7 kuukauden ajan, kun mieheni jäi kiinni olin raivona, itkin, kirosin, syytin miestä, luulin että kuolen siihen.
Mieheni päätti jäädä luoksemme, vaikka ehdotin että hän muuttaisi pois. Vaadin paljon seksiä ja sain sitä, en mielästäni rakastellut vaan tyydytin vain tarpeeni.
Nyt kun miehen kiinni jäänistä on aikaa puoli vuotta, koko mies ei enään hetkauta mitenkään, tuntuu että mitään tunteita ei ole häntä kohtaan, asumme vain yhdessä ja joskus tyydytämme tarpeemme, mutta rakkautta ja hellyyttä ei ole, jos mieheni koskettaa haluan vain ravistaa hänen kätensä pois.
Tuntuisi että olisi parasta erota ja paperit odottavatkin tuolla laatikossa, mutta sitten taas on lapset, enkä oikein tiedä mitä tekisin
Mieheni päätti jäädä luoksemme, vaikka ehdotin että hän muuttaisi pois. Vaadin paljon seksiä ja sain sitä, en mielästäni rakastellut vaan tyydytin vain tarpeeni.
Nyt kun miehen kiinni jäänistä on aikaa puoli vuotta, koko mies ei enään hetkauta mitenkään, tuntuu että mitään tunteita ei ole häntä kohtaan, asumme vain yhdessä ja joskus tyydytämme tarpeemme, mutta rakkautta ja hellyyttä ei ole, jos mieheni koskettaa haluan vain ravistaa hänen kätensä pois.
Tuntuisi että olisi parasta erota ja paperit odottavatkin tuolla laatikossa, mutta sitten taas on lapset, enkä oikein tiedä mitä tekisin
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pelkästään lasten takia ei suhteeseen kannata jäädä, koska lapset vaistoavat ennemmin tai myöhemmin, etteivät välinne ole kunnossa ja kärsivät silloin joka tapauksessa tilanteesta. Myös oma ja miehesi elämä menee hukkaan epätyydyttävässä liitossa. Kehoittaisin kuitenkin menemään parisuhdeterapiaan ennen varsinaisen päätöksen tekemistä ja puhumaan asiat halki. Onhan siihen olemassa kuitenkin syy, miksi miehesi petti sinua useiden kuukausien ajan. Jotakin oli jo silloin avioliitossanne pelessä. Näissä asioissa maltillinen päätöksenteko on järkevin ratkaisu, ettei tunnemyrskyssä tee ratkaisua jota katuu myöhemmin. Jos terapian jälkeen tulette siihen tulokseen, että ero on ainut ratkaisu, onpahan ainakin asiat selvitetty pohjamutia myöten ja sitten on helpompi sopia eroon ja lapsiin liittyvistä asioista.
niin,läapset kärsii huonosta avioliitosta ja lapset kärsii myös erosta...mikähän olisi ratkaisu? kannatan avioliittoa ja sen parantamista.olen eronnut 3,5v sitten ja tuntuu et nykyään erotaan aivan liian helposti,vaikka itse olenkin jo selvinnyt,mutta kyllä lapsille on kuitenkin hyväksi ehjä ydi perhe!
Meillä lapset ovat valitettavan tietoisia parisuhdeongelmistamme. Kaikki ovat vielä alle kouluikäisiä. Lapset selvästi oirehtivat jo nyt. Minä niin haluaisin perheen pysyvän yhdessä, mutta ei taida minun haluni enää merkitä mitään. Kohta 20 vuotta yhdessä, mutta mies on aivan eri kuin vaikkapa kokle vuotta sitten. Voiko ihminen niin muuttua? Pitäisikö minun vain olla kärsivällinen ja yrittää ja yrittää? Parisuhdeterapiaa? Siihen olisi minun haluni, mutta nyt kaiken tämän helvetin jälkeen tuntuu, että tunteeni ovat kuolleet, vaikka vielä miehen toisen suhteen paljastuttua olin niin varma rakkaudestani. Olen aika epätoivoinen, en haluaisi perheeni hajoavan, mutta mitä minä voin tehdä, jos toinen ei halua MINUA, vaikka ei halua lähteä tästä perheestäkään? Aika tuskallinen tilanne. Voiko rakkaus herätä kuolleista?
