, mutta silti vain jatkat. Mikä sinut saa menemään tuon toisen naisen luokse, vaikka sinulla on jo vaimo, jonka pitäisi riittää sinulle??
"jos tietäisitte missä paskassa joudun elämään ette enää tekisi näitä juttuja.....miettikää naiset ennekuin alatte näihin juttuihin, loppupelissä kukaan ei saa ketään ja kaikki vain menettävät"
Ulkopuolisen kirjoitusta, mies parka pakotettu ottamaan salarakas ja sehän on vaimon ja suhteeseen suostuneen naisen vika! Sinähän et salasuhdetta ole halunnut ja nyt on paha olla!
Mies polo. Osaanottoni : D
Olen tavannut pari kuukautta sitten varatun miehen, mutta en saanut tietää siitä heti. Lähdin tiedosta huolimatta mukaan myöhemmin tähän juttuun, koska tunteet olivat lähteneet lumipallon lailla vierimään eteenpäin. Nyt tavataan kerran kahdessa viikossa. Ja sitä ennen lenkkeilyä ja työn tekoa. Viittä vaille, ettei enää kestä. Mutta tällaista se on. Olen itse eronnut vuosi sitten, enkä koskaan uskonut olevani tässä tilanteessa. Ja tässä sitä kuitenkin ollaan. Olen yrittänyt lopettaa jutun, mutta se ei onnistu. Hän ei halua, ja minä en pysty. Elän ehkä toivossa, että asia selviää pikimmiten suuntaan tai toiseen. Voi sanoa, että sitä keikkuu ikään kuin vuoren harjalla, ja kohta asia lähtee kallistumaan suuntaan tai toiseen.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat kun kerrot "olen puhki niin moraalisesti kuin henkisesti fyysisestä puolesta puhumattakaan".
Itselläni oli salarakas ja vaikka se olikin ihanaa saada rakkautta ja rakastaa, niin se elämänvaihe oli hirveän raskas. Valehtelu, kiinni jäämisen pelko ja kaksoiselämän ylläpito oli henkisesti raskasta.
Jäin kaipaamaan rakastani, mutta oli pakko tunnustaa elämän reaaliteetit ja jättää hänet, vaikka se oli vaikeaa, meille kummallekin.
Neuvoisin sinua valitsemaan jomman kumman naisistasi, sillä ennen pitkää joudut sen kuitenkin tekemään. Tai vaihtoehtoisesti eroamaan kummastakin. Ihan jo oman mielenterveytesi takiakin, puhumattakaan millaista tunnemyrskyä aiheutat noissa naisissa...
Olen aina halveksinut syvästi naisia jotka menevät toisen parisuhteen väliin, KUNNES huomasin itse olevani tuossa tilanteessa 3vuotta sitten.. Olin löytänyt unelmieni miehen baarista ja viettänyt unelmien yön hänen kanssaan. Sovittiin että tämä tässä, nähään jos nähään joskus. Mutta kummankin mieltä jäi painamaan se homma, no eikun kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta toisen tietoja utsimaan ja känny numeroo bongaamaan. Silloin minulle selvisi että hänellä oli vaimo ja 1-ikäinen tytär !! Voi hemmetti !! Kerroin että tämä oli kumminkin tässä että jatka "perhe"-elämääsi, toinen selitti että ei ole ikinä hänellä ollutkaan perhe-elämää, että arki on p:stä. Kaikki oli alkanut siitä kun ns.reissumiehen reissu pano ei syönytkään pillereitä vaikka näin oli monesti väittänyt ja tekstarilla heitettiin perään: onneksi olkoon meille tulee vauva ! Tiedän että lapsen tekoon tarvitaan kaksi, mutta pitää naiselta löytyä sen verran moraalia että tämmöisestä EI valehdella. Niinpä lapsi tulossa eikä tunteita sen enempää, tekivät niinkuin kuului eli kihloihin ja hynttyyt yhteen.. lopputulos että ei parisuhdetta ei seksiä, pelkkää katkeruutta 2 vuotta !!! Kunnes minä "paha" akka ilmestyin rikkomaan heidän perhe-elämän missä oltiin joka ikinen yö nukuttu erihuoneissa.. Nyt ollaan oltu reilu kolme vuotta yhdessä ja hänen tytär vierailee pari viikkoa aina kuukauden välein, elatusmaksuja maksellaan vielä muutama vuosi :)
Monet kiitokset olen saanut jopa sukulaisilta kun olin tiukkana enkä suostunut kakkoseksi vaan ainoastaan ykköseksi, mieheni kiittänyt monesti hänen pelastamisestaan, nyt kaikki älyttömän hienosti ja oma lapsonen ehkä tuloillaan.
