en ollut irti päässyt, mutta nyt lopultakin.
Lopultakin
loppu___
131552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tähän asti olin maissa ja kyyneleitäkin tosiaan riitti. Nyt kun henkilön sisimpää tuli ulos, ihan naurattanut. Puheet oli aina ristiriidassa. No aina ei voi voittaa:)
mättää? Kun kerran aloitit kertomisen.
Kun tuon käväsin kirjoittamassa, ei mikään enää varsinaisesti mättänyt sisimmässä!. Tuntui ,että nyt voisin päästä eteenpäin.
(lukuunottamatta omaa lapsellista käytöstä kuukausien ajan, kun totuus on ollut mulle olevinaan suunnattoman tärkeä. kunhan tässä rupean mietiskelemään, olen varmasti itse samanlainen, todennäköisesti)
Ja nyt ongelmia on paljon!. Kun ei vuosien aikana kenellekkään avautunut, ehkä sen aika sitten nyt tulee.
sanoin pahasti henkilön sisimmästä, ei se niin yksinkertaista tietenkään. Tuli vain lopulta helpotus kun niistä sanoista tunteet väheni. Jatkoa hänelle kuitenkin.
jatkan taas tätä ketjua. Ajatus: olet heikko toisen heikon takapirun ohjailtavissa oleva totuuden kiertäjä. Jos menis asiantuntijalle purkamaan , saattais se todeta teidät vielä hullummiksi. Onneva sinne. Oli tai on sinussa hyviäkin puolia. mutta miettikää nyt vähän
Pidin tosta ilmaisusta 'totuuden kiertäjä'. Mullakin oli sellainen.
... miten haluaisinkaan haukkua todella pahasti nämä ihanat ihmiset. Oikeastaan HUUTAA kaikille vastaantulijoille mitä ovat ja toimivat. Mutta ei se minua auttaisi. Kävin kyllä kysymässä neuvoa, jos rupeavat kylillä levittelemään väritettyjä juttuja, niin niitä vastaan on oikeus puolustautua. Mieluummin en ikinä olisi ollut läheinen hänen kanssaan. Siis jälki viisaana.
Mutta nyt pitää päästä pois tältä palstalta
Seuraavan kerran, kun huomaat leukasi väpättävän,
katsele ympärillesi, on paljon opittavaa.
Tee kuin teki pieni vanha muurahainen,
joka ajatteli voivansa kantaa hunajamelonin.
Ja jokainenhan tietää, että muurahainen ei voi kantaa hunajamelonia!
Mutta sillä onkin korkeita toiveita, korkeita toiveita.
Sitä odottaa korkea täytekakku korkeiden toiveiden taivaalla!
Siis joka kerta, kun olet allapäin
ja valmis luovuttamaan.
Muista tämä muurahainen
- uups, ja siellähän kannetaan jo toista hunajamelonia!
Kaikki ongelmat ovat ilmapalloja,
ne räjähtävät nopeasti.
Ne vain ponnahtavat ja sanovat "pop"!
- uups, ja sieltähän näkyy jo toinen ongelma!
...tämä muurahainen?
Kuukkeloimaan Sinatran slaagerin "High Hopes". Sitten voi kysyä itseltään eikös vaan? Ettei joudu ojasta allikkoon vaan oppisi jotain. Minä opin jotain: ettei ainakaan mitään tällaista ikinä enää!
Valopilkku muurahaisen muodossa, sinulle kiitos. Tulin "tilittämään" , en uskonut positiivista ketjussa lukevani:) (äh kävin sen hetken tunteen "purkamassa")
Mutta tässä ajatuksia kokoon pinonnut. Tosiaan aina vain raukkamaisemmaksi sen akan tunnen. Toisaalta uusien ihanien ystävien uhkailujen myötä antoipa ajattelemattaan uuden voima varan: VIHAN , katsotaan sitten vielä osaako pyytää anteeksi
Oja> allikko> pulahdus syvään veteen = ihastus/rakkaus> viha> kosto.
ei ,