Minun elämäni murskaantui aamulla 5.9.2006 vähän ennen kahdeksaa, kun elämäni rakkaus nukkui hiljaa pois. Hän sairasti keväästä asti, mutta kesän ajan luulimme, että kaikki oli taas hyvin, ehdimme suunnitella tulevaisuutta etc - kunnes elokuussa sitten romahti. Syöpä uusi ja rakkaimpani liukui pois kuukaudessa.
Hiljakseen olen alkanut hakea laajan yhteisen ystäväpiirimme lisäksi myös ns vertaistukea, mutta tuntuvat (onneksi) olevan harvassa ihmiset, jotka ovat menettäneet rakkaansa nuorena. Itse saavutan tämän vuoden lopulla huikean 21 vuoden iän, hän ehti viikkoa ennen poismenoaan täyttää 23.
Kaipaisin toisia saman tuskan kanssa painivia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kuitenkin olen perusluonteeltani niin suomalainen, että tarvitsen tätä netin tarjoamaa anonyymiteettiä - kovin helposti en alkaisi vieraalle sieluani repimään auki naamakkain, vaikka elämänkohtalot olisivat kuinka samanlaisia. Mutta te, jotka olette joutuneet vastaavaa kohtaamaan, yritetään auttaa toisiamme. Tavalla tai toisella.
Hiljakseen olen alkanut hakea laajan yhteisen ystäväpiirimme lisäksi myös ns vertaistukea, mutta tuntuvat (onneksi) olevan harvassa ihmiset, jotka ovat menettäneet rakkaansa nuorena. Itse saavutan tämän vuoden lopulla huikean 21 vuoden iän, hän ehti viikkoa ennen poismenoaan täyttää 23.
Kaipaisin toisia saman tuskan kanssa painivia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Kuitenkin olen perusluonteeltani niin suomalainen, että tarvitsen tätä netin tarjoamaa anonyymiteettiä - kovin helposti en alkaisi vieraalle sieluani repimään auki naamakkain, vaikka elämänkohtalot olisivat kuinka samanlaisia. Mutta te, jotka olette joutuneet vastaavaa kohtaamaan, yritetään auttaa toisiamme. Tavalla tai toisella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, minäkin menetin rakkaani 13.9. Minä olen itse 19, rakas oli 20. Voit lukea "suuri suru" keskustelusta tunteitani... Tiedän tuskasi ja surusi. Koita jaksaa, niin yritän minäkin.
Laita s-postiosoite niin kirjoittelen
[email protected]
[email protected]
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että suru on niin henkilökohtainen asia, ettei siitä "naamakkain" halua vieraan kanssa puhua. Mutta olen silti varma, että parhaimman tuen saat, esim. paikkakuntasi syöpäyhdistyksestä. Siellä et ole yksin ja ainoa, joka on menettänyt nuorena ihmisenä nuoren rakkaansa.
Toivompa sinulle voimia jaksaa eteenpäin, muuta vaihtoehtoahan meillä surevilla ei ole...
hei,
olen yllättynyt että löysin tämän palstan nyt ihan sattumalta kun olen kauan aikaa yrittänyt löytää tietä saada jakaa kokemuksia puolison menettämisestä.. ja muidenkin kuin todella iäkkäiden luonnollisesta kuolemasta johtuvia asioita. minun puoliso kuoli sairauteen. haluaisin todella vaikka tämän kautta jakaa ajatuksia jne jos vain pystyt.
kaikkea hyvää sinulle.