Tuolla nimimerkillä tähän aloitukseen olen aiemmin vastannut. Olisiko täällä muuten joku 'vertaistuki', joka haluaisi kirjoitella henk.koht? En tiedä, josko olen kovin hyvää seuraa, mutta ystävät, joiden kanssa keskustelen tilanteestamme, ovat naimisissa, eivät ehkä onnellisesti, mutta eivät ainakaan tässä tilanteessa.
Tarkkailisit enemmän painoasi!
painolla ei tämän kanssa mitään tekemistä!!!
Mieheni jäi kiinni 2 KK sitten, minulla oli sama reaktio alussa vaadin paljon seksiä ei rakastelua outoa...
Äly on ihmiselle tärkeä, pelaa vaikka sudokua, opit tietämään jotain aivoistasi...
Mieheni jäi kiinni pari kuukautta sitten myös. Seksiä piti saada, vaikka siihen mennessä ei ollut tehnyt mieli yhtään. Nyt 2kk myöhemmin nuo seksihalut ovat taas kadonneet. Minullakaan ei ole tunteita miestäni kohtaan. Mustasukkainen olen, kun tuo suhde jatkuu edelleen, niin että mies soittaa useamman kerran päivässä sille toiselle. En tajua itseäni, miten jaksan tätä ja jaksan yrittään vielä, jos meidän suhteemme lämpenisi. Mutta eipä se taida. Eropaperit lähetin pari kolme viikkoa sitten, yhdessä kuitenkin asumme. En minä tiedä mistään mitään. On niin vaikeaa lähteä, enkä voi toistakaan heittää ulos. koti pitäisi myydä, jotta voisi hankkia uuden, oman. Vuokralle en haluaisi muuttaa, sillä se on hukkanheitettyä rahaa, enkä minä halua joutua maksajaksi siitä, että miehelläni on toinen! Kotia ei taas voi myydä, kun on remontti kesken, hetkeäkään en jaksaisi miehen kanssa, vaikka emme riitele, tulemme hyvin toimeen, mutta minulla on niin PAHA OLLA.
Saikkuu töistä ja lomalle pois miehen luota. Jos soittelu ei lopu niin heti ukko pihalle täytyyhän sen ees katuu ja luvata lopettaa, että voi ajatella jatkamista. Mun mies joutu antaa sähköpostinkin salasanat ja kännykän tarkkailuun
Taidanpa lähteä välittömästi. Ei viitsi täällä töissä poruta.
"Mun mies joutu antaa sähköpostinkin salasanat ja kännykän tarkkailuun "
Kuule nykyisin on niin helppo hetkessä tehdä ilmainen uusi sähköpostilaatikko, että mailailu kyllä jatkuu uuteen laatikkoon!
Tiedätkö, että toisen sähköpostin lukeminen on rikos! Ei taida itselläsi olla puhtaat jauhot pussissa, kun noin kovasti touhotat!
saikkuu vaan töistä.....päin vastoin, hanki toinenkin työ, jotta saat taloutesi -erokuntoon, ja vältyt katselemasta miestä.
Viime viikolla tuntui siltä, että lähden viikoksi pariksi jonnekin korpeen, sillä ei huvittanut itkeä tihruttaa töissä. Vaan siitä päivästä ne ajat taas parani, enkä kaipaa lainkaan sairauslomaa. Todellakin, työt ne ajavat ikävät ajatuksen pois mielestä.
Ja mieskin on taas kuin 'ennenvanhaan'. Noh tähän olen jo tottunut, muutaman päivän päästä taas mieliala muuttuu, että ei meistä pariksi ole, erotaan vaan. Mieliala vaihtelee laidasta laitaan, toivosta epätoivoon. Nyt ollaan taas toivon puolella.
muutosta eli ei enää petä sinua ja yrittää parantaa suhdettanne, niin suosittelen katsomaan vielä jonkin aikaa, koska silloin et ainakaan tee liian nopeita päätöksiä. Voihan nämä sinun tunteesikin palata ja jos nyt eroat, niin tämä on vielä vaikeampi tilanne myöhemmin.
