Mikähän siinäkin on, kun alkaa menemään huonosti,
niin sitten kans menee kaikki päin pers.
Listasta tulis tosi pitkä jos luettelisin
ja kaikki sattunut ihan parin viikon sisällä.
Asia toisensa jälkeen menee kuin kirottuna pieleen.
Sattuu pötkössä ikäviä asioita.
Enkä ole näitä juttuja mitenkään itse aiheuttanut.
Ja kun näin on, tiedättehän kaveritkin kaihtaa
näin epäonnisia ihmisiä.
Joiden on jotenkin aidosti vaikea iloita, riemuita
ja nauraa.
Voimat loppuu tuntuu siltä, mutta uutta kakkaa
pukkaa kai niin kauan kunnes vuori on taivaaseen
asti.
niin sitten kans menee kaikki päin pers.
Listasta tulis tosi pitkä jos luettelisin
ja kaikki sattunut ihan parin viikon sisällä.
Asia toisensa jälkeen menee kuin kirottuna pieleen.
Sattuu pötkössä ikäviä asioita.
Enkä ole näitä juttuja mitenkään itse aiheuttanut.
Ja kun näin on, tiedättehän kaveritkin kaihtaa
näin epäonnisia ihmisiä.
Joiden on jotenkin aidosti vaikea iloita, riemuita
ja nauraa.
Voimat loppuu tuntuu siltä, mutta uutta kakkaa
pukkaa kai niin kauan kunnes vuori on taivaaseen
asti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meitä on tosi paljon.
Itselläni todettiin leukemia 3 vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut 'vähän' muutakin ikävää. Ainoalla lapsellamme todettiin lievä kehitysvamma, puolison isä kuoli ja puoliso itse ollut vuoden sairaana/työkyvyttömänä. Lisäksi kaikenlaista pienempää vastoinkäymistä.
Nämä nyt vaan kuuluu elämään, kuolemakin. Nyt eletään meidän perheessä tiukkoja aikoja, mutta ei aina ole ollut tällaista. Eikä tulevaisuus tule olemaan aina tällaista.
Et sinä ole kirottu, elämään vaan mahtuu kaikenlaisia juttuja. Jaksamista sulle, älä hajoa!
Voi, voi! Tuttu tunne. Kun joku alkaa mennä huonosti, sitä jatkuu ja pitkään. Näin on minulle käynyt ja vieläpä suuren surun keskellä. Se on rankkaa, mutta jaksettava on. Pienistä asioista en jaksa valittaa...
Niin kai se sitten on.
Nyt olen vain nukkunut kamalasti.
Enkä ole käyttänyt edes koskaan unilääkettä.
Olen kai vaan niin uupunut kaikista vastoinkäymisistä.
Elän kuin sellaisessa sumussa, jossa ei
näe kovin hyvin eteensä.
Teen kaiken kuin robotti, kuin en olis itse
lainkaan mukana tapahtumissa.
Koskahan tämä loppuu?
Koita kestää! Varmaan et usko jos sanon et sateen jälkeen paistaa aina aurinko, mut se on naiviudessaan täysin totta.
Yleensä Kaikki Pas.. rojahtaa kerralla päälle oikeen kunnolla ja pidemmän kaavan mukaan, mut sitten tulee se vastaava hyvien tapahtumien ketju myöskin. Aikaahan tähän saattaa mennä, mut se tulee. Koita sinnitellä.
Mä oon kokenut ton saman. Kun pohja on saavutettu on vain yksi suunta ja se on YLÖS!
Valitettavasti niin kauan kuin henki pihisee, "pohjaa" ei ole saavutettu. AINA voi mennä vielä huonomminkin, kunnes kuolee. Sen jälkeisestä emme tiedä. Mutta tosiaan, ei p*skalla ole mitään rajoja, milloin pitää tulla käänne ja mennä parempaan päin. Se on toiveajattelua. Sorry.
Ihminen voi luulla olevansa pohjalla ja kappas, uutta p*skaa pukkaa aina vaan.