Nyt olen muodostanut kokemani perusteella uuden ajatus maailman "kakkosista", KAKKOSIA EI OLE TOIMIVASSA PARISUHTEESSA !!! Jos toinen hommaa suhteeseen sen kakkosen niin hän on sen ja ainoastaan sen kakkosensa ansainnut !!!
"Olen (ja mies tietysti on...) onnellinen juuri näin."
Oletko varma että mies on onnellinen? Voi näyttää ulospäin ja hetkissä kanssasi siltä, mutta todellisuus voi olla toista. Mikäli hänellä on yhtään omatuntoa jäljellä, jopa voi tuntea syyllisyyttä tai tuntea olevansa ns. puolittain onnellinen.
Kaksoiselämä syö ihmisestä voimia yllättävän paljon...
Jos aviomiehen ja -vaimon pitäisi kuvailla parisuhdettaan, tarinat voisivat olla erilaiset kuin yö ja päivä. Useinkin parisuhteet lipsahtavat ihanasta rakkaudesta arjen rutiinien painon voimalla tuttuun, turvalliseen ja loputtoman tylsään suhteeseen. Kun kaikki on päällisin puolin hyvin, ei osata eikä uskalleta alkaa tonkimaan suhdetta ja analysoimaan, että mitä pitäisi tehdä, että asiat olisivat paremmin, intohimoisemmin ja rakastavammin. On niin helppo sanoa, mitä toisen pitäisi tehdä, mutta kun harva osaa katsoa, että mitä MINUN pitäisi tehdä omalta osaltani.
Oma osuus asioiden paremmalle tolalle saattamisessa voisi olla esim. se, että uskaltaa avata suunsa. Osaa ottaa aikaa parisuhteelle. Kehtaa kysyä toiselta, että mitä sinä haluaisit parantaa parisuhteessamme. Moni asia on vain viitseliäisyydestä ja mielikuvituksen käytöstä kiinni, eikä yhtään mistään muusta.
Kyllä, olen itsekin ollut toinen nainen, vaikken sitä olisi koskaan voinut kuvitella. Sen seurauksena sekä oma että miehen suhde kaatui. Asioita olisi voinut tehdä toisinkin - tiedän sen nyt.
Jos mies tapaa kakkostaan vaikkapa 1-2 kertaa viikossa, se on aina ykkösperheeltä pois. Jos tapaamisia on harvemmin, miten ihmeessä se voi riittää kakkoselle? Jos viettää yhdessä vaikkapa yhden viikonlopun kuukaudessa, siinä ajassa ei ehdi yhtään tutustumaan toiseen. Ei sitä tiedä, millaista se arki on pidemmän päälle.
Moni mies jaksaa olla suhteessa täysillä niin kauan, kuin seksielämä on intohimoinen. Kun seksi hiipuu, muukin osa suhteesta hiipuu. Naisesta tulee itsestään selvyys.
Pettämisestä alkunsa saanut suhde päättyy todella usein joko uuteen uskottomuuteen, mustasukkaisuuteen tai siihen, että vanhasta suhteesta ei ole päässyt yli. Jos pettäminen on päässyt tapahtumaan, pitäisi pystyä olemaan sen verran selkärankaa, että saattaisi vanhan suhteen rauhassa loppuun ilman, että aloitetaan uutta suhdetta päällekäin vanhan kanssa.
