Lueskelinpa tässä näitä sinkkujen kirjoituksia, ja mieleni valtasi kyllä aikamoinen hätä!
Kolmikymppiset miehet pitävät itseään kelpaamattomina, varsinkin jos eivät ole viinan suurkuluttajia ja kovia menijöitä. Mihin me naiset olemme ajaneet heidät?
Olen itse juuri tuollaista kilttiä, kivaa uskollista ja kotona viihtyvää miestä haeskellut, mutta kun kaikki ovat taas näitä ravintolapuolen eksperttejä!
Missähän vika, kun kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa?
Omalla kohdallani yhtälö on kyllä kieltämättä vaikea, koska satun vielä asumaan itäisen rajamme tienoilla, eikä täällä minun kokemusteni mukaan asu vapaita miehiä. Ja kaiken kukkuraksi olen vielä useamman lapsen äiti! Perin vaikeaa on. Puhumattakaan iästäni...ajatella, kohta 38!
Taitaa olla viisainta vaan heittää kirves kaivoon ja syvälle, ehkä sitten seuraavassa elämässä onnistaa paremmin...
kaikille joka tapauksessa oikein ihanaa ja antoisaa vuoden jatkoa!
Kolmikymppiset miehet pitävät itseään kelpaamattomina, varsinkin jos eivät ole viinan suurkuluttajia ja kovia menijöitä. Mihin me naiset olemme ajaneet heidät?
Olen itse juuri tuollaista kilttiä, kivaa uskollista ja kotona viihtyvää miestä haeskellut, mutta kun kaikki ovat taas näitä ravintolapuolen eksperttejä!
Missähän vika, kun kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa?
Omalla kohdallani yhtälö on kyllä kieltämättä vaikea, koska satun vielä asumaan itäisen rajamme tienoilla, eikä täällä minun kokemusteni mukaan asu vapaita miehiä. Ja kaiken kukkuraksi olen vielä useamman lapsen äiti! Perin vaikeaa on. Puhumattakaan iästäni...ajatella, kohta 38!
Taitaa olla viisainta vaan heittää kirves kaivoon ja syvälle, ehkä sitten seuraavassa elämässä onnistaa paremmin...
kaikille joka tapauksessa oikein ihanaa ja antoisaa vuoden jatkoa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
luin tossa sinun juttua ja vinha perä siinä on,olen itse miettinyt samoja asioita ja ihmeellistä se on jos etsii asiallista ihmistä on vaikee sellaista löytää.Ja sinun kohdalla kun on lapsia viellä monta voi olla vaikee löytää kunnon miestä joka sit hoitaa asiansa niinkuin pitää.Mut kaikesta huolimatta hyvää vuoden jatkoa sinulle :=)
Samoin sinulle, oikein hyvää ja aurinkoista vuotta!
"Kolmikymppiset miehet pitävät itseään kelpaamattomina, varsinkin jos eivät ole viinan suurkuluttajia ja kovia menijöitä. Mihin me naiset olemme ajaneet heidät?"
Viina on kallista = juo paljon, on rahaa.
Siinä se, viina on arvon mitta.
jos tosiaan olet oikeasti tuota mieltä. Mutta voihan siinä tietenkin olla vinha peräkin.
Muuten kyllä allekirjoitan mielipiteesi mutta kyllähän asia on niin että siellä itärajan tuntumassa niitä vapaita naisia ei ole senkään vertaa. Tai no, ehkä siellä Kaakossa jonne on tainnut viime vuosina tulla näitä "naapurin tyttöjä" mutta esim pohj. Savossa on kyllä epäsuhta 20-40 v. ikäluokassa niin että miehiä on paljon enemmän. Siitä neljästäkympistä ylöspäin voi tilanne sitten tasaantua mutta sillähän ei sitten enää ole merkitystä.
Kyllä se on aivan yleinen ilmiö haja-asutusalueella, idässä ja pohjoisessa asuvat miehet ovat aivan eri asemassa kuin kasvukeskuksissa asuvat... eipä ole minulle ollut netin deittipalveluistakaan yhtään apua, lähimmät kriteerit edes jotenkin täyttävä löytyy 200-300 km:n päästä.
sillä heti yhdellä ajatuksella voin laskea lähes parikymmentä vapaata naista, mutta miksiköhän niitä miehiä ei laskuristani löydy?!
Puhuin aiemmin jotain kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen vaikeudesta, tätäköhän se juuri on?
Vai on teillä päinvastainen tilanne...voisikohan yksi syy löytyä työmarkkinoiden jakautumisesta alojen mukaan...eri puolilla Suomea kun työllistyvät vähän eri alojen ihmiset...enpä tiedä.