Itse kuulun näihin "kirottuihin" ihmisiin, joilla aina menee vain huonommin. Varsinkin terveys on per-c:stä, vaikka kyllä kaikki muukin mutta terveys on tärkeintä. Ikää ei ole kolmeakymmentäkään ja kroonisia parantumattomia elämää rajoittavia ja pilaavia sairauksia on jo viisi. Koko ajan niitä tupsahtelee lisää. Paskat että siinä mitään rajaa on kuinka monta ihmisellä voi olla, niitä tulee lisää kunnes johonkin niistä kupsahdan. Näin on näreet. Nuorempana kuvittelin että on jotenkin mahdotonta yhden ihmisen joutua kärsimään suhteettomasti; olinpa naiivi. Pah.
En halua saarnata, mutta vanhempana jo 31 vee ;) on vähän kokemusta...Itelläni tää p*ska kesti 7 vuotta ja koko ajan oli tunne et en kestä, mitä mä oon tehny, millon tää loppuu. Aina pelkäsin et mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Mut pikkuhiljaa kun olin luopunut toivosta ja aattelin et tällänen elämä mulle on tarkotettu, nii alko tapahtuu parempia asioita. Aluks oli skeptinen olo, mut lopulta uskoin itekin.
Oikein sanoit et ihminen voi LUULLA olevansa pohjalla, ja aina lisää päälle...Sua vaan koulitaan oikeen kunnolla, et voi tietää loppujen lopuksi rajojasi...Victor Hugo on mielestäni kiteyttänyt tän asian hyvin (vaikken mikään uskis olekaan)
Kärsimys on hedelmä, Jumala ei salli sen kasvavan oksalla, joka on liian heikko sitä kantamaan.
Mä olisin sit mielelläni heikko, kiitti vaan...!
Tä?? Olisit mielelläs heikko vai...en ymmärrä.. Ootko koskaan ajatellu olevas ehkä itsekäs? Sä olet ainoo jolla olis vaikeeta. Se jolle ainoastaan tapahtuu kauheita tapahtumia, vai? Suosittelen sulle jotain vapaaehtoistyötä et näkisit vähän mitä muutkin kokee. Loppuu nopeesti se omaa napaan tuijottelu ja itsesääli :)
Kuka sä olet kutsumaan minua itsekkääksi? Mitä sinä minun elämästäni tiedät? Kyllä minä tiedän, että maailmassa on muitakin joilla on vaikeaa, mutta siinä vaiheessa kun oma elämäni on sellaista, että ei ole päivääkään ilman kipua, pelkoa, ja tiedän että monet sairauteni tulevat pikkuhiljaa joko invalidisoimaan tai tappamaan minut, siinä vaiheessa ei paljon lohduta että Afrikan lapset näkevät nälkää. Ei kai se minun kärsimyksiäni vähennä? Jos minun elämäni on pelkkää kärsimystä, vuorokauden ympäri, mikä sinä olet sitä vähättelemään? Nyt kun ei ole kyse mistään typeristä raha- tai rakkaushuolista tai muusta merkityksettömästä paskasta.
Antaisin aika paljon jos saisin edes yhden kivuttoman päivän. Ja tekisin mielelläni ehdottamaasi vapaaehtoistyötä jos voisin; tekisin ylipäänsä mielelläni töitä tai opiskelisin tai jotakin, jos pystyisin elämään niinkuin normaalit ihmiset.
Kuka puhuu Afrikan lapsista, en minä ainakaan. Enkä ajatellut että sinulla olisi rakkaus tmv. ongelmia. Anteeksi pyydän jos niin annoin ymmärtää. Et varmasti usko, kun sanon että olen paljon tekemisissä sinunlaistesi kanssa, et ole ainoa. Toivoisin että uskoisit et aina on olemassa jotain valoo, edes pilkahdus. Se pitää osata löytää ihan itse.
Minusta oli kauheaa nähdä nuori jannu kolarissa murskaantuneena ja ainoo suurinpiirtein mitä siit oli jälellä oli pää ja sekii muotopuol...nuor jätkä ...ja se oli kiitollinen et sai elää!! Tajuatko nyt mitä tarkotan? Tai syöpäsairaat lapset jolle ei ole annettu toivoa, tuskat ovat heilläkin kovat, "elämäniloa" silti on(toi ei ollu oikee ilmaus, mut joku sellanen kuiteski)...Afrikan lapset on tästä aika kaukana, vai mitä