Myönnän avoimesti sen, että jos nykyisessä suhteessa on ongelmia, on avoimempi uuden suhteen etsimiselle, kuin jos kaikki olisi loistavasti kunnossa. Pitäisi silti olla selkärankaa ja malttia pysähtyä miettimään mihin on menossa ja onko valmis himon vuoksi tuhoamaan ehkä kaiken. Voisi olla ihan paikallaan kysyä puolisolta, että olisiko hän valmis tekemään töitä parisuhteen eteen yhdessä sen sijaan, että rikotaan perhe ja toistetaan samat virheet uuden kumppanin kanssa.
...unohtui vielä lisätä, että kun rakastuneena roikkuu kakkosnaisena suhteessa, niin silloin sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että vapaana on varmasti ihan hyvä hyviä SINKKUMIEHIÄ. Kun vain odottaa rakkauttaan vapaaksi, niin voi olla, että vuodet vierähtävät ja sitä ihanaa rakkautta ei koskaan saanutkaan.
Olen ylpeä, että itse keräsin rohkeuteni ja lähdin suhteesta pois, vaikka sydän tuntui vuotavan verta avohaavan lailla. Meni vain muutama kuukausi ja pääsin jaloilleni. En siis jäänyt odottelemaan, josko rakastettuni eroaisi tai josko meidän yhteiselämä ylipäätään joskus onnistuisi. Erosin, luhistuin, nousin jaloilleni ja olen nyt ihanassa onnellisessa parisuhteessa sinkkumiehen kanssa:)
et vaikka mies himoitsee sinua,voit silti olla hyväksikäytön kohde.
Tuttavapiirissäni paljastui tapaus jossa mies ja salarakas olivat tapailleet monta vuotta ja "rakkaus" roihusi,mies oli muka niin rakastunut ja samalla perhe oli vaan kulissi eikä mitään yhteistä..plää plää nämä perinteiset,kun lapset kasvavat isoksi jutut.
Kuinka ollakaan ei niin ihan pienessä kaupungissa oli kuitenkin pienet kuviot ja eräs nainenpa tunsikin molemmat,vaimon ja salarakkaan,joka uskoutui hänelle.
Miehellä oli varmaan vähintään kaksi persoonaa,nimittäin hän oli niin rakastavaa aviomiestä kotona ja mustasukkainen vaimostaan.Vaimo ei ollut mikään parka vaan sai hyvää kohtelua tunnontuskissa olevalta mieheltään.Seksi jonka piti salarakkaan mukaan olla kotona tosi harvinaista olikin aktiivista puuhaa,jopa niin et salarakkaan lämmittämänä oman vaimon syliin.
Asiat tosiaan aikanaan selvisivät molemmille naisille ja molemmat "hullut" olisivat pitäneet miehen mut vaimo sen lopulta sai.
Onnellinen salarakas sai ansionsa mukaan,aika pettyneen mielen,sillä hän tosiaan uskoi heillä olevan jotain ainutlaatuista jota kotona ei ollut.
Järkeä käyttämällä olisi ymmärtänyt, et niinhän juttu ei voi olla, sillä silloin mies vaihtaisi muijaa.
Itse olen sitä mieltä et hulluja on muijat jotka ovat todenneet miehen petturiksi ja silti ottaisivat sellaisen.
Toisena naisena olemisesta sen verran, et kaikki ei voi ykkoseksi päästä eikä siihen hommaan sovellu edes.
Miehen logiikka palstalla joskus käsiteltiin aihetta:on naisia jotka soveltuu vaimoiksi ja sit on naisia joissa ei ole muita ominaisuuksia kuin seksi ja ne soveltuivat panopuiksi,ei muiksi.
Itse haluan ne muut ominaisuudet joita olivat äly,huumorintaju,miellyttävä ulkonäkö,jne,niitä ei panopuut tarvinnut.
Eli minä haluan vaimoksi,otan sen riskin et joku muu ehkä himoitsee miestäni,mut voi voi!