33 on minulle ikä jossa sinkkuuteen on tottunut. Mielenkiinto parisuhteeseen on oleellisesti vähentynyt ja sinkkuna alkaa viihtyä. Onko muilla ollut vastaavaa selkeää "kynnystä" jossain vaiheessa?
33- vuotiaana
Karkkiatri
151791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
43-vuotiaana ei enää jaksa alkaa alusta. Pelkästään uuteen ihmiseen tutustuminen "sillä mielellä" tuntuisi rasittavalta.
Ainakin tänään on tällainen fiilis, kun väsyttää muutenkin pitkän päivän jälkeen.
..varsinkin haluaa olla rauhassa jonkin aikaa. Vaikea kuvitella siihen puolisoa. Puhumattakaan lapsista...
on minulta onneksi jo ohi, kun töistä palattua alkoi kotona "toinen työpäivä" ruuanlaittoineen, pyykinpesuineen, leikkeineen ja siivoamisineen. No, kyllä nykyisinkin täytyy pestä pyykkiä ja joskus siivotakin, mutta huomattavasti harvemmin.
Nykyisin voi kotiin tultua vaikka vain istahtaa koneelle ja kirjautua Sinkut-palstalle ja alkaa ärsyttää tiettyä kirjoittajaa pelkällä olemassaolollaan :-)
Kiribati halvat huvit. Minulle tuottaa suurta nautintoa ärsyttää tuollaista henkilöä, jolla ei ole sana hallussa. Siis luulet nyt ihan liikoja itsestäsi ja tuntuu naurettavalta, että mummoikäisellä naisella ei ole mitään muuta tekemistä kuin kirjoitella Sinkut-palstalle. Onneksi minulle tämä oli pieni välipala ja huominen on taas oikein mukava päivä ja kaiken lisäksi erittäin luova.
Ajatelkaapas, että lisääntymisikäisellä miehellä ei ole parempaa tekemistä kuin kirjoittaa sinkut-palstalle.
Itse olen 35-vuotias ja yksinasumista takana jo yli kahdeksan vuotta. Olen sitä mieltä että kynnys sitoutua nousee, mitä kauemmin on elänyt yksin. En usko iän vaikuttavan asiaan. Yksin eläessä tottuu omiin rutiineihin ja omaan rauhaan. On todella vaikeaa päästää ketään sotkemaan omia hyviksi havaittuja kuvioita. Minulla on kaikki seurusteluyritykset kaatuneet siihen, että en enää kykene ottamaan huomioon toista ihmistä tai hänen tapojaan, saatikka sitten että tämä ihminen pyörisi jaloissani omassa kodissani. En kuitenkaan ole mitenkään katkera, minulla on oikein hyvä elämä ilman kumppaniakin. Jospa kaikkia ei yksinkertaisesti ole luotu parisuhteeseen.
Muuten kyllä ikisinkkuuteen tottuu, mutta mites hoidatte seksuaalisen puolen? Eikö joka ihmisellä ole tarpeensa? Muutenhan sinkkuus on ihan ok ja parempi vaihtoegto mielestäni.
Kyllähän kunnon sinkkutytöltä oma lelulaatikko löytyy :)
No joo, lelulaatikko. Mutta eihän se ole sama asia kuin villi, kuuma seksi oikean ihmisen kanssa?
Ei tietenkään mutta ihminen tottuu kaikkeen. Kun on tarpeeksi kauan ilman, niin ei sitä seksiä enää edes ajattele. En tiedä olisiko minun syytä olla huolestunut asiasta, mutta eipä ole lelulaatikkokaan kiinnostanut enää aikoihin.
ja kaksi tervettä kättä. Ja kuten joku jo kirjoitti niin kun ei ole kumppania niin tarvekin on vähäisempi. Ihan ymmärrettävää, onhan se eri asia herätä yksin kuin sellaisen ihmisen vierestä, jota kohtaan tuntee halua.
Enemmän minua vaivaa aika ajoin "olkapään tarve", siis hellyyden tarve ja se, että haluaisin jakaa asioita jonkun toisen kanssa.
Mun mielestä se riippuu ihan lelujen laadusta. Täältä löydät laatua: http://www.lelulaatikko.com
Emmä huomannu mitään. Vakavat parisuhteet ei kiinnosta mut naiset kyl kiinnostaa ihan entiseen malliin.
Ei se sinkkuus mikään ongelma ole ja kunon oma kämppä niin voi harrattaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa silloin kunj huvittaa ja homamta riittävästi vakipanoja näin miehen näkökulmasta jos ei mikään vakava suhde kiinnosta. -80 luvun lopulla kun sinkuna olin ja niitä yhten tai kahden tai vakihoitojen seksi ei napannut niin silloin on hyvä aika löytää jotain vakavampaa ja löytyihän ja jo yli 25v oltu kimpassa ja aina vain paranee.
Noilla paikkeilla se itsellänikin jotenkin "kelkka" kääntyis parisuhteiden osalta, eli lakkasin tavoittelemastakaan parisuhdetta. Tuossa iässä tajusin, että en haluakkaan tehä lapsia, vaan elää huoletonta elämää ilman velvoitteita. Sitten 38vuotiaana löysin maksullisen seksin ja sen jälkeen olenkin ollut erittäin tyytyväinen sinkkuelämään kun tajusin, et voin naida parikymppisiä naisia vaikka koko loppuelämäni:) En kaipaa viikottaista seksiä naisen kans, vaan tekopillu riittää hyvin. Naista sitten tyyliin kerran kuussa tuntuu itsestäni tosi hyvältä ja mielellään aina eri naista. Pari vakituisempaa maksutontakin naistuttavaa löytyy, jota tapailen harvoin seksin merkeissä. Mielestäni näin on tosi hyvä elää. Rentoa ja vapaata.