Itse juuri vetäsin marraskuun lopussa 38 mittariin ja mulla on vielä paljon enemmän tekemisiä, sillä en ole edes kihloihin saanut itseäni tupattua. Niinpä myöskään lapsia ei ole siunaantunut. Mä sitten taas asun ihan täällä lounaisrannikolla meren rannalla. Se nyt on ihan sama, luulen.. Mutta nää jutut juontaa ainakin osittain aina riesana olleesta ujoudesta. Tosin seurusteluja kyllä on karttunut muutama, mutta esim. vimoset noin 5 vuotta ilman merkittävää kumppania. Musta tuntuu nyt itsestä ihan siltä, että alkaa ne tilaisuudet pikku hiljaa vaan vähetä tän iän myötä ja samalla tunnen usein ajattelevani, ettei sitä saa ottaa niin vakavasti. Eli jos asennoituu täten, niin voikohan parantua ikinä..? Hyvää vaan alkanutta vuotta sinne itään.
suomalaisia rassukoita. Jostain luin joku aika sitten, että eivät suomalaiset oikeasti ole niin ujoa ja sisäänpäinkääntynyttä kansaa, mitä aiemmin on luultu. Mutta mutta...minkä ihmeen takia kuitenkin näillä palstoilla asia nousee kuitenkin yhdeksi keskeisimmistä? Et ole suinkaan ainoa, joka näin kertoo. Eli olisiko kuitenkin niin, etteivät sittenkään kaikki suomalaiset ole sellaisia sosiaalielämän taitajia kuin on annettu ymmärtää?!
Itselläni on samainen ongelma vielä kaiken muun hyvän lisäksi...lisättynä ylivaativalla itsekritiikillä, yhtälö on hieman ongelmallinen näinkin otettuna. Ja itse en osaa edes suhtautua siihen kuin sinä, ettei ole väliä.
En osaa oikein neuvoa sinua mitenkään, vaikka haluaisinkin, mutta koita nyt kuitenkin pitää häntä pystyssä...useinhan se kohtalo heittää eteen jotain juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Oikein hyvää vuoden jatkoa sinulle myös!
että jos minä jostain kiinnostun, niin ei varmaan ole kiinnostunut minusta.
ole pelkästään siitäkään kiinni. Elämä ei vaan satu olemaan ihan helppo juttu rakennella. Osa palasista ei syystä tai toisesta välttämättä loksahda kohdalleen, vaikka kuinka haluaisi.
Hyvät jatkot vaan!
Mikähän vastamagneetti sitä oikein on, kun aina ne niin mielenkiintoiset juokseen karkuun samaa kyytiä, kun itse juoksee perässä. Perskeles.
että allekirjoittaneen tapauksessa se johtuu liiallisesta komeudesta. Lapsetkin alkaa liikutuksesta itkeen kun ne näkee mut...
Ne joista ois kiinnostunu ei välttämättä edes vastaa kun sanoo päivää. Toinen skenaario on se, että sitä on niin polvet vetelänä ettei lähde edes sitä "päivää".
Sitten on ne ihmiset joissa ei ole "sitä jotain". Ihan mukavaa seuraa vaikka baarissa, muttei oikeen mitään vakavaa ala edes miettiin. Ne on sitten heti katkaravussa kiinni ja jotain kotista leikkimässä.
kieltämättä. Välillä tuntuu jo valmiiksi siltä, että jos jostakusta kiinnostuu oikein tosissaan, niin ajattelee jo valmiiksi, että ei tämä kuitenkaan onnistu ja jättää asian jo siitä syystä siihen.
Ja toisaalta tapahtuu myös niinkin, että tulee pähkittyä mahdollista uutta ihmissuhdetta niin pitkälle, että "nukkuu" onnensa ohi. Eipä ole yksi tai kolmekaan kertaa kun näin on käynyt.
Jospa se vika onkin ainakin minun kohdallani se, etten osaa tai uskalla tai kumpaakin , antaa elämän kuljettaa omalla painollaan. Mitäs tuumitte tästä?
tuli tässäkin. Olin itse aivan äimän käkenä, kun yksi tyyppi sanoi kerran, että minua on vaikea lähestyä, koska näytän kuulemma niin ylpeältä. Kylläpä kolahti! Kaikkea muuta olisin odottanut, mutta en tosiaankaan tuota. Olen aina pitänyt itseäni erittäin sosiaalisena ja helposti lähestyttävänä ihmisenä, koska yleensä seuraa on löytynyt mm. baareissa. Mutta tässä on se juju, että toiset näkevät meidät eri tavalla kuin me itse, emmekä tiedä koskaan tarkalleen, mitä toisen päässä liikkuu.
Ja Pirulle vielä semmoinen kommentti, että keskimmäisessä kappaleessasi taisit itse vastata itsellesi lauseella kaksi lauseeseen yksi.:)
olen absolutisti, en ex alkoholisti, en tupakoi, en käy ravintoloissa olen eronnut 3v. sitten työssäkäyvä, menestyvä, liikunnallinen jopa rehellinen.
mistä ihmeestä meikäläinen naisen löytää kun en käy siellä ravintoloissakaan.....antakaapa naiset vinkkiä-TE SAMANKALTAISET, mistä teidät löytää.