Kirjoittaa, kyllä minun mieheni todella haluaa yrittää, mutta kun se jää vaan haluksi, mitään todellista tekoa yhteen jäämisen suhteen ei osoita, on poissa kotoa ihan samalla tavalla kuin ennen, ei halua mihinkään pari eikä muihinkaan terapioihin, ei halua puhua pettämisestään koska se tuntuu hänestä niin pahalta yms...
Ja minulla ei ole mitään halua kytätä hänen menojaan, puheluitaan, ystäviään, parempi vain mitä enemmän on poissa, silloin minulla on hyvä olo, mutta kun mies on kotona minua ahdistaa, ja jos hän tulee koskettelemaan niin vielä enemmän ahdistaa.
Keväällä ja koko kesän yritin puhua, kirjoitin miehelle, soittelin hänelle, kerjäsin kosketuksia, koskettelin häntä, sukottelin yms... Mutta kun en saanut vastakaikua niin vetäydyin pois, ja nyt en enään haluakkaan että hän koskee ja jos suukottelee tuntuu että hänen suunsa ellottaa minua.
ja muutenkaan jaksa juoppoa miestä katsella ensimmäinen selvä ilta puoleen vuoteen oli eilen illalla, muuten kiskoo olutta joka ikinen ilta, ja sitten tursottaa töhnissään,
En odota että aidan takana olisi sen vihreämpää, mutta haluaisin että minulla olisi hyvä olo, eikä kokoajan sellainen ahdistunut olo.
Duunii painamalla sä pääset jaloilles oikeesti, sairis lisää vain ongelmia, ja rahattomuutta.
Ei ole sairiksella, pari päivää olin kesällä ja sitten se helpotti
Tiedän mitä käyt läpi. Sinulla ei ole oikein missään hyvä olla. Ehkä helpompi, kun miehesi on muualla, kuten minulla.
Luultavasti olet onnellisempi, jos muutat pois. Voisitteko ajatella olevanne vähän aikaa kumpikin eri osoitteissa ja sitten katsoa tilannetta uudestaan. Itsekin olen tähän päätymässä, koska olen vastaavassa tilanteessa kanssasi.
Jaksamisia sinne!
Olen ilmoittanut miehelleni että se on sitten kerrasta poikki jos hän pettää minua. En voisi kuvitellakaan pystyväni enää rakastelemaan hänen kanssaan jos hän kävisi vieraissa. Enkä voisi luottaa enää koskaan häneen.
Nyt sanot helposti, että se on kerrasta poikki, mutta tosi tilanteen tullessa eteesi voipi mieli moneen kertaan muuttua.
t. Todennut
Olen elänyt jo jonkin aikaa aivan ihanan miehen kanssa. Asumme yhdessä ja pari kuukautta häneltä otti kertoa pettäneensä minua. suhtauduin tunteettomasti ja kylmästi. annoin heti anteeksi ja halasin häntä. sisällä itkin.. itken joka päivä kun on niin paha olla. hän sanoo että on huomannut muttei varmasti tidä mistä johtuu. Haluaisi parantaa suhdetta, sanoo että olla useammin kanssani intiimimmeissä merkeissä ja kun taas yritän ja osoitan halukkuuttani joka tavoin, hän on kylmä ja inhottava. ei mitään vastakaikua. Jokaista pusua saa pyytää. Joskus ehkä ohimennen mosauttaa lähinnä turhauttavan kylmän suukon niin nopeasti huulille ettei siihen edes ehdi vastata. halaukset ovat tunne-kylmiä, halaus, ja sitten vastustelevasti pois päin työntävät liikkeet. luuleeko hän etten huomaa? kummasti on pornoa ilmaantunut kämppään lähiaikoina. Luuleeko etten jo sitä huomaa?? tyhmäkö? en usko. tuntuu pahalta. niin pahalta että oksettaa eikä tiedä mitä tehdä.